Lue keskustelun säännöt.
Alkoholi pilaa elämäni
32v. Nainen
14.06.2017 |
Juon itseni humalaan joka viikko. Joskus parikin kertaa viikossa.
Juuri nyt kylmä hiki valuu otsalla ja on todella hirveä krapula. Mies tulee pian töistä, koitan pysyä poissa näkyvistä. Minä sain jo potkut juomisen takia. Seuraavaksi tulee avioero. Enkä ansaitsekaan miestäni. Ymärrän, että hän haluaa erota. Olen tehnyt kaikki mahdolliset karmeudet humalassa. Olen myös lihonut ja ihoni on ällöttävän punakka.
Olen käynyt A-killassa ja AA:ssa parissakin eri ryhmässä. A-killassa minulle neuvottiin kohtuujuomista. Eihän se onnistu! Aina juon noin 16-20 olutta (tölkkiä) tai vaihtoehtoisesti 2-3 pulloa viiniä. AA:n "henkisyys" taas ahdisti. Lisäksi miesten rivot jutut ja muut ahdistivat todella paljon. Naisten ryhmää ei ole lähipaikkakunnilla.
Mikä nyt neuvoksi? Olen jo myöntänyt ongelmani ja koittanut hakea siihen apua. Mikään ei vain toimi. Eijä se juominen edes ole enää hauskaa kuin pienen hetken verran.
Mies haluaa lapsia, mutta minusta ei missään nimessä pidä tulla äitiä. Joskus haaveilen perhe-elämästä ja lapsistakin, mutta ei sellaiseen pidä ryhtyä luullen, että sitten jotenkin parantaa tapansa kuin taikaiskusta. Entä, jos joisin myös raskauden aikana. Se olisi täysin anteeksiantamatonta!
Odotan vain sitä päivää, kun avioero toteutuu. Silloin menee alta myös asunto, enkä saa uutta kovin helposti ilman luottotietoja.
Tekisi mieleni pyytää mieheltä kaikkea anteeksi ja kysyä apua tähän kaikkeen. Mutta ei hänkään voi ikuisesti jaksaa näitä katumisiani. Lopulta ratkean taas kuitenkin. Juhannusta odotan kauhulla. Menemme sukulaisten mökille. Muut juovat. Minä haluaisin olla selvin päin, mutta oluttölkki isketään käteen kuin automaattisesti. Emme ole tavanneet näitä sukulaisia yli viiteen vuoteen. He eivät (vielä) tiedä ongelmastani. Mitähän kaikkea hölmöä teen mökillä, mikäli otan sen "yhden" oluen. Varmaankin lähden humalassa taksilla kauppaan hakemaan lisää ja eksyn samalla matkalla baariin. Muut voivat sitten mökillä ihmetellä, että mihin oikein hävisin. Mies ei halua, että puhun ongelmastani kaikille sukulaisille. Vanhempani tietävät asian ja osaavat jo hankkia esim. Tapaninpäivän illalliselle alkoholitonta olutta minua varten.
Kadun koko elämääni ja tällaiset kauniit kesäpäivät ovat yhtä tuskaa. Katselen ikkunasta kateellisena ihmisiä, jotka kulkevat kadulla eivätkä pohdi juomista ja selvänä olemista. Itsesääli ei kuitenkaan auta mitään.
Onko täällä joku raitistunut? Minkälainen kokemus se oli? Mitä voin tehdä tänään, jotta voin olla matkalla kohti raittiutta?
Miten voin antaa mieheni mennä ja perustaa perheen jonkun toisen kanssa? Miten siitä luopumisesta voi selvitä?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se AA-liikkeen henkisyys tai hengellisyys lähtee siitä, että alkoholisti tarvitsee jonkun itseään suuremman voiman avukseen. Siihen kuuluu sen tunnustaminen, että omat voimat eivät riitä alkoholin vastustamiseen.
Alkoholin jättäminen aiheuttaa myös sosiaalisia muutoksia elämässä. Niihin tuttuihin ryyppyporukoihin ei voi enää mennä. Niissä juodaan. Piste. Jos ei halua juoda, pitää etsiä raitista seuraa.
Minä en tarvitse mitään itseäni suurempia voimia. Minun itseni pitää päättää olla juomatta, ja ihan itse minun täytyy pitää huolta siitä etten juo. Mikään "voima" mistään ulkopuolelta ei voi sitä mun puolesta päättää. Omat voimat on pakko riittää.
Myöskään sosiaalisen elämän ei ole ihan pakko muuttua. Toki on hyvä vähentää varsinkin alkuaikoina roikkumista juovien ystävien kanssa, mutta ei se raitis seura ole ainoa mahdollisuus. Minä olen pitänyt ihan saman ystäväpiirin, ja käyn niiden kanssa baarissa ja bileissä, ainoana muutoksena vain se, että minä en juo. Ei ole vaikeaa kun siihen kerran tottuu.
Jos omat voimat eivät riitä, pitää saada apua. Jos omat voimat riittävät, apua ei tarvitse. Liian vaikeaa? Jotkut pystyvät olemaan raittiina, vaikka toiset joisivat. Jos niin ei ole, on syytä vaihtaa kuvioita. Taas mitä ankarinta järkeilyä vaativia propositioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismistahan ei voi varsinaisesti parantua, mutta voi elää hyvää raitista elämää, jos ei ota ensimmäistä huikkaa. Jokainen voi olla raittiina omalla tyylillään, jos pystyy. Moni kokeilee ilman vertaistukea ja toteaa sen liian vaikeaksi, joku toinen onnistuu. Kehotin vain antamaan AA:lle mahdollisuuden, ihmisethän sen yhteisön tekevät. Hihhulointikommentti kertoo enemmän pelosta kuin mistään muusta. Ei ehkä kannata arvostella, jos ei tiedä mistä puhuu. Mutta jos vaihtoehtona on alkoholismin eteneminen ja lopulta kuolema (puhumattakaan siitä kärsimyksestä, jonka juova alkoholisti aiheuttaa läheisilleen) tai AA:n ottaminen osaksi elämää, eikö silloin kannattaisi avoimin mielin kokeilla - menetettävänä ei ole kuin kurjuus.
Kiitos kaikille vastauksista. Eilen en juonut ja tänään en juo. Menen suihkuun ja koitan siivota olohuoneen ja kylpyhuoneen.
Nyt en tiedä, voinko antaa itselleni luvan myös vain laiskotella ja levätä. Keho on aivan turtana juomisesta. On sellainen olo, että jotain täytyy saada aikaiseksi, mutta samalla pelkään, että kehon puskeminen voi johtaa "palkitsemiseen" alkoholilla. Täytyy keksiä jokin muu palkinto. Pizzaa ja jäätelöä? Mutta kun pitäisi laihtuakin... Palkinto voisi olla kävelylenkki pirteänä, ilman että täytyy pelätä ohikulkijoiden katseita ja hävetä itseään.
Kaikkea ei kai voi lopettaa kerralla. En juo, mutta saatan yhä syödä roskaruokaa. Monet raitistumispyrkimykseni ovat kaatuneet epärealistisiin tavoitteisiin. Pitäisi muka siivota kaikki huoneet kerralla ja juosta parin viikon päästä vähintäön kilometri.
Kärsivällisyyttä täytyy opetella. Auttaisikohan jokin zen-filosofia tms. tässä asiassa?
On rohkaisevaa kuulla, että jotkut ovat kyenneet raitistumaan!
Ilman alkoholia nukutut hyvät unet, aamulla herääminen hyvävointisena, ei huonoa omaatuntoa lapsien edessä eikä aamulla auton rattiin lähtiessä. Nämä ovat ainakin mulla olleet niitä sioita, jotka auttavat jaksamaan. Ja yritän niinä hetkinä, jolloin ennen korkkasin viinipullon, tehdä nykyään jotain, joka vie ajatukset pois juomisesta: katson elokuvan, menen koiran kanssa ulos, siivoan, pelaan lasten kanssa. Mutta kuten on jo sanottu: päivä kerrallaan. Sen pidemmälle ei tarvitse riittää kuin yhdeksi päiväksi. Huomenna taas vuori on vain yhden päivän korkuinen. Älä mieti, mitä teet juhannuksena, jouluna jne. Tee päätös aina päiväksi kerrallaan. Silloin se ei ole liian suuri ylittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin tiedän tuon tunteen ja olotilan. Itse olin samassa jamassa 7 vuotta sitten. Viina mielessä joka sekunti ja lärvit aina kun mahdollista. Sitten erosin juomasta miehestä ja juominen loppui kuin seinään kun ei kukaan enää tuonut kaljaa tai viinaa eikä mulla ole ystäviä. Korvasin sitten juomisen syömisellä ja oon kohta satakiloinen. Tässä mietin miten päästä eroon ylensyömisestä.
Oma mielipiteeni on , että jotain pitää tulla tilalle, että alkoholi unohtuu luonnostaan.
Mun oma epäily on, että alkoholi pystyy ohittamaan "tarvejonossa" ihmisen perustarpeet. Eli kun kroppa sanoo, että olet väsynyt -> tarvitset lepoa, niin se alkoholi osaa aina ehdottaa itseänsä ratkaisuksi. Esim. luulen monesti juoneeni jopa nälkääni tajuamatta sitä. Sitten kun syön, niin loppuu alkoholinkin mieliteko. Mutta en ole mikään lääkäri tai tutkija - korkeintaan itseäni tutkinut.
Pisimpään irti alkoholista olen ollut urheilun avulla. Söin terveellisesti ja liikuin kovalla sykkeellä, niin jotenkin se mieliteko vaan katosi tai sen pystyi hallitsemaan. Itse myös tarvitsen monta eri hyvää päätöstä samaan aikaan, niin niistä tulee toisiaan tukevia. Hyvä parisuhdekin auttaa paljon.
Ap:lta haluaisin kysyä, että muututko humalassa huomattavasti estottomammaksi? Oletko ajatellut että kävisit ihan vaan juttelemassa psykologin kanssa elämästä muuten, siis ilman alkoholipuolta. Voi olla että elämänhallinnassa on muutakin parannettavaa ja oma kokemus on, että auttaa paremmin kuin mikään lääke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut koskaan varsinaisesti alkoholisti mutta alkoholinkäyttöni on ollut samantyyppistä kuin sinulla: humalahakuista kerran viikossa (perjantai tai lauantai) tapahtuvaa holtitonta juomista. Olen pari vuotta sinua vanhempi. Sain muutettua tottumuksiani tavatessani pari vuotta sitten lähes raittiin miehen. Aiemmat miesystäväni, vaikka kaikki ovatkin olleet asiallisia ja hyvissä työpaikoissa olevia miehiä, ovat juoneet humalahakuisesti niin kuin minäkin. Nykyisen mieheni nähden en yksinkertaisesti kehtaa olla humalassa tai krapulassa. Rakastan häntä, enkä entiseen tapaan nauti humalasta, kun tiedän, että toista inhottaa nähdä minut niin. Samoin aiemmin kun vietin krapulapäiviä yhdessä miesystävän kanssa, ei minulla ollut samanlaista syyllisyyden tuntoa kuin nyt, kun toinen olisi valmis viettämään hauskaa päivää yhdessä ja itse makaan pahoinvoivana sängyn pohjalla.
Olen siis muuttunut alkoholia riskirajoilla käyttävästä kohtuukäyttäjäksi. Nykyään saattaa mennä pari-kolme viikkoa ilman yhtään alkoholiannosta, ja esimerkiksi ulkomaan lomareissuja olen viettänyt olematta kertaakaan humalassa. Neljän päivän kaupunkilomassa on neljä päivää, ei kolme päivää ja yksi krapulapäivä. Käytän kyllä edelleen alkoholia, mutta suositusten mukaan: lasillinen ruoan kanssa, muutama lasillinen juhlatilaisuuksissa, afterwork-juoma kollegan kanssa. Enää minulla "ei lähde lapasesta" kuin ehkä kerran puolessa vuodessa, ja tämän pystyn itselleni sallimaan.
Olen paljon terveempi sekä henkisesti että fyysisesti nyt, ja tuntuu, että saan paljon enemmän aikaan, kun viikossa on kaksi päivää (entinen ryyppypäivä ja krapulapäivä) enemmän käytettävissä. Viikonloppuisin tulee oltua aktiivisempi - käytyä enemmän erilaisissa tapahtumissa ja liikuttua - ja tuntuu, että aloitan työviikon nykyään levänneenä, kun aiemmin alkuviikko meni viikonlopusta palautumiseen.
Samoilla poluilla tallataan täälläkin, nainen 55 v. ja aktiivista juomista 30 vuotta. Olen jäänyt siihen "märkään elämäntapaan," joka opiskeluaikoina yliopstolla oli niin hauskaa ja aktiivista ja kaikkihan me juotiin.
Minä olen jatkanut samaan tahtiin, eli useita kertoa viikossa ja määrät on kasvaneet kyllä.
Krapulat ja niistä seuraavat morkkikset ihan murhaa, muisti pois joka kerta niin siitä on hieno herätä ja alkaa arpomaan, että mitähä sitä taas eilen tuli tehtyä...
Olen vähentänyt, ja yrittänyt kohtuukäyttöä, mutta vanhat tavat istuu niin tavattoman tiukassa. Yhden punaviinilasillisen jälkeen viimeksi heräsin seuraavana aamuna sängystäni ilman mitään tietoa että mitä on tapahtunut. Että se siitä lasillisesta... En pysty.
Nyt olen kasvatellut ajatusta, että minä en kertakaikkiaan juo ollenkaan. Seuraava koitos onkin juuri juhannuksena. On vieraita, ollaan ulkona, tölkit sihahtelee jo päivästä, syödään ja juodaan. Jospa, oi jospa minä en tällä kertaa a) aloittaisi niin aikaisin ja b) joisin lantrattua punaviiniä vasta ruokailussa ja c) kömpisin nukkumaan siinä vaiheessa kun konjakkeja aletaan kaatamaan ja yösaunaa lämmittelemään. Pääsis vähemmällä.
Erittäin hyvä neuvo minulle oli tuo että ajattele seuraavaa aamua! Sillä ne on mulle niin karmeita että ajatus niistä oloista estää juomisen. Kunhan siihen täysin keskityn.
Ihminen alkaa "rakentamaan" itselleen hyvää syytä ja mahdollisuutta juoda jo monta päivää ennenkuin korkki narahtaa!? Se on uskomatonta. Minä olen tavattoman touhukas, siivoan ja huollan kotia ja sitten olenkin vapaiden tullessa "oikeutettu" jääkylmään rosepullolliseen. ( ja sen jälkeen paljon muuta).
Asia vaati kovasti pohtimista ja itsensä valvomista. Uskon ja toivon että nyt olisi jo vihdoin tullut se aika mulle, ettei tarvi enää romuttaa itseään joka ilta ja kärsiä ja pelätä päiviä ennekuin taas olo normalisoituu.
Vanhat tavat istuu lujassa: ei tarvi kuin katsoa jotain kokkiohjelmaa, jossa nautitaan kylmää valkkaria rantakalliolla ja kehutaa viiniä ja miten se sopii ruuan kanssa, niin minä alan jo miettiä että mitä on kaapisaa ja pitäiskö ottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhannusta varten, hae lääkäriltä Selincro resepti.
Alkoholittomasta (tai joidenkin kohdalla vähäisestä määrästä) tulee elämäntapa. Kunhan riittävästi harjoittelee. Uudelleen ja uudelleen. Mutta tärkeintä on oma päätös, halu muuttaa toimintatapojaan.
Perjantai-illan "rentoutumisen" voi hoitaa toisinkin. No, joillekin toimii irtokarkit, joillekin hyvä ruoka. Kunhan tiedostaa tilanteen, ja opettelee uudet tavat, keinot.
Täällä on sellaisia kirjoituksia, jotka voisivat olla suoraan elämästäni.
Join viiniä, kunnes se pilasi elämäni. Sain uskomattoman hyvän elämän, kun jätin viinin. Niin se vain menee.
Ei ole myöhäistä sinun tapauksessasi raitistua.
Mantrasin minäkin - toisinaan vieläkin, tosin - että tänään en juo.
Alkoholi valitettavasti on ajatuksissa keskiössä, oikein kellosta katsotaan "voiko aloitella". Halveksun ja inhoan sellaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile joogaa. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/165600/Suonio_Sosiaali…
En väitä, että sopisi kaikille, mutta itsekin olen ollut melkoisen addiktoitunut alkoholiin, tehnyt humalassa asioita, joista en ole ylpeä. Kun aloitin kotona joogan, joulukuussa, olen saanut vähennettyä PALJON. Henkisyys on mahdollista myös ilman kaikenmaailman "jumalia".
Voi auttaa ajatus että olet allerginen alkoholille. Allergiaa aiheuttavia aineita ei voi pitää kotona yhtään. Allergiakohtauksen jälkeistä oloa kannattaa kuvitella. Kova juominen vie B-vitamiinin ja magnesiumin tasot alas. Kumpikin vaikuttaa mielialaan joka menee alas entisestään. Sokeri lisää alkoholinhimoa salakavalasti. Tottumuksia vastaan voi tapella tekemällä joka päivä yhden asian eri tavalla ja kirjoittamalla sen vielä muistiin. Niitä kun kertyy, on kiva lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi ei ole sairaus. se on riippuvuus, joka on suhteellisen tavallinen, normaalien aivojen reaktio milloin mihinkin toistuvaan, joka aiheuttaa mielihyvää, vaikka pelaamiseen, tupakointiin, kahvinjuontiin ym.
Riippuvuus tarkoittaa kaiketi sitä, että kun, esim. nikotiini alkaa poistumaan verenkierrosta, aivot alkaa ehdottelemaan, että pitäis pitää tupakkatauko. Juomisessa varmaan sama. Voisi siis ajatella sitä tunnetta, kun olo on jo kohentunut edellisestä kerrasta ja alkaa taas miettimään, josko lähtisi terassille, kun on niin kiva ilmakin, aivojen haluna välttää vieroitusoireet. Eli aivot haluavat humalan, koska siitä seuraa fyysinen helpotus. Ja sitten kaikki alkaa taas alusta.
AA-ideologia perustuu siihen, (myös Al-Anon ja kaikki muut niiden ryhmät), että kukaan ei koskaan parane, kaikki vain yrittävät elää päivä kerrallaan, tunnustaen oman voimattomuutensa ja luottaen "korkeampaan voimaansa". Joku sanoikin, ehkä Ap, ettei jaksaisi ikuisesti jauhaa juoppojen kanssa samaa juttua ja kuunnella "korkeampi voima"-juttuja. Kuulostaa terveeltä reaktiolta.
Allen Carr on lähestynyt riippuvuus-aihetta kivasti tupakanlopetus-kirjoillaan, ehkä sieltä löytyisi jotain ideaa. Riippuvuuden mekanismi varmaan on sama, vaikeusaste tietysti voi olla eri...
Ehkä voisitte olla juhannuksena menemättä paikkoihin, joissa tarjotaan alkoa sillä olettamuksella, että kaikki juo! Vaikeaa yleensäkin olla seurassa, jossa nautitaan, kun itse ei osaa ottaa ollenkaan nauttien - vältä sitä tilannetta! Ehkä miehesi voisi viettää kanssasi kuivan juhannuksen, siis, jos miehesi tietää ja ymmärtää tilanteesi! Tässä vaiheessa mahdollisesti kärsit vielä fyysisistä vieroitusoireista - ne menee kyllä hiljalleen ohi, mutta henkiset ovat paljon vaikeammat hoitaa.
Jos juhannuksena menette juovaan seuraan, voisitko vaikka sanoa olevasi lääkekuurilla (esim. Metronidatzoli), jonka kanssa alkon nauttiminen ei ole sallittua!
Oletko perehtynyt Minnesota-hoitoon? Se toimii aika monella!
Tsemppiä matkallasi selväpäisyyteen!
Sille joka väitti, että alkoholismi ei ole sairaus: Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus (lat. alcoholismus, ICD-10: F10.2[1]) on sairaus, sillä on tautiluokitus. Juuri tuollainen vähättely estää ihmisiä hakemasta apua, koska alkoholisteja pidetään selkärangattomina luusereina. Kyseessä on vakava sairaus, joka maksaa yhteiskunnallemme järjettömät määrät rahaa. Alkoholismi on eri asia kuin suurkulutus, jonka voi lopettaa kun tarpeeksi haluaa. Alkoholisti on menettänyt täysin kyvyn päättää omasta juomisestaan ja tätä ei pysty ymmärtämään kukaan muu kuin sellainen, joka sen itse on kokenut, eli toinen alkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa käyttää alkoa kohtuudella?
Kohtuudella on niin vähän että se on sama olla selvinpäin kuin ottaa kohtuudella. Tissuttelu on aivan typerää touhua. Kun ottaa niin humala sen olla pitää.
Samaa mieltä. Minäkin olen mieluummin ilman kuin otan "kohtuudella". Lasi viiniä on yhtä tyhjän kanssa.
Minähän se niin väitin. Tarkoitus ei ole vähätellä riippuvuuden aiheuttamia ongelmia tai niistä eroon pääsemisen vaikeutta.
Halusin tuoda toisen näkökulman riippuvuuteen. Eli sen, että riippuvainen EI ole luuseri tai aivorakenteeltaan erilainen tai parantumattomasti sairas. Esim. AA:n ideologia rakentuu sen varaan, että kukaan ei parane. Koskaan. Tarkoitus on värvätä klubiin jäseniä ja pitää ne siellä mahdollisimman pitkään. Eroavia syyllistetään ja sellainen henkilö, joka ei käy kokouksissa, mutta on juomatta, on ns. kuiva juoppo. Tällainen henkilö on siis raitistunut omin voimin eli väärin.
Suurin osa niistä, jotka lopettavat juomisen, tekevät sen todennäköisesti itse omin voimin. Esim. Amerikoissa AA:n "paranemis"-prosentit on aika alhaiset, olen kuullut...Mutta voin kyllä kuvitella, että puhuminen jonkun sellaisen kanssa, jolla on samoja kokemuksia, voi auttaa.
Kohtuudella on niin vähän että se on sama olla selvinpäin kuin ottaa kohtuudella. Tissuttelu on aivan typerää touhua. Kun ottaa niin humala sen olla pitää.