Appivanhemmat ja mökkeily. Apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.

Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?

Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.

Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap. 

Kokeilkaa ihmeessä, eihän siinä mitään häviä jos ehdottaa kyseisentapaista systeemiä.

Tuo että sanotte ettei teille tarvitse kahveja laittaa kuulostaa vain kursailulta, eikä tosissaan sanotulta. Pitää puhua selkeästi ja mielellään etukäteen, "älkää laittako meille aamukahveja, koska nukumme pitkään ja syömme brunssin myöhemmin".

Ollaan siis sanottu monta kertaa ihan noin suoraankin, että "meille ei sitten missään nimessä saa huomenna laittaa sitä kahvia". Ja sitten on kuitenkin laitettu, ja loukkaannuttu, kun ollaankin oltu päiväunilla eikä tultu kahville. Ap.

Hmm.. olisiko mitenkään mahdollista, että vain kuvittelette heidän loukkaantuvan? Siis niin, että teille tulee huono omatunto kun kieltäydytte ja tavallaan vain oletatte heidän loukkaantuvan.

Kysyn, koska tuntuu absurdilta, että kukaan vihoittelisi tuollaisesta. Ennemmin olettaisi teidän loukkaantuvan kun teitä ei uskota eikä teidän anneta nukkua edes lomalla.

Ovat monta kertaa sanoneet, että loukkaantuvat ja pahoittavat mielensä, eli ei vain kuvitella. Ja ovat huutaneet päin naamaa miten kamalia olemme kun emme vietä aikaa heidän kanssaan riittävästi. Kuulemma edes se yksi yhteinen ateria päivässä ei ole riittävästi, jos siellä paikan päällä ollaan.

En ole omassa perheessäni tottunut siihen että huudetaan ja loukkaannutaan, tällainen on minulle ihan outoa.

Ap.

Näkökulma toiselta kantilta: tuollaisessa huutavassa perheessä kasvaneena minun oli vaikea oppia, että toiset ilmaisevat kiukkunsa normaalilla äänensävyllä. On ollut kova työ oppia, että joku voi kiehua raivosta, mutta silti kertoa asiasta rauhallisesti, tosin hampaita kiristellen. En yksinkertaisesti kuullut tuollaista, olin tottunut siihen että karjutaan niin kovaa kuin kurkusta ääntä lähtee ja vasta silloin tajusin loukanneeni toista.  

Nyt sinun ap pitää löytää tapasi osoittaa appivanhemmille, että olet samaa mieltä niin että he myös sen tajuavat. Anna miehen ottaa vastaan se kiukku, jos sen kestäminen on sinulle liian vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Aidatkaa oma tonttinne, kuunnelkaa valitukset vesi hanhen selästä-menetelmällä ja kutsukaa miehen vanhemmat pari kertaa kesässä syömään.  Kyllä se hajurako hissuksiin syntyy.

Lisäksi nopeakasvuista näköestettä appimökkilän suuntaan, esim. salavaa (vaikkei niin nättiä olekaan, niin suojaa parin kesän jälkeen jo mukavasti.

Voin vain kuvitella että se olisi juuri tuollaista jos meillä olisi samanlainen asetelma. Omat vanhempani on tuollaisia marttyyri-hyväntekijöitä joilla on suuria ongelmia  hahmottaa rajoja kaikkien (jo aikuisten) lastensa kanssa. Heilläkin on mökki jota kovasti mainostavat  yhteismökkinä kaikille lapsille. Sais tulla koska vaan ja yhdessä voidaan aina sopia kuka siellä kulloinkin on. Mutta käytännössä tollaset jutut on aina paljon hankalampia.

Henkilökohtaisesti en halua mökillä paljoakaan käydä koska se kerryttää tuota kuuluisaa kiitollisuuden velkaa. Ne kerrat kun ollaan käyty ollaan oltu todella kaikkien sääntöjen mukaan, kaikille sopivana ajankohtana, siivottu jälkemme ja muutenkin, tehty pikkuhommia jos niitä on pyydetty. Mutta siellä saa aina olla kuin varpaillaan; joko on se tulitikkuaski väärällä hyllyllä tai haettu saunaan väärää puuta ja joku saattaa siltikin kuittailla esim siivouksesta vaikka hyvin on siivottu.

Ja koko kesän siellä olisi mitä milloinkin projektia jota varten pitäis koko perheen tulla paikalle töllistelemään vaikka tietäähän sen että yksi aikuinen siellä töitä voi tehdä kun toinen vahtii lapsia. Ja sitten näihin "pikkuhommiin" syyllistetään kun kerran kaikkien yhteinen mökki.. ihan sama paljonko siellä kukakin aikaansa viettää. Ja ei mökin hankinnassa tosiaan ollut kukaan meistä lapsista mukana, en siis ole allerkirjoittanut mitään, en maksusitoomuksia, en mökinkäyttölupauksia, en ikuinen-talkoo-apu -lappuja..

Ja tämä saattaa kuulostaa kuin valittaisen ilmaisesta mökistä, mutta jos olisit elänyt ikäsi tällaisista tilanteista toiseen näiden ihmisten kanssa niin ymmärtäisit kyllä mistä puristaa. Nyt on yksi sisaruksista ottanut jonkinlaisen yleismiehen roolin ja puuhastelee mökillä paljon ja viettää siellä perheineen paljon aikaa. Nyt myös hän on alkanut vihjailla ja syyllistää muita sisaruksia huonosta osallistumisprosentista.. onko yllättävää ettei kiinnosta mökkeily?

Ap:lla on astetta p*skempi tilanne koska kyse ei ole omista sukulaisistaan ja koska kakat on jo housuissa koska tontti on jo ostettu ja mökki rakennettu. Tuo kirjeen kirjoittaminen mitä joku ehdotti on tässä tapauksessa huono idea. Omat vanhempani kun ovat samanlaisia ja kirjoitin heille aikanaan kirjeen  kun keskustelusta ei tullut mitään. Siitä saatiin uskomattoman paljon bensaa liekkeihin marttyyrin ristin alle ja se eriteltiin ja heitettiin mulle päin naamaa. Itselleni on toiminut jo vuosikausia vain ns. etäännyttäminen. Nariskoon aikuiset ihmiset, minä annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. hyväksyin etten voi muuttaa heitä joten olen vain itse etäisempi niin että minulla on hyvä olla. Jos ei muu auta niin myykää se mökki vaikka olisi kuinka tärkeä, mielenrauha on tärkeämpää vai nautitteko oikeasti nytkään yhtään mökistänne.

Huh. Ilmoittakaa suoraan, että ette lähde mukaan yhteisruokailuun. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Voin vain kuvitella että se olisi juuri tuollaista jos meillä olisi samanlainen asetelma. Omat vanhempani on tuollaisia marttyyri-hyväntekijöitä joilla on suuria ongelmia  hahmottaa rajoja kaikkien (jo aikuisten) lastensa kanssa. Heilläkin on mökki jota kovasti mainostavat  yhteismökkinä kaikille lapsille. Sais tulla koska vaan ja yhdessä voidaan aina sopia kuka siellä kulloinkin on. Mutta käytännössä tollaset jutut on aina paljon hankalampia.

Henkilökohtaisesti en halua mökillä paljoakaan käydä koska se kerryttää tuota kuuluisaa kiitollisuuden velkaa. Ne kerrat kun ollaan käyty ollaan oltu todella kaikkien sääntöjen mukaan, kaikille sopivana ajankohtana, siivottu jälkemme ja muutenkin, tehty pikkuhommia jos niitä on pyydetty. Mutta siellä saa aina olla kuin varpaillaan; joko on se tulitikkuaski väärällä hyllyllä tai haettu saunaan väärää puuta ja joku saattaa siltikin kuittailla esim siivouksesta vaikka hyvin on siivottu.

Ja koko kesän siellä olisi mitä milloinkin projektia jota varten pitäis koko perheen tulla paikalle töllistelemään vaikka tietäähän sen että yksi aikuinen siellä töitä voi tehdä kun toinen vahtii lapsia. Ja sitten näihin "pikkuhommiin" syyllistetään kun kerran kaikkien yhteinen mökki.. ihan sama paljonko siellä kukakin aikaansa viettää. Ja ei mökin hankinnassa tosiaan ollut kukaan meistä lapsista mukana, en siis ole allerkirjoittanut mitään, en maksusitoomuksia, en mökinkäyttölupauksia, en ikuinen-talkoo-apu -lappuja..

Ja tämä saattaa kuulostaa kuin valittaisen ilmaisesta mökistä, mutta jos olisit elänyt ikäsi tällaisista tilanteista toiseen näiden ihmisten kanssa niin ymmärtäisit kyllä mistä puristaa. Nyt on yksi sisaruksista ottanut jonkinlaisen yleismiehen roolin ja puuhastelee mökillä paljon ja viettää siellä perheineen paljon aikaa. Nyt myös hän on alkanut vihjailla ja syyllistää muita sisaruksia huonosta osallistumisprosentista.. onko yllättävää ettei kiinnosta mökkeily?

Ap:lla on astetta p*skempi tilanne koska kyse ei ole omista sukulaisistaan ja koska kakat on jo housuissa koska tontti on jo ostettu ja mökki rakennettu. Tuo kirjeen kirjoittaminen mitä joku ehdotti on tässä tapauksessa huono idea. Omat vanhempani kun ovat samanlaisia ja kirjoitin heille aikanaan kirjeen  kun keskustelusta ei tullut mitään. Siitä saatiin uskomattoman paljon bensaa liekkeihin marttyyrin ristin alle ja se eriteltiin ja heitettiin mulle päin naamaa. Itselleni on toiminut jo vuosikausia vain ns. etäännyttäminen. Nariskoon aikuiset ihmiset, minä annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. hyväksyin etten voi muuttaa heitä joten olen vain itse etäisempi niin että minulla on hyvä olla. Jos ei muu auta niin myykää se mökki vaikka olisi kuinka tärkeä, mielenrauha on tärkeämpää vai nautitteko oikeasti nytkään yhtään mökistänne.

Meidän vanhemmat oli astetta ovelampia - antoivat mökin meille ennakkoperintönä (kun olimme vielä alaikäisiä, joten he itse voivat päättää että me otamme sen vastaan 🙄) - no meitä kun on neljä ja kukaan ei tahdo ostaa ja 1/4mökkiä on aika vaikea myydä niin se on nyt sitten vain lusittava tämä omistus... ja kuunneltava valitukset siitä, miksei mökillä käydä ja eikö voisi edes (!)? juhannukseksi saada kyytiä ja seuraa... Huoh, ja kurjaahan se on olla aina itsekäs ja mennä OMALLE veneelle, jossa sielläkään emme tarpeeksi ehdi aikaa kesäisin viettää :(

Meillä myös on tehty niin, että mökki on annettu ennakkoperintönä sen ikäisenä, että siitä ei älynnyt kieltäytyä. Hallintaoikeuden pitivät kuitenkin itsellään, joten käyttävät mökkiä yhä kuin omaansa ja vetoavat aina siihen hallintaoikeuteen että heillä on oikeus käyttää ja heillä on oikeus päättää miten asiat mökillä on. Sitten tulee käskyjä tehdä mökillä vaikka mitä töitä, remonttiakin, koska "omistajan kuuluu huolehtia mökin kunnosta". Ja vaatimuksia maksaa mökin laskuja (koska omistajan kuuluu osallistua mökin kuluihin). Mökkiä ei voi myydä pois, koska tuo hallintaoikeus sen estää. Voihan vittu. Sama vankila jatkuu vielä 30 vuotta, koska mikäs pahan tappaisi ennenaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös on tehty niin, että mökki on annettu ennakkoperintönä sen ikäisenä, että siitä ei älynnyt kieltäytyä. Hallintaoikeuden pitivät kuitenkin itsellään, joten käyttävät mökkiä yhä kuin omaansa ja vetoavat aina siihen hallintaoikeuteen että heillä on oikeus käyttää ja heillä on oikeus päättää miten asiat mökillä on. Sitten tulee käskyjä tehdä mökillä vaikka mitä töitä, remonttiakin, koska "omistajan kuuluu huolehtia mökin kunnosta". Ja vaatimuksia maksaa mökin laskuja (koska omistajan kuuluu osallistua mökin kuluihin). Mökkiä ei voi myydä pois, koska tuo hallintaoikeus sen estää. Voihan vittu. Sama vankila jatkuu vielä 30 vuotta, koska mikäs pahan tappaisi ennenaikaisesti.

I so feel you ! 'Kiva' kuulla että on kohtalotovereita 😞

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös on tehty niin, että mökki on annettu ennakkoperintönä sen ikäisenä, että siitä ei älynnyt kieltäytyä. Hallintaoikeuden pitivät kuitenkin itsellään, joten käyttävät mökkiä yhä kuin omaansa ja vetoavat aina siihen hallintaoikeuteen että heillä on oikeus käyttää ja heillä on oikeus päättää miten asiat mökillä on. Sitten tulee käskyjä tehdä mökillä vaikka mitä töitä, remonttiakin, koska "omistajan kuuluu huolehtia mökin kunnosta". Ja vaatimuksia maksaa mökin laskuja (koska omistajan kuuluu osallistua mökin kuluihin). Mökkiä ei voi myydä pois, koska tuo hallintaoikeus sen estää. Voihan vittu. Sama vankila jatkuu vielä 30 vuotta, koska mikäs pahan tappaisi ennenaikaisesti.

Tämä on oikeasti erittäin paha ja julma källi, koska siitä omistuksesta ei pääse eroon millään ennen kuin ne, joilla on hallintaoikeus, kuolee (tai he suostuvat luopumaan hallintaoikeudestaan). Jos omistajia on useampi, esim kaksi sisarusta, niin ei toinen ole niin hullu että lunastaisi toisen ulos ja ottaisi yksin koko paskan kannettavakseen, ja kukaan ulkopuolinen ei osta mökkiä, jossa on hallintaoikeus jollain muulla kuin omistajalla. Omistajalla on kuitenkin ihan juridisiakin vastuita, joita ei pysty pakenemaan.  

Siis hallintaoikeuden haltijallahan on nimenomaan velvollisuus maksaa kiinteistöverot ja mökin muut juoksevat kulut. Ja pitää huolta, että kiinteistö ei rapistu. Pienet kunnostustyöt kuuluvat hallintaoikeuden haltijalle. Isommat rempat, jotka nostavat kiinteistön arvoa, kuuluvat taas omistajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös on tehty niin, että mökki on annettu ennakkoperintönä sen ikäisenä, että siitä ei älynnyt kieltäytyä. Hallintaoikeuden pitivät kuitenkin itsellään, joten käyttävät mökkiä yhä kuin omaansa ja vetoavat aina siihen hallintaoikeuteen että heillä on oikeus käyttää ja heillä on oikeus päättää miten asiat mökillä on. Sitten tulee käskyjä tehdä mökillä vaikka mitä töitä, remonttiakin, koska "omistajan kuuluu huolehtia mökin kunnosta". Ja vaatimuksia maksaa mökin laskuja (koska omistajan kuuluu osallistua mökin kuluihin). Mökkiä ei voi myydä pois, koska tuo hallintaoikeus sen estää. Voihan vittu. Sama vankila jatkuu vielä 30 vuotta, koska mikäs pahan tappaisi ennenaikaisesti.

Tämä on oikeasti erittäin paha ja julma källi, koska siitä omistuksesta ei pääse eroon millään ennen kuin ne, joilla on hallintaoikeus, kuolee (tai he suostuvat luopumaan hallintaoikeudestaan). Jos omistajia on useampi, esim kaksi sisarusta, niin ei toinen ole niin hullu että lunastaisi toisen ulos ja ottaisi yksin koko paskan kannettavakseen, ja kukaan ulkopuolinen ei osta mökkiä, jossa on hallintaoikeus jollain muulla kuin omistajalla. Omistajalla on kuitenkin ihan juridisiakin vastuita, joita ei pysty pakenemaan.  

Tuolla hallintaoikeudella saadaan perintö- tai lahjaverot aivan minimiin. Siksi meillä noin tehtiin. Mut vanhempani eivät kyllä käytä noin vaarin sitä, vaan kaikesta sovitaan erikseen. Hyvin on toiminut jo 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös on tehty niin, että mökki on annettu ennakkoperintönä sen ikäisenä, että siitä ei älynnyt kieltäytyä. Hallintaoikeuden pitivät kuitenkin itsellään, joten käyttävät mökkiä yhä kuin omaansa ja vetoavat aina siihen hallintaoikeuteen että heillä on oikeus käyttää ja heillä on oikeus päättää miten asiat mökillä on. Sitten tulee käskyjä tehdä mökillä vaikka mitä töitä, remonttiakin, koska "omistajan kuuluu huolehtia mökin kunnosta". Ja vaatimuksia maksaa mökin laskuja (koska omistajan kuuluu osallistua mökin kuluihin). Mökkiä ei voi myydä pois, koska tuo hallintaoikeus sen estää. Voihan vittu. Sama vankila jatkuu vielä 30 vuotta, koska mikäs pahan tappaisi ennenaikaisesti.

Tämä on oikeasti erittäin paha ja julma källi, koska siitä omistuksesta ei pääse eroon millään ennen kuin ne, joilla on hallintaoikeus, kuolee (tai he suostuvat luopumaan hallintaoikeudestaan). Jos omistajia on useampi, esim kaksi sisarusta, niin ei toinen ole niin hullu että lunastaisi toisen ulos ja ottaisi yksin koko paskan kannettavakseen, ja kukaan ulkopuolinen ei osta mökkiä, jossa on hallintaoikeus jollain muulla kuin omistajalla. Omistajalla on kuitenkin ihan juridisiakin vastuita, joita ei pysty pakenemaan.  

Tuolla hallintaoikeudella saadaan perintö- tai lahjaverot aivan minimiin. Siksi meillä noin tehtiin. Mut vanhempani eivät kyllä käytä noin vaarin sitä, vaan kaikesta sovitaan erikseen. Hyvin on toiminut jo 10 vuotta.

Niinpä. Fiksut ihmiset toimivat fiksusti. Ilkeät ja manipuloivat ihmiset toimivat ilkeästi ja manipuloivasti. Hallintaoikeus mahdollistaa joko fiksun tai manipuloivan käytöksen. 

Onko miehesi ainoa lapsi eli ei ole muita lapsia seurattavana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös on tehty niin, että mökki on annettu ennakkoperintönä sen ikäisenä, että siitä ei älynnyt kieltäytyä. Hallintaoikeuden pitivät kuitenkin itsellään, joten käyttävät mökkiä yhä kuin omaansa ja vetoavat aina siihen hallintaoikeuteen että heillä on oikeus käyttää ja heillä on oikeus päättää miten asiat mökillä on. Sitten tulee käskyjä tehdä mökillä vaikka mitä töitä, remonttiakin, koska "omistajan kuuluu huolehtia mökin kunnosta". Ja vaatimuksia maksaa mökin laskuja (koska omistajan kuuluu osallistua mökin kuluihin). Mökkiä ei voi myydä pois, koska tuo hallintaoikeus sen estää. Voihan vittu. Sama vankila jatkuu vielä 30 vuotta, koska mikäs pahan tappaisi ennenaikaisesti.

Tämä on oikeasti erittäin paha ja julma källi, koska siitä omistuksesta ei pääse eroon millään ennen kuin ne, joilla on hallintaoikeus, kuolee (tai he suostuvat luopumaan hallintaoikeudestaan). Jos omistajia on useampi, esim kaksi sisarusta, niin ei toinen ole niin hullu että lunastaisi toisen ulos ja ottaisi yksin koko paskan kannettavakseen, ja kukaan ulkopuolinen ei osta mökkiä, jossa on hallintaoikeus jollain muulla kuin omistajalla. Omistajalla on kuitenkin ihan juridisiakin vastuita, joita ei pysty pakenemaan.  

Tuolla hallintaoikeudella saadaan perintö- tai lahjaverot aivan minimiin. Siksi meillä noin tehtiin. Mut vanhempani eivät kyllä käytä noin vaarin sitä, vaan kaikesta sovitaan erikseen. Hyvin on toiminut jo 10 vuotta.

Meillä haluttiin taas välttää (vanhempien) omaisuusvero... no kiva juttu että tuo sama omaisuus sitten vaikutti meidän ennakkoperinnön saaneiden tukiin omaisuutena - mutta se oli vanhemmille tietenkin vain kiittämättömien lasten rutinaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appiukko kalastaa, ja tuo sitten meille niitä kaloja. Kiitämme kalasta. Mutta jos emme samana iltana laita kaikille yhteistä ruokaa siitä kalasta ja pyydä heitä valmiiseen pöytään, niin sitten appi ja anoppi näyttää hapanta naamaa seuraavat kolme vuorokautta ja on aika ilkeitä, ja kuittailevat ääneen miten kiittämättömiä olemme. Eli osoittavat mieltään. Miten kaikessa mitä he tekevät voi olla joku manipulointi-yritys takana tai joku ihmeellinen kiitollisuuden velan rakentaminen? Eikö koskaan voi antaa edes yhtä kalaa vain antamisen ilosta? Ap.

Jatkan vielä. Olen mielestäni aina kohtelias ja huomaavainen, eikä koskaan ennen ole sanottu kiittämättömäksi. Mutta nyt olen parin vuoden aikana saanut kuulla appivanhemmilta useamman kerran suoraan päin naamaa, että olen kiittämätön (suunnilleen jopa "kiittämätön kakara"). Miten sellaiseen kommenttiin edes vastataan? Niinkö, että "ehkä, mutta onneksi en yhtä manipuloiva kuin sinä"? Siis rehellisisesti sanoen en oikein osaa toimia noiden ihmisten kanssa, usein jään vain ihmettelemään miten tökeröjä ovat. Ap.

Neuvo: älä ota mitään vastaan. Ei mitään tavaraa(elintarviketta, ei apua, ei neuvoja, ei mitään.

Tuttua nimittäin tuo kiitollisuus-marttyrismi.

Oma anoppi halusi saada lapsenlapsensa hoitoon, mieluusti yökylään. Itse pyysi, saisiko ottaa hoitoon silloin ja silloin, milloinkas voisitte lainata lasta hänelle hehheh, jne.

Lasta sitten annettiin hoitoon, ei olisi ollut välttämättömyys, mutta kuvittelin tästä, että hän haluaa lapsen hoitoonsa ja näin nauttia mummiudesta.

Vaan kun minun ja anopin välille tuli kismaa, niin alkoi räpättää, miten on aina hoitanut lastamme kun on tarvinnut, eikä mitään kiitoksen sanaa ole koskaan saanut ! (oli kiitetty, tarjottu välillä jopa rahaakin bensakustannuksista, muttei otettu vastaan).

Olin lievästi tyrmistynyt, kun toinen oli niin ruinaamalla ruinannut lasta hoitoon, mutta toisaalta olikin sitten kauhea taakka, josta "ei ole edes kiitetty !!".

Emme tarvitse enää anopin apua koskaan mihinkään, eikä lapsi enää koskaan mene mummolaan hoitoon edes sekunniksikaan. Muhikoon nyt sitten näissä tunnelmissaan.

Omasta riidastanne rankaisette siis lasta että hän ei pääse enää mummolaan.

Vennis kirjoitti:

Minä asuin mieheni kotipaikassa 4 vuotta, meillä oli erillinen talo samalla tontilla missä miehen lapsuudenkoti oli.

Sen neljä vuotta kuuntelin appiukon haukkumista, lyttäämistä ja itsensä kehumista. ....

Kun sitten neljän vuoden jälkeen kamelin selän katkaisi appiukon tekemä temppu joka maksoi minulle muutaman tonnin, syljin ihan kerralla kaiken paskan sen pellen silmille mitä olin ne vuodet kuunnellut.

Huusin, kyllä, olin todella törkeä ja asiaton, mutta kun millään muulla ei mennyt perille että j*malauta ihmisarvo se on minullakin.

Seuraavana päivänä kävelin pankkiin, nostin lainan ja ostin oman talon 40km päästä. Muutettiin miehen kanssa eikä edes kerrottu ensimmäiseen kolmeen viikkoon missä oltiin.

Yhden kerran se yritti tulla meille vielä länkyttämään jotain, haukkui siinä sivussa edesmenneen isoisänikin ja silloin näytin ukolle ovea viimeisen kerran.

Kummallisen kiltisti se on nyt ollut jo vuosikaudet, en ole nähnytkään kolmeen vuoteen.

Toisiin ei vaan auta kuin suora puhe ja toiminta. Ellei itsellä ole munaa sanoa ja toimia myös sanomisensa mukaan niin sitten ei varmaan auta kuin kärsiä.

Kiitos tästä! Osui ja upposi. Avoin kirjoituksesi avasi silmäni ratkaisuun, että pankkiin minäkin marssin.  Sanon hyvästit minua lyttääville vanhemmille ja heidän mökkinsä kunnostamiselle omalla kustannuksellani. Hyvästi henkinen väkivalta ja tervetuloa oman mökin kunnostaminen sekä ihanat pihatyöt vapautunein mielin.

Tulipa mieleen ne ap:n mainitsemat kalat. Älkää ottako niitä vastaan jos tiedätte että niistä jää kiitollisuudenvelkaa. Tai jos teidät kutsutaan kahville, niin ette mene. Ja ette sano (kuten ap kirjoitti) että huomenna ei tarvii mitään kahvia vaan huomenna meillä on menoa. Voihan anoppi tulkita "huomenna ei sit tarvii kahvia" lauseen niin että et viitsi suoraan kysyä että onkos huomenna kahvia kans. Ja loukkaantuu kun sanot ettette mene. Aika vaikea tulkita miten nuo asiat menee kun ei tunne ihmisiä. Luuletko tai kuvitteletko ihmisten loukkaantuvan, sulle tulee huono omatunto kun ette menneet vai onko ihan oikeasti suuttuneet. Vanhemmilla ihmisillä kun on usein tapana mainita "olis ollut kahvia teillekki kun olisitte tulleet" ilman että ovat ihan oikeasti loukkaantuneet? Eli onko appivanhemmat vähän tuppautuvia ja ap ja poika ei uskalla sanoa suoraan tai suuttumatta mitä itse haluaisivat? Vaikee näin ulkopuolisena antaa muuta neuvoa, kun sanotte suoraan jos ei käy ja pysytte siinä mitä sanotte.

Ap täällä. Olipa tullut paljon vastauksia eilisiltapäivän jälkeen, kiitos niistä kaikista. Alan lukemaan niitä nyt kaikki huolella läpi, ja yritän kommentoida. 

Vierailija kirjoitti:

Montako metriä niiden mökkien välillä on.Oletteko ihan näköetäisyydellä toisistanne?

Muutamia kymmeniä metrejä on väliä meidän mökillä ja appivanhempien mökillä. Kyseessä on tavallaan sama piha, koska tonttimme lohkottiin siitä, olemme kasvattaneet siihen väliin kuitenkin sellaista pusikkoa, että ihan suoraa näköyhteyttä esim. rannassa ei ole, eli ihan rauhassa saa uida. Täällä lähistöllä on kyllä monia mökkejä lähempänäkin toisiaan, eli seudun muihin mökkeihin verraten nämä meidän mökit nyt ei mitenkään poikkeuksellisen kiinni toisissaan ole. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Appivanhempien ikä? Kuullostaa just 65-80 vuotiailta sen ikäiset ihmiset on vaan omaa luokkaansa...

Anoppi on 65 ja appi 66, ovat vuosi-kaksi sitten jääneet eläkkeelle, eli ei mitään huonokuntoisia vanhuksia ole, kuten joku taisi arvella tässä ketjussa, ihan nuorekkaan oloisia ikäisekseen ovat. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun miehesi sellainen pelkuri ja vellihousu, ettei uskalla tehdä asioita selväksi vanhemmilleen.  Te elättä omaa elämäänne ja vanhemmat elävät omaansa. So simple!

Luulen, että sen ei ole ihan helppoa "tehdä asioita selviksi" ilman, että välit katkeaa isänsä ja äitinsä toimesta sitten kokonaan, ja sitä mies ei toivo. Kai voi sanoa, että ne tavallaan kiristää sillä miestäni. Ap.