Lue keskustelun säännöt.
Tyydytätkö puolisosi vaikka itseä ei huvittaisikaan?
19.06.2017 |
Nainen, hoiteletko miehesi vaikka itseäsi ei haluttaisi? Tai mies, hoiteleeko naisesi sinut, vaikka häntä ei juuri tänään niin haluttaisikaan? Ja okei, voi kääntää myös sukupuolet toisin päin ja kertoa siitä.
Minua miehenä harmittaa, kun vaimoni ei koskaan halua tyydyttää minua, jos häntä itseään ei haluta. Silloin kun häntä haluttaa, seksi on ihan okei. Mutta toisen puoliskon kuukaudesta useimmiten ei haluta, ja silloin en saa minäkään. Olen kysynyt, että eikö hän voisi hoidella minua edes käsin tai suulla, mutta ei kuulemma huvita.
Itse olisin kyllä valmis hyväilemään ja nuolemaan vaimolleni tyydytyksen, jos itseäni ei haluttaisikaan rakastella. Tosin se on tähän mennessä ollut aika teoreettinen kysymys, koska ei ole tullut vielä päivää ettei minua haluttaisi.
Minusta vaimoni toiminta tuntuu itsekkäältä ja ettei minun tarpeitani oteta huomioon. Mitä mieltä?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Olen haluton 39v nainen. Kaikki kotihommat on mulla, mies hoitelee vain uraansa ei kotia ei lapsiaan.
Silti isoin syy haluttomuuteeni on se, etten saa seksistä mitään nautintoa. Se ei oikeasti tunnu miltään. Tai jos tuntuu, niin pahalta. Reisiin sattuu, pimppppsaan sattuu, mahaan sattuu. Mieheni on hyvä sängyssä, siitä ei ole kyse. Ongelma on se, että pitäisi tuntua hyvälle, niin tuntuukin vaan pahalle. Oikeasti pahalle.
Lisäksi inhoan, kun mies tuijottaa mua aktin aikana. En tiedä mihin silmäni laittaisin.
Just puhuin miehen kanssa mikä on hänen isoin fyysinen nautintonsa: O, tottakai. Olin siihen, että jaa, mulla se on hyvä niskahartiahieronta. Tai jonkun ihanan jäätelön syöminen. Että aika kaukana ollaan toisistamme.
Mies inhoaa sitä, kun olen sängyssä kuollut lahna. Pitäisikö siis näytellä? Kauheaa se olisi, koska sittenhän mies luulisi että nautin ja kärsimykseni olisi pidempi. On eri asia kärsiä 15 min kuin 30 min.....
Etkö ole ikinä elämässäsi nauttinut seksistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, jolla on koko ajan sellainen pieni vire päällä, ja sytyn siksi aina mieheni ehdotuksista. Olen aina ollut tällainen, ja minut oikeasti voi herättää keskellä yötä pikapanoakin varten, ja innostun siitä aina. Kuulostaa hurjalta, että niin moni täällä kirjoittanut on melko haluton. Luulen että kukaan ei halua olla haluton, vaan melkein kaikki haluaisivat haluta enemmän ja useammin. Kyllä minä sen tavallaan ymmärrän, että jos ei kertakaikkiaan yhtään halua seksiä, niin sen vonkaaminen vaan ärsyttää ja tuntuu pahalta. Mutta onko oikeasti niin, että teidän haluttomien haluja ei saisi jotenkin lisättyä? Jos se on joku hormonaalinen haluttomuus, niin eikö sitä voi korjata? Tai jos se on huonosta parisuhteesta tai väärästä puolisosta johtuva haluttomuus, niin kai senkin voisi korjata. Minusta kuulostaa kamalalta, että hukkaa mahdollisuuksia nautintoon olemalla haluton. Tiedän, että kukaan ei ole tahallaan haluton, mutta oletteko te yrittäneet korjata omaa haluttomuuttanne? Siis esim. sitten jättämällä sen väärän miehen.
Voi tehdä abortin tai lopettaa imettämisen. Mikä sitten on kenenkin tärkeysjärjestys. Pillereiden lopetus kyllä auttoi aikanaan. Viikko kuusta siitä on silti kärsittävä. Toisaalta ihan kiva ettei yhtenä viikkona kuusta ole pikkarit koko ajan märkinä kun naapuri, työkaveri, kaupan kassa tms sattuu katsomaan silmiin.
Tietenkin. En näe mitään syytä sille miksen tyydyttäisi. Mikä sen mukavampaa kuin tehdä toiselle hyvä olo.
Minä olen 40-vuotias nainen, jolle seksi on hyvin tärkeää elämässä. Lapsia ei ole enkä halua ja muutenkin osaan elää sinkkuna ihan täyttä elämää ja elättää itse itseni. Olen lopettanut pitkähköjä parisuhteita sen takia, että mies on joko halunnut alkuhuuman jälkeen ihan liian harvoin tai sitten seksi on muuten ollut sellaista pimeässä peiton alla vain (itse haluan kaikkea muuta). Nuo suhteet on olleet muuten lupaavia (sama arvomaailma, samat haaveet, yhteisiä harrastuksia, arki sujuu jne). Voisin kommentoida naisen näkökulmasta ap:lle sitä, että millaista on vaihtaa miestä huonon seksin takia. Ap ehkä hyötyy eri näkökulmista kun hän tykönään asiaa pohtii.
Uusissa suhteissa saa ainakin naisena usein seksiä, ihastuneen (miehen) halut on korkealla. Silloin ajattelee, että huh onneksi vaihdoin, vihdoin saan paljon seksiä. Mutta useamman kerran on käynyt niin, että se alun kanivaihe ei ole kertonut mitään sitten siitä millaiset sen miehen halut muuten on. Masennukset, työstressit ym ovat kerta toisensa jälkeen vieneet miehet halut, joskus seksiin ylipäätään, joskus kokeilevaan seksiin (stressaantuneena eräs jaksoi vain pikapanoja). Olen kerta toisensa jälkeen ensin innostunut ja iloinnut siitä että vihdoin on mies, jolle seksi on tärkeää ja sitä on paljon ja jonka kanssa saa nauttia. Ja kerta toisensa jälkeen pettynyt, että niin se seksi taas vain laantui. Olen jopa tullut siihen tulokseen, että jokaisessa pitkässä suhteessa toinen on harvoin haluava. Ja koska itse haluan joka päivä niin kohtaloni on saada niitä jotka eivät halua joka päivä. Tämä ei ole mikään tieteellinen totuus, vaan pelkästään elämänkokemus. En ole löytänyt vastausta itse vielä, että elääkkö mieluummin hyvää arkea huonolla seksillä vai sinkkuarkea. Pettynyt olen itseeni ja miehiin ja parisuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, jolla on koko ajan sellainen pieni vire päällä, ja sytyn siksi aina mieheni ehdotuksista. Olen aina ollut tällainen, ja minut oikeasti voi herättää keskellä yötä pikapanoakin varten, ja innostun siitä aina. Kuulostaa hurjalta, että niin moni täällä kirjoittanut on melko haluton. Luulen että kukaan ei halua olla haluton, vaan melkein kaikki haluaisivat haluta enemmän ja useammin. Kyllä minä sen tavallaan ymmärrän, että jos ei kertakaikkiaan yhtään halua seksiä, niin sen vonkaaminen vaan ärsyttää ja tuntuu pahalta. Mutta onko oikeasti niin, että teidän haluttomien haluja ei saisi jotenkin lisättyä? Jos se on joku hormonaalinen haluttomuus, niin eikö sitä voi korjata? Tai jos se on huonosta parisuhteesta tai väärästä puolisosta johtuva haluttomuus, niin kai senkin voisi korjata. Minusta kuulostaa kamalalta, että hukkaa mahdollisuuksia nautintoon olemalla haluton. Tiedän, että kukaan ei ole tahallaan haluton, mutta oletteko te yrittäneet korjata omaa haluttomuuttanne? Siis esim. sitten jättämällä sen väärän miehen.
Kuulostat unelmanaiselta, ainakin seksin suhteen. :) Onnittelut miehellesi. Harmi, etten aikanaan löytänyt sinun kaltaistasi naista rinnalleni.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tyydytän. Ja lähes aina siinä syttyy itsekin, kun alkaa touhuta. Kivittäkää vain, mutta olen sitä mieltä, että jos on yksiavioinen parisuhde, molemmilla on vastuu hyvästä seksielämästä. Toisinsanottuna mielestäni ei voi kahlita yksiavioiseen seksittömään suhteeseen toista. Seksi on minulle ainakin tarve, ei mikään lisä, joka pitää erikseen ansaita.
Toki jos toinen on törppö eikä huomioi kuin oman nautintonsa, ei tekisi mieli tyydyttää. Mutta Tästä ei kuulosta teillä olevan kiinni, vaan vaikutat hyvältä seksikumppanilta. Pari- ja seksuaaliterapeutilta kannattaa hakea neuvoja kevyin perustein. Seksielämä on todella suuri osa parisuhteessa. Mielestäni neuvoja kannattaa kysyä syyllistämättä ketään aina silloin, kun näkemykset eivät kohtaa.Seksi on minullekin suuri tarve, mutta en ajattele, että kukaan on velvollinen minua tyydyttämään.
Suhde perustuu sitoutumiseen, ei seksiin.Ja miten se haluton seksi edes onnistuu? Se yhdyntähän tuntuu naisesta kamalalta sekä henkisesti että fyysisesti, jos ei sitä halua. Itseltä lähtisi kaikki halut, jos joutuisin makaamaan miehen patjana.
Kukaanhan ei puhunut yhdynnästä mitään. Tai patjana olemisesta. Ihme asenne osalla tähän. Meillä on parisuhteessa juuri tasa-arvon ollessa kunnossa halu tyydyttää toista, vaikka itse ei seksiä haluaisikaan. Sillä ei ole mitään tekemistä alistumisen kanssa, päinvastoin. Ja jos sitä halua tyydyttää ei joka kerralla ole, sekin on ok, pääasia on tuon "minähän en mikään sinun patjasi tai huorasi ole" -asenteen puuttuminen. Meillä pidetään säännöllisellä keskustelulla, myös ulkopuolisen ammattilaisen kanssa huoli siitä, että molemmat tulevat kuulluksi ja saavat sen, mitä haluavat tinkimättä omasta tai toisen tahdosta. Ihme, että tämä ärsyttää joitakin.
Mutta sinulla on HALU tyydyttää toinen. Saat ilmeisesti jotain nautintoa toisen nautinnosta.
Täällä ovat nyt äänessä ne, jotka eivät halua vaan toisen tyydyttäminen olisi vastentahtoista. Siksi siihen liittyvät nämä patja-asenteet. Puhutaan kahdesta eri asiasta.
Olen silti sitä mieltä, että hyvässä parisuhteessa pitäisi olla halu antaa toiselle mahdollisuus nauttia omasta haluttomuudesta huolimatta. Tavalla tai toisella. Ei tietystikään ikinä patjana makaamalla. Jos ei sitä halua ollenkaan ole, kannattaa miettiä asioita laajemmin, ja yrittää löytää syy siihen.
Yleensä tuo HALU loppuu sitten, kun vuosien varrella huomaat että äijäsi ei tee mitään perheen eteen, ei ole edes kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, jolla on koko ajan sellainen pieni vire päällä, ja sytyn siksi aina mieheni ehdotuksista. Olen aina ollut tällainen, ja minut oikeasti voi herättää keskellä yötä pikapanoakin varten, ja innostun siitä aina. Kuulostaa hurjalta, että niin moni täällä kirjoittanut on melko haluton. Luulen että kukaan ei halua olla haluton, vaan melkein kaikki haluaisivat haluta enemmän ja useammin. Kyllä minä sen tavallaan ymmärrän, että jos ei kertakaikkiaan yhtään halua seksiä, niin sen vonkaaminen vaan ärsyttää ja tuntuu pahalta. Mutta onko oikeasti niin, että teidän haluttomien haluja ei saisi jotenkin lisättyä? Jos se on joku hormonaalinen haluttomuus, niin eikö sitä voi korjata? Tai jos se on huonosta parisuhteesta tai väärästä puolisosta johtuva haluttomuus, niin kai senkin voisi korjata. Minusta kuulostaa kamalalta, että hukkaa mahdollisuuksia nautintoon olemalla haluton. Tiedän, että kukaan ei ole tahallaan haluton, mutta oletteko te yrittäneet korjata omaa haluttomuuttanne? Siis esim. sitten jättämällä sen väärän miehen.
Kuulostat unelmanaiselta, ainakin seksin suhteen. :) Onnittelut miehellesi. Harmi, etten aikanaan löytänyt sinun kaltaistasi naista rinnalleni.
-Ap
Niin. Harmi vain, että mieheni haluaa paljon harvemmin kuin minä. Eli olen kohtalotoverisi, vaikkakin nainen. Hänkään ei tyydytä minua, jos häntä itseään ei silloin paneta. Olen tosin onnitellut häntä (ihan oikeastikin) useamman kerran siitä, että hän on saanut naisen, jolla on korkea libido. Mutta hän ei taida olla siitä mitenkään superotettu, lienee pohtinut että kettuilinko. No en kettuillut vaan yritin sanoa, että kannattaisi arvostaa tällaista naista.
Mä runkkaan mieheni unilääkkeeksi monesti työvuorojen välissä kun pitää saada nukuttua vaikka väkisin. En todellakaan silloin ala pitkään paneskeluun, eikä miestäkään vaadita sellaiseen 12h työyön jälkeen, vaan nukutetaan siististi ja nopeasti ;)
kuukautisten aikaan on oikeastaan ainoa pätkä jolloin en anna mitään seksijuttuja, ja tämä johtuu ihan vain siitä, että haluaisin kyllä itse kk aikaan, mutta mies ei. Toki käsihommat kelpaisi, ja suutyö, mutta koska en itse saa mitään vaikka silloin(kin) haluaisin, niin tuntuu kohtuuttomalta että hän kieltäytyy tyydyttämästä minua, mutta minun pitäisi silti tyydyttää hänet. Kyllä se silti harva se kuukausi jossain vaiheessa menkkoja sopuu seksiin, kun pitää pari laukeamatonta päivää siinä ensin ;)
Että joo, kyllä hoitelen mieheni vaikka en itse olisi sillä tuulella. Tule kyllä aika välittömästi sille tuulellekin, ellei nyt sitten ole joku muu asia mielessä, tai paljon muuta tehtävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 40-vuotias nainen, jolle seksi on hyvin tärkeää elämässä. Lapsia ei ole enkä halua ja muutenkin osaan elää sinkkuna ihan täyttä elämää ja elättää itse itseni. Olen lopettanut pitkähköjä parisuhteita sen takia, että mies on joko halunnut alkuhuuman jälkeen ihan liian harvoin tai sitten seksi on muuten ollut sellaista pimeässä peiton alla vain (itse haluan kaikkea muuta). Nuo suhteet on olleet muuten lupaavia (sama arvomaailma, samat haaveet, yhteisiä harrastuksia, arki sujuu jne). Voisin kommentoida naisen näkökulmasta ap:lle sitä, että millaista on vaihtaa miestä huonon seksin takia. Ap ehkä hyötyy eri näkökulmista kun hän tykönään asiaa pohtii.
Uusissa suhteissa saa ainakin naisena usein seksiä, ihastuneen (miehen) halut on korkealla. Silloin ajattelee, että huh onneksi vaihdoin, vihdoin saan paljon seksiä. Mutta useamman kerran on käynyt niin, että se alun kanivaihe ei ole kertonut mitään sitten siitä millaiset sen miehen halut muuten on. Masennukset, työstressit ym ovat kerta toisensa jälkeen vieneet miehet halut, joskus seksiin ylipäätään, joskus kokeilevaan seksiin (stressaantuneena eräs jaksoi vain pikapanoja). Olen kerta toisensa jälkeen ensin innostunut ja iloinnut siitä että vihdoin on mies, jolle seksi on tärkeää ja sitä on paljon ja jonka kanssa saa nauttia. Ja kerta toisensa jälkeen pettynyt, että niin se seksi taas vain laantui. Olen jopa tullut siihen tulokseen, että jokaisessa pitkässä suhteessa toinen on harvoin haluava. Ja koska itse haluan joka päivä niin kohtaloni on saada niitä jotka eivät halua joka päivä. Tämä ei ole mikään tieteellinen totuus, vaan pelkästään elämänkokemus. En ole löytänyt vastausta itse vielä, että elääkkö mieluummin hyvää arkea huonolla seksillä vai sinkkuarkea. Pettynyt olen itseeni ja miehiin ja parisuhteisiin.
Voi kurja! :( Minä olisin vastinkappaleesi, mutta eipä siitä taida olla apua. Olen kaikkea sitä mitä etsit, ja ainakaan näin nelikymppisenä seksihaluni ei ole mihinkään laantunut. Olen vain tullut tyytyneeksi ja jääneeksi siihen hyvään arkeen huonolla seksillä. Ja enää lasten ja yhteisen historian takia tästä olisi tosi vaikeaa lähteä. Kyllähän ihmiset eroavat, tiedän, mutta silti... Tsemppiä sinne etsintään!
-Ap
Joo ei se muuten ole mikään itsestäänselvyys korkean libidon omaavan naisen kanssa olo. Se on hieman outoakin, kun aloitteita tulee siihen tahtiin, että alkaa jo miettimään värkkien kestävyyttä. Samoin itse miehenä olen hiukkasen konservatiivi, eli haluan olla se määräävä osapuoli, niin se naisen aloite ei aina minua sytytä. En kyllä muuten ole mitenkään vanhoillinen tai tapaorja, mutta tuossa on jokin mekanismi, mitä itsekin vähän ihmettelen. Periaatteessahan pitäisi olla otettu, mutta vaikutus on monesti päinvastainen.
Onneksi tämän nykyiseni kanssa on asian voinut ottaa puheeksi ja ollaan siitä saavutettu ymmärrys molemmin puolin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kannattaa myös ottaa huomioon, että joillain naisilla seksikiinnostus kumppania kohtaan vähenee lasten myötä pysyvästi. Toista miestä kohtaan se voi hyvinkin syttyä, mutta omaa miestä kohtaan ei välttämättä enää koskaan. Tästä ei paljon puhuta, mutta tätä on.
Tai sitten nainen ei vain juuri nyt, ehkä ruuhkavuosissaan jaksa kiinnostua seksistä. Tämä voi olla todennäköistä, mikäli seksiä on ensimmäiset 3 vuotta suhteessa ollut riittävästi, ja nyt vasta vähentynyt. mikäli alusta asti on ollut epäsuhta, niin harvoin se kuroutuu kiinni, siksi pitäisi tosiaan kumppani vaita MYÖS samanlaisen libidn mukaan.
Tuo hartiahierontavertaus oli ihan hyvä. Ihan varmasti annan hartiahierontaa, jos kumppanini sitä kaipaa, ja yhtä varmasti nuolen naiselle orgasmin, jos hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, jolla on koko ajan sellainen pieni vire päällä, ja sytyn siksi aina mieheni ehdotuksista. Olen aina ollut tällainen, ja minut oikeasti voi herättää keskellä yötä pikapanoakin varten, ja innostun siitä aina. Kuulostaa hurjalta, että niin moni täällä kirjoittanut on melko haluton. Luulen että kukaan ei halua olla haluton, vaan melkein kaikki haluaisivat haluta enemmän ja useammin. Kyllä minä sen tavallaan ymmärrän, että jos ei kertakaikkiaan yhtään halua seksiä, niin sen vonkaaminen vaan ärsyttää ja tuntuu pahalta. Mutta onko oikeasti niin, että teidän haluttomien haluja ei saisi jotenkin lisättyä? Jos se on joku hormonaalinen haluttomuus, niin eikö sitä voi korjata? Tai jos se on huonosta parisuhteesta tai väärästä puolisosta johtuva haluttomuus, niin kai senkin voisi korjata. Minusta kuulostaa kamalalta, että hukkaa mahdollisuuksia nautintoon olemalla haluton. Tiedän, että kukaan ei ole tahallaan haluton, mutta oletteko te yrittäneet korjata omaa haluttomuuttanne? Siis esim. sitten jättämällä sen väärän miehen.
Kuulostat unelmanaiselta, ainakin seksin suhteen. :) Onnittelut miehellesi. Harmi, etten aikanaan löytänyt sinun kaltaistasi naista rinnalleni.
-Ap
Niin. Harmi vain, että mieheni haluaa paljon harvemmin kuin minä. Eli olen kohtalotoverisi, vaikkakin nainen. Hänkään ei tyydytä minua, jos häntä itseään ei silloin paneta. Olen tosin onnitellut häntä (ihan oikeastikin) useamman kerran siitä, että hän on saanut naisen, jolla on korkea libido. Mutta hän ei taida olla siitä mitenkään superotettu, lienee pohtinut että kettuilinko. No en kettuillut vaan yritin sanoa, että kannattaisi arvostaa tällaista naista.
No harmi sinnekin! :( Kannattaisi tosiaan arvostaa tuollaista naista. On se jännää ja surullistakin, miten ei meinaa samanhaluiset ihmiset löytää yhteen. Nyt sen ymmärtää, että tähän asiaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota suhteen alkuvuosina. Tosin tämänkin ketjun kokemusten perusteella ei sekään välttämättä takaa mitään; juuri tuossa toinen hyvin halukas nainen valitteli, kuinka kaikissa hänen miessuhteissaan seksi on alun kanivaiheen jälkeen aina väljähtynyt. Mitä tuhlausta!
-Ap
Olen nainen ja mielestäni parisuhteessa pitkään (vuosia) jatkuva seksin puute on syy jättää toinen. Elin aikoinaan 9v suhteessa, jossa minä olin se halukkaampi osapuoli, ja miehelle riitti kerta kuukaudessa. Se, että seksin puute on mielestäni täysin perusteltu syy erota, perustuu siihen, että toisen haluttomuus ja välinpitämättömyys suhteen toisen osapuolen tarpeista kertoo Paljon muustakin. Jos toista rakastaa, hänelle haluaa hyvää. Seksistä ja seksuaalisista teoista kieltäytyminen on itsekkyyttä, se syö vääjäämättä halukkaamman osapuolen itsetuntoa, ja kyllä, kuten joku täällä sanoi, se on vallankäytön väline, jossa seksin määrän määrittää se haluttomampi osapuoli. Rakkaudellisessa suhteessa toisen tyydyttäminen pitäisi olla ilo, ei pakko ja inhotus. Nykyisessä suhteessani mieheni on se halukkaampi osapuoli, mutta hänen halunsa ei koskaan inhota minua, vaikka itse en aina valmiiksi vireessä olisikaan. Ja tätäkin liittoa on kestänyt jo yli 10v ja olemme jo eläneet raskaudet (x2) ja lasten pikkulapsiajat, joten mistään alkuhuumasta ei ole kysymys. Monesti käy niin, että haluni heräävät mieheni käsittelyssä (hän tuntee minun seksuaalisuuteni erittäin hyvin) tai jos ei, saatan tyydyttää hänet muutoin, ja nautin siitä. Tätä tapahtuu myös päinvastoin, jos ilmaisen halukkuuteni ja mieheni on ihan rättiväsy, hän hoitelee minut minut muulla tavoin. Seksi on paitsi himoa, myös toisesta välittämistä ja rakkautta. Siksi toisen tarpeiden pitkäaikainen huomiotta jättäminen on syy erota, ja onneksi itse aikanaan sen lopulta ymmärsin ennen kuin itsetuntoni oli täysin mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, jolla on koko ajan sellainen pieni vire päällä, ja sytyn siksi aina mieheni ehdotuksista. Olen aina ollut tällainen, ja minut oikeasti voi herättää keskellä yötä pikapanoakin varten, ja innostun siitä aina. Kuulostaa hurjalta, että niin moni täällä kirjoittanut on melko haluton. Luulen että kukaan ei halua olla haluton, vaan melkein kaikki haluaisivat haluta enemmän ja useammin. Kyllä minä sen tavallaan ymmärrän, että jos ei kertakaikkiaan yhtään halua seksiä, niin sen vonkaaminen vaan ärsyttää ja tuntuu pahalta. Mutta onko oikeasti niin, että teidän haluttomien haluja ei saisi jotenkin lisättyä? Jos se on joku hormonaalinen haluttomuus, niin eikö sitä voi korjata? Tai jos se on huonosta parisuhteesta tai väärästä puolisosta johtuva haluttomuus, niin kai senkin voisi korjata. Minusta kuulostaa kamalalta, että hukkaa mahdollisuuksia nautintoon olemalla haluton. Tiedän, että kukaan ei ole tahallaan haluton, mutta oletteko te yrittäneet korjata omaa haluttomuuttanne? Siis esim. sitten jättämällä sen väärän miehen.
Kuulostat unelmanaiselta, ainakin seksin suhteen. :) Onnittelut miehellesi. Harmi, etten aikanaan löytänyt sinun kaltaistasi naista rinnalleni.
-Ap
Niin. Harmi vain, että mieheni haluaa paljon harvemmin kuin minä. Eli olen kohtalotoverisi, vaikkakin nainen. Hänkään ei tyydytä minua, jos häntä itseään ei silloin paneta. Olen tosin onnitellut häntä (ihan oikeastikin) useamman kerran siitä, että hän on saanut naisen, jolla on korkea libido. Mutta hän ei taida olla siitä mitenkään superotettu, lienee pohtinut että kettuilinko. No en kettuillut vaan yritin sanoa, että kannattaisi arvostaa tällaista naista.
Miksi pitäisi arvostaa? Kun et kerran ole seksin suhteen hänen unelmanaisensa.
Minua ihmetyttää tämä ymmärtämätön suhtautuminen kumppaniin sekä sinussa että aloittajassa. Aloittajakin syyttelee itsekkääksi kumppaniaan ja ilmeisesti haluaa täältä oikeutusta omille vaatimuksilleen. Vaikka oman kumppanin kanssa hänen pitäisi tätä asiaa selvitellä. Eikä vastaus ole se että kumppanin kanssa on puhuttu. Ei ole puhuttu tarpeeksi kun ratkaisua kerran ei ole löytynyt.
Itsekin onnittelin itseäni pitkään siitä millainen miesten unelmanainen minä olen. Sitten tajusin että sellaista ei ole olemassa kuin "miehet". Vain oman kumppanin näkemys merkitsee.
Hmm, minä en kyllä ymmärrä miksi kukaan haluaisi mekaanista tyydytystä haluttomalta kumppanilta.
Tietysti se oikea juttu on siinä, että kumppani pitäisi saada halukkaaksi. Miten, no se riippuu tietenkin mikä on pohjimmiltaan ongelma. Hormonaalinen, väsymys, arki vie kiihkon, ...?
Ja aina ei tietenkään ratkaisua olekaan, halut vaan ovat eri tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Ja kannattaa myös ottaa huomioon, että joillain naisilla seksikiinnostus kumppania kohtaan vähenee lasten myötä pysyvästi. Toista miestä kohtaan se voi hyvinkin syttyä, mutta omaa miestä kohtaan ei välttämättä enää koskaan. Tästä ei paljon puhuta, mutta tätä on.
Tai sitten nainen ei vain juuri nyt, ehkä ruuhkavuosissaan jaksa kiinnostua seksistä. Tämä voi olla todennäköistä, mikäli seksiä on ensimmäiset 3 vuotta suhteessa ollut riittävästi, ja nyt vasta vähentynyt. mikäli alusta asti on ollut epäsuhta, niin harvoin se kuroutuu kiinni, siksi pitäisi tosiaan kumppani vaita MYÖS samanlaisen libidn mukaan.
Siinäpä hyvä syy olla hankkimatta lapsia. :)
On syy erota kirjoitti:
Olen nainen ja mielestäni parisuhteessa pitkään (vuosia) jatkuva seksin puute on syy jättää toinen. Elin aikoinaan 9v suhteessa, jossa minä olin se halukkaampi osapuoli, ja miehelle riitti kerta kuukaudessa. Se, että seksin puute on mielestäni täysin perusteltu syy erota, perustuu siihen, että toisen haluttomuus ja välinpitämättömyys suhteen toisen osapuolen tarpeista kertoo Paljon muustakin. Jos toista rakastaa, hänelle haluaa hyvää. Seksistä ja seksuaalisista teoista kieltäytyminen on itsekkyyttä, se syö vääjäämättä halukkaamman osapuolen itsetuntoa, ja kyllä, kuten joku täällä sanoi, se on vallankäytön väline, jossa seksin määrän määrittää se haluttomampi osapuoli. Rakkaudellisessa suhteessa toisen tyydyttäminen pitäisi olla ilo, ei pakko ja inhotus. Nykyisessä suhteessani mieheni on se halukkaampi osapuoli, mutta hänen halunsa ei koskaan inhota minua, vaikka itse en aina valmiiksi vireessä olisikaan. Ja tätäkin liittoa on kestänyt jo yli 10v ja olemme jo eläneet raskaudet (x2) ja lasten pikkulapsiajat, joten mistään alkuhuumasta ei ole kysymys. Monesti käy niin, että haluni heräävät mieheni käsittelyssä (hän tuntee minun seksuaalisuuteni erittäin hyvin) tai jos ei, saatan tyydyttää hänet muutoin, ja nautin siitä. Tätä tapahtuu myös päinvastoin, jos ilmaisen halukkuuteni ja mieheni on ihan rättiväsy, hän hoitelee minut minut muulla tavoin. Seksi on paitsi himoa, myös toisesta välittämistä ja rakkautta. Siksi toisen tarpeiden pitkäaikainen huomiotta jättäminen on syy erota, ja onneksi itse aikanaan sen lopulta ymmärsin ennen kuin itsetuntoni oli täysin mennyttä.
On oma ongelmasi jos alat etsiä "oikeutettua" syytä eroon. Sitten aletaan puhua vallankäytön välineestä, henkisestä väkivallasta ja kidutuksesta. Jos haluat erota, voit erota. Ilman oikeutettua syytä joka vaatii noin hirveää kumppanin syyllistämistä.
Olen haluton 39v nainen. Kaikki kotihommat on mulla, mies hoitelee vain uraansa ei kotia ei lapsiaan.
Silti isoin syy haluttomuuteeni on se, etten saa seksistä mitään nautintoa. Se ei oikeasti tunnu miltään. Tai jos tuntuu, niin pahalta. Reisiin sattuu, pimppppsaan sattuu, mahaan sattuu. Mieheni on hyvä sängyssä, siitä ei ole kyse. Ongelma on se, että pitäisi tuntua hyvälle, niin tuntuukin vaan pahalle. Oikeasti pahalle.
Lisäksi inhoan, kun mies tuijottaa mua aktin aikana. En tiedä mihin silmäni laittaisin.
Just puhuin miehen kanssa mikä on hänen isoin fyysinen nautintonsa: O, tottakai. Olin siihen, että jaa, mulla se on hyvä niskahartiahieronta. Tai jonkun ihanan jäätelön syöminen. Että aika kaukana ollaan toisistamme.
Mies inhoaa sitä, kun olen sängyssä kuollut lahna. Pitäisikö siis näytellä? Kauheaa se olisi, koska sittenhän mies luulisi että nautin ja kärsimykseni olisi pidempi. On eri asia kärsiä 15 min kuin 30 min.....