Onko joku kohdellut sinua eri tavalla ammattisi tai muun statukseen liittyvän seikan selvitessä?

Kyllä on. On ihmetelty, että miten sinä tuollaisella alalla pärjäät, eikö se ole miesten hommaa. Ei kauheasti ilahduta. 

Kun ulkomailla selvisi, että olen suomalainen, en itäeurooppalainen, ääni muuttui kellossa todella innostuneen ystävälliseksi.

Ulkonäön perusteella minua yleensä luullaan työttömäksi luuseriksi tai yhteiskunnasta syrjäytyneeksi. En jaksa pahasti panostaa ulkonäköön, hiukset sekaisin ja parin päivän sänki naamalla. Paahdan töitä suunnilleen 80-100 tuntia viikossa. Sitten kun kysytään miten elätän itseni ja kerron olevani akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri niin kulmakarvoja nousee. Jännä huomata ihmisestä, miten se kehonkieli muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön perusteella minua yleensä luullaan työttömäksi luuseriksi tai yhteiskunnasta syrjäytyneeksi. En jaksa pahasti panostaa ulkonäköön, hiukset sekaisin ja parin päivän sänki naamalla. Paahdan töitä suunnilleen 80-100 tuntia viikossa. Sitten kun kysytään miten elätän itseni ja kerron olevani akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri niin kulmakarvoja nousee. Jännä huomata ihmisestä, miten se kehonkieli muuttuu.

Tuo on kyllä hassu juttu miten ihmisillä on tietty käsitys miltä tietynlaisen statuksen omaava ihminen näyttää.

Olen itse töissä sairaalassa ja meillä on siellä yksi miespuolinen erikoislääkäri josta hoitajakin sanoi viimeksi suoraan että "hän ei näytä erikoislääkäriltä" :D

Jotenkuten ymmärrän tuon hoitajan kommentin mutta ei ulkonäöstä voi päätellä statusta.

On kyllä. Olin ennen nykyistä työtä äitiysloman sijaisena verotoimistossa. Naapurina asuva elämänkoululainen lopetti tervehtimisen. Pelkäsi varmaan että käräytän sen pimeistä hommista. En tietenkään sitä tehnyt, ei kiinnostanut kyyläys.

Tapahtuu niin usein, että usein valehtelen ammattini. EU-virkamiehenä sitä saa vastata liikaa typeriin kysymyksiin.

Jep. Olen sosionomi amk, mutta olen tehnyt silloin tällöin töitä seurakunnalle diakoniassa ja myös nuorisotyössä.

Eletään sentäs 2000-lukua, mutta edelleen ihmiset muuttuu vaivautuneeksi kun istun baarissa oluttuopillinen nenän edessä, tai kun nauran porukan mukana aika rankallekin huumorille. Mutta mainitsepa sanat "kirkon töissä" niin porukan asenne muuttuu nöyristeleväksi, anteeksipyytäväksi ja vaivaantuneeksi. Se on rasittavaa. Se v*ttaa. Tutustuessani mieheeni, ekan kerran miehen sukujuhöissa kuulen keittiöstä hätääntynyttä kuiskailua "eiks meillä oo pommaccia kun on tuo "Maija" kylässä... Eihän se juo alkoholia kun se on uskovainen ja diakonissa..." Sillä kertaa menin sanomaan ystävällisesti, että ei mulla ole ongelmaa ottaa kuoharia, en aja autoa pariin tuntiin. Ja ei mulla ole sairaanhoitajan tutkintoa.

No treffeillä kun käy ja kertoo naiselle olevansa lähihoitajan töissä niin sen pettymyksen määrän voi suoraan nähdä ja kuulla naisesta. Jos siihen asti treffit on menneet ihan ok niin siitä eteenpäin nainen ei enää kysykään mitään ja on täysin välinpitämätön.

Ulkoisen olemuksen takia osa ehkä pitää mua jonain "herrana", mutta he suorastaan pettyvät kun olenkin maanviljelijä :D että näinkin päin voi mennä

Jotkut ihmiset luulee että olen mulkku ja kaikin puolin ikävä ihminen kuultuani ammattini (lakimies). Vedä nuo johtopäätökset luonteeni, älä ammattini, perusteella.

En tiedä, mitä monet minusta kuvittelevat, mutta joka kerta yllättyvät kertoessani raivanneeni viimeiset kymmenen tuntia sahan kanssa. Muutenkin sukupuoleni ja jaksamiseni on liian usein ihmetyksen kohteena metsäalalla.

Ammatti ja ihmisluonto ovat eri asioita. Niinkuin tässä useissa vastauksissa nähty. Kaikissa sosiaaliluokissa on niitä ja näitä. Juoppo erikoislääkäri tuttuni, ei hänestä ikinä uskoisi missä ammatissa toimii. Sitten naapurini pukeutuu kuin presidentin puoliso ja on laitoshuoltaja. Maalarin ammatissa toimiva serkkuni näyttää vapaa ajallaan missiltä. Hammaslääkärini näyttää pitkäaikaistyöttömältä. Ratikkakuski tuttuni on siviilissä kuin lakimies vaatteiltaan. Kaikki eivät mieti sitä miten pukeutuminen ja ulkoinen habitus vaikuttaa siihen miten muut kohtelee meitä. Meneekö tämä nyt niin että sitä saa mitä tilaa? 😁😀😁

Mä olen aika hiljainen keski-ikäinen nainen, vähän pyöreä ja pukeutumiseltani enemmän puutarhaharrastajan kuin jakkupukunaisen suuntaan. Tietyissä seuroissa kohtelu muuttuu melko tavalla, kun käy ilmi, että kirjoitan työkseni lähinnä bisnes- ja teknologiajuttuja.

Joskus miehiä on tuntunut hieman ahdistavan se, että olen it-alalla. Samoista asioista voi kyllä puhua esim. mieheni kanssa, mutta minä tapan kyllä keskustelun heti. Sekin riittää, jos mieheni, jolta joku joka ei tiedä ammatistani, on kysynyt apua olettaen että hän osaa, ehdottaa, että hei vaimo on ihan ammattilainen ja voisi hoitaa tuon kun en minä osaa, niin kummasti se ongelma katoaa heti. No, onhan sekin ratkaisu toki...

Monet säikähtävät ja osa alkaa jopa varoa käytöstään, varsinkin jos heillä on lapsia, mikä on kyllä täysin tarpeetonta ja kertonee jotain ennakkoluuloista ammattiani kohtaan... Olen sosiaalityöntekijä.

Pomona sai etuja, pikkulahjuksia, kutsuja ja nuoleskelua.

Olin kasvisruokakurssilla. Kaikki olivat ystävällisiä ja iloisia ja siinä jutusteltiin keskenämme rehujen pilkkomisen lomassa. Kun tuli puheeksi, että olen maatalouslomittaja ja että hoidan siis tuotantoeläimiä työkseni, muutaman ihmisen asenne muuttui kertaheitolla hyvin nuivaksi minua kohtaan. Olivat tieten vegaaneja. Kurssi oli kaikille avoin ja menin sinne siksi, että pidän kasviksista ja haluan oppia kokkaamaan niitä monipuolisemmin. Jännä että muihin sekasyöjiin suhtauduttiin iloisesti ja avoimesti, mutta minä sain vaan niskojen nakkelua osakseni. Kurssin kävin kuitenkin loppuun muutamasta nuivasta välittämättä.

Joo. Musta tulee yleinen sylkykuppi ja se su-vak-ki-huo-ra kun kerron työpaikkani. Nykyään vastaan vaan, että lapsi- ja nuorisotyössä ohjaajana, erittelemättä tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olin kasvisruokakurssilla. Kaikki olivat ystävällisiä ja iloisia ja siinä jutusteltiin keskenämme rehujen pilkkomisen lomassa. Kun tuli puheeksi, että olen maatalouslomittaja ja että hoidan siis tuotantoeläimiä työkseni, muutaman ihmisen asenne muuttui kertaheitolla hyvin nuivaksi minua kohtaan. Olivat tieten vegaaneja. Kurssi oli kaikille avoin ja menin sinne siksi, että pidän kasviksista ja haluan oppia kokkaamaan niitä monipuolisemmin. Jännä että muihin sekasyöjiin suhtauduttiin iloisesti ja avoimesti, mutta minä sain vaan niskojen nakkelua osakseni. Kurssin kävin kuitenkin loppuun muutamasta nuivasta välittämättä.

Hei, tasa-arvon nimissä sama on toisin päin! Olin maataloushommissa, vaikka olen kasvissyöjä ja vaikken ikinä tehnyt ruokavaliostani numeroa, niin silti tuli kyräilyä. Ihme homma kun eihän esim. monet maitotilallisetkaan juo itse maitoa.

Eräs kaverinkaveri julkkismies oli aluksi hieman ylimielinen. Ajatteli varmaan minun olevan jutuille pyrkivää fanikuntaa, kun ystävällisesti hänelle juttelin ja kyselin kuulumisia. Kun ammattini ja sosiaalinen statukseni myöhemmin selvisi, muuttui ääni kellossa ylen määrin kiinnostuneeksi. Hän varmaankin kuvitteli minun olevan hirmu varakas. :D