Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat ja mökkeily. Apua?
19.06.2017 |
Lunastimme appivanhemmilta halvalla tonttiosuuden ja rakensimme sille mökin neljä vuotta sitten. Tontti on lohkottu appivanhempien mökkitontista, eli mökit on vierekkäin, oikeastaan samassa pihassa. Kuitenkin ihan erilliset oman mökit omine saunoineen ja omine keittiöineen ja huusseineen. No nyt tästä mökkeilystä ei tahdo tulla kuin pahaa mieltä. Mökkeily on meille hyvin tärkeää, ja laitettiin viimeiset rahat tuohon mökin rakentamiseen. Jos olisi ollut rahaa ostaa joku uusi mökki muualta, oltaisiin varmaan tehty niin, mutta tämä oli taloudellisesti ainoa vaihtoehto, eikä arvattu että tässä käy näin. Ennen oman mökin rakentamista oltiin appivanhempien mökillä lähinnä kun he eivät olleet siellä. Silloin ei ollut ongelmia. Lapsia ei meillä ole, iältämme olemme noin 33-vuotiaita.
Nyt he haluaisivat kuitenkin, että vietettäisiin sellaista yhteismökkeilyä, eli elettäisiin suunnilleen samassa aikataulussa, syötäisiin aina yhdessä samaa ruokaa (jonka jommat kummat olisi laittaneet vuorollaan). Jne. Siitä ei meinaa tulla mitään, koska meidän syömisajat on ihan eri kuin heillä ja muutenkin tulemme ja menemme fiiliksen mukaan, emme halua luvata että tänään syödään klo 16, koska silloin voi olla joku muu asia kesken. Isoin ongelma on se, että appivanhemmat loukkaantuu, kun emme sopeudu tuohon heidän yhteismökkeilyyn. Tulee jatkuvaa valitusta siitä, että ruoka-aikoja on vaikea ennustaa kun meistä ei tiedä. Loukkaantuvat kun sanoo suoraan, että tänään me syömme kun syömme, laittakaa keskenänne jotain älkääkä olko riippuvaisia meistä. Suuttuvat jopa, ja taas tulee valitusta. Mies on jo lopen ärsyyntynyt vanhempiinsa asian vuoksi, minä yritän vielä kohteliaasti sinnitellä. Sitten he valittavat minulle, koska mies ei enää suostu kuuntelemaan. No en minäkään, mutta en ilmaise asiaa yhtä suoraan kuin mies. Mitä ihmettä tehdä siis? Kun suora puhe ei auta. Ei ole kivaa mökkeillä sotatantereen keskellä. Mökkiä ei haluta myydä, koska ei ole rahaa ostaa uutta muualta. Kyllä tämä pitäisi jotenkin muuten ratketa.
Kommentit (238)
Miten tämä loukkaantuminen tulee esille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.
Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?
Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap.
Miksi hitossa te sitten rakensitte mökin noihin olosuhteisiin? Jos mökeilyn idea on oma rauha, eikö silloin mökki hankita paikasta, jossa se on mahdollista?
Koska emme tienneet etukäteen, että tässä käy näin. Olimme ennen rakentamista mökkeilleet appivanhempien mökillä siten, että he eivät olleet yleensä paikalla. Tai jos joskus olimme viikonloppua mökillä yhtäaikaa, niin oli aika luonnollista, että silloin harvoin syötiin yhdessä, koska muutenkaan ei tavattu niin usein. Ap.
Ette tienneet etukäteen? Siis haloo, kuinka tyhmiä oikein olette? Saatte halvalla (vai ilmaiseksi?) tontin appivanhempien mökin pihapiiristä, rakennatte sille mökin ja sitten ihmettelette, että miksei meillä ole omaa rauhaa. Perustelet asian vielä sillä, että aiemmin olette mökkeilleet siellä ilman appivanhempia ja olette saaneet olla rauhassa ja silloin kun olette mökkeilleet yhdessä, niin on ollut luonnollista, että syötte yhdessä. No totta ihmeessä appivanhemmat olettavat, että jos haluatte mökin siihen samaan pihapiiriin niin haluatte jatkaa yhteismökkeilyä. Ei ihme, että ovat loukkaantuneita, jos ovat yhteismökkeilyn toivossa lohkoneet tontin omasta pihapiiristään. Sillä aikuisten oikeasti: kuka rakentaa toisen pihapiiriin, jos ei halua viettää yhteistä aikaa???? Jos taas haluaa olla mökillään rauhassa ja omissa oloissa, niin sitä mökkiä ei kannata rakentaa toisten pihapiiriin. Ettekö nyt oikeasti lainkaan tajunneet asiaa? Vai ajattelitteko, että tähän pihalle rakennetaan halvalla, mutta appivanhemmat pysykööt omassa mökissään?
Maksoimme siitä tontista kyllä, ei se ilmainen ollut. Mutta edullinen kuitenkin. Kyllä nimenomaan ajateltiin, että sekä heille että meille on parempi, että on ne erilliset mökit, ettei tarvitse yhteismökkeillä. Jopa oletin, että kukaan aikuinen ei tietenkään ikinä haluaisi yhteismökkelyä, ei edes appi ja anoppi, koska ajattelin että kukaan ei voi haluta. No, virhe-virhe-virhe. Ja nyt kaduttaa. Ap.
Eikö appivanhemmat oletkaan = kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.
Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?
Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap.
Kokeilkaa ihmeessä, eihän siinä mitään häviä jos ehdottaa kyseisentapaista systeemiä.
Tuo että sanotte ettei teille tarvitse kahveja laittaa kuulostaa vain kursailulta, eikä tosissaan sanotulta. Pitää puhua selkeästi ja mielellään etukäteen, "älkää laittako meille aamukahveja, koska nukumme pitkään ja syömme brunssin myöhemmin".
Ollaan siis sanottu monta kertaa ihan noin suoraankin, että "meille ei sitten missään nimessä saa huomenna laittaa sitä kahvia". Ja sitten on kuitenkin laitettu, ja loukkaannuttu, kun ollaankin oltu päiväunilla eikä tultu kahville. Ap.
Hmm.. olisiko mitenkään mahdollista, että vain kuvittelette heidän loukkaantuvan? Siis niin, että teille tulee huono omatunto kun kieltäydytte ja tavallaan vain oletatte heidän loukkaantuvan.
Kysyn, koska tuntuu absurdilta, että kukaan vihoittelisi tuollaisesta. Ennemmin olettaisi teidän loukkaantuvan kun teitä ei uskota eikä teidän anneta nukkua edes lomalla.
Ovat monta kertaa sanoneet, että loukkaantuvat ja pahoittavat mielensä, eli ei vain kuvitella. Ja ovat huutaneet päin naamaa miten kamalia olemme kun emme vietä aikaa heidän kanssaan riittävästi. Kuulemma edes se yksi yhteinen ateria päivässä ei ole riittävästi, jos siellä paikan päällä ollaan.
En ole omassa perheessäni tottunut siihen että huudetaan ja loukkaannutaan, tällainen on minulle ihan outoa.
Ap.
Kumman vaihtoehdon otat?
1) appivanhemmat loukkaantuvat, kun ette aina ja useinkaan ehdi syödä yhtäaikaa ja tehdä samoja asioita kuin he - yritätte joustaa ja hyvitellä
2) appivanhemmat loukkaantuvat, kun sanotte suoraan, että "perheily" loppuu nyt ja kumpikin talous elää omaa elämäänsä.
Kummassakin on sama tulos: appivanhammat on kiukussa, loukkaantuneita, valittaa, haukkuu - kakkosessa te olette onnellisempia.
Juuri oli uutista, että nykyperheissä edelleen appivanhemmat MÄÄRÄÄ mm. lasten nimet, missä ja miten lomaillaan jne.
EI NÄIN. Kertarepäisy irti. Mikä pakko teidän on kertoa heille, koska mökkeilette? (Teette niin tai näin, ne kitisee. Opettelette elämään irti ja kestämään kitinän.)
.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005259730.html
Lukijat kertovat riidoista isovanhempien kanssa: ”Omat ja appivanhemmat haluavat päättää lomakohteemme, perhekoon ja lasten nimet” – asiantuntija neuvoo, miten perherauha säilyy
Väestöliiton ja Turun yliopiston tutkimus kertoi toukokuussa, että valtaosa aikuisista riitelee omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.
Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?
Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap.
Miksi hitossa te sitten rakensitte mökin noihin olosuhteisiin? Jos mökeilyn idea on oma rauha, eikö silloin mökki hankita paikasta, jossa se on mahdollista?
Koska emme tienneet etukäteen, että tässä käy näin. Olimme ennen rakentamista mökkeilleet appivanhempien mökillä siten, että he eivät olleet yleensä paikalla. Tai jos joskus olimme viikonloppua mökillä yhtäaikaa, niin oli aika luonnollista, että silloin harvoin syötiin yhdessä, koska muutenkaan ei tavattu niin usein. Ap.
Ette tienneet etukäteen? Siis haloo, kuinka tyhmiä oikein olette? Saatte halvalla (vai ilmaiseksi?) tontin appivanhempien mökin pihapiiristä, rakennatte sille mökin ja sitten ihmettelette, että miksei meillä ole omaa rauhaa. Perustelet asian vielä sillä, että aiemmin olette mökkeilleet siellä ilman appivanhempia ja olette saaneet olla rauhassa ja silloin kun olette mökkeilleet yhdessä, niin on ollut luonnollista, että syötte yhdessä. No totta ihmeessä appivanhemmat olettavat, että jos haluatte mökin siihen samaan pihapiiriin niin haluatte jatkaa yhteismökkeilyä. Ei ihme, että ovat loukkaantuneita, jos ovat yhteismökkeilyn toivossa lohkoneet tontin omasta pihapiiristään. Sillä aikuisten oikeasti: kuka rakentaa toisen pihapiiriin, jos ei halua viettää yhteistä aikaa???? Jos taas haluaa olla mökillään rauhassa ja omissa oloissa, niin sitä mökkiä ei kannata rakentaa toisten pihapiiriin. Ettekö nyt oikeasti lainkaan tajunneet asiaa? Vai ajattelitteko, että tähän pihalle rakennetaan halvalla, mutta appivanhemmat pysykööt omassa mökissään?
Maksoimme siitä tontista kyllä, ei se ilmainen ollut. Mutta edullinen kuitenkin. Kyllä nimenomaan ajateltiin, että sekä heille että meille on parempi, että on ne erilliset mökit, ettei tarvitse yhteismökkeillä. Jopa oletin, että kukaan aikuinen ei tietenkään ikinä haluaisi yhteismökkelyä, ei edes appi ja anoppi, koska ajattelin että kukaan ei voi haluta. No, virhe-virhe-virhe. Ja nyt kaduttaa. Ap.
Eikö appivanhemmat oletkaan = kuin sinä.
Minähän jo sanoin, että tiedän olettaneeni virheellisiä asioita ja kadun sitä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.
Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?
Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap.
Kokeilkaa ihmeessä, eihän siinä mitään häviä jos ehdottaa kyseisentapaista systeemiä.
Tuo että sanotte ettei teille tarvitse kahveja laittaa kuulostaa vain kursailulta, eikä tosissaan sanotulta. Pitää puhua selkeästi ja mielellään etukäteen, "älkää laittako meille aamukahveja, koska nukumme pitkään ja syömme brunssin myöhemmin".
Ollaan siis sanottu monta kertaa ihan noin suoraankin, että "meille ei sitten missään nimessä saa huomenna laittaa sitä kahvia". Ja sitten on kuitenkin laitettu, ja loukkaannuttu, kun ollaankin oltu päiväunilla eikä tultu kahville. Ap.
Hmm.. olisiko mitenkään mahdollista, että vain kuvittelette heidän loukkaantuvan? Siis niin, että teille tulee huono omatunto kun kieltäydytte ja tavallaan vain oletatte heidän loukkaantuvan.
Kysyn, koska tuntuu absurdilta, että kukaan vihoittelisi tuollaisesta. Ennemmin olettaisi teidän loukkaantuvan kun teitä ei uskota eikä teidän anneta nukkua edes lomalla.Ovat monta kertaa sanoneet, että loukkaantuvat ja pahoittavat mielensä, eli ei vain kuvitella. Ja ovat huutaneet päin naamaa miten kamalia olemme kun emme vietä aikaa heidän kanssaan riittävästi. Kuulemma edes se yksi yhteinen ateria päivässä ei ole riittävästi, jos siellä paikan päällä ollaan.
En ole omassa perheessäni tottunut siihen että huudetaan ja loukkaannutaan, tällainen on minulle ihan outoa.
Ap.
Ap, sinun on nyt vain totuttava, että eivät tule tuosta muuttumaan. Tulevat aina huutamaan ja haukkumaan: teitte miten vain. Oman rauhasi ja oman perheesi (sinä ja miehesi, mahdolliset tulevat lapset) vuoksi otatte nyt eron appivanhemmista: menette mökille eri aikaan, viettätte omaa elämää, syötte eri aikaan; ja sanotte tämän nyt ihan suoraan appivanhemmille.
.
Pilaatte elämänne ja avioliittonne, jos siinä on te 4 - sinä, miehesi ja miehen molemmat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Kumman vaihtoehdon otat?
1) appivanhemmat loukkaantuvat, kun ette aina ja useinkaan ehdi syödä yhtäaikaa ja tehdä samoja asioita kuin he - yritätte joustaa ja hyvitellä
2) appivanhemmat loukkaantuvat, kun sanotte suoraan, että "perheily" loppuu nyt ja kumpikin talous elää omaa elämäänsä.
Kummassakin on sama tulos: appivanhammat on kiukussa, loukkaantuneita, valittaa, haukkuu - kakkosessa te olette onnellisempia.
Juuri oli uutista, että nykyperheissä edelleen appivanhemmat MÄÄRÄÄ mm. lasten nimet, missä ja miten lomaillaan jne.
EI NÄIN. Kertarepäisy irti. Mikä pakko teidän on kertoa heille, koska mökkeilette? (Teette niin tai näin, ne kitisee. Opettelette elämään irti ja kestämään kitinän.)
.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005259730.html
Lukijat kertovat riidoista isovanhempien kanssa: ”Omat ja appivanhemmat haluavat päättää lomakohteemme, perhekoon ja lasten nimet” – asiantuntija neuvoo, miten perherauha säilyy
Väestöliiton ja Turun yliopiston tutkimus kertoi toukokuussa, että valtaosa aikuisista riitelee omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa.
Mitä olet mieltä - onko enemmän minun vai mieheni vastuu osoittaa nuo rajat miehen vanhemmille? Tietysti periaatteessa enemmän miehen, koska ovat hänen vanhempiaan, mutta heillä menee jo kaikki pelkäksi riitelyksi, joten.. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.
Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?
Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap.
Miksi hitossa te sitten rakensitte mökin noihin olosuhteisiin? Jos mökeilyn idea on oma rauha, eikö silloin mökki hankita paikasta, jossa se on mahdollista?
Koska emme tienneet etukäteen, että tässä käy näin. Olimme ennen rakentamista mökkeilleet appivanhempien mökillä siten, että he eivät olleet yleensä paikalla. Tai jos joskus olimme viikonloppua mökillä yhtäaikaa, niin oli aika luonnollista, että silloin harvoin syötiin yhdessä, koska muutenkaan ei tavattu niin usein. Ap.
Ette tienneet etukäteen? Siis haloo, kuinka tyhmiä oikein olette? Saatte halvalla (vai ilmaiseksi?) tontin appivanhempien mökin pihapiiristä, rakennatte sille mökin ja sitten ihmettelette, että miksei meillä ole omaa rauhaa. Perustelet asian vielä sillä, että aiemmin olette mökkeilleet siellä ilman appivanhempia ja olette saaneet olla rauhassa ja silloin kun olette mökkeilleet yhdessä, niin on ollut luonnollista, että syötte yhdessä. No totta ihmeessä appivanhemmat olettavat, että jos haluatte mökin siihen samaan pihapiiriin niin haluatte jatkaa yhteismökkeilyä. Ei ihme, että ovat loukkaantuneita, jos ovat yhteismökkeilyn toivossa lohkoneet tontin omasta pihapiiristään. Sillä aikuisten oikeasti: kuka rakentaa toisen pihapiiriin, jos ei halua viettää yhteistä aikaa???? Jos taas haluaa olla mökillään rauhassa ja omissa oloissa, niin sitä mökkiä ei kannata rakentaa toisten pihapiiriin. Ettekö nyt oikeasti lainkaan tajunneet asiaa? Vai ajattelitteko, että tähän pihalle rakennetaan halvalla, mutta appivanhemmat pysykööt omassa mökissään?
Maksoimme siitä tontista kyllä, ei se ilmainen ollut. Mutta edullinen kuitenkin. Kyllä nimenomaan ajateltiin, että sekä heille että meille on parempi, että on ne erilliset mökit, ettei tarvitse yhteismökkeillä. Jopa oletin, että kukaan aikuinen ei tietenkään ikinä haluaisi yhteismökkelyä, ei edes appi ja anoppi, koska ajattelin että kukaan ei voi haluta. No, virhe-virhe-virhe. Ja nyt kaduttaa. Ap.
Minä ja minun sisaruksemme haluamme. Mielle perhe ja varskin ikääntyvät vanhemmat on tärkeitä. Pidämme siitä, että on elämää ympärillä ja rahaakin säästyy kun kaikkien ei tarvitse kaikkea ruokaa ostaa itselleen erikseen. Vanhemmatkin on jo sen verran iäkkäitä, että käytännössä mökkeily ilman meitä on heille mahdotonta. Kiitos vielä heille, että olette tämän meille mahdollistaneet.
Varmaan nyt pelisääntökeskustelu on paikoillaan! Sanotte nätisti niille sinun appivanhemmille ja miehesi vanhemmille, että haluatte viettää loman ilman aikatauluja, kun työelämässä joutuu elämään aikataulutetusti. Sanotte myös, että mitä se tarkoittaa: nukumme pitkään, ehkä valvomme pitkään, huolehdimme omista aterioistamme ja kahvitteluista, kuljemme omaan tahtiimme, lepäämme halutessamme, työjelemme halutessamme siis haluamme elää omaa elämäämme! Lisäksi myös vietämme yhdessä aikaa kutsuttuna, harvakseltaan. Kerrotte myös, että, ellei rauhaa järjesty, niin olette pakotettuja myymään mökin ja mitä siitä sitten tulee, kun siihen pihapiiriin tulee ihan vieraat ihmiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.
Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?
Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap.
Miksi hitossa te sitten rakensitte mökin noihin olosuhteisiin? Jos mökeilyn idea on oma rauha, eikö silloin mökki hankita paikasta, jossa se on mahdollista?
Koska emme tienneet etukäteen, että tässä käy näin. Olimme ennen rakentamista mökkeilleet appivanhempien mökillä siten, että he eivät olleet yleensä paikalla. Tai jos joskus olimme viikonloppua mökillä yhtäaikaa, niin oli aika luonnollista, että silloin harvoin syötiin yhdessä, koska muutenkaan ei tavattu niin usein. Ap.
Ette tienneet etukäteen? Siis haloo, kuinka tyhmiä oikein olette? Saatte halvalla (vai ilmaiseksi?) tontin appivanhempien mökin pihapiiristä, rakennatte sille mökin ja sitten ihmettelette, että miksei meillä ole omaa rauhaa. Perustelet asian vielä sillä, että aiemmin olette mökkeilleet siellä ilman appivanhempia ja olette saaneet olla rauhassa ja silloin kun olette mökkeilleet yhdessä, niin on ollut luonnollista, että syötte yhdessä. No totta ihmeessä appivanhemmat olettavat, että jos haluatte mökin siihen samaan pihapiiriin niin haluatte jatkaa yhteismökkeilyä. Ei ihme, että ovat loukkaantuneita, jos ovat yhteismökkeilyn toivossa lohkoneet tontin omasta pihapiiristään. Sillä aikuisten oikeasti: kuka rakentaa toisen pihapiiriin, jos ei halua viettää yhteistä aikaa???? Jos taas haluaa olla mökillään rauhassa ja omissa oloissa, niin sitä mökkiä ei kannata rakentaa toisten pihapiiriin. Ettekö nyt oikeasti lainkaan tajunneet asiaa? Vai ajattelitteko, että tähän pihalle rakennetaan halvalla, mutta appivanhemmat pysykööt omassa mökissään?
Maksoimme siitä tontista kyllä, ei se ilmainen ollut. Mutta edullinen kuitenkin. Kyllä nimenomaan ajateltiin, että sekä heille että meille on parempi, että on ne erilliset mökit, ettei tarvitse yhteismökkeillä. Jopa oletin, että kukaan aikuinen ei tietenkään ikinä haluaisi yhteismökkelyä, ei edes appi ja anoppi, koska ajattelin että kukaan ei voi haluta. No, virhe-virhe-virhe. Ja nyt kaduttaa. Ap.
Eikö appivanhemmat oletkaan = kuin sinä.
Minähän jo sanoin, että tiedän olettaneeni virheellisiä asioita ja kadun sitä. Ap.
Kyllä appivanhempien pitäisi pysyä omassa mökissään. AP ja poika ovat ostaneet tontin. Ovat eri perhe.
Itselläni on hirviöäiti, ja en hetkeäkään epäile, etteikö AP:n miehen vanhemmat ole hänen sukulaissielujaan. Jotkut ihmiset ovat kauheita ja eivät muutu.
AP ja miehensä tekevät nyt tiukan eron appivanhempiin: kumpikin perhe alkaa elää erikseen.
Pidä puolesi AP.
Kannattaisi vain keskustella appivanhempien kanssa, viimeinen tikkihän on, että laitatte mökkinne myyntiin ja hankitte uuden tarpeellisen hajuraon päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nyt pelisääntökeskustelu on paikoillaan! Sanotte nätisti niille sinun appivanhemmille ja miehesi vanhemmille, että haluatte viettää loman ilman aikatauluja, kun työelämässä joutuu elämään aikataulutetusti. Sanotte myös, että mitä se tarkoittaa: nukumme pitkään, ehkä valvomme pitkään, huolehdimme omista aterioistamme ja kahvitteluista, kuljemme omaan tahtiimme, lepäämme halutessamme, työjelemme halutessamme siis haluamme elää omaa elämäämme! Lisäksi myös vietämme yhdessä aikaa kutsuttuna, harvakseltaan. Kerrotte myös, että, ellei rauhaa järjesty, niin olette pakotettuja myymään mökin ja mitä siitä sitten tulee, kun siihen pihapiiriin tulee ihan vieraat ihmiset!
Kannatetaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.
Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?
Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap.
Miksi hitossa te sitten rakensitte mökin noihin olosuhteisiin? Jos mökeilyn idea on oma rauha, eikö silloin mökki hankita paikasta, jossa se on mahdollista?
Koska emme tienneet etukäteen, että tässä käy näin. Olimme ennen rakentamista mökkeilleet appivanhempien mökillä siten, että he eivät olleet yleensä paikalla. Tai jos joskus olimme viikonloppua mökillä yhtäaikaa, niin oli aika luonnollista, että silloin harvoin syötiin yhdessä, koska muutenkaan ei tavattu niin usein. Ap.
Ette tienneet etukäteen? Siis haloo, kuinka tyhmiä oikein olette? Saatte halvalla (vai ilmaiseksi?) tontin appivanhempien mökin pihapiiristä, rakennatte sille mökin ja sitten ihmettelette, että miksei meillä ole omaa rauhaa. Perustelet asian vielä sillä, että aiemmin olette mökkeilleet siellä ilman appivanhempia ja olette saaneet olla rauhassa ja silloin kun olette mökkeilleet yhdessä, niin on ollut luonnollista, että syötte yhdessä. No totta ihmeessä appivanhemmat olettavat, että jos haluatte mökin siihen samaan pihapiiriin niin haluatte jatkaa yhteismökkeilyä. Ei ihme, että ovat loukkaantuneita, jos ovat yhteismökkeilyn toivossa lohkoneet tontin omasta pihapiiristään. Sillä aikuisten oikeasti: kuka rakentaa toisen pihapiiriin, jos ei halua viettää yhteistä aikaa???? Jos taas haluaa olla mökillään rauhassa ja omissa oloissa, niin sitä mökkiä ei kannata rakentaa toisten pihapiiriin. Ettekö nyt oikeasti lainkaan tajunneet asiaa? Vai ajattelitteko, että tähän pihalle rakennetaan halvalla, mutta appivanhemmat pysykööt omassa mökissään?
Maksoimme siitä tontista kyllä, ei se ilmainen ollut. Mutta edullinen kuitenkin. Kyllä nimenomaan ajateltiin, että sekä heille että meille on parempi, että on ne erilliset mökit, ettei tarvitse yhteismökkeillä. Jopa oletin, että kukaan aikuinen ei tietenkään ikinä haluaisi yhteismökkelyä, ei edes appi ja anoppi, koska ajattelin että kukaan ei voi haluta. No, virhe-virhe-virhe. Ja nyt kaduttaa. Ap.
Minä ja minun sisaruksemme haluamme. Mielle perhe ja varskin ikääntyvät vanhemmat on tärkeitä. Pidämme siitä, että on elämää ympärillä ja rahaakin säästyy kun kaikkien ei tarvitse kaikkea ruokaa ostaa itselleen erikseen. Vanhemmatkin on jo sen verran iäkkäitä, että käytännössä mökkeily ilman meitä on heille mahdotonta. Kiitos vielä heille, että olette tämän meille mahdollistaneet.
Minulle äiti on tärkeä, mutta se ei poista sitä, että hän on hirviö. Joillakin on onni omata kivat vanhemmat tai appivanhemmat: kaikilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit, että miehesi on sanonut suorempaan asiasta, eli sinä olet hiljaa sinnitellen? Siinä se onkin, kun sinä tuet appivanhempia hiljaisuudella ja siten leimaat miehesi varsinaiseksi kärsijäksi. Seiso miehesi rinnalla ilmaisten samaa mielipidettä hänen kanssaan, kun sama teillä on.
Kiitos sinulle tästä silmiä avaavasta viestistä. Tämä on varmaan ollut minun iso virheeni. Olen kyllä seissyt mieheni rinnalla, mutta en ehkä tarpeeksi topakasti. Hän nimittäin siis suuttuneena jopa saattaa huutaa vanhemmilleen, että ei saa sitä kahvia prkl laittaa ja häipyy paikalta. Minä en ole tottunut sellaiseen, koska omassa perheessäni ei tarvinnut koskaan riidellä omista oikeuksista, ja koska appi ja anoppi on kuitenkin vähän vieraita minulle, niin en osaa heille ruveta suoraan huutamaan ja kiroilemaan, eikä se olisi edes hyvien tapojen mukaista. Miten siis seistä miehen rinnalla, ettei hän leimaannu varsinaiseksi kärsijäksi? Mutta olla kuitenkin kohtelias appivanhemmille? Ap.
Hmm...onko parisuhde oikeasti hyvä, jos antaa toisen kumppanin hoitaa aina puolustukset toisenkin puolesta ja leimauttaa kummpaninsa. Miehesi saattaa lakata suuttumasta, jos osallistut myös mielipiteiden ilmaisuun. Riittää, että sanot vaikka hymyillen asiansa, ei ilmaisuun aggressiivisuutta tarvita, selkeyttä ja topakkuutta kyllä. Jäätkö aina paikallesi miehen suuttumuksen jälkeen ja appivanhemmat kääntyvät sitten puoleesi tietäen sinun myöntelevän. Älä jää. Sano hymyillen kohteliaasti, että miehesi on oikeassa ja että lähdet nyt halaamaan häntä poistuen paikalta. Vetäkää samaa köyttä kaksin, ei yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin vaihtaa omaa asennetta, tuskin vanhukset jaksavat kyräillä jos ette anna sen vaikuttaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmästää eri tapojen olemassaolo, eikä ole teidän vika, että he loukkaantuvat, he valitsevat sen ihan itse.
Olisiko jokin kompromissi kiva, vaikka että lauantaina tekisitte yhdessä ruoan tai tänä lauantaina toinen perhe ja seuraavana toinen perhe? Tai sunnuntaina yhteinen kahvittelu?
Muuten sanotte vain, että olette mökillä rentoutumassa ettekä elämässä kellon mukaan aikataulutettuna.Tuollainen yksi yhteinen ruoka viikossa olisi mielestäni ok. Mutta se on niin kaukana appivanhempien toiveista, että mitenköhän käy. He ilmeisesti ajattelevat, että olemme siellä ollaksemme heidän kanssaan. Me taas ajattelemme, että olemme mökillämme ollaksemme keskenämme ja rentoutuaksemme rauhassa kaikesta arjesta ja aikatauluista. Miten selittää appiukolle, joka koputtaa mökkimme oveen sunnuntaina klo 9:00 että tulkaa kahville, anoppi on laittanut kahvin jo pöytään, että emme halua kahvitella teidän kanssanne? Tai että tänne ette saa tulla koputtelemaan. Olemme jo nätisti sanoneet, että "meille ei tarvitse niitä kahveja laittaa", mutta silti sama toistuu AINA. Ap.
Miksi hitossa te sitten rakensitte mökin noihin olosuhteisiin? Jos mökeilyn idea on oma rauha, eikö silloin mökki hankita paikasta, jossa se on mahdollista?
Koska emme tienneet etukäteen, että tässä käy näin. Olimme ennen rakentamista mökkeilleet appivanhempien mökillä siten, että he eivät olleet yleensä paikalla. Tai jos joskus olimme viikonloppua mökillä yhtäaikaa, niin oli aika luonnollista, että silloin harvoin syötiin yhdessä, koska muutenkaan ei tavattu niin usein. Ap.
Ette tienneet etukäteen? Siis haloo, kuinka tyhmiä oikein olette? Saatte halvalla (vai ilmaiseksi?) tontin appivanhempien mökin pihapiiristä, rakennatte sille mökin ja sitten ihmettelette, että miksei meillä ole omaa rauhaa. Perustelet asian vielä sillä, että aiemmin olette mökkeilleet siellä ilman appivanhempia ja olette saaneet olla rauhassa ja silloin kun olette mökkeilleet yhdessä, niin on ollut luonnollista, että syötte yhdessä. No totta ihmeessä appivanhemmat olettavat, että jos haluatte mökin siihen samaan pihapiiriin niin haluatte jatkaa yhteismökkeilyä. Ei ihme, että ovat loukkaantuneita, jos ovat yhteismökkeilyn toivossa lohkoneet tontin omasta pihapiiristään. Sillä aikuisten oikeasti: kuka rakentaa toisen pihapiiriin, jos ei halua viettää yhteistä aikaa???? Jos taas haluaa olla mökillään rauhassa ja omissa oloissa, niin sitä mökkiä ei kannata rakentaa toisten pihapiiriin. Ettekö nyt oikeasti lainkaan tajunneet asiaa? Vai ajattelitteko, että tähän pihalle rakennetaan halvalla, mutta appivanhemmat pysykööt omassa mökissään?
Maksoimme siitä tontista kyllä, ei se ilmainen ollut. Mutta edullinen kuitenkin. Kyllä nimenomaan ajateltiin, että sekä heille että meille on parempi, että on ne erilliset mökit, ettei tarvitse yhteismökkeillä. Jopa oletin, että kukaan aikuinen ei tietenkään ikinä haluaisi yhteismökkelyä, ei edes appi ja anoppi, koska ajattelin että kukaan ei voi haluta. No, virhe-virhe-virhe. Ja nyt kaduttaa. Ap.
Eikö appivanhemmat oletkaan = kuin sinä.
Minähän jo sanoin, että tiedän olettaneeni virheellisiä asioita ja kadun sitä. Ap.
Kyllä appivanhempien pitäisi pysyä omassa mökissään. AP ja poika ovat ostaneet tontin. Ovat eri perhe.
Itselläni on hirviöäiti, ja en hetkeäkään epäile, etteikö AP:n miehen vanhemmat ole hänen sukulaissielujaan. Jotkut ihmiset ovat kauheita ja eivät muutu.
AP ja miehensä tekevät nyt tiukan eron appivanhempiin: kumpikin perhe alkaa elää erikseen.
Pidä puolesi AP.
Kiitos sinulle, että ymmärrät. Ja siis selvennykseksi kaikille, mieheni kärsii tästä tilanteesta vielä enemmän kuin minä. Ap.
Vanha sanonta: Yhdelle tontille mahtuu vain yksi isäntä ja emäntä. Pitää äärettömän hyvin paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit, että miehesi on sanonut suorempaan asiasta, eli sinä olet hiljaa sinnitellen? Siinä se onkin, kun sinä tuet appivanhempia hiljaisuudella ja siten leimaat miehesi varsinaiseksi kärsijäksi. Seiso miehesi rinnalla ilmaisten samaa mielipidettä hänen kanssaan, kun sama teillä on.
Kiitos sinulle tästä silmiä avaavasta viestistä. Tämä on varmaan ollut minun iso virheeni. Olen kyllä seissyt mieheni rinnalla, mutta en ehkä tarpeeksi topakasti. Hän nimittäin siis suuttuneena jopa saattaa huutaa vanhemmilleen, että ei saa sitä kahvia prkl laittaa ja häipyy paikalta. Minä en ole tottunut sellaiseen, koska omassa perheessäni ei tarvinnut koskaan riidellä omista oikeuksista, ja koska appi ja anoppi on kuitenkin vähän vieraita minulle, niin en osaa heille ruveta suoraan huutamaan ja kiroilemaan, eikä se olisi edes hyvien tapojen mukaista. Miten siis seistä miehen rinnalla, ettei hän leimaannu varsinaiseksi kärsijäksi? Mutta olla kuitenkin kohtelias appivanhemmille? Ap.
Hmm...onko parisuhde oikeasti hyvä, jos antaa toisen kumppanin hoitaa aina puolustukset toisenkin puolesta ja leimauttaa kummpaninsa. Miehesi saattaa lakata suuttumasta, jos osallistut myös mielipiteiden ilmaisuun. Riittää, että sanot vaikka hymyillen asiansa, ei ilmaisuun aggressiivisuutta tarvita, selkeyttä ja topakkuutta kyllä. Jäätkö aina paikallesi miehen suuttumuksen jälkeen ja appivanhemmat kääntyvät sitten puoleesi tietäen sinun myöntelevän. Älä jää. Sano hymyillen kohteliaasti, että miehesi on oikeassa ja että lähdet nyt halaamaan häntä poistuen paikalta. Vetäkää samaa köyttä kaksin, ei yksin.
En jää paikalleni vaan menen kyllä mieheni perässä jos hän lähtee pois paikalta. Ja sanon kyllä ääneen, että oma kantani on sama kuin mieheni kanta. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman vaihtoehdon otat?
1) appivanhemmat loukkaantuvat, kun ette aina ja useinkaan ehdi syödä yhtäaikaa ja tehdä samoja asioita kuin he - yritätte joustaa ja hyvitellä
2) appivanhemmat loukkaantuvat, kun sanotte suoraan, että "perheily" loppuu nyt ja kumpikin talous elää omaa elämäänsä.
Kummassakin on sama tulos: appivanhammat on kiukussa, loukkaantuneita, valittaa, haukkuu - kakkosessa te olette onnellisempia.
Juuri oli uutista, että nykyperheissä edelleen appivanhemmat MÄÄRÄÄ mm. lasten nimet, missä ja miten lomaillaan jne.
EI NÄIN. Kertarepäisy irti. Mikä pakko teidän on kertoa heille, koska mökkeilette? (Teette niin tai näin, ne kitisee. Opettelette elämään irti ja kestämään kitinän.)
.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005259730.html
Lukijat kertovat riidoista isovanhempien kanssa: ”Omat ja appivanhemmat haluavat päättää lomakohteemme, perhekoon ja lasten nimet” – asiantuntija neuvoo, miten perherauha säilyy
Väestöliiton ja Turun yliopiston tutkimus kertoi toukokuussa, että valtaosa aikuisista riitelee omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa.
Mitä olet mieltä - onko enemmän minun vai mieheni vastuu osoittaa nuo rajat miehen vanhemmille? Tietysti periaatteessa enemmän miehen, koska ovat hänen vanhempiaan, mutta heillä menee jo kaikki pelkäksi riitelyksi, joten.. Ap.
...joten on teidän molempien, sinunkin, kun ei muuksi ole muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vanha sanonta: Yhdelle tontille mahtuu vain yksi isäntä ja emäntä. Pitää äärettömän hyvin paikkansa.
Ja toinen on, että halvalle ei hyvää saa :D Eikö köyhän kannata halpaa ostaa. Tuollaisesta eroon pääseminenkin on äärestä haastavaa.
Alue: Aihe vapaa
Maksoimme siitä tontista kyllä, ei se ilmainen ollut. Mutta edullinen kuitenkin. Kyllä nimenomaan ajateltiin, että sekä heille että meille on parempi, että on ne erilliset mökit, ettei tarvitse yhteismökkeillä. Jopa oletin, että kukaan aikuinen ei tietenkään ikinä haluaisi yhteismökkelyä, ei edes appi ja anoppi, koska ajattelin että kukaan ei voi haluta. No, virhe-virhe-virhe. Ja nyt kaduttaa. Ap.