Lue keskustelun säännöt.
Meidän sukupolvella ei ole varaa vanhempiemme elintasoon
17.06.2017 |
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Kommentit (289)
Ainakin minä olen saavuttanut paremman elintason kuin vanhempani. He syntyivät 1940-luvun loppupuolella, minä 1979. He joutuivat muuttamaan pois kotoa 11v iässä mennäkseen oppikouluun, jonne matkaa oli 25 km, mutta ei mitään julkista liikennettä. Siellä he asuivat ns. kortteerissa eli jakoivat pienen huoneen jonkun toisen oppilaan kanssa ja kortteerinpitäjä tarjosi maksua vastaan aamupalan, päivällisen ja peräänkatsomisen. Käytyään 5 vuotta keskikoulua äiti meni töihin pankkiin ja jäi töistä pois, kun veljeni syntyi 1972. Päivähoitopaikkaa ei Helsingissä uudessa lähiössä saanut kuin yksinhuoltajana jos sittenkään. Kotina oli kaksio tuliterässä talossa, isä oli opiskellut insinööriksi ja tienasi hyvin. Opiskeluajan hän asui tätinsä keittiössä, opiskelija-asunnosta saattoi vain haaveilla.
Äiti palasi töihin vuonna 1984 eli ehti vielä ennen lamaa olla 10 vuotta työelämässä, mutta siihen se sitten jäikin. Eläke jäi pieneksi. Isä teki kyllä pitkän uran, mutta nähtävästi hän ei osannut järjestää asioitaan oikein, koska eläke bruttona 40 työvuoden jälkeen on noin 2300 e/kk. Saman verran saa moni muukin kadehdittu suurten ikäluokkien edustaja. En tunne yhtäkään insninööriä, joka saa noin pientä palkkaa, mutta palstalta sellainen varmaan löytyy.
Asuntona on rivitalo 4h+k, autolla ikää 10v eikä kesämökkiä hankittu, koska oli se vanha lapsuudenkoti sisarusten yhteisenä "mökkinä". Nyt sen omistaa serkkuni, vuonna 1985 syntynyt ICT-alan yrittäjä, jonka vuositulot ovat vähän yli 120 000 e. Hänen omat vanhempansa eivät edes yhdessä yltäneet koskaan tuohon summaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Ehkä Bulevardilla joku 60 m yksiö. Punavuoresta sai alle 150 000 mk. Asiantuntijatason palkat n. 10 000 mk.
Ohis 90- luvun alku ja loppu olivat jo keskenään aivan erilaisia. 90-luvun lopussa asiantuntijan palkka oli 10 000, ei alussa.
Mä olen saanut opiskelijana, kylläkin ihan vaativasta työstä vuonna 1997 12.000 mk palkkaa, mulla on ihan palkkakuitti tästä. Tiedän isäni saaneen asiantuntijana reilusti yli 30.000 markkaa 90-luvun loppupuolella. Hänestä tuli 1999 markkamiljonääri kun sai myös opioita Nokialta. Tuolloin oli jo johtaja, mutta toi 30.000 oli ihan asiantuntijan palkka, ei johtajan.
Kyllä asiantuntijan palkat 90-luvin lopulla olivat jotain aivan muuta kuin 10.000 mk.
Todellakin oli. Aloitin itse it-alalla harjoittelijana (opiskelijana) ja palkka oli 1999 9600 markkaa/kk. Valmistuttuani 2000 sain alkupalkan 13 500 markkaa ja se ei tosiaan ollut mikään markkinajohtajan palkka. Avokkini sai vastavalmistuneena pienemmästä firmasta 17 000 markkaa, jotkut pienet tarjosi jopa 20 000 markkaa.
Keskijohto (30-40 alaista) sai esimerkiksi Nokialla noin 30 000 markkaa tuossa vuosituhannen vaihteessa. Jotkut allekin.
90-luvun lopulla ja 2000 luvun alussa oli nousukausi ja palkat nousivat nopeasti. 90 luvun alku oli lamaa, hinnat nousivat, palkat eivät.
Suuri osa ihmisistä ei omista mitään. Tehdään pätkätöitä ja asutaan vuokralla. Ajetaan 15 vuotta vanhalla autolla. Velkarahalla saisi kaikkea, mutta onko se sen arvoista? Ihmiset downsiftaa eikä halua kahlita itseään velkaan.
Vierailija kirjoitti:
No lukemaan vaikka tämä nyt alkuun ja jutellaan sitten ostovoimasta ja elintasosta
http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Jookos?
Ostovoimavertailut eivät ole kovin mielekkäitä, koska ne tehdään vertailemalla vakituisessa kokopäivätyössä olevien palkkoja, ottamatta lainkaan huomioon sitä kuinka moni tuota palkkaa saa. 1980-luvulla jokainen halukas sai palkkaa samantien, kunhan vain käveli firmaan sisään, ja kyse oli nimenomaan vakituisesta kokopäivätyöstä.
Nykypäivänä Suomessa on 304 000 työtöntä työnhakijaa, 128 000 aktivointiasteen palveluissa olevaa, 374 000 osa-aikaista työntekijää, 221 000 määräaikaista työntekijää ja 133 000 syrjäytynyttä, jotka eivät ole töissä, mutta eivät myöskään ole ilmoittautuneet työnhakijoiksi. Vakituista kokopäivätyötä vailla on siis 1 160 000 suomalaista. Voidaan sanoa että n. puolet työvoimaan kuuluvista ovat siis joko työttömiä, vajaatyöllistettyjä, pätkätyöläisiä tai syrjäytyneitä. Näitä tuo palkansaajien ostovoiman kasvu tuskin paljoa lohduttaa. Itse saan työmarkkinatukea 522 €/kk. Ei lohduta ostovoiman nousu minuakaan.
Kyllä varallisuus on jakautunut, mutta osittain eroa selittävät myös tottumukset. Nykyään oikeasti alempi keskiluokka elää kuin 70-luvulla rikkaat. Opiskelijat ostelevat merkkilaukkuja, matkustelevat ja syövät viikoittain ravintoloissa. Ei mikään ihme, ettei varallisuutta kerry, kun tuollaiset tottumukset opitaan jo köyhänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli tavallista, että asuntosäästötili avattiin jo silloin, kun alettiin tienata ensimmäisiä kesätyörahoja. Ensiasunnoksi nuuoret ostivat yksiön tai pienen kaksion. Kun sitä oli makseltu jonkin aikaa, se myytiin ja ostettiin isompi. Velkaa ei tarvinnut perheasuntoon koko asunnon arvoa vaan vain osan. Nykyisin taas muutetaan nuorina vuokralle ja vuokraa maksetaan saman verran kuin jos maksettaisiin omaa. Ensiasunnoksi ostetaan perheasunto ja laina otetaan koko asunnon arvolle. Aiemmin oli myös tavallista, että vanhemmat tai isovanhemmat olivat asuntolainan takaajina. Nykyisin se on harvinaisempaa.
Laina-aikojen pidentyminen on nostanut asuntojen hintoja. Kun aiemmin asuntolaina maksettiin pois 10-15:ssä vuodessa, nykyisin laina-aika on yleensä 20-25 vuotta. Tämä tarkoittaa, että ihmisillä on mahdollisuus ottaa suurempia asuntolainoja kuin aikaisemmin. Oman sadan neliön rivariasuntoni pääkaupunkiseudulta ostin hintaan 559 000 markkaa eli alle 100 000 €. Nykyisin tämän taloyhtiön asuntoja myydään hintaan 250 000 - 290 000 €. Arvonnousuun vaikuttaa myös se, että rakennusaikaan tämä alue oli vielä melkoista tuppukylää, nyt 30 vuotta myöhemmin täällä on palvelut lähellä ja hyvin toimiva julkinen liikenne.
Mitä tulee rakentamiseen muuten, niin aiemmin ei ollut niin valtavasti erilaisia sääntöjä ja määräyksiä. Jos osti tontin, saattoi rakennuttaa talkootyönä siihen talon. Jokke-eno oli oikein pätevä tekemään taloon sähkötyöt ilman sähköasentajan koulutustakin. Eikä tarvinnut miettiä energiasäästöä tms, mitkä on nykypäivän rakentamisessa mietittävä.
Lisään tähän vielä...nykyisin on tavallista, että asuntolainaa maksetaan joka kuukausi saman verran. Se viimeinen kuukausierä joskus parinkymmenen vuoden päästä voi olla pienempi kuin muut. Ja koska laina-aika on yhtä pitkä kuin aika, jona kasvatat lapsesi kehdosta aikuisuuteen, elintasosi paranee ainoastaan palkankorotusten myötä. Ja sekin heikosti, koska muidenkin palkat nousevat ja siitä seuraa, että myös kuluttajahinnat nousevat.
Aiemmin taas oli tavallista, että lainaa maksettiin tietty prosentti kuukaudessa. Mitä enemmän sait lainaasi lyhennettyä, sitä pienemmän summan jouduin asuntolainaa kuukausittain maksamaan. Samaan aikaan, kun tulosi nousivat, asuntolainan lyhennyksesi pieneni. Ensimmäiset vuodet useimmilla oli tiukkoja ja silloin elettiin halvimmalla mahdollisella tavalla. Lapset kasvoivat, lainasumma pieneni ja tulot nousivat, joten lapsille oli mahdollista tarjota harrastuksia yms ja ostaa siinä sivussa vielä kesämökkikin. Aika moni teki vieläpä niin, että säästyneillä rahoilla päättivät veneen tai uuden auton sijasta maksaakin koko lopun asuntolainen kerralla pois ja ostivat veneen tai uuden auton vasta pari vuotta myöhemmin.
Sama täälläkin. Vanhemmillani omakotitalo Helsingissä, mökki, vene ja kaksi autoa. Kummatkin keskituloisia. Me kökötetään miehen kanssa kaupungin vuokrakämpässä, kun ei löydy vakkarityötä että voitais ees kuvitella asuntolainaa. Yksi vanha auto. Ei mökkiä tai venettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Ehkä Bulevardilla joku 60 m yksiö. Punavuoresta sai alle 150 000 mk. Asiantuntijatason palkat n. 10 000 mk.
Ohis 90- luvun alku ja loppu olivat jo keskenään aivan erilaisia. 90-luvun lopussa asiantuntijan palkka oli 10 000, ei alussa.
Mä olen saanut opiskelijana, kylläkin ihan vaativasta työstä vuonna 1997 12.000 mk palkkaa, mulla on ihan palkkakuitti tästä. Tiedän isäni saaneen asiantuntijana reilusti yli 30.000 markkaa 90-luvun loppupuolella. Hänestä tuli 1999 markkamiljonääri kun sai myös opioita Nokialta. Tuolloin oli jo johtaja, mutta toi 30.000 oli ihan asiantuntijan palkka, ei johtajan.
Kyllä asiantuntijan palkat 90-luvin lopulla olivat jotain aivan muuta kuin 10.000 mk.
Todellakin oli. Aloitin itse it-alalla harjoittelijana (opiskelijana) ja palkka oli 1999 9600 markkaa/kk. Valmistuttuani 2000 sain alkupalkan 13 500 markkaa ja se ei tosiaan ollut mikään markkinajohtajan palkka. Avokkini sai vastavalmistuneena pienemmästä firmasta 17 000 markkaa, jotkut pienet tarjosi jopa 20 000 markkaa.
Keskijohto (30-40 alaista) sai esimerkiksi Nokialla noin 30 000 markkaa tuossa vuosituhannen vaihteessa. Jotkut allekin.
Nokiainsinöörien ja johdon palkathan ovatkin vertailukelpoisia mittareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Ehkä Bulevardilla joku 60 m yksiö. Punavuoresta sai alle 150 000 mk. Asiantuntijatason palkat n. 10 000 mk.
Ohis 90- luvun alku ja loppu olivat jo keskenään aivan erilaisia. 90-luvun lopussa asiantuntijan palkka oli 10 000, ei alussa.
Mä olen saanut opiskelijana, kylläkin ihan vaativasta työstä vuonna 1997 12.000 mk palkkaa, mulla on ihan palkkakuitti tästä. Tiedän isäni saaneen asiantuntijana reilusti yli 30.000 markkaa 90-luvun loppupuolella. Hänestä tuli 1999 markkamiljonääri kun sai myös opioita Nokialta. Tuolloin oli jo johtaja, mutta toi 30.000 oli ihan asiantuntijan palkka, ei johtajan.
Kyllä asiantuntijan palkat 90-luvin lopulla olivat jotain aivan muuta kuin 10.000 mk.
Todellakin oli. Aloitin itse it-alalla harjoittelijana (opiskelijana) ja palkka oli 1999 9600 markkaa/kk. Valmistuttuani 2000 sain alkupalkan 13 500 markkaa ja se ei tosiaan ollut mikään markkinajohtajan palkka. Avokkini sai vastavalmistuneena pienemmästä firmasta 17 000 markkaa, jotkut pienet tarjosi jopa 20 000 markkaa.
Keskijohto (30-40 alaista) sai esimerkiksi Nokialla noin 30 000 markkaa tuossa vuosituhannen vaihteessa. Jotkut allekin.
90-luvun lopulla ja 2000 luvun alussa oli nousukausi ja palkat nousivat nopeasti. 90 luvun alku oli lamaa, hinnat nousivat, palkat eivät.
No tässä väitettiin, että 90-luvun lopussa 10.000 mk oli asiantuntija palkka. Ei ollut, vaan tavallisen työntekijän palkka. Asiantuntijoilla x 3 tyypillisesti.
Jonkun kertoma 4.500 mk on käsittämättömän surkea palkka, muistan jo kesätöistä saaneeni yli 3000 mk/kk 90-luvun alussa. Ja että sillä on muka ostettu niillä koroilla kallis asunto ja joku pankki on myöntänyt tähän lainankin noihin aikoihin. En ihan heti usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Ehkä Bulevardilla joku 60 m yksiö. Punavuoresta sai alle 150 000 mk. Asiantuntijatason palkat n. 10 000 mk.
Ohis 90- luvun alku ja loppu olivat jo keskenään aivan erilaisia. 90-luvun lopussa asiantuntijan palkka oli 10 000, ei alussa.
Mä olen saanut opiskelijana, kylläkin ihan vaativasta työstä vuonna 1997 12.000 mk palkkaa, mulla on ihan palkkakuitti tästä. Tiedän isäni saaneen asiantuntijana reilusti yli 30.000 markkaa 90-luvun loppupuolella. Hänestä tuli 1999 markkamiljonääri kun sai myös opioita Nokialta. Tuolloin oli jo johtaja, mutta toi 30.000 oli ihan asiantuntijan palkka, ei johtajan.
Kyllä asiantuntijan palkat 90-luvin lopulla olivat jotain aivan muuta kuin 10.000 mk.
Todellakin oli. Aloitin itse it-alalla harjoittelijana (opiskelijana) ja palkka oli 1999 9600 markkaa/kk. Valmistuttuani 2000 sain alkupalkan 13 500 markkaa ja se ei tosiaan ollut mikään markkinajohtajan palkka. Avokkini sai vastavalmistuneena pienemmästä firmasta 17 000 markkaa, jotkut pienet tarjosi jopa 20 000 markkaa.
Keskijohto (30-40 alaista) sai esimerkiksi Nokialla noin 30 000 markkaa tuossa vuosituhannen vaihteessa. Jotkut allekin.
Nokiainsinöörien ja johdon palkathan ovatkin vertailukelpoisia mittareita.
Juurihan lainaamasi mainitsi että sai HARJOITTELIJANA 9.600 mk. Ei Nokian johtajana, vaan IT-alan harjoittelijana.
Itse sain tuon 12.000 mk ihan perusluontoisista toimistohommista, joihin sisältyi jonkin verran vastuuta. Olin opiskelija.
Tässä väitettiin että 1990-luvun lopussa 10.000 mk oli asiantuntijan palkka. Ei ollut, vaan ihan peruspalkka työstä, jossa oli jonkin verran vastuuta ja vaadittiin jonkinlaista osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Ehkä Bulevardilla joku 60 m yksiö. Punavuoresta sai alle 150 000 mk. Asiantuntijatason palkat n. 10 000 mk.
Ohis 90- luvun alku ja loppu olivat jo keskenään aivan erilaisia. 90-luvun lopussa asiantuntijan palkka oli 10 000, ei alussa.
Mä olen saanut opiskelijana, kylläkin ihan vaativasta työstä vuonna 1997 12.000 mk palkkaa, mulla on ihan palkkakuitti tästä. Tiedän isäni saaneen asiantuntijana reilusti yli 30.000 markkaa 90-luvun loppupuolella. Hänestä tuli 1999 markkamiljonääri kun sai myös opioita Nokialta. Tuolloin oli jo johtaja, mutta toi 30.000 oli ihan asiantuntijan palkka, ei johtajan.
Kyllä asiantuntijan palkat 90-luvin lopulla olivat jotain aivan muuta kuin 10.000 mk.
Todellakin oli. Aloitin itse it-alalla harjoittelijana (opiskelijana) ja palkka oli 1999 9600 markkaa/kk. Valmistuttuani 2000 sain alkupalkan 13 500 markkaa ja se ei tosiaan ollut mikään markkinajohtajan palkka. Avokkini sai vastavalmistuneena pienemmästä firmasta 17 000 markkaa, jotkut pienet tarjosi jopa 20 000 markkaa.
Keskijohto (30-40 alaista) sai esimerkiksi Nokialla noin 30 000 markkaa tuossa vuosituhannen vaihteessa. Jotkut allekin.
90-luvun lopulla ja 2000 luvun alussa oli nousukausi ja palkat nousivat nopeasti. 90 luvun alku oli lamaa, hinnat nousivat, palkat eivät.
No tässä väitettiin, että 90-luvun lopussa 10.000 mk oli asiantuntija palkka. Ei ollut, vaan tavallisen työntekijän palkka. Asiantuntijoilla x 3 tyypillisesti.
Jonkun kertoma 4.500 mk on käsittämättömän surkea palkka, muistan jo kesätöistä saaneeni yli 3000 mk/kk 90-luvun alussa. Ja että sillä on muka ostettu niillä koroilla kallis asunto ja joku pankki on myöntänyt tähän lainankin noihin aikoihin. En ihan heti usko.
Mulla on tallessa viimeinen palkkatodistukseni sairaanhoitajana vuodelta 1999. Päivätyö eli ei vuorotyölisiä, ikälisät viimeistä lukuunottamatta. Palkkani oli tuolloin 9500 markkaa. 1990-luvun alussa palkkani oli jonkin verran alle 8000 markkaa. Siihen nähden tuo 4500 markkaa on TODELLA vähän, olipa kyse vuosikymmenen alusta tai lopusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin äsken äidin puoleisilta isovanhemmilta eläkkeen määrää, isoisä saa 1580€/brutto ja isoäiti 1250€/brutto. Molemmat ovat syntyneet 1945 ja ovat just täyttäneet 72 vuotta. Isoisä oli työnjohtajana Arabialla, isoäiti lastenhoitajana päiväkodissa. Jäivät eläkkeelle 64-vuotiaina.
Omat 60-luvulla syntyneet vanhempani ovat nyt 52v ja 48v, ammatteina proviisori ja terveydenhoitaja palkat n.4.500€/brutto ja 2.900€/brutto.
Kaikkialla Lännessä paitsi Australiassa nuorten suhteelliset tulot ovat laskeneet. Syynä on asuntojen valtava hinnannousu asuntopulan tahallisen luomisen takia ja nuorten jättityöttömyys. Nuoret eivät enää saa töitä eivätkä pysty ostamaan ensiasuntoa. Vuokrat nousevat kaupungeissa valtavaa vauhtia Suomessakin vaikkeivat tulot nouse.
https://www.theguardian.com/world/2016/mar/07/revealed-30-year-economic…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isä ei käynyt koskaan ulkomailla ei sen puoleen eikö varaa olisi ollut. Itse oon reissannut paljon ja aion reissata tulevaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin äsken äidin puoleisilta isovanhemmilta eläkkeen määrää, isoisä saa 1580€/brutto ja isoäiti 1250€/brutto. Molemmat ovat syntyneet 1945 ja ovat just täyttäneet 72 vuotta. Isoisä oli työnjohtajana Arabialla, isoäiti lastenhoitajana päiväkodissa. Jäivät eläkkeelle 64-vuotiaina.
Omat 60-luvulla syntyneet vanhempani ovat nyt 52v ja 48v, ammatteina proviisori ja terveydenhoitaja palkat n.4.500€/brutto ja 2.900€/brutto.
Jatkan vielä, että kyllä suuriin ikäluokkiin kuuluvat isovanhemmat elävät vaatimattomasti verrattuna vanhempiini. Lomailevat kyllä 6vk talvella Puerto de la Cruzissa, mutta muun ajan puuhastelevat kotona ja harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä. Eivät käy ulkona syömässä tai ostele mitään ylimääräistä.
Millaisia ihmisiä te oikein olette? Synnyin 1984, minulla on yksi vanhempi ja kaksi nuorempaa sisarusta. Äiti on terveydenhoitaja, isä opettaja. Meillä kaikilla lapsilla on ammatit, työpaikat, omistusasunnot, autoja pihassa ainakin 1 kpl, matkustellaan ja mökkeillään. Selkeä ero muihin kirjoittajiin on se, että emme asu Helsingissä. Täällä maakunnissa on teolliset työpaikat, ei siellä pääkaupungissa. Siksi täällä on edelleen töitä myös akateemisille lääkäreille, opettajille ja vaikka tutkijoille. Olen asunut välillä 4 vuotta Lontoossa, joten ihan umpiperällä ei ole koko elämää eletty.
Jos haluaa panostaa muuhun kuin työhön, niin sitten hyväksyy sen, että vanhemmilla menee paremmin kuin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varallisuus on jakautunut, mutta osittain eroa selittävät myös tottumukset. Nykyään oikeasti alempi keskiluokka elää kuin 70-luvulla rikkaat. Opiskelijat ostelevat merkkilaukkuja, matkustelevat ja syövät viikoittain ravintoloissa. Ei mikään ihme, ettei varallisuutta kerry, kun tuollaiset tottumukset opitaan jo köyhänä.
Tämä pitää paikkansa. Ainakin, mitä olen lähipiiriäni seurannut. Matkustelu on nykynuorille tietysti mukavaa, mutta siinäkin on eroa, haluaako suorat lennot vai onko valmis käyttämään puoli vuorokautta lentokentillä odotellen edullisempia vaihtolentoja. Yksi pariskunta reissaa viimeisen päälle niin lennot kuin hotellitkin (ja vieläpä kulutusluotolla), toinen säästää ja nk reppureissaa. Jälkimmäinen on reissannut ja nähnyt maailmaa enemmän kuin tuo ensimmäinen pariskunta ja on havaittavissa pientä kateutta tästä. Siis tälle edullisemmin reissaavalla ollaan kateellisia, mutta ei itse olla kuitenkaan valmiita matkustamaan kuin vähintään neljän tähden hotelleihin ja suorilla lennoilla (kyseessä sisarukset).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Ehkä Bulevardilla joku 60 m yksiö. Punavuoresta sai alle 150 000 mk. Asiantuntijatason palkat n. 10 000 mk.
Ohis 90- luvun alku ja loppu olivat jo keskenään aivan erilaisia. 90-luvun lopussa asiantuntijan palkka oli 10 000, ei alussa.
Mä olen saanut opiskelijana, kylläkin ihan vaativasta työstä vuonna 1997 12.000 mk palkkaa, mulla on ihan palkkakuitti tästä. Tiedän isäni saaneen asiantuntijana reilusti yli 30.000 markkaa 90-luvun loppupuolella. Hänestä tuli 1999 markkamiljonääri kun sai myös opioita Nokialta. Tuolloin oli jo johtaja, mutta toi 30.000 oli ihan asiantuntijan palkka, ei johtajan.
Kyllä asiantuntijan palkat 90-luvin lopulla olivat jotain aivan muuta kuin 10.000 mk.
Todellakin oli. Aloitin itse it-alalla harjoittelijana (opiskelijana) ja palkka oli 1999 9600 markkaa/kk. Valmistuttuani 2000 sain alkupalkan 13 500 markkaa ja se ei tosiaan ollut mikään markkinajohtajan palkka. Avokkini sai vastavalmistuneena pienemmästä firmasta 17 000 markkaa, jotkut pienet tarjosi jopa 20 000 markkaa.
Keskijohto (30-40 alaista) sai esimerkiksi Nokialla noin 30 000 markkaa tuossa vuosituhannen vaihteessa. Jotkut allekin.
Nokiainsinöörien ja johdon palkathan ovatkin vertailukelpoisia mittareita.
Juurihan lainaamasi mainitsi että sai HARJOITTELIJANA 9.600 mk. Ei Nokian johtajana, vaan IT-alan harjoittelijana.
Itse sain tuon 12.000 mk ihan perusluontoisista toimistohommista, joihin sisältyi jonkin verran vastuuta. Olin opiskelija.
Tässä väitettiin että 1990-luvun lopussa 10.000 mk oli asiantuntijan palkka. Ei ollut, vaan ihan peruspalkka työstä, jossa oli jonkin verran vastuuta ja vaadittiin jonkinlaista osaamista.
Äh, omat opiskelukaverit saivat Nokian nousukiidossa tyyliin 3-4 kertaista palkkaa verrattuna meihin peruspettereihin tavisfirmoissa. Siis opiskeluaikoina. Toki tekivät vastuullista työtä ja moni sille tielle jäikin eikä opiskelemaan palannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten irrelevantteja vastauksia taas. Voiehan vesipyssy. Mutta asunto on hyvä vertailukohde ja se miten palkka suhteutuu siihen ja miten pitkään lainaa maksetaan. Nuorten perheiden velkaisuus on korkea. Ei tietoakaan, että toinen olisi kotona.
Vanhukset muistelee noita oppikouluaikojaan, kui oli vaikeaa. No mutta jokuhan sinne sitten pääsikin. Eikö? Toiset saivat pitkän uran tehtaalla.
Itse ostin ekan asuntoni 90-luvulla kun sain ekan ns oikean työpaikkani, yksiö joka maksoi 300t markkaa (tai no 298 000). Palkkani oli 4500mk. Lainasta reilusti yli puolet meni korkoihin.
Nykyään samankaltainen yksiö maksaa noin 100t euroa. Aloituspalkka vastaavassa työssä on noin 3000e. Korot ovat mitättömän alhaalla.
Siitä voit laskea suhdelukuja onko helpompaa nyt vai ennen päästä kiinni asuntoon.
Nyt kyllä narutat. Hiton kallis yksiö. Surkea palkka. Mitätön arvonnousu asunnossa suorastaan päinvastoin. Höps.
En ole kyseinen kirjoittaja mutta ihan oikea hinta markka-aikana 250...300 teuroa
Ehkä Bulevardilla joku 60 m yksiö. Punavuoresta sai alle 150 000 mk. Asiantuntijatason palkat n. 10 000 mk.
Ohis 90- luvun alku ja loppu olivat jo keskenään aivan erilaisia. 90-luvun lopussa asiantuntijan palkka oli 10 000, ei alussa.
Mä olen saanut opiskelijana, kylläkin ihan vaativasta työstä vuonna 1997 12.000 mk palkkaa, mulla on ihan palkkakuitti tästä. Tiedän isäni saaneen asiantuntijana reilusti yli 30.000 markkaa 90-luvun loppupuolella. Hänestä tuli 1999 markkamiljonääri kun sai myös opioita Nokialta. Tuolloin oli jo johtaja, mutta toi 30.000 oli ihan asiantuntijan palkka, ei johtajan.
Kyllä asiantuntijan palkat 90-luvin lopulla olivat jotain aivan muuta kuin 10.000 mk.
Todellakin oli. Aloitin itse it-alalla harjoittelijana (opiskelijana) ja palkka oli 1999 9600 markkaa/kk. Valmistuttuani 2000 sain alkupalkan 13 500 markkaa ja se ei tosiaan ollut mikään markkinajohtajan palkka. Avokkini sai vastavalmistuneena pienemmästä firmasta 17 000 markkaa, jotkut pienet tarjosi jopa 20 000 markkaa.
Keskijohto (30-40 alaista) sai esimerkiksi Nokialla noin 30 000 markkaa tuossa vuosituhannen vaihteessa. Jotkut allekin.
90-luvun lopulla ja 2000 luvun alussa oli nousukausi ja palkat nousivat nopeasti. 90 luvun alku oli lamaa, hinnat nousivat, palkat eivät.
No tässä väitettiin, että 90-luvun lopussa 10.000 mk oli asiantuntija palkka. Ei ollut, vaan tavallisen työntekijän palkka. Asiantuntijoilla x 3 tyypillisesti.
Jonkun kertoma 4.500 mk on käsittämättömän surkea palkka, muistan jo kesätöistä saaneeni yli 3000 mk/kk 90-luvun alussa. Ja että sillä on muka ostettu niillä koroilla kallis asunto ja joku pankki on myöntänyt tähän lainankin noihin aikoihin. En ihan heti usko.
Mä sain tuon 4500mk 1993 kouluavustajan tehtävästä, sillä ei tosiaan juhlittu, hyvä että itsensä piti hengissä ja vuokralla, perhettä ei kannattanut harkitakaan. Lähdin sitten opiskelemaan ja lopputyötä vailla olevan koneinsinöörin kk-palkka oli 9000mk 1998.
No hui kauheeta...