Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä menossa naimisiin huonon miehen kanssa
17.06.2017 |
Ehkä on kärjistettyä sanoa että mies on huono, mutta niin minä oikeasti näen asian. Tämä pariskunta on ollut yhdessä vuosia, ja heillä on pieniä lapsia. Lapsia alettiin tekemään heti suhteen alussa miehen toiveesta. Olen nähnyt sivusta, että monet miehen toiveet ja päätökset ovat olleet pyrkimystä siihen, että ystävästäni tulee hänestä riippuvainen. Muutto kauas kotoa, paikkaan josta ystäväni ei tunne ketään, lapsia ystäväni opiskeluiden ollessa vielä kesken, ja aina uuden lapsen hankkiminen niin, että lopputuloksena ystäväni on lähes 30 eikä vieläkään valmistunut. Töissäkään ei ole ollut ollenkaan. Ystäväni ei viihdy heidän asuinpaikassaan ja on siellä yksinäinen, ja miehen mukaan ystävälläni tulee olemaan sananvaltaa asuinpaikkakuntaan vasta sitten, kun hän on valmistunut ja töissä, eli osallistuu myös perheen elättämiseen. No, tätä ei ole näköpiirissä vieläkään.
Mies tienaa ihan hyvin ja kuluttaa rahansa itseensä ja kalliisiin harrastuksiinsa. Ystäväni vähät rahat menevät lasten vaatteisiin yms., ja loppu perheen ruokiin ja muuhun välttämättömään, ja jos rahaa on lainattava mieheltä, on se nimenomaan lainaa. Mies pitää kirjaa ystävälleni antamista rahoista, aikoen periä ne takaisin.
Kirsikkana kakussa mies on tietenkin sekä henkisesti että ajoittain fyysisesti väkivaltainen. Olemme kaveripiirissä yrittäneet vihjata ystävälle, että asia ei ole ok ja olemme tukena, jos hän haluaa erota. Vastaus on ollut hyvin kliseinen "seuraavalla kerralla sitten". Mutta ei.
Ystäväni on aina ollut taipuvainen jäämään tossun alle, mutta tämä tilanne on jo todella surullinen. Häät ovat tänä kesänä, ja myönnän että kutsun tipahdettua postilaatikkoon tunsin vain suurta pettymystä. En edes tiedä, miksi häät ovat nyt. He ovat olleet kauan yhdessä, ja aiemmin mies on sanonut haluavansa miettiä tarkkaan onko tämä hänelle riittävän hyvä parisuhde. Vielä siinä vaiheessa kun lapsia on jo hankittu!
Ei kai muu auta kuin saapua kiltisti kirkkoon ja juhlia heidän liittoaan, mutta en ole ollenkaan iloinen ja mielestäni avioliitto on väärä päätös ystävälleni. Olen nähnyt ja kuullut tarpeeksi voidakseni sanoa tämän näin suoraan.
Kommentit (7)
Tulipa paha mieli ystäväsi puolesta :(
Toisaalta vaikea tuossa tilanteessa on mitään tehdä, kun ystävällesi ei kuitenkaan tunnu olevan halua päästä tästä miehestä eroon. Kaiken kaikkiaan kyllä erittäin epäterveelliseltä suhteelta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytä tämä kirjoitus kaverillesi?
Ei sillä varmaan olisi vaikutusta. Näistä mainitsemistani asioista on puhuttu ystäväporukalla vuosien varrella, ja kyllä hän tiedostaa etteivät ne ole ok. Vakuuttaa rakastavansa ja uskovansa, että tilanne vielä kohenee. Aina on jotain odotettavissa: mies vaihtaa parempaan työpaikkaan, muutto saadaan alta pois, mies sopeutuu siihen uuteen työpaikkaan, uusi vauva lakkaa valvottamasta... Aina on tulossa jotain, minkä jälkeen varmaan helpottaa. Vaan kun ei ole helpottanut. Silti ystävä jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Kyllä hän tietää etteivät asiat ole ihan niin hyvin kuin pitäisi, mutta kun "kaikki tulee vielä muuttumaan".
Kyllä, erittäin turhauttavaa hänen läheisilleen...
Ap
Jokainen tekee päätöksensä itse, parempi on olla sekaantumatta toisen tulevaan avioliittoon, vaikka kuinka olisi epäilyksiä. Ehkä tulisi mieleen kysyä joskus kaverilta tyyliin "oletko nyt aivan varma", toisaalta tiedän samantapaisen tilanteen, jossa en itsekään sitten lopulta tuota kysymystä. Voit tietysti miettiä menetkö häihin ollenkaan. Tai menet ja toivot heille kaikesta huolimatta kaikkea hyvää ja onnea ja toivoa matkaan.
Selvästikin ystävä tietää mitä mieltä olette, mutta viime kädessä tekee itse elämänsä päätökset. Sille ei kukaan voi mitään.
Samankaltainen tapaus on oma äitini :-/
Jäi onnettomaan liittoon väkivaltaisen ja kontrolloivan isän kanssa. Viimeksi ollut töissä 80-luvulla ja luonne nykyään jo niin lapanen, että sukulaistenkin on helppo käyttää hyväkseen esim. apuna. Ei osaa enää sanoa kellekään ei.
Me lapset emme tunnista isää osaksi perhettämme. Hän on joku äijä, joka asui samassa talossa kanssamme. Tämä on kaverisi lapsilla edessä. Mutta äiti päättää, miten elämänsä elää.
En siis todellakaan tiedä, mitä tuossa voisi tehdä. Sinuna jättäisin häät väliin.
Ehkä hän ymmärtäisi asiaa lasten kautta? Jos hän antaa itseään lyötävän, niin eikö ole väliä millaisen parisuhde mallin lapset saa ja näkee? Hänen pitää mennä turvakotiin, jos on fyysistä/taloudellista/henkistä väkivaltaa. Tee anonyymi lastensuojeluilmoitus ja kerro vanhempien välisestä vakivallasta. Jos äiti tuohon jää, niin se on hänen valinta. Mutta lapset tuosta kuviosta pitää saada pois jos äiti itse ei ymmärrä.
T; sosiaalialalla oleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Näytä tämä kirjoitus kaverillesi?