Mies haluaa muuttaa mun ja lapsen kanssa asumaan, mutta ei halua isäpuoleksi eikä että ollaan uusperhe
Elikkä olen yh, ja ollaan nyt seurusteltu pari vuotta silleen että on oltu välillä kaksin kun lapsi on isänsä luona, ja välillä kolmisteen. Mies on ihana kahden, ja haluisi kovasti että muutetaan yksiin. Se vaan että on kyllä lapselle ihan asiallinen ja noin, mutta ei voi sanoa että heillä sen kummemmin synkkaa, ja mies on aina mielellään kaksin. On ollut uusperheessä ennenkin ja sanoo ettei halua enää lisää sitä lajia.
Mitä teen? On ihana ja huomaavainen ja puuhakas mies.
Kommentit (307)
Millainen mies haluaa muuttaa yhteen , tietäen sun tilanteen ap? Todella sairasta. Ai että mua kuvottaa tää koko ketju. Käy sääliksi tuota lasta tosi paljon.
Olehan tarkkana nyt!!!!!
Onhan lapsesi sinulla elämässäsi etusijalla? Hänen hyvinvointinsa menee sinunkin omien tarpeidesi ohi? Toivottavasti vastasit myöntävästi kysymyksiini, nimittäin sulla on tuhannen taalan paikka pilata lapsesi lapsuus, kasvu ja henkinen tasapino ottamalla perheeseenne vieraan ihmisen, joka omalla vaikutuksellaan pilaa lapsen elämän. Mieti, mieti ja vielä kerran mieti, onko kaikki tuo sen arvoista että riskeeraat lapsesi turvallisen kodin. Kaksi aikuista fiksua ihmistä löytää muitakin tapoja pitää suhdettaan yllä, sen ei tarvitse tapahtua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Itsekkyys nyt hittoon ja ajattelet lapsesi kautta tätä asiaa. Et tule ikinä saamaan lapseltasi anteeksi, mikäli teet väärän valinnan.
Mieti.
Edelleenkään ei valitettavasti oo provo.
Ap
Jos lapsi on tosiaan 12, sitten sinnittelet siihen asti että lapsi on täysikäinen! Sitä ennen unohda yhteenmuutto. Prioriteetit kohdilleen!
Minä olen toista kertaa naimisissa. Samoin mies. Molemmilla on lapsia, mutta yhteisiä ei ole eikä tule.
Me olemme parisuhde, emme uusperhe. Parisuhde, jossa parveilee erilaisia lapsia erilaisilla kokoonpanoilla. Mies on kaveri minun lapsilleni. Minä poistun paikalta, kun miehen pienet lapset tulevat paikalle. Molemmat hoitavat omat lapsensa. Todettakoon, että miehen pienet ovat vain joka toinen vkl, mutta tämä on se oikea tapa toimia.
Minä uskon, että uusperheily kaatuu useinmiten siihen, että äitipuoli ottaa liikaa vastuuta. Hän alkaa hoitaa miehen lapsia. Ja mies luontaisesti antaa kaiken vastuun pois, jos joku sen ottaa. Lopulta äitipuoli uupuu. Meillä ei ole tätä ongelmaa. Mies hoitaa ja viihdyttää omat lapsensa. Minä en kanna yhtään vastuuta.
Toki hädän tullen autamme toisiamme. Mutta niitä hätiä ei ole vuosien varrella montaa tullut.
Niin, ja se tärkein: Meillä ei ole mitään uusperheen ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen toista kertaa naimisissa. Samoin mies. Molemmilla on lapsia, mutta yhteisiä ei ole eikä tule.
Me olemme parisuhde, emme uusperhe. Parisuhde, jossa parveilee erilaisia lapsia erilaisilla kokoonpanoilla. Mies on kaveri minun lapsilleni. Minä poistun paikalta, kun miehen pienet lapset tulevat paikalle. Molemmat hoitavat omat lapsensa. Todettakoon, että miehen pienet ovat vain joka toinen vkl, mutta tämä on se oikea tapa toimia.
Minä uskon, että uusperheily kaatuu useinmiten siihen, että äitipuoli ottaa liikaa vastuuta. Hän alkaa hoitaa miehen lapsia. Ja mies luontaisesti antaa kaiken vastuun pois, jos joku sen ottaa. Lopulta äitipuoli uupuu. Meillä ei ole tätä ongelmaa. Mies hoitaa ja viihdyttää omat lapsensa. Minä en kanna yhtään vastuuta.
Toki hädän tullen autamme toisiamme. Mutta niitä hätiä ei ole vuosien varrella montaa tullut.
Niin, ja se tärkein: Meillä ei ole mitään uusperheen ongelmia.
Pyydätkö jokaisen lapsista kirjoittamaan tähän ketjuun syvimmät tuntonsa ja ajatuksensa kotielämästään.
Mun kaverilla on sama tilanne, asuu jo yhdessä ja ei hyvää sanottavaa. Mies ei yhtään osallistu lapsen kasvatukseen, kuljetukseen, syöttämiseen, ei siis mihinkään. Kaikki lapsen tekemät vahingot on maailman loppu ja kauhee rangaistus seurauksena. Mitä enemmän lapsi varoo, sitä enemmän sattuu kaikkea. Ennen yhteenmuuttoa oli mukava ja sanoi pitävänsä lapsesta mullekin, mutta ei se siltä näytä. Säälin lasta ja itse en ole niin munankipee, että antaisin ja kohtelisin lastani tuollein.
En tajua tuota otsikkoa. Jos ap ja mies muuttaa yhteen, niin he ovat väistämättä uusperhe, ihan automaattisesti. Ja mies "isäpuoli" vaikkakaan se ei ole mikään virallinen termi. Mutta ihan virallisesti he ovat uusperhe. En nyt ihan ymmärtänyt, että mitä mies tarkoittaa sillä että haluaa asua yhdessä olematta uusperhe. Vähän kuin haluaisi mennä naimisiin ap:n kanssa ilman että ap on kuitenkaan hänen vaimonsa. Tai haluaisi ostaa talon ilman että kuitenkaan omistaisi sitä taloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen toista kertaa naimisissa. Samoin mies. Molemmilla on lapsia, mutta yhteisiä ei ole eikä tule.
Me olemme parisuhde, emme uusperhe. Parisuhde, jossa parveilee erilaisia lapsia erilaisilla kokoonpanoilla. Mies on kaveri minun lapsilleni. Minä poistun paikalta, kun miehen pienet lapset tulevat paikalle. Molemmat hoitavat omat lapsensa. Todettakoon, että miehen pienet ovat vain joka toinen vkl, mutta tämä on se oikea tapa toimia.
Minä uskon, että uusperheily kaatuu useinmiten siihen, että äitipuoli ottaa liikaa vastuuta. Hän alkaa hoitaa miehen lapsia. Ja mies luontaisesti antaa kaiken vastuun pois, jos joku sen ottaa. Lopulta äitipuoli uupuu. Meillä ei ole tätä ongelmaa. Mies hoitaa ja viihdyttää omat lapsensa. Minä en kanna yhtään vastuuta.
Toki hädän tullen autamme toisiamme. Mutta niitä hätiä ei ole vuosien varrella montaa tullut.
Niin, ja se tärkein: Meillä ei ole mitään uusperheen ongelmia.
Pyydätkö jokaisen lapsista kirjoittamaan tähän ketjuun syvimmät tuntonsa ja ajatuksensa kotielämästään.
Yksi minun lapseni on halunnut muuttaa meille kokonaan. Ei kai hän olisi halunnut, jos ei tämä kelpaisi. Toinen on myös haluamassa vuoroviikkoilusta meille.
Miehen pienet lapset pitävät itsestäänselvyytenä, ettn minä osallistu heidän menoihin.
Pitäisi tietää ap:n lasten iät. Jos lapset on taaperoita tai pikkukoululaisia, niin vaikea on tilanne. Jos lapset taas on jo vaikka 16-vuotiaita, niin ihan ok, koska teineille ei isäpuoleksi kannata edes yrittää vaan "aikuiskaveriksi" mieluummin.
Hei haloo! Jos lapsi on kaksitoista, niin 6 vuotta on teidän suhteelle liikaa olla asumatta yhdessä, niin on kyllä huono suhde. Varsinkin kun ehkä n.4 vuoden kuluttua lapsi ei hirveästi varmaan edes kotona ole.
Mikä siinä eri osoitteissa asumisessa on niin vaikeaa? Mitä mieltä lapsi on tästä miehestä?
Siis tää ei voi olla totta, eihän? Miksi ihmeessä mies joka jo edellisessä suhteessa sai tarpeekseen uusperhe-elämästä on ryhtynyt seurustelemaan yh-äidin kanssa?! Saiko hän vasta nyt tietää että sulla on lapsi? Muuten ei ole järkeä yhtään.
Miksi hän ylipäätänsä on alkanut seurustelemaan kanssasi ja varsinkin kaksi vuotta? Vähän kun menisi lihansyöjänä vegaaniravintolaan ja vaatisi pekonia seitanin tilalle, paitsi tässä hiemam vakavammasta kyse.
No mikä miestä ärsytti siinä edellisen suhteensa uusperhe-elämässä? Noin niinku konkreettisesti?
Onpa upea, timanttinen mies. Waude. Olen melkeinpä sanaton.
Vierailija kirjoitti:
Siis tää ei voi olla totta, eihän? Miksi ihmeessä mies joka jo edellisessä suhteessa sai tarpeekseen uusperhe-elämästä on ryhtynyt seurustelemaan yh-äidin kanssa?! Saiko hän vasta nyt tietää että sulla on lapsi? Muuten ei ole järkeä yhtään.
Miksi hän ylipäätänsä on alkanut seurustelemaan kanssasi ja varsinkin kaksi vuotta? Vähän kun menisi lihansyöjänä vegaaniravintolaan ja vaatisi pekonia seitanin tilalle, paitsi tässä hiemam vakavammasta kyse.
Niin. Tai että alkaisi seurustelemaan ruotsalaisen kanssa ja jalkaa maahan polkien vaatisi koko ajan että sen ruotsalaisen pitäisi olla syntyperältään venäläinen. Koska ei missään nimessä halua enää ikinä ruotsalaisia. Mutta tämän ruotsalaisen haluaa, mutta sen on vain muutettava syntyperänsä välittömästi venäläiseksi. Hullua touhua.
Ap, vastaa nyt millaista elämää miehesi käytännössä haluaisi toteuttaa? Omat kauppakäynnit, jääkaapit, ruuat? Ei tule onnistumaan, lapsi on väistämättä läsnä tarpeineen, ei sitä työnnetä kaappiin aina kun äitin ihana työssäkäyvä (vau!) mies tulee kotiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tää ei voi olla totta, eihän? Miksi ihmeessä mies joka jo edellisessä suhteessa sai tarpeekseen uusperhe-elämästä on ryhtynyt seurustelemaan yh-äidin kanssa?! Saiko hän vasta nyt tietää että sulla on lapsi? Muuten ei ole järkeä yhtään.
Miksi hän ylipäätänsä on alkanut seurustelemaan kanssasi ja varsinkin kaksi vuotta? Vähän kun menisi lihansyöjänä vegaaniravintolaan ja vaatisi pekonia seitanin tilalle, paitsi tässä hiemam vakavammasta kyse.
Niin. Tai että alkaisi seurustelemaan ruotsalaisen kanssa ja jalkaa maahan polkien vaatisi koko ajan että sen ruotsalaisen pitäisi olla syntyperältään venäläinen. Koska ei missään nimessä halua enää ikinä ruotsalaisia. Mutta tämän ruotsalaisen haluaa, mutta sen on vain muutettava syntyperänsä välittömästi venäläiseksi. Hullua touhua.
Älytön vertaus.
Oikea vertaus on se, että ruotsalaisen pitää luopua ruotsalaisista tavoistaan ja alkaa käyttäytymään venäläisen kulttuurin mukaisesti.
Se, että asuu uusperheessä ei tarkoita, että elää perhe-elämää. Samoin ydinperheessäkin voi elää sinkun elämää.
Jos muuttaa yhteen, niin lain ja yhteiskunnan (sossu, kela, työnantajat jne) silmissä on uusperhe. Esim. 17-vuotias lukiolainen ei saa opintotukea, jos "isäpuolen" tulot on isot, vaikka hän saisi opintotukea asuessaan vain kaksin äitinsä kanssa, koska Kela katsoo, että isäpuolen velvollisuus on elättää perhettä (reilua tai ei). Vuorotyötä tekevä äiti ei saa lastaan enää vuoropäiväkotiin ilta-ja yövuorojensa ajaksi, jos se "isäpuoli" on normaalissa päivätyössä ja siten kotona iltaisin ja öisin noin työaikojensa puolesta, koska päivähoitovirastot/varhaiskasvatustoimi katsoo, että isäpuoli on "uusi perheen vanhempi" . Jne jne.
Joten miten mies aikoisi toteuttaa asian? Olemalla kirjoilla muualla, mutta käytännössä asumalla ap:n kanssa vai?
Ja vastaavasti käyttäytyvistä isistä myös.