Mies haluaa muuttaa mun ja lapsen kanssa asumaan, mutta ei halua isäpuoleksi eikä että ollaan uusperhe

Leikkiä kotia??? Se on ihan oikea koti, ei se enää mitään leikkiä ole kun ollaan aikuisia ja eletään yhdessä.

Ei voi asua yhdessä, jos kaikki ei pelaa yhteen hiileen. Lapsen pitäisi olla aina tärkein

Vierailija kirjoitti:

Ei voi asua yhdessä, jos kaikki ei pelaa yhteen hiileen. Lapsen pitäisi olla aina tärkein

Ai uudelle puolisolle toisten ihmisten lapsi pitäisi olla elämässä se tärkein asia? 

No ei kyllä ole. Ehkä jos sen adoptoi, niin sitten.

Ap voisi odottaa vielä vuoden. Sen jälkeen lapsi on niin vahvasti teini, että haluaa vain sulkeutua omiin oloihinsa. Ei halua tehdä mitään eikä mennä mihinkään yhdessä. Kaikki voittavat.

Vastauksena että oon aika järkyttynyt tällä hetkellä enkä oikein tiedä mitä tehdä. Lapsen paras on mulle tärkein, mutta mm. Mun äiti sanoo että paapon lasta liikaa, ja exä sanoo että pidän sitä pumpulissa, ja kaikki näyttää olevan sitä mieltä että hössötän ainoaa lasta.. Lähinnä pelkäsin että odotan mieheltä liikoja kun ajattelin että yhdessä asuessa pitäisi vähän puuhata ja viettää aikaa kolmestaankin. Nyt kun mies tulee paikalle niin lapsi lähtee huoneeseensa ja päinvastoin. Mun seurassa ovat molemmat rentoja

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta isäpuoli maksaa puolet äipän vuokrasta ja muitakin kuluja puolittuu. Äippä voi antaa rahaa lapselleen

Nii just, rahahan paikkaakin lapselle sen, että kotona on emotionaalisesti kylmä ilmapiiri ja siellä asuva henkilö ei halua lasta sinne ollenkaan.

Mistä päättelette, ettei mies halua lasta ollenkaan ja hän vihaa tätä? Onko ap sanonut näin?

En ole väittänyt, että mies vihaa ap:n lasta, mutta kuulostaako sinusta lapsen kannalta mukavalta ja emotionaalisesti lämpimältä, että kotona asuva äidin poikkis ei halua lainkaan viettää aikaa lapsen kanssa, osallistua mihinkään hänen asioihinsa ja tekemisiinsä, ja huomioisi (jos huomioisi) kaikessa vain lapsen äidin kiehnäämällä tämän kanssa? Eikö tulisi yhtään ei-toivottu ja ulkopuolinen olo omassa kodissasi?

T. kommentoimasi

No, minulla on pari teiniä, ja miehen teini kotona. Kukaan heistä ei halua osallistua minun tekemisiini. Ei ole ulkopuolinen olo.

Riittää, että he käyttäytyvät korrektisti minua kohtaan.

Mutta ystävä hyvä, sinä olet aikuinen. AP:n lapsi on 12-vuotias alaikäinen, jonka identiteetti on vielä kehittymässä ja joka tarvitsee osakseen huolenpitoa ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta.

Tuo perheesi teini-ikäisten käytös on normaalia aikuistumis- ja kasvamisprosessia, jossa he ottavat etäisyyttä sinuun. Jos lapsillasi tulisi jokin hätä, niin todennäköisesti he olisivat kuitenkin ensimmäisenä turvaamassa sinuun, ja sinä olisit heidän tukenaan. Eli ei teillä tuossa mistään henkilökohtaisesta antipatiasta ole kysymys. Et kai tosissasi vertaa itseäsi tilanteeseen, jossa lapsi pyritään työntämään omassa kodissaan syrjään ja häntä kohtaan osoitetaan välinpitämättömyyttä? 

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsi on jo 12, niin ei sitä enää "hoitaa" tarvitse. Mutta entä jos ap lähtee työmatkalle, niin hankkiiko ap jonkun sukulaistädin heille kotiin pariksi yöksi, vaikka mies on kotona? Koska 12-vee ei voi olla vielä useampaa vuorokautta yksin. Tai kesälomalla, pitääkö ap:n matkustaa joko lapsen kanssa kaksistaan tai miehen kanssa kaksistaan lomamatkalle, koska mies ei välitä perheen yhteisistä lomista ja reissuista? Jos ap on vatsataudissa kotona, ja pitäisi käydä autolla kaupassa ostamassa koko perheelle ruokaa, niin eikö mies käy, koska hän ei halua olla uusperheessä? Vaan ap joutuu tilaamaan lapselle pitsan? Vai miten noin niinku käytännössä ap?

Minut on jätetty työmatkojen ajaksi tuonikäisenä yksin niin, että kotona on ollut vain sellainen emotionaalisesti etäinen aikuinen, jonka kanssa ei vaihdettu sanaakaan koko aikana. Kyllä siitä hengissä selviää, mutta ei kyllä mitenkään ideaali tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi asua yhdessä, jos kaikki ei pelaa yhteen hiileen. Lapsen pitäisi olla aina tärkein

Ai uudelle puolisolle toisten ihmisten lapsi pitäisi olla elämässä se tärkein asia? 

No ei kyllä ole. Ehkä jos sen adoptoi, niin sitten.

Ei, vaan ne lapsen tarpeet menevät tuollaisessa kuviossa aikuisten mukavuuden edelle. Ei kukaan ole väittänytkään, että sen lapsen pitäisi olla uuden puolison elämän keskipiste, haluat vain tahallaan ymmärtää asian väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena että oon aika järkyttynyt tällä hetkellä enkä oikein tiedä mitä tehdä. Lapsen paras on mulle tärkein, mutta mm. Mun äiti sanoo että paapon lasta liikaa, ja exä sanoo että pidän sitä pumpulissa, ja kaikki näyttää olevan sitä mieltä että hössötän ainoaa lasta.. Lähinnä pelkäsin että odotan mieheltä liikoja kun ajattelin että yhdessä asuessa pitäisi vähän puuhata ja viettää aikaa kolmestaankin. Nyt kun mies tulee paikalle niin lapsi lähtee huoneeseensa ja päinvastoin. Mun seurassa ovat molemmat rentoja

Ap

Siis sun seurassa yksin vai te kaikki kolme yhdessä? Miltä susta tuntuisi, että omassa kodissasi aina löisi joku kello, että nyt on sun aika mennä huoneeseesi ja tulet pois sitten, kun se soi seuraavan kerran. Kerrassaan rentoa, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies käy kyllä kaupassa ja ostaa ruokaa jonkun verran, ja jos tuo jotain vaikka herkkua niin kyllä tuo kolmelle.

Ap

Mutta mitä ihmettä mies sitten tarkoittaa sillä että "ei halua olla uusperhe"?? Jos hän kerran voi hoitaa ruokakaupat kaikkia osapuolia huomioiden, maksaa suunnilleen puolet koko porukan menoista jne? En ymmärrä, että mitä hän sitten EI HALUA tehdä?

Minä kirjoitin edellisellä sivulla, etten halua olla äitipuoli miehen pienille lapsille. Kyllä minäkin ruokaa ostan ja teen kaikille ruokaa.

Se, mitä minä en halua, niin en halua viihdyttää, en hoitaa enkä ottaa vastuuta.

En halua leikkiä, en halua katsoa lastenohjelmia, en vahtia pesevätkö hampaat, en nousta keskellä yötä.

Tuossa lapset ovat joka toinen vkl. Eivät he minua häiritse, ovat ihan kivoja lapsia sinänsä. Mutta minä luen silloin omia kirjojani, tapaan kavereitani tai olen omieni lasten kanssa.

En ymmärrä yhtään, että joku näkee tässä ristiriitaa. Lasten äitikään ei tykkää tästä. Outoa. Olisi vain iloinen, että lapset saavat olla satasella isänsä kanssa.

Siinä kohtaa kun muutetaan yhteen, pitää uuden puolison tulla toimeen lasten kanssa ja pitää heistä. Pitää olla valmis olemaan perheen toinen aikuinen ja tavallaan myös vanhempi. Ei voi elää niin, että uusi puoliso ei esim. suostuisi huolehtimaan lapsesta, viemään tätä kouluun, antamaan iltapalaa tms tarvittaessa. Isäksi ei tarvitse ruveta, mutta pitää ymmärtää lapsiperhe-elämän realiteetit.

Jos ei halua ottaa tuollaista vastuuta, on parempi asua erillään jatkossakin. On ihan ok seurustella ja asua omissa kodeissa. Itsekin olen yh ja pidän erillään asumista täysin toimivana ratkaisuna niin kauan, kun ei haluta hankkia yhteisiä lapsia. Mieluiten pitäisin lapseni täysin erillään omista mieskuvioistani, mutta vakavassa suhteessa se ei luonnollisesti onnistu, etenkin kun lapsi on aina minulla.

Järki käteen, ap. Joko jatkatte kuten tähän asti tai mies suostuu ymmärtämään, mistä yhteenmuutossa on kyse ja päättää, onko valmis kantamaan vastuuta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena että oon aika järkyttynyt tällä hetkellä enkä oikein tiedä mitä tehdä. Lapsen paras on mulle tärkein, mutta mm. Mun äiti sanoo että paapon lasta liikaa, ja exä sanoo että pidän sitä pumpulissa, ja kaikki näyttää olevan sitä mieltä että hössötän ainoaa lasta.. Lähinnä pelkäsin että odotan mieheltä liikoja kun ajattelin että yhdessä asuessa pitäisi vähän puuhata ja viettää aikaa kolmestaankin. Nyt kun mies tulee paikalle niin lapsi lähtee huoneeseensa ja päinvastoin. Mun seurassa ovat molemmat rentoja

Ap

Kirjoituksesi on todella epäselvää, minkä ikäinen olet? Jos todellakin "paapot lasta liikaa" olisi kyseinen mies jo ajat sitten jätetty sika. Nyt tässä ei ole kaikki kohdallaan

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena että oon aika järkyttynyt tällä hetkellä enkä oikein tiedä mitä tehdä. Lapsen paras on mulle tärkein, mutta mm. Mun äiti sanoo että paapon lasta liikaa, ja exä sanoo että pidän sitä pumpulissa, ja kaikki näyttää olevan sitä mieltä että hössötän ainoaa lasta.. Lähinnä pelkäsin että odotan mieheltä liikoja kun ajattelin että yhdessä asuessa pitäisi vähän puuhata ja viettää aikaa kolmestaankin. Nyt kun mies tulee paikalle niin lapsi lähtee huoneeseensa ja päinvastoin. Mun seurassa ovat molemmat rentoja

Ap

Siis mies ja lapsi ei tule juttuun keskenään. Jostain syystä oletan, että lapsi on tyttö (en muista kerroitko jo lapsen sukupuolen). Mies on lapseton, ja ehkä ei tiedä mitään tyttöjen maailmasta eikä tiedä mitään varhaisteinityttöjen jutuista. Ehkä 12-vuotias tyttö on hänelle vähän "kummajainen". Ehkä hän ei keksi mitään puhuttavaa tytölle eikä mitään yhteistä puuhattavaa. Ehkä mies kokee olonsa epämukavaksi kaikkien 6-15-vuotiaiden tyttölasten seurassa? Et voi syyttää miestä siitä. On sinun vastuu ja velvollisuus tutustuttaa lapsi toisiinsa. On sinun tehtävä "keksiä" heille yhteistä puhuttavaa ja tekemistä, jotta pääsevät samalle aaltopituudelle. Mitä lapsi harrastaa? Entä mies? Voisitteko tehdä kolmistaan jotain, josta mies tykkää ja jota mies jo harrastaa? 

Ap, kysy mieheltä mitä tämä odottaa teidän kolmen yhteiselämältä: millaisiin asioihin haluaa osallistua ja mihin ei. Tyyliin perheen yhteiset matkat, vanhempainillat, kasvatus, lapsen kuljetus harrastuksiin ym.

Lapsen kanssa kannattaa keskustella, miten tämä kokee miehen ja miehen kanssa keskustella miten tämä kokee lapsen.

Uusperhe vaatii aika paljon kaikilta, eikä siihen kannata ihan heppoisesti lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun muutetaan yhteen, pitää uuden puolison tulla toimeen lasten kanssa ja pitää heistä. Pitää olla valmis olemaan perheen toinen aikuinen ja tavallaan myös vanhempi. Ei voi elää niin, että uusi puoliso ei esim. suostuisi huolehtimaan lapsesta, viemään tätä kouluun, antamaan iltapalaa tms tarvittaessa. Isäksi ei tarvitse ruveta, mutta pitää ymmärtää lapsiperhe-elämän realiteetit.

Jos ei halua ottaa tuollaista vastuuta, on parempi asua erillään jatkossakin. On ihan ok seurustella ja asua omissa kodeissa. Itsekin olen yh ja pidän erillään asumista täysin toimivana ratkaisuna niin kauan, kun ei haluta hankkia yhteisiä lapsia. Mieluiten pitäisin lapseni täysin erillään omista mieskuvioistani, mutta vakavassa suhteessa se ei luonnollisesti onnistu, etenkin kun lapsi on aina minulla.

Järki käteen, ap. Joko jatkatte kuten tähän asti tai mies suostuu ymmärtämään, mistä yhteenmuutossa on kyse ja päättää, onko valmis kantamaan vastuuta vai ei.

Olen eri mieltä. Uuden lapsettoman puolison tehtävänä ei ole kuljettaa lasta kouluun ja harrastuksiin tai auttaa läksyissä. Uudella puolisolla ei ole kuljetusvelvollisuutta eikä muutakaan sellaista. Ruokaa toki pitää laittaa jos ruokaa muutenkin tekee tai lapsi on nälkäinen ja eikä vielä osaa itse ruokaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun muutetaan yhteen, pitää uuden puolison tulla toimeen lasten kanssa ja pitää heistä. Pitää olla valmis olemaan perheen toinen aikuinen ja tavallaan myös vanhempi. Ei voi elää niin, että uusi puoliso ei esim. suostuisi huolehtimaan lapsesta, viemään tätä kouluun, antamaan iltapalaa tms tarvittaessa. Isäksi ei tarvitse ruveta, mutta pitää ymmärtää lapsiperhe-elämän realiteetit.

Jos ei halua ottaa tuollaista vastuuta, on parempi asua erillään jatkossakin. On ihan ok seurustella ja asua omissa kodeissa. Itsekin olen yh ja pidän erillään asumista täysin toimivana ratkaisuna niin kauan, kun ei haluta hankkia yhteisiä lapsia. Mieluiten pitäisin lapseni täysin erillään omista mieskuvioistani, mutta vakavassa suhteessa se ei luonnollisesti onnistu, etenkin kun lapsi on aina minulla.

Järki käteen, ap. Joko jatkatte kuten tähän asti tai mies suostuu ymmärtämään, mistä yhteenmuutossa on kyse ja päättää, onko valmis kantamaan vastuuta vai ei.

Olen eri mieltä. Uuden lapsettoman puolison tehtävänä ei ole kuljettaa lasta kouluun ja harrastuksiin tai auttaa läksyissä. Uudella puolisolla ei ole kuljetusvelvollisuutta eikä muutakaan sellaista. Ruokaa toki pitää laittaa jos ruokaa muutenkin tekee tai lapsi on nälkäinen ja eikä vielä osaa itse ruokaa tehdä.

Juuri näin. Eikä todellakaan aleta osallistumaan vanhempainiltoihin...

Tämän ketjun luettuani ymmärrän av:lta lukemia miesten ketjuja, jotka ovat katkaisseet seurustelun sen takia, kun nainen on halunnut heidän ryhtyvän isäksi....

Uusperheessä lasten vanhempi hoitaa lapsensa samoin kuin yh:na.

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun muutetaan yhteen, pitää uuden puolison tulla toimeen lasten kanssa ja pitää heistä. Pitää olla valmis olemaan perheen toinen aikuinen ja tavallaan myös vanhempi. Ei voi elää niin, että uusi puoliso ei esim. suostuisi huolehtimaan lapsesta, viemään tätä kouluun, antamaan iltapalaa tms tarvittaessa. Isäksi ei tarvitse ruveta, mutta pitää ymmärtää lapsiperhe-elämän realiteetit.

Jos ei halua ottaa tuollaista vastuuta, on parempi asua erillään jatkossakin. On ihan ok seurustella ja asua omissa kodeissa. Itsekin olen yh ja pidän erillään asumista täysin toimivana ratkaisuna niin kauan, kun ei haluta hankkia yhteisiä lapsia. Mieluiten pitäisin lapseni täysin erillään omista mieskuvioistani, mutta vakavassa suhteessa se ei luonnollisesti onnistu, etenkin kun lapsi on aina minulla.

Järki käteen, ap. Joko jatkatte kuten tähän asti tai mies suostuu ymmärtämään, mistä yhteenmuutossa on kyse ja päättää, onko valmis kantamaan vastuuta vai ei.

Minä olin 11-vuotias kun minulle tuli "isäpuoli". En todellakaan halunnut, että hän olisi kuljettanut minua mihinkään harrastuksiin, kamala ajatuskin. Tai auttanut läksyissä tms. Tai edes laittanut vain minulle iltapalaa. Hän oli mielestäni vain ja ainoastaan äidin uusi puoliso, joka asui meillä, mutta ei millään tavalla joku "uusvanhempi" minulle tai millään lailla liittyväinen minun elämään. Kyllä me juteltiin ja sellaista, oltiin lomamatkoilla aina koko porukka jne. Mutta minkäänlaista "vanhemman" roolia en häneltä halunnut enkä hänelle antanut. Jos hän olisi yrittänyt kuljettaa minua harrastuksiin, olisin sanonut että menen yksin, ja mennyt sitten pyörällä tai bussilla tai jopa jättänyt menemättä mieluummin. Minulle olisi ollut aivan mahdotonta yrittää olla "isäpuoli", siis vaikka olin vain 11. En olisi suostunut ottamaan vastaan mitään vanhemman rooliin kuuluvaa isäpuolelta, en vaikka äitini olisi minua siihen miten yrittänyt pakottaa.

Joten ap, juttele lapsesi kanssa ja kysele miten hän suhtautuu miehen rooliin jos mies teille muuttaa.

Minunkin mielestäni on sinun tehtäväsi saada mies ja lapsi viihtymään toistensa seurassa keksimällä puheenaiheita ja yhteistä tekemistä. Sitten kun teille kaikille on luontevaa olla yhdessä, voitte miettiä yhteenmuuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap nyt faktoja kehiin. Lapsen ikä ja kauanko teidän suhde on kestänyt?

Lapsi on jo 12 mutta eihän sitä vielä voi koko illaksi yksin jättää, ja on kurja sairastaakin koko päivä yksin.

Pari vuotta on seurusteltu.

Ihan hyvin voi, eikä monet vanhemmat saa vapaata yli 10 vuotiaan sairaan lapsen hoitamiseen.

Miten sä kuvittelet, että normaali vuorotyössä oleva yh järjestää ne iltavuorot kouluikäisen lapsen kanssa?

Ap sinä olet tuonut lapsen miehen elämään ja miehen lapsen elämään. Lapsi ei ole pyytänyt uutta isäpuolta eikä juuri tätä miestä isäpuoleksi. Mies taas ei ole pyytänyt itselleen "uusiolasta" tai "bonuslasta" eikä valinnut juuri tätä lasta itselleen "bonuslapseksi". Sinä olet se yhdistävä tekijä heidän välillään, sinun takia he ovat toistensa elämässä. Ei siksi, että he halusivat toistensa elämään. Joten on sinun tehtävä rakentaa homma toimimaan. On sinun tehtävä auttaa lapsi pitämään miehestä. On sinun vastuu keksiä lapselle puhuttavaa miehen kanssa ja miehelle lapsen kanssa. On sinun tehtävä "keksiä" mikä muu asia heitä voisi yhdistää kuin vain sinä.