Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa muuttaa mun ja lapsen kanssa asumaan, mutta ei halua isäpuoleksi eikä että ollaan uusperhe
14.06.2017 |
Elikkä olen yh, ja ollaan nyt seurusteltu pari vuotta silleen että on oltu välillä kaksin kun lapsi on isänsä luona, ja välillä kolmisteen. Mies on ihana kahden, ja haluisi kovasti että muutetaan yksiin. Se vaan että on kyllä lapselle ihan asiallinen ja noin, mutta ei voi sanoa että heillä sen kummemmin synkkaa, ja mies on aina mielellään kaksin. On ollut uusperheessä ennenkin ja sanoo ettei halua enää lisää sitä lajia.
Mitä teen? On ihana ja huomaavainen ja puuhakas mies.
Kommentit (307)
Mitä sinä teet miehellä joka ei haluja koko pakettia - siis myös sitä lastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kommenttisi ovat jo ihan pelottavia. Kaikessa huokuu vaan se mitä mies ja sinä haluatte. Miksi mietit suhteen tulevaisuutta miltään kannalta tässä tilanteessa? Eroa, ehkä löydät miehen joka arvostaa sinua ja lastasi.
Oikeasti, pelkään lapsesi puolesta. Toivottavasti läheisissäsi on joku joka tarkkailee tilannetta ja toimii tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt nousee paskamyrsky ja saan n. tuhat alapeukkua, mutta meillä on tämä tilanne.
Puolisollani on kaksi lasta joista en vain ole oppinut pitämään enkä suostu heitä edelleenkään "hoitamaan" sillä kyseessä on nyt jo yläasteikäiset.Kerroin puolisolleni seurusteluvaiheessa (hitsi, joko siitä on 7 vuotta?) että en pidä lapsista enkä halua kumppania jolla on lapsia. Puolisoni oli kuitenkin sinnikäs ja halusi saada paketin toimimaan, hän halusi juuri minut ja haluaa yhä. Hän palvoo minua.
Olen saanut tutustua hiljalleen lapsiin, silti päällimmäisin tunne on kuvotus, hirvitys ja pakenemisreaktio osaltani. Lapset eivät näytä puolisolleni ja käytös on täysi vastakohta puolisoni rauhallisuudelle. En tiedä ovatko kaikki lapset noin kamalia kuin nämä, hetkeäkään ei olla paikallaan perseilemättä jotain. Heidän jäjiltä taloa siivotaan päiväkausia ja jääkaappi on tyhjä. Ulkona kukkapenkki on tilsitty ja koirallani paniikkioireet melusta.
Puolisoni on vähentänyt n. 90% vuosien saatossa lasten pitämistä itsellään. Hän ei vaikuta itsekään jaksavan lasten elämöintiä, hullu ex-vaimo nalkutuksineen ei auta asiaa. Vähän väliä vaatimuksia, esim. kuuli että olen nyt kesän työttömänä, vaati että lapset olisi koko koulun kesäloman meillä, hah hah :D Ex-vaimon kakaranhoito-ongelmat eivät ole minun ongelmiani. Olen kesän tarkoituksella työtön, treenaan koiraani näyttelyitä varten.
Muiden lapset ei vain yksinkertaisesti ole minun ongelma. Minä en ole päättänyt heitä tehdä eikä vastuu ole minun. Vetäydyn jonnekin yleensä kun lapset ovat meillä, puolisoni saa ihan itse kullanmurunsa hoitaa.
Tässä kuitenkin on enää pari vuotta ennen lasten täysi-ikäistymistä, sen jälkeen mies on yksin minun loput vuosikymmenet. En todellakaan halua mitään lapsenlapsia meille, raahatkoot ne oman äitinsä luo. Näin meillä.
En suostu tuntemaan syyllisyyttä tästä, minä en ole pakottanut lapsia ketään hankkimaan. Miettikää ihmiset kahdesti ennen kuin lapsia väännätte, ei kaikki heitä varauksetta rakasta ja hyväksy, varsinkin kun maailma menee koko ajan turvattomampaan suuntaan."Paha, itsekäs äitipuoli"
Ei millään pahalla, mutta kuvauksesi perusteella kaikki tuossa teidän perhekuviossanne käyttäydytte aika sairaasti ja oireilette oman vääristyneen ajatusmaailmanne mukaan - sekä sinä, mies, lapset että ex-vaimo.
Luulisi olevan kaikille kamalaa tuollainen, että vain odotellaan jotain fiktiivisiä tulevaisuuden parempia aikoja ja voidaan jokainen huonosti omassa henkisessä poterossaan. Kukaan ei voita, kaikki häviävät :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy mieheltä mitä käytännössä tarkoittaisi että hän haluaisi asua yhdessä mutta ei olla perhe?
Haluaisi todennäköisesti että maksat asumis- ja elinkustannuksista 2/3 osaa, kun teitähän on kaksi, mies yksin.
Miltä lapsesta tuntuisi, kun ihminen joka ei välitä eikä halua osallistua asuisi samassa talossa?No nyt menee jo liioittelun puolelle. Onko lapselle siis vahingollista jos vaikka perhe vuokraa huonetta jollekkin kolmannelle osapuolelle, joka ei välitä lapsesta eikä perheestä vaikka asuukin saman katon alla? Tai entä jos on sisarus joka ei välitä lapsesta vaan inhotaa tätä, sitäkin sattuu ja aika useinkin jopa että sisarukset ei ole lainkaan väleissä, mutta silti asuvat saman katon alla.
Kohtuus nyt kuitenkin tässäkin, riippuu täysin siitä miten se mies kohtelee lasta, jos on kuitenkin asiallinen ja juttelee jne. mutta ei halua osallistua kasvatukseen tai hoitoon, niin en kyllä usko että on lapselle mitenkään vahingollista. Paljon vahingollisempaa on se, että lapsi vaihtaa kotiaan viikottain tai että vanhemmat pysyy yhdessä riidellen jne.Itse kun on ollut henkisesti pahoinpideltynä koko lapsuuden, niin olisin oikein mielelläni vaihtanut sen isäpuolen mieheen, joka ei välitä minusta ja yrittäisi kasvattaa alistaen ja murskaten.
Minä taas koen tulleeni kaltoinkohdelluksi välinpitämättömän isän osalta. Kun on vuosikaudet ilmaa, on vaikea muodostaa itsestään ehjää kuvaa. Itsetunto on parantunut roimasti aikuisuudessa, mutta se on edelleen hatara rakennelma, joka sortuu aikaajoin ja muutenkin haittaa työelämässä ja parisuhteissa. Vanhemmaksi en ole edes uskaltanut haaveilla ryhtyväni.
Lapsellahan on jo isä, jonka luona käy viikottain. Miksi tämän uuden miehen pitäisi ryhtyä lapselle toiseksi isäksi?
Minusta on jännä, että tällä palstalla on ihan eri ääni kellossa, kun puhutaankin ns. "äitipuolista", silloin huudellaan, että lapsella on jo äiti ja että ei isän uuden naisen tarvitse olla lapselle mikään äiti jne. Ei puhettakaan siitä, että lapsi vahingoittuisi tässä kuviossa millään lailla. Onko nyt niin, että äitiys on pyhää, mutta isyys ei ole?
Eikä sen lapsen tarvitse olla "kuin ilmaa", kuten sanoin, riippuu miehen asenteesta, jos kuitenkin huomioi lapsen olemassaolon, mutta ei halua osallistua kasvatukseen/hoitoon, niin en osaisi pitää tuota erityisen vahingollisena lapselle, keksin aika paljon huomattavasti vahingollisempaa asiaa, joita vanhemmat ihan surutta tekee ihan ydinperheen keskenkin. Lapsuus ei ole kenelläkään täydellistä, eikä yksikään vanhempi ole täydellinen.
ei tarvitsekaan olla isä, mutta kyllä pitäisi silti tunneside olla. Vaikka olisikin enemmän kaverimainen tai setämainen. Kyse on siitä, että jos ei halua missään tekemisissä olla. Kukaan ei sano että täytyisi koulun vanhempainilloissa roikkua, mutta valitettavasti pienemmän lapsen kanssa joutuu myös auttamaan. Ei se voi niin mennä että lapselle tulee haava johon mies sanoo ettei hoida, mene äitis luokse.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ketään miestä toisten miesten siittämät lapset kiinnosta, paitsi pedofiileja.
Sinulla on vääristynyt ja/tai kehittymätön ajatusmaailma.
Normaalilla empatiakyvyllä varustettu aikuinen ihminen (sukupuoleen katsomatta) osaa kyllä huomioida kumppaninsa lapset, eikä se ole edes mikään ylitsepääsemätön haaste tai uhraus, vaan osa tavallista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaan ongelmaanhan sillä miehellä kaatui se edellinenkin suhde. Ei pidä lapsista. Miksi ihmeessä sitten alkoi taas seukata yh-äidin kanssa?
Meniköhän tää väärään ketjuun
Ap
Ap nyt faktoja kehiin. Lapsen ikä ja kauanko teidän suhde on kestänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen se suhde sit vois olla jos ei ikinä muuteta yhteen? Mä en oikein usko että mies suostuu näkeen vaan pari iltaa viikossa.
Tai vaikka suostuu niin sitäkö me tehdään loppuelämä?
Ap
Häh? Luuletko, ettei ihmiset ihan yleisesti vietä hyvää parisuhde-elämää myös etänä? Onko teidän suhde nyt huono sen takia, ettette ole yhdessä 24/7?
Jos mies ei suostu, niin sehän vain tarkoittaa, ettei hän todellisuudessa välitä sinusta lainkaan, vain omista eduistaan. Ja meinaatko, että lapsesi asuu koko loppuelämänsä sinun kanssasi?
Minusta alkaa tuntua, että sinulla on jokin vakava itsetunto-ongelma ja läheisriippuvuus ap, kun olet noin innokkaana puolustelemassa tätä kultakimpalettasi etkä ota näköjään todesta sitä huolta, joka tässä keskustelussa on esitetty lapsesi hyvinvoinnin takia. Se on nimittäin se pääasia, ei miesystävän mukavuus! Suosittelen ihan hakemaan itsellesi ammattimaista keskusteluapua vaikka ihan perheneuvolan kautta, se on helppo ja matalan kynnyksen tuki juuri tällaiseen elämäntilanteeseen, jossa nyt olet.
Kaikista naisista, jotka toimivat näin, pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen se suhde sit vois olla jos ei ikinä muuteta yhteen? Mä en oikein usko että mies suostuu näkeen vaan pari iltaa viikossa.
Tai vaikka suostuu niin sitäkö me tehdään loppuelämä?
Ap
No paska suhdehan se on joka tapauksessa, kun mies ei halua naista jolla on lapsi! Mitä se susta sitten haluaa? Seksiä ja ilmaisen ylläpidon? Pyykinpesijän? Haloo, silmät auki nyt!
Te tapailette nyt lapsen ehdoilla ja kun asuisitte yhdessä, joutuisitte asumaan lapsen ehdoilla eikä tilanne miehen osalta muuttuisi oikein muuten kuin että hän olisi siinä sivussa seuraamassa teidän arkeanne. Siinä voi alkaa salamat kimpoilla suuntaan, jos toiseenkin.
Kysypä mieheltä, mitä hän odottaisi yhteenmuuton tuovan hänen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos lapsellesi tosi rakas ihminen muuttaisi teille. Olisi koko ajan lapsen kimpussa ja hyytyisi aina kun sinä tulet huoneeseen. He olisivat kaksistaan ja toivoisivat aina, että puuhaat mieluummin omiasi. Sinä et oikein olisi tervetullut halaamaankaan lastasi, kun tämä uusi asukki halailisi koko ajan lastasi, koska kerran häntä rakastaa niin paljon ja lapsesi häntä.
Ihan saman sinä olet tekemässä hänelle, paitsi että sinä et ole lapsi, joka tarvitsee vanhempansa rajattoman hyväksynnän ja joka ei osaa käsitellä asioita siinä missä aikuinen.
..
Sen mä kyllä tajuan, ettei kaikki uusperheet mene niin, että lapsesta ja uudesta kumppanista tulee älyttömän läheiset halihalipuspus-tyypit. Riittää, että välit on hyvät ja kivat ja etä uusi aikuinen myös jotenkin osallistuu perheen yhteisiin juttuihin eikä siis ole joku irrallinen "kämppis". Ja aikuisen on tajuttava se, että hän joutuu tekemään kompromissejä, vaikkei suurinta vastuuta kantaisikaan. Hän joutuu mietimään, mitä puhuu, millaisia kavereita kylässä käy, millaisia tv-ohjelmia lapsi näkee jne jne jne, lapsen nukkumaanmenoajat, terveellinen ruoka, lapsella tila puhua asioistaan äidin kassa jne. On siis kunnolla älyttävä se, että vaikka ei tähtää maapallon läheisimmäksi lapselle, niin lapsen kodissa eletään lapsiperheen elämää ja siitä ei tingitä.
Jos taas lapsesi on ihan pieni, tyyliin alle 5, teille muuttavan ihmisen on oltava aktiivisesti symppis ja jaksettava leikkiä yms. Niin pienelle on muuten hylkäävä, tyly, se kotiin tuleminen. Ehkä isommallekin. Koululainenkin tarvii sympaattisuutta ja välittämistä, mutta ehkä viihtyy omissakin ajatuksissa jo.
Miten tällaisia äitejä voi olla? Onko lapsi ollut vahinko? Rakastatko lastasi? Kuinka nuori olet? Jos olet todella nuori, ymmärrän. Haluat elää omaa elämääsi, etkä halua että lapsi pilaa/estää sen. Onko lapsen isä kuvioissa ollenkaan? Onko lapsella rakastavia isovanhempia? Joskus isovanhemmat saattavat olla parempia vanhempia lapsenlapselleen, kuin oikeat vanhemmat. Sinulla on paljon mietittävää. Jos et huomaa että ajattelutavassasi on jotain pielessä, juttele läheisillesi asiasta, tai mene neuvolaan juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkiksi sinulle ap. Että jos toteutat tuon kuvion, niin lapsesi rupee todennäköisesti vihaamaan sinua. Karsea teini-ikä edessä, tsemppiä vaan kaikille.
Niin toi on oleellinen pointti, että vaikka lapsen ja miehen välit olis osastoa "ihan ok, mutta ei nyt maapallon suurinta rakkautta ja yhdessä olemista 24/7", niin se teidän talous on lapsiperhetalous. Siellä ei voi elää kuten lapsettomien aikuisten talossa. Siellä katsotaan lasten ohjelmia, mietitään mitä ja miten puhutaan (joka päivä), eletään säännöllistä vuorokausirytmiä, siellä veirailee muita lapsia leikkimässä, leluja yms lastenkamaa on esillä, mitään taisteluleffoja ei katsota pienen lapsen läsnäollessa, jos alkoholia käytetään, niin tosi maltillisesti, puhutaan lapsen asioista, päiväkodin leikeistä tai läksyistä, jne jne jne.
Siellä ei voi luukuttaa omaa lempimusiikkia aina kun haluaa eikä paiskoa ovia, jos työpäivä on ollut kurja eikä ottaa pohjia frendien kanssa katsoen jotain rajua sotaleffaa jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Ap nyt faktoja kehiin. Lapsen ikä ja kauanko teidän suhde on kestänyt?
Lapsi on jo 12 mutta eihän sitä vielä voi koko illaksi yksin jättää, ja on kurja sairastaakin koko päivä yksin.
Pari vuotta on seurusteltu.
Kyllä nyt 12-vuotiaan voi jättää illaksi yksin. Juuri pahimpiin murrosikävuosiin olisit ottamassa kotiisi jonkun ulkopuolisen. Onnea vaan.
Hyvä pointti kirjoitti:
Niin toi on oleellinen pointti, että vaikka lapsen ja miehen välit olis osastoa "ihan ok, mutta ei nyt maapallon suurinta rakkautta ja yhdessä olemista 24/7", niin se teidän talous on lapsiperhetalous. Siellä ei voi elää kuten lapsettomien aikuisten talossa. Siellä katsotaan lasten ohjelmia, mietitään mitä ja miten puhutaan (joka päivä), eletään säännöllistä vuorokausirytmiä, siellä veirailee muita lapsia leikkimässä, leluja yms lastenkamaa on esillä, mitään taisteluleffoja ei katsota pienen lapsen läsnäollessa, jos alkoholia käytetään, niin tosi maltillisesti, puhutaan lapsen asioista, päiväkodin leikeistä tai läksyistä, jne jne jne.
Siellä ei voi luukuttaa omaa lempimusiikkia aina kun haluaa eikä paiskoa ovia, jos työpäivä on ollut kurja eikä ottaa pohjia frendien kanssa katsoen jotain rajua sotaleffaa jne jne.
Jep, mies vaihtoon ja äkkiä!!!!
Lapsellahan on jo isä, jonka luona käy viikottain. Miksi tämän uuden miehen pitäisi ryhtyä lapselle toiseksi isäksi?
Minusta on jännä, että tällä palstalla on ihan eri ääni kellossa, kun puhutaankin ns. "äitipuolista", silloin huudellaan, että lapsella on jo äiti ja että ei isän uuden naisen tarvitse olla lapselle mikään äiti jne. Ei puhettakaan siitä, että lapsi vahingoittuisi tässä kuviossa millään lailla. Onko nyt niin, että äitiys on pyhää, mutta isyys ei ole?
Eikä sen lapsen tarvitse olla "kuin ilmaa", kuten sanoin, riippuu miehen asenteesta, jos kuitenkin huomioi lapsen olemassaolon, mutta ei halua osallistua kasvatukseen/hoitoon, niin en osaisi pitää tuota erityisen vahingollisena lapselle, keksin aika paljon huomattavasti vahingollisempaa asiaa, joita vanhemmat ihan surutta tekee ihan ydinperheen keskenkin. Lapsuus ei ole kenelläkään täydellistä, eikä yksikään vanhempi ole täydellinen.