Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat ja mökkeily. Apua?
19.06.2017 |
Lunastimme appivanhemmilta halvalla tonttiosuuden ja rakensimme sille mökin neljä vuotta sitten. Tontti on lohkottu appivanhempien mökkitontista, eli mökit on vierekkäin, oikeastaan samassa pihassa. Kuitenkin ihan erilliset oman mökit omine saunoineen ja omine keittiöineen ja huusseineen. No nyt tästä mökkeilystä ei tahdo tulla kuin pahaa mieltä. Mökkeily on meille hyvin tärkeää, ja laitettiin viimeiset rahat tuohon mökin rakentamiseen. Jos olisi ollut rahaa ostaa joku uusi mökki muualta, oltaisiin varmaan tehty niin, mutta tämä oli taloudellisesti ainoa vaihtoehto, eikä arvattu että tässä käy näin. Ennen oman mökin rakentamista oltiin appivanhempien mökillä lähinnä kun he eivät olleet siellä. Silloin ei ollut ongelmia. Lapsia ei meillä ole, iältämme olemme noin 33-vuotiaita.
Nyt he haluaisivat kuitenkin, että vietettäisiin sellaista yhteismökkeilyä, eli elettäisiin suunnilleen samassa aikataulussa, syötäisiin aina yhdessä samaa ruokaa (jonka jommat kummat olisi laittaneet vuorollaan). Jne. Siitä ei meinaa tulla mitään, koska meidän syömisajat on ihan eri kuin heillä ja muutenkin tulemme ja menemme fiiliksen mukaan, emme halua luvata että tänään syödään klo 16, koska silloin voi olla joku muu asia kesken. Isoin ongelma on se, että appivanhemmat loukkaantuu, kun emme sopeudu tuohon heidän yhteismökkeilyyn. Tulee jatkuvaa valitusta siitä, että ruoka-aikoja on vaikea ennustaa kun meistä ei tiedä. Loukkaantuvat kun sanoo suoraan, että tänään me syömme kun syömme, laittakaa keskenänne jotain älkääkä olko riippuvaisia meistä. Suuttuvat jopa, ja taas tulee valitusta. Mies on jo lopen ärsyyntynyt vanhempiinsa asian vuoksi, minä yritän vielä kohteliaasti sinnitellä. Sitten he valittavat minulle, koska mies ei enää suostu kuuntelemaan. No en minäkään, mutta en ilmaise asiaa yhtä suoraan kuin mies. Mitä ihmettä tehdä siis? Kun suora puhe ei auta. Ei ole kivaa mökkeillä sotatantereen keskellä. Mökkiä ei haluta myydä, koska ei ole rahaa ostaa uutta muualta. Kyllä tämä pitäisi jotenkin muuten ratketa.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit, että miehesi on sanonut suorempaan asiasta, eli sinä olet hiljaa sinnitellen? Siinä se onkin, kun sinä tuet appivanhempia hiljaisuudella ja siten leimaat miehesi varsinaiseksi kärsijäksi. Seiso miehesi rinnalla ilmaisten samaa mielipidettä hänen kanssaan, kun sama teillä on.
Kiitos sinulle tästä silmiä avaavasta viestistä. Tämä on varmaan ollut minun iso virheeni. Olen kyllä seissyt mieheni rinnalla, mutta en ehkä tarpeeksi topakasti. Hän nimittäin siis suuttuneena jopa saattaa huutaa vanhemmilleen, että ei saa sitä kahvia prkl laittaa ja häipyy paikalta. Minä en ole tottunut sellaiseen, koska omassa perheessäni ei tarvinnut koskaan riidellä omista oikeuksista, ja koska appi ja anoppi on kuitenkin vähän vieraita minulle, niin en osaa heille ruveta suoraan huutamaan ja kiroilemaan, eikä se olisi edes hyvien tapojen mukaista. Miten siis seistä miehen rinnalla, ettei hän leimaannu varsinaiseksi kärsijäksi? Mutta olla kuitenkin kohtelias appivanhemmille? Ap.
Hmm...onko parisuhde oikeasti hyvä, jos antaa toisen kumppanin hoitaa aina puolustukset toisenkin puolesta ja leimauttaa kummpaninsa. Miehesi saattaa lakata suuttumasta, jos osallistut myös mielipiteiden ilmaisuun. Riittää, että sanot vaikka hymyillen asiansa, ei ilmaisuun aggressiivisuutta tarvita, selkeyttä ja topakkuutta kyllä. Jäätkö aina paikallesi miehen suuttumuksen jälkeen ja appivanhemmat kääntyvät sitten puoleesi tietäen sinun myöntelevän. Älä jää. Sano hymyillen kohteliaasti, että miehesi on oikeassa ja että lähdet nyt halaamaan häntä poistuen paikalta. Vetäkää samaa köyttä kaksin, ei yksin.
En jää paikalleni vaan menen kyllä mieheni perässä jos hän lähtee pois paikalta. Ja sanon kyllä ääneen, että oma kantani on sama kuin mieheni kanta. Ap.
Tulinpa hyvän tuuliseksi tästä mielikuvasta kuinka aikuiset ihmiset polkee jalkaans kiuskuspäissään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein odotit, kun otit lähes ilmaisen lahjan vastaan?! :D Ei pidä lahja hevosta suuhun katsoa.
Tuota "lisähintaa" ei ollut merkitty tontin kauppakirjaan, se on tullut vasta kaupanteon jälkeen. Ap.
Vastaisitko vielä esitettyyn kysymykseen?
No odotin, että aikuiset ihmiset osaa olla kuin aikuiset ihmiset. Ap.
Kuka se täällä nyt sitten kiukuttelee? Teillä oli vain erilaiset odotukset asiasta ja nyt teidän pitää yhdessä laatia ne pelisäännöt ihan KES-KUS-TE-LE-MAL-LA asiasta.
Voi hemmetti tuota asennetta, että appivanhemmat saa käyttäytyä juuri niin naurettavasti/loukkaavasti miten vaan haluaa, mutta miniän on oltava se, joka on joka tilanteessa lähes yli-ihminen tyyneydellään ja sovittelevuudellaan.
Itsellänikin anoppi käyttäytyi törkeästi ja tästä syystä lähdin kävelemään kesken vierailun, lopputulema: minä olin epäkunnioittava ja ilkeä ihminen, olisinhan voinut sanoa, että loukkaa. Että ilmeisesti ei voi olettaa appivanhempien olevan niin täysjärkisiä, että voisi olettaa heidän itse ymmärtävän sosiaalisesti korrektin käytöksen?
Samassa veneessä oltiin mekin. Siinä meni yli 20 vuotta ennenkuin luonnollisen kehityksen myötä saatiin olla keskenämme.
Olin aivan loppu joinakin vuosina jo toukokuussa kun tiesin mitä vääntöä kesällä taas on tiedossa.
Ja mies meilläkin sanoi suorat sanat, mutta eipä vanhukset semmoisia kauan muista eikä muuta mitään. Siis mitään ei tosiaan muutettu vuodesta 1958...
Me sitten oltiin niin ettei oltu huomaavinamme mitään loukkantumisia. Mentiin pokkana veneilemään kun mentiin. Toki sanottiin kun lähdettiin ja lisättiin vaan että meitä ei tarvi odotella heippa.
Välillä sovittiin ihan suoraan ja "väkisin" joku yhteinen kahvihetki tai grilli illallinen.
Nukuttiin pitkään ja syötiin aamiainen vasta aamupäivällä.
Anoppi kyseli kerrankin kylmällä ilmalla sillain oikein huolella että " noi, menettekös te tänäänkin uimaretkelle?". Tarkoituksena vittuilla meille ku lähdettiin veneellä r päiväksi retkelle ja uimaan muualle. Vastattiin vaan että eipä vielä olla päätetty.
Mies on onneksi niin kovapäinen ettei antanut niiden painostaa.
Minä en vanhoille ihmisille voi suoraan huutaa tai vastaan väittää.
Ymmärrän sua niin hyvin ap!
Koita jaksaa vaan ha älkää yhtään huomioiko mitään naamojen näyttelyjä.
Tekeytyy vaikka vaan vähän tyhmäksi että tämmöisiä me vaan ollaan, ei mitään osata suunnitella.
Kyllä se teidän oma aika vielä tulee!
Ovatko he siis eläkkeellä ja te työelämässä? Eivät ehkä ymmärrä, että on ihanaa elää ilman aikatauluja, kun on mökillä.
Mutta kyllä minusta satunnainen yhteisruokailu ja spontaanit kutsut kahville tai syömään on ihan normaaleja myös. Ja myös se, että toinen sanoo, että nyt ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman vaihtoehdon otat?
1) appivanhemmat loukkaantuvat, kun ette aina ja useinkaan ehdi syödä yhtäaikaa ja tehdä samoja asioita kuin he - yritätte joustaa ja hyvitellä
2) appivanhemmat loukkaantuvat, kun sanotte suoraan, että "perheily" loppuu nyt ja kumpikin talous elää omaa elämäänsä.
Kummassakin on sama tulos: appivanhammat on kiukussa, loukkaantuneita, valittaa, haukkuu - kakkosessa te olette onnellisempia.
Juuri oli uutista, että nykyperheissä edelleen appivanhemmat MÄÄRÄÄ mm. lasten nimet, missä ja miten lomaillaan jne.
EI NÄIN. Kertarepäisy irti. Mikä pakko teidän on kertoa heille, koska mökkeilette? (Teette niin tai näin, ne kitisee. Opettelette elämään irti ja kestämään kitinän.)
.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005259730.html
Lukijat kertovat riidoista isovanhempien kanssa: ”Omat ja appivanhemmat haluavat päättää lomakohteemme, perhekoon ja lasten nimet” – asiantuntija neuvoo, miten perherauha säilyy
Väestöliiton ja Turun yliopiston tutkimus kertoi toukokuussa, että valtaosa aikuisista riitelee omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa.
Mitä olet mieltä - onko enemmän minun vai mieheni vastuu osoittaa nuo rajat miehen vanhemmille? Tietysti periaatteessa enemmän miehen, koska ovat hänen vanhempiaan, mutta heillä menee jo kaikki pelkäksi riitelyksi, joten.. Ap.
Sanoisin, että sinun ja miehesi yhtenäisenä rintamana. Olet miehesi puolella ja miehesi sinun puolella ja yhdessä hänen appivanhempiinsa asetatte rajat. Tärkeintä on, että te olette yksikkö - ja yhteinen rintama.
Viesti 49 on hyvä.
Miehesihän on nyt jo tiukempaa rajaa pistänyt, näin ymmärrän ketjusta? Sinä olet halunnut vielä joustaa ja yrittää olla kuten appivanhemmat toivoo.
Nyt keskuslette miehesi kanssa yhdessä pelisäännöt ja kerrotte ne rauhallisti appivanhemmille. Hyvä on mm. olla eriaikaan edelleen (jos mahdollista) mökillä. Ovet lukkoon kun olette poissa /nukutte jne.
Yritä myös ymmärtää, että miestäsi luultavasti hävettää, kun hänen vanhempansa on niin kamalia. Itse olen omalle puolisolleni tuntenut näin: kun äiti haukkuu syyttä puolisoa. Kamala asia kestää - eli lohduta ja paijaa miestäsi, että et pitä hänen syynään tai puutteena, vikana, että appivanhemmat on kamalia.
(Minua äiti haukkuu edelleen. Välillä kiva, mutta .... hirviö lajia.Itsekäs, narsisti, vaativa.... lapset ovat hänestä olemassa siksi, että palvelevat vanhempiaan jne. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran olette jo keskustelleet, eikä muutosta tule, niin teinä harkitsisin myymistä ja niillä rahoilla vuokramökki seuraaviksi kesiksi? Jostain kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä oltiin mekin. Siinä meni yli 20 vuotta ennenkuin luonnollisen kehityksen myötä saatiin olla keskenämme.
Olin aivan loppu joinakin vuosina jo toukokuussa kun tiesin mitä vääntöä kesällä taas on tiedossa.
Ja mies meilläkin sanoi suorat sanat, mutta eipä vanhukset semmoisia kauan muista eikä muuta mitään. Siis mitään ei tosiaan muutettu vuodesta 1958...Me sitten oltiin niin ettei oltu huomaavinamme mitään loukkantumisia. Mentiin pokkana veneilemään kun mentiin. Toki sanottiin kun lähdettiin ja lisättiin vaan että meitä ei tarvi odotella heippa.
Välillä sovittiin ihan suoraan ja "väkisin" joku yhteinen kahvihetki tai grilli illallinen.
Nukuttiin pitkään ja syötiin aamiainen vasta aamupäivällä.
Anoppi kyseli kerrankin kylmällä ilmalla sillain oikein huolella että " noi, menettekös te tänäänkin uimaretkelle?". Tarkoituksena vittuilla meille ku lähdettiin veneellä r päiväksi retkelle ja uimaan muualle. Vastattiin vaan että eipä vielä olla päätetty.
Mies on onneksi niin kovapäinen ettei antanut niiden painostaa.
Minä en vanhoille ihmisille voi suoraan huutaa tai vastaan väittää.
Ymmärrän sua niin hyvin ap!
Koita jaksaa vaan ha älkää yhtään huomioiko mitään naamojen näyttelyjä.
Tekeytyy vaikka vaan vähän tyhmäksi että tämmöisiä me vaan ollaan, ei mitään osata suunnitella.
Kyllä se teidän oma aika vielä tulee!
Tämä on hyvä ohje myös.
Presssa Koivisto sanoi: ei pidä provosoitua kun provosoidaan.
Äitini kamalan käytöksen opettamana kanssa ohjeistan: älä suostu AP syyllistymään. Älä kanna huonoa omaatuntoa, että appivanhemmat on loukkaantuneita - ne tosiaan on sitä vaikka tekisisitte kuinka ja mitä - aina ja ikuisesti.
Päätin myös 27 v (olen jo yli 50) että en suostu häpeämään kuin omia tekojani. Jos äiti tai joku muu on hirviö, se ei ole asia, jota minun tarvitsee tai tulee hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ne rajat vaan on laitettava asiallisen tiukasti tai tämä paska jatkuu vuodesta toiseen. Parempi kerran kunnon rytinä ja vaikka riita kuin jatkuva narina!
Jos puhetta ei uskota niin jämerämmät aseet käyttöön. Jos appi tulee kiellosta huolimatta aamulla koputtelemaan niin ette yksinkertaisesti avaa ovea. Jos koluutus jatkuu niin mene ap alasti ovelle ja kysy suoraan että eikö täällä saa edes rauhassa panna ;) ei takuulla enää tulla koputtelemaan.
Miehen asia laittaa ne rajat mutta ap kertoo selkeästi että on miehensä kanssa samaa mieltä. Ei voi jättää miestä yksin taistelemaan. Ei ole tarpeen huutaa tai kiroilla.
Ja jos ette halua syödä yhdessä niin ette syö...ei vaikka olisi ruoka joa valmiina...kiitos ei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman vaihtoehdon otat?
1) appivanhemmat loukkaantuvat, kun ette aina ja useinkaan ehdi syödä yhtäaikaa ja tehdä samoja asioita kuin he - yritätte joustaa ja hyvitellä
2) appivanhemmat loukkaantuvat, kun sanotte suoraan, että "perheily" loppuu nyt ja kumpikin talous elää omaa elämäänsä.
Kummassakin on sama tulos: appivanhammat on kiukussa, loukkaantuneita, valittaa, haukkuu - kakkosessa te olette onnellisempia.
Juuri oli uutista, että nykyperheissä edelleen appivanhemmat MÄÄRÄÄ mm. lasten nimet, missä ja miten lomaillaan jne.
EI NÄIN. Kertarepäisy irti. Mikä pakko teidän on kertoa heille, koska mökkeilette? (Teette niin tai näin, ne kitisee. Opettelette elämään irti ja kestämään kitinän.)
.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005259730.html
Lukijat kertovat riidoista isovanhempien kanssa: ”Omat ja appivanhemmat haluavat päättää lomakohteemme, perhekoon ja lasten nimet” – asiantuntija neuvoo, miten perherauha säilyy
Väestöliiton ja Turun yliopiston tutkimus kertoi toukokuussa, että valtaosa aikuisista riitelee omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa.
Mitä olet mieltä - onko enemmän minun vai mieheni vastuu osoittaa nuo rajat miehen vanhemmille? Tietysti periaatteessa enemmän miehen, koska ovat hänen vanhempiaan, mutta heillä menee jo kaikki pelkäksi riitelyksi, joten.. Ap.
Sanoisin, että sinun ja miehesi yhtenäisenä rintamana. Olet miehesi puolella ja miehesi sinun puolella ja yhdessä hänen appivanhempiinsa asetatte rajat. Tärkeintä on, että te olette yksikkö - ja yhteinen rintama.
Viesti 49 on hyvä.
Miehesihän on nyt jo tiukempaa rajaa pistänyt, näin ymmärrän ketjusta? Sinä olet halunnut vielä joustaa ja yrittää olla kuten appivanhemmat toivoo.
Nyt keskuslette miehesi kanssa yhdessä pelisäännöt ja kerrotte ne rauhallisti appivanhemmille. Hyvä on mm. olla eriaikaan edelleen (jos mahdollista) mökillä. Ovet lukkoon kun olette poissa /nukutte jne.
Yritä myös ymmärtää, että miestäsi luultavasti hävettää, kun hänen vanhempansa on niin kamalia. Itse olen omalle puolisolleni tuntenut näin: kun äiti haukkuu syyttä puolisoa. Kamala asia kestää - eli lohduta ja paijaa miestäsi, että et pitä hänen syynään tai puutteena, vikana, että appivanhemmat on kamalia.
(Minua äiti haukkuu edelleen. Välillä kiva, mutta .... hirviö lajia.Itsekäs, narsisti, vaativa.... lapset ovat hänestä olemassa siksi, että palvelevat vanhempiaan jne. )
En ole tottunut riitelemään ihmisten kanssa, koska en ole ennen joutunut sellaista juuri tekemään. Omat vanhempani ovat aina kunnioittaneet rajoja ja sopimuksia eivätkä harrastaneet mitään loukkaantumisia. Samaten meidän parisuhde on aika sopuisa, ei mitään ihmeellisiä loukkaantumisia harrasteta siinäkään. Appivanhemmat on ihan erilaisia ihmisiä, kuin mihin olen tottunut. Olen tähän asti elämässä pärjännyt kohteliaana, en ole "joutunut" huutamaan vanhemmille ihmisille ja olen tottunut, että toisten rajoja kunnioitetaan. En nyt tarkoituksella ole yrittänyt joustaa ollakseni kuin appivanhemmat toivoo, vaan olen vain yrittänyt pysyä kohteliaana. En haluaisi riidellä heidän kanssaan.
Appivanhemmat jäivät pois työelämästä vuosi-pari sitten, appiukko hieman aiemmin kuin anoppi. Nytpä he tietenkin viettävät koko kesän mökillään, eli emme voi mökkeillä eri aikaan.
En ollut tullut ajatelleeksi, että miestä ehkä hävettää vanhempansa, mutta niin voi hyvin kyllä olla.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne sekä teille, että appivanhemmillesi. Ehkä he pitävät itsestään selvänä sitä, että vastapalveluksena halvasta tontista te vietätte aikaa heidän kanssaan. Kyllä tekin varmaan olette ymmärtäneet, että jonkinlainen kiitollisuuden osoittaminen on paikallaan. Kompromissia vaan hieromaan, niinkuin moni täällä jo onkin ehdottanut. Jyrkkä "me lomaillaan meidän ehdoilla" -periaate ei nyt vaan tässä tapauksessa tule kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein odotit, kun otit lähes ilmaisen lahjan vastaan?! :D Ei pidä lahja hevosta suuhun katsoa.
Tuota "lisähintaa" ei ollut merkitty tontin kauppakirjaan, se on tullut vasta kaupanteon jälkeen. Ap.
Vastaisitko vielä esitettyyn kysymykseen?
No odotin, että aikuiset ihmiset osaa olla kuin aikuiset ihmiset. Ap.
Kuka se täällä nyt sitten kiukuttelee? Teillä oli vain erilaiset odotukset asiasta ja nyt teidän pitää yhdessä laatia ne pelisäännöt ihan KES-KUS-TE-LE-MAL-LA asiasta.
Voi hemmetti tuota asennetta, että appivanhemmat saa käyttäytyä juuri niin naurettavasti/loukkaavasti miten vaan haluaa, mutta miniän on oltava se, joka on joka tilanteessa lähes yli-ihminen tyyneydellään ja sovittelevuudellaan.
Itsellänikin anoppi käyttäytyi törkeästi ja tästä syystä lähdin kävelemään kesken vierailun, lopputulema: minä olin epäkunnioittava ja ilkeä ihminen, olisinhan voinut sanoa, että loukkaa. Että ilmeisesti ei voi olettaa appivanhempien olevan niin täysjärkisiä, että voisi olettaa heidän itse ymmärtävän sosiaalisesti korrektin käytöksen?
Niinkö tuossa lainauksessa luki, että esim. ap pitää sopeutua? Vai kehoitettiinko keskustelemalla laatimaan yhteisetsäännöt? Ei ne asiat ainakaan täällä kiukuttelemalla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dear Prudence kirjoitti:
Ikävä tilanne sekä teille, että appivanhemmillesi. Ehkä he pitävät itsestään selvänä sitä, että vastapalveluksena halvasta tontista te vietätte aikaa heidän kanssaan. Kyllä tekin varmaan olette ymmärtäneet, että jonkinlainen kiitollisuuden osoittaminen on paikallaan. Kompromissia vaan hieromaan, niinkuin moni täällä jo onkin ehdottanut. Jyrkkä "me lomaillaan meidän ehdoilla" -periaate ei nyt vaan tässä tapauksessa tule kysymykseen.
Tämä voi hyvin olla. Nyt kun sanot, niin tuntuu juuri siltä, että he itsestään selvänä asiana odottavat meiltä kiitollisuuden osoittamista ja jatkuvia vastapalveluksia siitä että "saadaan mökkeillä heidän maillaan". Ja nimenomaan yhteisen ajanvieton vastapalveluksia, ei mitään nurmikonleikkaamisia. Vaikka siis ihan virallisen kiinteistökaupan muodossa on se tontti heiltä ostettu. Itse en kestä sellaista "rivien välistä huokailemalla ilmaistua kiitollisuuden velan odotusta", joka ei perustu mihinkään yhteiseen sopimukseen. Vihaan muutenkin kiitollisuuden velkaa, koska sen täyttämisellä ei koskaan ole mitään mittaa eikä määrää. Ap.
Nehän manipuloi ja syyllistää teitä aikuisia ihmisiä ihan 24/7!
Jos pirulle antaa pikkusormen niin se vie koko käden.
Jos sanotte ette nyt ei sovi kahvit/syömiset ym yhteisjutut niin sitten seisotte omien sanojenne takana vaikka mikä olisi ja teette omia juttujanne. Kerran kun annatte periksi niin rumba jatkuu taas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein odotit, kun otit lähes ilmaisen lahjan vastaan?! :D Ei pidä lahja hevosta suuhun katsoa.
Tuota "lisähintaa" ei ollut merkitty tontin kauppakirjaan, se on tullut vasta kaupanteon jälkeen. Ap.
Vastaisitko vielä esitettyyn kysymykseen?
No odotin, että aikuiset ihmiset osaa olla kuin aikuiset ihmiset. Ap.
Kuka se täällä nyt sitten kiukuttelee? Teillä oli vain erilaiset odotukset asiasta ja nyt teidän pitää yhdessä laatia ne pelisäännöt ihan KES-KUS-TE-LE-MAL-LA asiasta.
Voi hemmetti tuota asennetta, että appivanhemmat saa käyttäytyä juuri niin naurettavasti/loukkaavasti miten vaan haluaa, mutta miniän on oltava se, joka on joka tilanteessa lähes yli-ihminen tyyneydellään ja sovittelevuudellaan.
Itsellänikin anoppi käyttäytyi törkeästi ja tästä syystä lähdin kävelemään kesken vierailun, lopputulema: minä olin epäkunnioittava ja ilkeä ihminen, olisinhan voinut sanoa, että loukkaa. Että ilmeisesti ei voi olettaa appivanhempien olevan niin täysjärkisiä, että voisi olettaa heidän itse ymmärtävän sosiaalisesti korrektin käytöksen?
Niinkö tuossa lainauksessa luki, että esim. ap pitää sopeutua? Vai kehoitettiinko keskustelemalla laatimaan yhteisetsäännöt? Ei ne asiat ainakaan täällä kiukuttelemalla parane.
Olenko kiukutellut täällä? Tietääkseni en.
Olen kirjoittanut tämän aloituksen, koska tiedän tehneeni virheen tuon mökin rakentamisessa, ja yritän hakea muilta kokemuksia ja neuvoja miten ratkoa hankalaa tilannetta.
Olen myös kertonut, että suora puhe ja keskustelu on yritetty monta kertaa eikä se ole auttanut.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Nehän manipuloi ja syyllistää teitä aikuisia ihmisiä ihan 24/7!
Jos pirulle antaa pikkusormen niin se vie koko käden.
Jos sanotte ette nyt ei sovi kahvit/syömiset ym yhteisjutut niin sitten seisotte omien sanojenne takana vaikka mikä olisi ja teette omia juttujanne. Kerran kun annatte periksi niin rumba jatkuu taas...
Rakensimme sen mökin siis neljä vuotta sitten. Aloimme seurustelemaan noin kuusi vuotta sitten ja naimisiin mentiin suunnilleen samoihin aikoihin sen mökin rakentamisen kanssa. En ehtinyt niin hirveän perusteellisesti tutustua appivanhempiin ennen naimisiin menoa ja mökin rakentamista, että olisin osannut tämän kuvion aavistaa. Toki olin tavannut heidät hyvin monia kertoja, ja ajattelin, että ovat ihan tavallisia ihmisiä. Tuo manipulointi ja syyllistäminen on tullut kuvaan vasta nyt kun tunnetaan selvästi paremmin. Olen ruvennut ajattelemaan, että ovat varmaan tehneet sitä pojalleen aina, ja ehkä mieskin on itse hieman sokea tilanteelle. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein odotit, kun otit lähes ilmaisen lahjan vastaan?! :D Ei pidä lahja hevosta suuhun katsoa.
Tuota "lisähintaa" ei ollut merkitty tontin kauppakirjaan, se on tullut vasta kaupanteon jälkeen. Ap.
Vastaisitko vielä esitettyyn kysymykseen?
No odotin, että aikuiset ihmiset osaa olla kuin aikuiset ihmiset. Ap.
Kuka se täällä nyt sitten kiukuttelee? Teillä oli vain erilaiset odotukset asiasta ja nyt teidän pitää yhdessä laatia ne pelisäännöt ihan KES-KUS-TE-LE-MAL-LA asiasta.
Voi hemmetti tuota asennetta, että appivanhemmat saa käyttäytyä juuri niin naurettavasti/loukkaavasti miten vaan haluaa, mutta miniän on oltava se, joka on joka tilanteessa lähes yli-ihminen tyyneydellään ja sovittelevuudellaan.
Itsellänikin anoppi käyttäytyi törkeästi ja tästä syystä lähdin kävelemään kesken vierailun, lopputulema: minä olin epäkunnioittava ja ilkeä ihminen, olisinhan voinut sanoa, että loukkaa. Että ilmeisesti ei voi olettaa appivanhempien olevan niin täysjärkisiä, että voisi olettaa heidän itse ymmärtävän sosiaalisesti korrektin käytöksen?
Niinkö tuossa lainauksessa luki, että esim. ap pitää sopeutua? Vai kehoitettiinko keskustelemalla laatimaan yhteisetsäännöt? Ei ne asiat ainakaan täällä kiukuttelemalla parane.
Olenko kiukutellut täällä? Tietääkseni en.
Olen kirjoittanut tämän aloituksen, koska tiedän tehneeni virheen tuon mökin rakentamisessa, ja yritän hakea muilta kokemuksia ja neuvoja miten ratkoa hankalaa tilannetta.
Olen myös kertonut, että suora puhe ja keskustelu on yritetty monta kertaa eikä se ole auttanut.
Ap.
Minkä sitten luulet auttavan, jos puhe ei auta?
Niin ap ei ole tottunut riitelemään eikä pitämään tiukasti kiinni omista toiveistaan ja haluistaan. Toimiiko tämä? Ei toimi joten nyt pitää ottaa kunnon asenne ja laittaa ne rajat. Appivanhemmat kyllä kehtaa vaatia ja loukkaantua vaikka maailman tappiin asti.
Miehen vanhemmat ovat valinneet tällaisen "väsytystaistelun" ja ovat varmoja että voittavat lopulta koko sodan kun vaan jaksavat vinkua tarpeeksi. Laittakaa stoppi NYT!
Kysykään jos appivanhemmat lunastaisi mökin ja hommaatte uuden mökin omasta rauhasta.
Vierailija kirjoitti:
Niin ap ei ole tottunut riitelemään eikä pitämään tiukasti kiinni omista toiveistaan ja haluistaan. Toimiiko tämä? Ei toimi joten nyt pitää ottaa kunnon asenne ja laittaa ne rajat. Appivanhemmat kyllä kehtaa vaatia ja loukkaantua vaikka maailman tappiin asti.
Miehen vanhemmat ovat valinneet tällaisen "väsytystaistelun" ja ovat varmoja että voittavat lopulta koko sodan kun vaan jaksavat vinkua tarpeeksi. Laittakaa stoppi NYT!
MITEN? Hoette puhumista ja stopin laittamista, mutta mitään konkreetista teillä ei ole esittää.
ap
Alue: Aihe vapaa
Keskustelua, keskustelua, keskustelua. Tiedän, ei ole aina helppoa loukkaantuvien vanhempien takia, mutta silti.
Yritä ap saada keskusteltua asiasta asiallisesti mutta topakasti, ilman huutamista ja riitelyä. Älkääkä antako periksi, siis jos olette "sopineet" että ei yhteisiä kahvitteluita, niin vaikka kuinka olisi keitetty ja katettu, niin älkää menkö, vaan teette sitä mitä olette ajatelleetkin tekevänne.