Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät
Eli kaikkea josta ihmiset ovat ylpeitä, mutta joka on todellisuudessa joko yhdentekevää tai jopa negatiivista ja myötähävettävää.
Kommentit (2321)
Joo, näistä tulee aina suunnaton myötähäpeä kun joku viiskymppinen laittaa facebookiin kuvan olut- tai lonkerotölkistä ja teksti "pitihän se vähän ottaa... mutta ihan pari vaan" tai jotain muuta teinityyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stadilaisuudella leijuminen. Olen itse pk-seudulta kotoisin ja suurin osa sukua asuu siellä. En siis ole mikään ”katkera maalainen” niinkuin kunnon stadilaiset heti olettaa, vaan ihan omasta halustani tänne muuttanut (ensin opiskelemaan, sitten miehen ja työn perässä jäänyt). Jostain syystä varsinkin niillä helsinkiläisillä jotka eivät tiedä taustaani, on tarve nostaa helsinkiläisyyttä mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Esimerkiksi seuraavia olen kuullut ihan viime kuukausina ”Siis STADISTA on korona jo aikaa sitten mennyt ohi, ei siellä enää kukaan sairasta. Maalaiset sairastaa nyt.” ”Siis STADISSA paistoi kyllä aurinko koko viikonlopun, ei stadissa kyllä tullut pisaran pisaraa!”. Tämä sääjuttu on mielestäni huvittavin. Asun Etelä-Suomessa edelleen. Sää lienee aika sama Helsingissä, Turussa ja Tampereella noin niinkuin keskimäärin. Silti stadilaiset ovat aina kertomassa miten heillä on paras sää. :D
Jokohan tämä on tullut? Eli tarinat, joissa "minä nolasin jonkun".
Esim. tyyppi käyttäytyneensä ivallisesti töissä pomoa tai työkaveria kohtaan, joka ei ole ymmärtänyt jotain asiaa. Eli itsensä kohottaminen sen avulla, että alentaa muita, vaikka tilanteessa olisi pärjännyt ystävällisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
No kaikenlaisella katteettomalla ylpeily yleensä Esim ylpeillään pitkällä parisuhteella, mutta oikeasti kotona on hyytävä tunnelma jo vuosia. Tai ylpeillään talolla tai autolla, mutta toisen omistaa pankki ja toinen on liisattu. Tai vaikka hoikkuudella, jonka eteen ei ole tarvinnut kuitenkaan mitään tehdä tai mistään luopua.
Minusta jollain tittelilläkin on vähän noloa ylpeillä kun esim omaani on vaikuttanut todella paljon ihan tuuri: siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kannustava lapsuudenkoti, hyvät sosiaaliset taidot jne. En kuvittele olevani pätevämpi kuin joku toinen samalla taustalla.
Miten tuo hoikkuudella ylpeily ilmenee? Minä olen hoikka, ja se tuntuu monille pyöreämmille ystäville olevan jotenkin ärsytystä herättävää. En puhu asiasta mitenkään. En voi myöskään puhua siitä, että ei hoikkuus ole tullut vaan geeneissä, en minäkään voi syödä mitä vaan. Monesti ylipainoiset olettavat, että hoikat saavat syödä mitä vaan lihomatta. Ei todellakaan! Jos ollaan ystävien kanssa viikonloppuna ravintolassa syömässä (mitä tapahtuu harvoin) niin voin tilata mitä vain. Mutta en minä arkena voi syödä epäterveellisesti! Joskus jutellessa käy ilmi, että ystäväni on syönyt vaikka kokonaisen suklaalevyn ja kaikkihan näin joskus tekevät. Eivät tee! En ole eläessäni syönyt edes puolikasta suklaalevyä kerrallaan. Lihon heti jos alan syödä makeita herkkuja. Mistä siis tiedät että jonkun hoikkuus on vaan geenien ansiota?
Elämämskoulu leijonaemoilu. Jokainen pienikin asia on taistelua elämästä ja kuolemasta huudolla säestettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukututkijana nolottaa sukulainen joka väittää olevansa aatelinen ja käyttää ihan julkisesti von-liitettä nimensä edessä.
Hän EI ole aatelinen ja vaikka miehensä polveutuu aatelisesta, tällä on ns.aatelisnimi mikä valittiin aateloinnin yhteydessä eikä sen kanssa kuulu käyttää mitään vieraskielistä tunnusta (Saksa ei ole ruotsia).
Vierailija kirjoitti:
Stadilaisuudella leijuminen. Olen itse pk-seudulta kotoisin ja suurin osa sukua asuu siellä. En siis ole mikään ”katkera maalainen” niinkuin kunnon stadilaiset heti olettaa, vaan ihan omasta halustani tänne muuttanut (ensin opiskelemaan, sitten miehen ja työn perässä jäänyt). Jostain syystä varsinkin niillä helsinkiläisillä jotka eivät tiedä taustaani, on tarve nostaa helsinkiläisyyttä mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Esimerkiksi seuraavia olen kuullut ihan viime kuukausina ”Siis STADISTA on korona jo aikaa sitten mennyt ohi, ei siellä enää kukaan sairasta. Maalaiset sairastaa nyt.” ”Siis STADISSA paistoi kyllä aurinko koko viikonlopun, ei stadissa kyllä tullut pisaran pisaraa!”. Tämä sääjuttu on mielestäni huvittavin. Asun Etelä-Suomessa edelleen. Sää lienee aika sama Helsingissä, Turussa ja Tampereella noin niinkuin keskimäärin. Silti stadilaiset ovat aina kertomassa miten heillä on paras sää. :D
Onko tämä Stadi jokin ruotsinkielinen kylä entisen Hämeen läänin Nylandin kihlakunnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Absolutismi :D
Tämä.
”Ei vaan huvita hillua missään kämäsessä baarissa, on parempaakin tekemistä.”
”Ei vaan maistu, juon mieluummin vihersmoothieita.”
Ja nämä sellaiseen ylimieliseen sävyyn. Minua ei kiinnosta pätkääkään kuulla toisten juomattomuudesta. En myöskään pidä juomatonta ihmistä yhtään parempana kuin normaalia kohtuukäyttäjää, joka voi ottaa sen lasin tai kaksi. Käytän itse alkoholia vähän (juon aina vaan lasillisen), mutta en pidä itseäni parempana tämän takia. Minun alkoholinkäytölläni ei myöskään ole mitään tekemistä kämäisten baarien kanssa. Tosin voisin joskus vaikka baariin taas lähteäkin, enkä jättäisi sitä väliin jotta voisin nostaa itseäni muiden yläpuolelle kun ”en viihdy baareissa, on parempaakin tekemistä.”
Itse en ylpeile absolutismilla, mutta tässä suomalaisessa kulttuurissa se nyt vaan sattuu olemaan asia, joka keskusteluiden kautta usein selviää. Alkoholi on suomalaisten suosikkipuheenaihe. Sitten kun sanon etten ehkä ole paras ihminen keskustelemaan tästä aiheesta, alkaa se ihmettely ja kummastelu, mitä absolutismini takana on. Tietysti sitten perustelen. Jos joku ottaa perusteluni ylpeilynä, sille en mahda mitään. Itse olisin ollut mieluummin keskustelematta koko aiheesta.
On ihan eri asia vastata kysyttäessä, kuin tuoda asiaa ilmi kysymättä ja alentaen muita. Enkä tarkoita että humalahakuinen juominen olisi mitenkään hienoa. Mutta kun alkoholia voi käyttää myös todella kohtuudella ja hienostuneesti. Eivät kaikki suomalaiset örvellä, vaikka omassa lähipiirissä örveltäjiä olisikin.
Kaveri, en nyt tiedä retosteleeko, vai miksi koko ajan esittelee, setämiehiltä, spämmääjiltä ja jopa joiltain ihan ihme narkkareilta saamiaansa viestejä. Itse näen että tuommoisen huomion arvo on 0 ja itse vaan blokkaisin koko tyypit, mutta kai se on hänelle jotain sisältöä elämään. Kehuskelee myös diagnoosillaan ja on siitä jopa mustasukkainen, mm. vähättelee ja epäilee jos jollain toisella on sama diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että on parisuhteessa. Jostain syystä olevinaan joku saavutus, joka tekee "paremmaksi ihmiseksi". No voi lol. On kyllä itsetunto tai jokin aika huonoissa kantimissa, jos on pakko saada kumppani siihen sitä pönkittämään.
Että on hyvä viinapää. Siis just nämä, jotka retostelevat kuinka ei niin ja niin monen juoman jälkeen tunnu missään ja naureskelevat niille, jotka tulevat tuntuvaan humalaan parista juomasta. Itse tykkään huonosta viinapäästäni koska saa halvalla kännin eikä tule ylijuotua haha :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaviisaus/akateemisuus. Sukulaiseni mies lähti pyörittämään sukupolvenvaihdon jälkeen maatilaa. Ei suostunut kuuntelemaan mitään neuvoja vaimonsa vanhemmilta, jotka olivat tilaa vuosikausia pyörittäneeet ja keränneet käytännön työn kautta valtavasti tietotaitoa. Tyyliin vaan tuhahteli ja sanoi "olen lukenut, että..." Katsoi muutenkin nenänvartta pitkin, koska nämä vaimon vanhemmat olivat käyneet vain peruskoulun. No joo. Eipä muuten ukon tilan pyörittämisestä tullut mitään vaan lähti litomaan. Ex-vaimolta näyttää onnistuvan tilan pito paljon paremmin yksinäänkin.
Roskaaminen. Ala-asteella yksi "kaveri" oli sellainen, joka heitteli jäätelöpaperit sun muut vaan maahan (vaikka oli roskis melkein vieressä) ja samalla ylpeästi höpötteli kuinka roskaa nyt luontoa. Luuli olevansa joku kovis. Itse jo tuon ikäisenä pidin häntä idioottina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso kulli. Ihan niin kuin sen koko olisi heidän omaa ansiotaan.
Kouluttamattomuus. En tarkoita, että vain korkeasti koulutetut olisivat hyviä ihmisiä, mutta tiedän muutamankin, jotka ns. heittävät vitsiä (jossa on selvä ylpeähkö sävy) itsestään siitä, etteivät edes ammattikoulua jaksa suorittaa kunnialla/hyvin.
- Luomusynnytys (minä mielelläni pukkasin omani ulos vahvasti puudutettuna kiitos vain)
- Lasten määrä (ja pahimmillaan vielä "Asutaan 7 lapsen kanssa kaksiossa, koska tämä on meidän valinta". Näissä haastateltu aina pakkomielteisesti lisääntynyttä äitiä, ei lapsia joilla ei koskaan hetkeäkään omaa tilaa ja rauhaa, äidin jakamattomasta huomiosta puhumattakaan)
- Muistin menettäminen kännissä (En oo koskaan tajunnut tai saanut juotua itseäni moiseen kuntoon, ei vain uppoa)
- Kaikenlainen äitiydellä päteminen; Imettäminen siihen, että lapsi menee armeijaan jne. Oma asia. Ei herätä minussa mitään kunnioitusta
- Sukulaistensa saavutuksilla leuhkiminen (usein kun niitä omia saavutuksia ei ole)
- "En kaipaa omaa aikaa / lapsivapaata ikinä"
Hienolla autolla, joka on rahoitusyhtiön omistama.
Vierailija kirjoitti:
Kirjaviisaus/akateemisuus. Sukulaiseni mies lähti pyörittämään sukupolvenvaihdon jälkeen maatilaa. Ei suostunut kuuntelemaan mitään neuvoja vaimonsa vanhemmilta, jotka olivat tilaa vuosikausia pyörittäneeet ja keränneet käytännön työn kautta valtavasti tietotaitoa. Tyyliin vaan tuhahteli ja sanoi "olen lukenut, että..." Katsoi muutenkin nenänvartta pitkin, koska nämä vaimon vanhemmat olivat käyneet vain peruskoulun. No joo. Eipä muuten ukon tilan pyörittämisestä tullut mitään vaan lähti litomaan. Ex-vaimolta näyttää onnistuvan tilan pito paljon paremmin yksinäänkin.
Minusta akateemiset ansiot ovat erittäin hyvä ylpeyden aihe. Niitä ei saa rahalla vaan kovalla työllä. Tietenkin amiksen ja elämän kouluttamat peräkammarit kokevat että "pädet" vaikka et ikinä olisi asiasta maininnutkaam
Vierailija kirjoitti:
Asuinpaikka! En ole koskaan saanut yhteyttä näiden "Helsinki/New York on ainoa oikea kaupunki!" -tyylisten letkauttelijoiden aivotoimintaan. En vain käsitä mitä ylpeiltävää siinä on, kuka tahansa kun voi asua likimain missä tahansa.
Vastaavasti se, että pitää dissata jotain asuinpaikkaa. Vantaa on hyvä esimerkki, tätä sitten jaksetaan haukkua esim. siitä ettei ole kunnon keskustaa/maaseutua/köyhiä yms. ihan kuin kaikki haluaisivat asua keskustassa, hyvin kaupunkimaisessa paikassa tai että naapurien sosioekonomisella statuksella olisi väliä.
Monihan muutti tänne maalta, koska ollaan lähellä palveluita mutta ympäristö on monin paikoin taajamaa ja osin lähellä maaseutua. Yleensä samassa yhteydessä ylistetään Espoota tai Helsinkiä, no ööh jos ne ovat parempia niin kyllä niihinkin voi muuttaa jos tykkää enemmän.
Toinen on Turku jota tituleerataan niin huonoksi, Suomen takapuoleksi. Minusta turkulaiset ovat mukavan oloisia ja sikäläinen arkkitehtuuri kaunista.
Tätä kirjoittaessa en edes keksi mitään paikkaa joka on ehdottoman kamala ja en edes tiedä mistä se tulee. Näkyy monessa muussakin asiassa, ei voida sietää jotain musiikkityyliä tai vaatteita kun itselle on ihan sama mistä joku muu tykkää.
Sori, hieman pitkä teksti.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko joku kuvata minulle mitä on autolla leuhkiminen? Tässäkin ketjussa on mainittu kaupassa käyminen autolla tai auton ostaminen mikäli asuu vääränlaisessa asunnossa. Leuhkimiseksi lasketaan joidenkin mielestä myös se kun mainitsee että autoon xx ei halua asentaa surkeita renkaita.