Alkoholi pilaa elämäni

Sain mielialaa kohennettua käymällä suihkussa, syömällä kasviksia ja siivoamalla olohuoneen kauniiksi. Parvekkeelle istutin taimia ja nyt ihmettelen, muten kaunis kesäpäivä nyt onkaan.

Katumuksen tunteet iskevät välillä aaltoina yli ja ensi yö pelottaa. Annan itselleni luvan nyt syödä herkkuja ja katsoa elokuvia. Menetän järkeni, jos ajattelen koko ajan alkoholia ja juomista.

Huomaan, että pelkään sosiaalisia tilanteita. Olen varma, että kaikki pitävät minua rumana ja vihaavat minua. Voisi sanoa, että olen jollain tavalla vainoharhainen.

Liikuntaa täytyy alkaa harrastaa. Kesällä on mukava ulkoilla. Mieskin lähtee joskus mielellään kävelylle yhdessä. Kunto ei nyt kestä mitään juoksua, mutta 1-2 tunnin kävely saattaa jo tehdä hyvää aivoille.

Juhannuksena täytyy koittaa tuota, että sanon olevani lääkityksellä. Pitää vaan ottaa selvää, minkä lääkkeen ja vaivan sanon. Inhottaa, kun täytyy juomattomuutta selitellä.

Vierailija kirjoitti:

Sain mielialaa kohennettua käymällä suihkussa, syömällä kasviksia ja siivoamalla olohuoneen kauniiksi. Parvekkeelle istutin taimia ja nyt ihmettelen, muten kaunis kesäpäivä nyt onkaan.

Katumuksen tunteet iskevät välillä aaltoina yli ja ensi yö pelottaa. Annan itselleni luvan nyt syödä herkkuja ja katsoa elokuvia. Menetän järkeni, jos ajattelen koko ajan alkoholia ja juomista.

Huomaan, että pelkään sosiaalisia tilanteita. Olen varma, että kaikki pitävät minua rumana ja vihaavat minua. Voisi sanoa, että olen jollain tavalla vainoharhainen.

Liikuntaa täytyy alkaa harrastaa. Kesällä on mukava ulkoilla. Mieskin lähtee joskus mielellään kävelylle yhdessä. Kunto ei nyt kestä mitään juoksua, mutta 1-2 tunnin kävely saattaa jo tehdä hyvää aivoille.

Juhannuksena täytyy koittaa tuota, että sanon olevani lääkityksellä. Pitää vaan ottaa selvää, minkä lääkkeen ja vaivan sanon. Inhottaa, kun täytyy juomattomuutta selitellä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vieras123456 kirjoitti:

Alkoholismi on etenevä, kuolemaan johtava sairaus. Sitä sairastava ei voi koskaan juoda pisaraakaan - hyväksy tämä. Hae esim. myllyhoitoon ja tutustu AA-han avoimin mielin. Vertaistuki oikeasti toimii ja ei sinua siellä vaadita uskomaan mihinkään jumalaan, mutta usko johonkin itseäsi korkeampaan voimaan saattaa auttaa - itse määrittelet mikä se on.

AA-ohjelman 1. askeleessa puhutaan menneistä ja juomisesta, loput 11 askelta keskittyvät henkiseen kasvuun ja toipumiseen (toisin kuin joku yllä mainitsi, että retostellaan juomisilla ja muistellaan menneitä).

Voit raitistua sitten, kun olet juonut kaikki tekosyyt raitistua - sitten kun olet valmis mihin tahansa, että voit päästä pakkomielteestäsi.

Voimia toivoo 8 vuotta AA:n avulla raittiina ollut nainen

Eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että ilman korvikkeita ei voi olla raittiina? Hoidoksi yhtä paljon hihhulointia, kuin on ollut viinanjuontiakin? Mitä tapahtuu sitten, kun hihhulointia on koossa enemmän kuin juomista - onko silloin parannuttu ja voi olla "normaalisti"? Tuomitsetko AA:laisena kaiken muun raittiuden kuin AA-raittiuden vääränlaisena raittiutena..??

AA ja minnesota-tyylinen hoito perustuvat vertaistukeen. Useat meistä päihderiippuvaisista ovat mennen tullen kusettaneet läheisiä, terveydenhoitohenkilökuntaa, työyhteisöä jne - mutta toisia saman läpikäyneitä on hankalampi kusettaa. Parhaimmillaan he osaavat kysyä oikeat kysymykset, laittavat sinut katsomaan itseäsi rehellisesti peilistä. Ja kun ovat itse käyneet läpi helvetin, osaavat oikealla lailla tukea kun tukea tarvitset. Vertaistuki on hyvin tärekää muissakin sairauksissa, miksi ei päihderiippuvuudessakin. AA:n muu "henkinen" puoli taas muistuttaa hyvin paljon nykyisiä ratkaisukeskeisiä terapioita vaikka onkin kehitetty paljon ennen kun niitä kehitettiin. Se korkein voima voi olla mikä vaan, oma ajatus paremmasta, porukan tuki tms., ei jumala. Vertaiset on AAn vahvuus mutta myös heikkous: ihmiset on mitä on, kokouksissa käy paljon retkahtelevia, katkeria tai muuten vain itseään ajattelevia ihmisiä niiden oikeasti toisia tukevien helmien lisäksi. 

Itse olen ollut raittiina viisi vuotta, minnesotatyylisen hoidon jälkeen. Kävin lyhytterapioita raitistumisen jälkeen ja nyt pää on hyvin seesteinen ja tasapainoinen. Viinaa ei tee yhtään mieli, siitä on tullut turhake. Joskus mietin olenko vielä riippuvainen siitä ja voisinko juoda vain lasin mutta sitten jatkan ajatusta, miksi riskeeraisin tämän hyvän aineen takia jota en kaipaa. En enää käy kuin satunnaisesti missään AA-kokouksissa, ne jäi parin vuoden jälkeen vähitellen. Mutta jos viina alkaisi houkuttaa osaisin mennä kokoukseen tai soittaisin joillekin hyville kavereille noista piireistä, puhuisin asian pois mielestä. Kyllä raitistuminen on ihan mahdollista ja suht helppoakin jos oma motivaatio on tarpeeksi hyvä. Ehkä tuossa ap voi käyttää hyväksi parisuhdetilannettaan: mitä muuta kuin työn haluat vielä menettää viinan takia? Ja jos oikeasti päätät raitistua, ehkä se kostea juhannuspaikka kannattaisi jättää väliin, mene sinne sitten kun olet jo vahvoilla raittiutesi kanssa, silloin tuo ei ole hankalaa. Itsekin menen kosteaan juhlaan viikonloppuna ilman ongelmia, juon vissyä ja pidän hauskaa muiden kanssa, liukenen hiljaa takavasemmalle siinä vaiheessa kun porukan jutut alkavat pysähtyä jankkaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Sain mielialaa kohennettua käymällä suihkussa, syömällä kasviksia ja siivoamalla olohuoneen kauniiksi. Parvekkeelle istutin taimia ja nyt ihmettelen, muten kaunis kesäpäivä nyt onkaan.

Katumuksen tunteet iskevät välillä aaltoina yli ja ensi yö pelottaa. Annan itselleni luvan nyt syödä herkkuja ja katsoa elokuvia. Menetän järkeni, jos ajattelen koko ajan alkoholia ja juomista.

Huomaan, että pelkään sosiaalisia tilanteita. Olen varma, että kaikki pitävät minua rumana ja vihaavat minua. Voisi sanoa, että olen jollain tavalla vainoharhainen.

Liikuntaa täytyy alkaa harrastaa. Kesällä on mukava ulkoilla. Mieskin lähtee joskus mielellään kävelylle yhdessä. Kunto ei nyt kestä mitään juoksua, mutta 1-2 tunnin kävely saattaa jo tehdä hyvää aivoille.

Juhannuksena täytyy koittaa tuota, että sanon olevani lääkityksellä. Pitää vaan ottaa selvää, minkä lääkkeen ja vaivan sanon. Inhottaa, kun täytyy juomattomuutta selitellä.

.

he ap, laitoin äsken tuon päihdelinkin linkin. Tule sinne lopettajien keskustelupalstalle. Sieltä saa vertaistukea. Kyllä sinä pystyt lopettamaan, vaikka se vaikeaa onkin. Plinkistä saat muiden lopettajien vinkkejä vaikeisiin tilanteisiin jne.

letko naltreksonihoitoa jo kokeillut? Yksi tuttu sai tuosta avun itselleen, hänen kohdallaan onnistui oikein hyvin kohtuukäytön tasolle pääsy ja pysyminen lääkkeen avulla.

https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/laakkeet/naltreks…

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi ei ole sairaus. se on riippuvuus, joka on suhteellisen tavallinen, normaalien aivojen reaktio milloin mihinkin toistuvaan, joka aiheuttaa mielihyvää, vaikka pelaamiseen, tupakointiin, kahvinjuontiin ym.

Riippuvuus tarkoittaa kaiketi sitä, että kun, esim. nikotiini alkaa poistumaan verenkierrosta, aivot alkaa ehdottelemaan, että pitäis pitää tupakkatauko. Juomisessa varmaan sama. Voisi siis ajatella sitä tunnetta, kun olo on jo kohentunut edellisestä kerrasta ja alkaa taas miettimään, josko lähtisi terassille, kun on niin kiva ilmakin, aivojen haluna välttää vieroitusoireet. Eli aivot haluavat humalan, koska siitä seuraa fyysinen helpotus. Ja sitten kaikki alkaa taas alusta.

AA-ideologia perustuu siihen, (myös Al-Anon ja kaikki muut niiden ryhmät), että kukaan ei koskaan parane, kaikki vain yrittävät elää päivä kerrallaan, tunnustaen oman voimattomuutensa ja luottaen "korkeampaan voimaansa". Joku sanoikin, ehkä Ap, ettei jaksaisi ikuisesti jauhaa juoppojen kanssa samaa juttua ja kuunnella "korkeampi voima"-juttuja. Kuulostaa terveeltä reaktiolta.

Allen Carr on lähestynyt riippuvuus-aihetta kivasti tupakanlopetus-kirjoillaan, ehkä sieltä löytyisi jotain ideaa. Riippuvuuden mekanismi varmaan on sama, vaikeusaste tietysti voi olla eri...

Riippuvuus juuri, samat dopamiinireseptoritkin osittain eri riippuvuuksien takana. Tuo voimattomuus alkoholin edessä, se kuvataan yrityksenä hallita alkoholia kohtuukäyttöä opettelemalla. Aika kehnosti onnistuu. Jos on paha nikotinisti, kannattaako lopettaa vai yrittää pysyä yhdessä tupakassa per päivä/sunnutaitupakassa? Se lopettaminen taitaa olla suurimmalle osalle helpompaa kuin pieni altistus itselle riippuvuutta aiheuttavalle aineelle. Tuo voimattomuus voidaan ajatella myös geneettiseksi ominaisuudeksi: joillakin tutkitusti suurempi todennäköisyys jäädä kiinni alkoholiin, geneettisiä eroja dopamiiniaineenvaihdunnassa jne.

Loppujen lopuksi juttu on sama kuin laihduttamisessa: mikä tahansa konsti mikä auttaa tiputtamaan painoa on hyvä, ja erityisen hyvä on sellainen konsti joka pitää ne ylimääräiset kilot poissa pysyvästi. AA tai terapia tai uusi tapa purkaa stressejä jne. voivat olla noita tapoja pysyvään muutokseen, joillakin yksinäiset korkinkiinniruuvaamiset ilman muunlaista elämänmuutosta lisäävät stressiä ja aiheuttavat painekattilamaisen olon, koska vaan räjähtää (tai pikemminkin retkahtaa uudestaan juomaan). Mikä tapa sopii itselle, kannattaa kokeilla erilaisia. Se tavoite kai jokaisella on onnellinen elämä jossa itse kykenee tekemään oman elämänsä päätöksiä, ei sellainen jossa viinanhimo ajaa tekemään itselle onnettomia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että pelkään sosiaalisia tilanteita. Olen varma, että kaikki pitävät minua rumana ja vihaavat minua. Voisi sanoa, että olen jollain tavalla vainoharhainen.

Tuo voi olla myös alkoholin reilun käytön normaali jälkitila. Itsellä kesti lauantain mökkijuhlista keskiviikkoon tämä. Ehkä typerä vinkki, mutta helppo kokeilla: itsellä alkoholi aiheuttaa tulehduksia elimistöön, huomaan että erilaiset limakalvot, kuten nenä ja korvat reagoivat, ensin kuivumalla ja sitten tulehtumalla. Tätä tilaa olen hieman hoitanut Buranalla. Ei tee ihmeitä, mutta minusta on vähän apua - ja kun tulehdustila on ohi, niin mielikin kummasti palaa raiteilleen.

Sitten vaan pitää kiinni, että kun mieli on tasapainossa ja hyvä, niin ei juhlista sitä alkoholilla. Se nimittäin aika usein tulee siinä kohtaa mieleen...

Taas on tänne tullut todella viisaita neuvoja!

Suuntaan nyt tuonne Päihdelinkin sivuille. Vertaistukea tosiaan tarvitsen. Miehelle en voi puhua koko asiasta, sillä hän on niin pettynyt minuun. Hän ei ymmärrä, miksi en vain lopeta. Enkä minäkään osaa sitä selittää.

Osa kavereistani juo itsensä kunnon humalaan kerran kuussa. Osa joka viikko. Mieheni juo erittäin harvoin. Minulla on pari ystävää, joiden kanssa tapaamme aina selvin päin. Vanhempien luona voin myös olla ilman alkoholia. Nyt on varmasti pakko perua joitain tapaamisia. En voi lähteä baariin. Täytyy keksiä joku sairaus, joka minulla muka on.

Mieliala kohenee pikkuhiljaa, kun olen vain tässä kotosalla. Kauppaan meneminen pelottaa ihmisten ja kaljahyllyn takia. Kumpaakaan en haluaisi nähdä tänään.

-Ap

Ensinnäkin, mahtavaa että tajuat ongelmasi ja sen rajoitteet. Moni juoppo tekee lapsia tuohon tilanteeseen, mikä on ihan kamalaa. Et siis todellakaan ole toivoton tapaus. Sulla on järkeä päässä ja hyvät mahdollisuudet selvitä tuosta. Nyt vaan kysyt itseltäsi miksi juot ja alat miettimään mikä on sulle paras tapa päästä ongelmasta eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieras123456 kirjoitti:

Alkoholismi on etenevä, kuolemaan johtava sairaus. Sitä sairastava ei voi koskaan juoda pisaraakaan - hyväksy tämä. Hae esim. myllyhoitoon ja tutustu AA-han avoimin mielin. Vertaistuki oikeasti toimii ja ei sinua siellä vaadita uskomaan mihinkään jumalaan, mutta usko johonkin itseäsi korkeampaan voimaan saattaa auttaa - itse määrittelet mikä se on.

AA-ohjelman 1. askeleessa puhutaan menneistä ja juomisesta, loput 11 askelta keskittyvät henkiseen kasvuun ja toipumiseen (toisin kuin joku yllä mainitsi, että retostellaan juomisilla ja muistellaan menneitä).

Voit raitistua sitten, kun olet juonut kaikki tekosyyt raitistua - sitten kun olet valmis mihin tahansa, että voit päästä pakkomielteestäsi.

Voimia toivoo 8 vuotta AA:n avulla raittiina ollut nainen

Eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että ilman korvikkeita ei voi olla raittiina? Hoidoksi yhtä paljon hihhulointia, kuin on ollut viinanjuontiakin? Mitä tapahtuu sitten, kun hihhulointia on koossa enemmän kuin juomista - onko silloin parannuttu ja voi olla "normaalisti"? Tuomitsetko AA:laisena kaiken muun raittiuden kuin AA-raittiuden vääränlaisena raittiutena..??

AA:n muu "henkinen" puoli taas muistuttaa hyvin paljon nykyisiä ratkaisukeskeisiä terapioita vaikka onkin kehitetty paljon ennen kun niitä kehitettiin. Se korkein voima voi olla mikä vaan, oma ajatus paremmasta, porukan tuki tms., ei jumala.

2. Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.

3. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.

5. Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.

6. Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet.

7. Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme.

11. Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa  Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.

12. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.

Ai ei jumala? AA:n kahdessatoista askeleessa peräti seitsemässä puhutaan jumalasta, ja ihan isolla kirjoitettuna. Eipä ole yhtään hengellistä paatosta ei.

Tervetuloa ap Päihdelinkin Me lopettajiin. Sieltä saa netitse vertaistukea, porukkaa on tosin laidasta laitaan, mutta tulokkaalle vinkataan kyllä hyviä niksejä. Me lopettajissa on myös paljon naisia. Itse olen ollut reilut 5,5 vuotta raittiina. Alkuvaiheissa tärkein mantra oli plinkistä oppimani 'Alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine'. Toinen niksi oli käyttää myönteistä mantraa: mieluummin 'saan olla tänään juomatta' kuin 'en juo tänään'. Alkuvaiheissa on tärkeintä saada ne vanhat rutiinit muuttumaan  ja korvata ne alkottomilla rutiineilla. Silti minulle tärkeintä on se, että en vain ota sitä ensimmäistä ryyppyä.

Tsemppiä AP! Jos et halua selitellä juomattomuuttasi, voisitko ottaa mökille omat alkoholittomat versiot mukaan? Tuskin kukaan muiden juomia siellä kovin tarkkaan kyttää, en usko että kukaan edes huomaisi. Joku muukin oli tätä ehdottanut, mutta voisikohan miehesi olla juomatta mökillä ja näin tsemppaisi samalla sua että et joisi? Sanoit, että miehen kanssa et voi aiheesta keskustella, mutta luulen että kyllä siitä jossain vaiheessa on keskusteltava, ymmärsi se mies juomistasi tai ei. 

Haluan kuitenkin toivottaa sulle hyvää juhannusta ja tsemppiä, pystyt siihen kyllä!

Silloin kun olen ollut tämän kaksi viikkoa juomatta, olen aika positiivinen, käyn kaupunglla ilman paniikkioierita, hoidan asioita, uskon myös että mieheni jaksaa kanssani ja että olemme onnellisiä yhdessä vielä pitkään!

Kun olen juonut tuon tottumani kaksi päivää ja krapulat alkaa tuntumaan ja kestämään niin, etten usko enää kertakaikkiaan kestäväni niitä! Olo on kauhea, tunnen itseni kaikinpuolin epäonnituneeksi ja täysin arvottomaksi ihmiseksi! Muisti on mennyt jo alkuvaiheessa, mitään en tiedä mistään mutta juomisen jälkiä tutkiessani (löydän tyhjiä pulloja eri juomien laseja sieltä ja täältä...) saan vähän aaninkia, että juotu on ja aika reippaasti taas.

Ajattelin, että tällä kertaa sanoisin suoraan juhannusvieraille ja ystäville, että mä yritän olla ottamatta paljon tai että yritän vähentää.  Tiedän, että kun vain sen saan sanottua, niin ei ihmiset sitä edes niin kovasti jaksa sen  jälkeen ajatella. Kaikilla on omat kotkotuksensa ja juhannuksen vietto siinä juuri käsillä.

Pitäisi vaan niin saamaristi keskittyä ja jaksaa tarkkailla itseään että missä vaiheessa alkaa lipsumaan ja missä vaiheessa ajattelen vaan että "paskat tästä, kerran se kesä vaan on, ja olinhan juuri 3 viikkoa tipattomalla, kippis vaan!"

Itseni kohdalla olen alkanut ajatella ihan tietoisesti että mun pitäisi olla 6kk juomatta, tai jotain. Ehkä se tästä alkaa kehittymään parempaan suuntaan. 

Oho miten valtavan määrän juot. 😧 Kyllä sun nyt täytyy tehdä kaikkesi, että pystyt ainakin vähentämään reilusti jollet heti lopettamaan. Tsemppiä sulle koko sydämestäni toivotan. Voisinpa antaa täsmällisempiä neuvoja mutta en osaa, halusin silti kirjoittaa ja tsempata. 👍🌷

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun olen ollut tämän kaksi viikkoa juomatta, olen aika positiivinen, käyn kaupunglla ilman paniikkioierita, hoidan asioita, uskon myös että mieheni jaksaa kanssani ja että olemme onnellisiä yhdessä vielä pitkään!

Kun olen juonut tuon tottumani kaksi päivää ja krapulat alkaa tuntumaan ja kestämään niin, etten usko enää kertakaikkiaan kestäväni niitä! Olo on kauhea, tunnen itseni kaikinpuolin epäonnituneeksi ja täysin arvottomaksi ihmiseksi! Muisti on mennyt jo alkuvaiheessa, mitään en tiedä mistään mutta juomisen jälkiä tutkiessani (löydän tyhjiä pulloja eri juomien laseja sieltä ja täältä...) saan vähän aaninkia, että juotu on ja aika reippaasti taas.

Ajattelin, että tällä kertaa sanoisin suoraan juhannusvieraille ja ystäville, että mä yritän olla ottamatta paljon tai että yritän vähentää.  Tiedän, että kun vain sen saan sanottua, niin ei ihmiset sitä edes niin kovasti jaksa sen  jälkeen ajatella. Kaikilla on omat kotkotuksensa ja juhannuksen vietto siinä juuri käsillä.

Pitäisi vaan niin saamaristi keskittyä ja jaksaa tarkkailla itseään että missä vaiheessa alkaa lipsumaan ja missä vaiheessa ajattelen vaan että "paskat tästä, kerran se kesä vaan on, ja olinhan juuri 3 viikkoa tipattomalla, kippis vaan!"

Itseni kohdalla olen alkanut ajatella ihan tietoisesti että mun pitäisi olla 6kk juomatta, tai jotain. Ehkä se tästä alkaa kehittymään parempaan suuntaan. 

Eli aika samanlaisessa tilanteessa olet kuin minä. Tästä ketjusta olen saanut upeasti tsemppiä.

Vatsakivut palasivat eilistäkin pahempina, mutta se ei haittaa, kun pää ei ole kipeä eikä sekaisin.

Kyllä me pystytään tähän. Elämä taitaa olla elämisen arvoista selvin päin.

-Ap

Jos pelkäät sosiaalisia tilanteita, kandee sinne mökille ottaa alkotonta viiniä ja olutta mukaan eikä kertoa kenellekään, että aiot olla selvin päin. Jos selittelet olevasi lääkekuurilla tai jotain, ihmiset katsovat sinua pitkään, ovat varautuneita tai pettyneitä tai mitä ikinä ja jos olet vähänkään herkkä aistimiaan ihmisten tunnetiloja, huomaat nämä vaivihkaiset antipatiat. Sitten hermostut, tunnet syyllisyyttä, tunnet epäonnistuneesi ja joko ratkeat juomaan jo nyt tai ainakin epäonnistunut selvänä olo vahvistaa sen, että toista kertaa ei tule. Jos sen sijaan otat alkottomat juomat mukaan, muut kohtelevat sinua kuin muitakin. TUlet hämmästymään, kuinka helppoa on olla selvänä kännisten mukana, kunhan et yhdellekään elävälle sielulle paljasta , että olet selvin päin. Älä mokaa selvän elämän aloitusta sillä, että näytät olevasi erilainen kuin muut ja kasaamalla jo sillä tulevan epäonnistumisen enteitä niskaas. Ihmiset eivät voi sietää selvin päin olevia ihmisiä, jos itse juovat.

Opettele alkottomien juomien kanssa oleminen, ja selvin päin olo on todella helppoa. Alkottomia juomia kandee hankkia myös kotiin. HÄmmästyt sitäkin, kuinka uskomattoman paljon auttaa rentoutumaan, kun ottaa alkotonta viiniä. Jo kohta ihmettelet, miksi ikinä sorruit alkolliseen tavaraan. Sitten alkaakin surutyö hukatuista vuosista, jotka menivät viemäristä alas kännäämisen takia. Aika pian osaat kuitenkin jo iloita tulevaisuudesta ja selvästä nykyisyydestä.

Kannattaa muistaa missä AA:n kirja on kirjoitettu ja kuinka kauan aikaa siitä on - Amerikka oli siihen aikaa hyvin uskonnollinen, osittain tapauskonnollinen. Kirjassa sanotaan myös: Jumala sellaisena kuin sinä hänet käsität, eli jokainen päättää itse mihin uskoo. Usein riittää, että uskoo siihen, että AA-ryhmän ja vertaistuen avulla voi selvitä. Pelkkiin sanoihin takertuminen kuulostaa valitettavasti selittelyltä, mutta toki jokaisella on siihenkin oikeus. Moni juo itsensä hautaan, mutta AA:han ei periaatteessa voi tulla kun siellä puhutaan "jumalista". Eikä siinä mitään, jokaisella on vapaus valita - tosin alkoholistilta tuo vapaus on viety, siis vapaus päättää siitä juoko vaiko ei. Puhun nyt todellisista alkoholisteista, en suurkuluttajista.

Mitä ap:lle kuuluu nyt vuotta myöhemmin?

Luin ketjun kiinnostuksella. Toivottavasi ap pääsi irti viinasta, jos ei niin elämä tuskin on parempaan suuntaan mennyt. Itse raitistuin seitsemän vuotta sitten Minnesotahoidossa. Elämä on hyvin paljon parempaa kuin juovana aikana. Olen oppinut käsittelemään hankalia asioita selvin päin, en pakene ahdistusta alkoholiin vaan opin ymmärtämään itseäni eikä ahdistukset enää pääse niin suuriksi ja kykenen ne käsittelemään pois ihan järkeilemällä. AA:ta monet tuntuvat pitävän hihhulikerhona. Sen voima varmaan vertaistuessa ja juuri ratkaisukeskeisen terapian kaltaisessa itsepohdinnassa. Suurin osa AA-kävijöistä ei ole uskonnollisia, jonkilaiseen henkisyyteen pyrkiviä ehkä, mutta tuo kai kaikille ihan hyvä juttu: pysähtyä miettimään asioita.

Alkoholi on muuttunut tosiaan tarpeettomaksi itselleni. Kaikki ei juo kahvia vaan ottaa teetä tai vettä sen sijaan, minä en juo alkoholia vaan vissyä tai vettä. Muut saavat juoda, mieskin juo silloin tällöin saunaoluen tai viinilasin, ei se minua haittaa. Varmaan tuo kemiallinen riippuvuuteni alkoholista on vuosien raittiuden aikana hävinnyt mutta ei tee mieli kokeilla, liian monta pitkästä raittiudesta retkahtanutta olen vuosien aikana nähnyt. En käy enää säännöllisesti AA:ssa, mutta silloin tällöin pidän yhteyttä vertaisiin. Jos juominen alkaisi pyörittää tietäisin paikan mihin mennä ja ihmisiä joille soittaa. Raitistumisprosessin aikainen peiliin katsominen auttoi minua ymmärtämään itseäni ja tarpeitani, viisastuin ihmisenäkin tuossa. Muita en oppinut raitistamaan, tuo halu löytyy ihmisen sisältä jos on löytyäkseen, nykyään hyväksyn tuonkin jo paremmin, kaikki eivät raitistu.

Kulttuurin pitäisi olla sellainen, että sitä tolkutonta humalatilaa ei sallita. Ikinä. Että siitä seuraa aina paheksunta jqa stigma. Ilman mitään muttia. Näinhän meillä ei ole, vaan lärvit silloin tällöin sopivassa tilanteessa ovat normaalina pidetty asia. Ei haittaa jos työporukan yhteisessä tilaisuudessa joskus örvellät. Itseasiassa usein. Ei haittaa jos perjantai-iltana kaupungilla tulee tuttu vastaan kun olet iloisella juhlatuulella ... siis pleksit ja ohjuksena kynnät katua. Perhejuhlissa päivällä pitää vähän skarpata, mutta jos iltaa jäädään istumaan niin silloinhan kaikki vetävät humalan - jos olet lähiö-wt niin näkyvästi, jos sivistynyt niin hillitymmin, älykkäästi keskustellen, mutta samaan sössötykseen sekin toisinaan päätyy. Eikä kukaan pidä minään. Häissä saattavat jotkut mummot vähän paheksua, mutta ne ovat mummoja ... meillä on alkoholistien kulttuuri ja siksikin se on alkoholisoituneille vaikeaa se juominen lopettaa.