Pariskunnan tuloerot ja kulujen jakaminen

Meinasin aluksi kirjoittaa ymmärtäväni miestä, mutta alussa todettiin myös hyvin se, ettei parisuhteessa voida elää eri tulotasoa. Sen jälkeen aloin pohtimaan, että olenko itsekään antanut koskaan omastani poikaystävälleni, mutta olenhan minä. Olemme molemmat töissäkäyviä opiskelijoita ja onhan sitä tarjoilu esimerkiksi leffalippuja ja kahveja puoleen, jos toisella ei ole muuten ollut varaa osallistua. Sharing is caring. :)

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä nykyihmisten ajatuksia, avoparikin yhteiskunnan taholta lasketaan perheeksi, ei miksikään kämppiksiksi, siksi puolison tulot vaikuttaa toiseenkin tukia haettaessa. Kyllä siitä viimeistään pitäisi käsittää se, että kun ollaan parisuhteessa ja muutetaan yhteen, niin silloin muututaan perheyksiköksi, ja molempien tulot menevät käytännössä samaan laariin, ei voi olla perhe niin että eletään erillisiä elämiä eli elintaso on eri.

Jos puolisoaan rakastaa ja haluaa tämän kanssa perustaa perheen, eli muuttaa yhteen, pitää osata ajatella että siitä lähtien lähes kaikki on yhteistä, myös rahat, jos on jääkaappi yhteinen niin silloin on ruuatkin yhteisiä. Yleensä lapsia opetetaan jakamaan omastaan, mutta sitten kun tuleekin vastaan se elämän rakkaus niin ne lapsuuden opetukset haihtuu päästä. Omalle rakkaimmalle ei haluta jakaa omia tienaamia rahoja. Jos rakkaus ei riitä lompakolle asti, niin ei se riitä sitten missään muussakaan, jos toinen sairastuu vaikka syöpään tai loukkaantuu autokolarissa, niin pulassa ollaan. Yleensä rakastetusta ajatellaan että voisin antaa henkeni hänen puolestaan... mitä rakkautta se on jos ei yhtään palkkatöitä tehdä rakkaan eteen? Ja varsinkin kun ihminen joka tienaa normaali enemmän, harvemmin tekee töitä sen enenpää.

Minä ainakin teen töissä yhtä paljon töitä kuin päällikkökin, ja sillä on varmaan vähintään kaksinkertainen palkka muhun verrattuna, ja päällikkö tekee varmasti enemmän töitä kuin toimitusjohtaja, mutta sillä taas on varmasti aika paljon parempi palkka. Jos minä pääsen joskus päällikön asemaan, eli alan saada parempaa palkkaa kuin nyt, niin kyllä sitten mies saa jäädä pois inhoamastaan työstä, ja minä kannan suuremman vastuun elämisen kuluista.

Se on se itse keksimämme ideologia jota kutsutaan tasa-arvoksi. Joka on johtanut siihen, että perheet muisuttaa enemmän sukupuolten välistä sotaa kumpi sukupuoli saada tehdä mitäkin, kuin yksikköä. 

Onko se sitten tasa-arvoa, jos ap ei koskaan pääse samaan asemaan miehensä kanssa ja tämä vaatii maksaa aina enemmän? Itse en tosin usko siihen, että kaikki voitaisiin käytännössä maksaa tasan ja jo nytkin mies maksaa jostain enemmän mistä apkin mahdollisesti hyötyy.

Parisuhde ei toimi jos tuloissa on merkittävät erot eikä varakkaampi osapuoli suostu millään tavalla kompensoimaan erotusta. Silloin on joko hyväksyttävä tilanne molemmin puolin, tai etsittävä samaa tuloluokkaa tienaava puoliso. Ei voi olla niin, että eletään kahta eri elintasoa- siitä ei kirjaimellisesti tule muuta kuin paha mieli.

Itse joudun elättämään avomiestäni hänen omien mokiensa takia. On opiskelemassa ja kuluttanut tukikuukautensa. Ainoa mitä saa on asumistukea n.200e/kk joka ei riitä edes puoleen vuokraan. Itsellänikin on pienet tulot n.1600-2000e käteen kuukaudessa riippuen lisistä. Osa-aikatöitä ei ole saanut opintojen ohelle.

Maksan kaikki laskut ja ruuat, bussiliput puhelinlaskut sun muut. En ostele kyllä miehelleni hirveämmin ylimääräisiä asioita, mutta aina silloin tällöin jos jotain pyytää. Ei sillä että noista tuloista hirveämmin ylimääräistä riittäisikään auton ja muiden kulujen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin 

itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan

avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat

vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä

tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös 

taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.

Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.

Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole  mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.

Kyllä se on sama asia kuin hyötysuhde! Jos vaatii puolisoa parempituloisena maksamaan kulunsa, niin ei siinä ole rakkautta mukana lainkaan, siinä halutaan pellkät rahat.

Miksi ihmeessä täällä ei kukaan huonotuloinen kerro, miten haluaa tehdä kaikki kotityöt ja vähän enemmänkin, koska avioliitossa kumpikin tekee kaikkensa perheen eteen. Toinen tienaa enemmän, toinen hoitaa vastapainoksi kodin, lapset ja oman työnsä. Sehän on pelkkää rakkautta, että parempituloisella on enemmän vapaa-aikaa ja huonompituloinen panostaa perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei toimi jos tuloissa on merkittävät erot eikä varakkaampi osapuoli suostu millään tavalla kompensoimaan erotusta. Silloin on joko hyväksyttävä tilanne molemmin puolin, tai etsittävä samaa tuloluokkaa tienaava puoliso. Ei voi olla niin, että eletään kahta eri elintasoa- siitä ei kirjaimellisesti tule muuta kuin paha mieli.

Jostain syystä huonompituloinen ei yleensä suostu siihen, että eletään hänen elintasoaan.

Itsekin olen samassa tilanteessa mieheni kanssa, kun hän valmistuu puolen vuoden päästä. Palkka hänellä tulee olemaan (työpaikka siis tiedossa) niin paljon, että en saisi enää asumistukea. Itsellä valmistumiseen vielä muutama vuosi. Ilmaisin ahdistukseni miehelle ja sanoin, että en halua että hän joutuu elättämään minua. MIehelle kuulemma asia ei ole minkäänlainen ongelma, totta kai tulojen mukaan myös kulut jakautuvat. Toisaalta jos tilanne olisi päinvastainen, olisin ehdottomasti valmis maksamaan isomman osan kuluista itse. Jos mies ei itse tuohon suostu niin suosittelen sitten muuttamaan vaikka yksiöön.

Vierailija kirjoitti:

Karmea mies, muuta pois. Kun opiskelin ja mies oli jo valmistunut sekä töissä, mies maksoi kaiken. Kun valmistuin työttömäksi, en saanut miehen tuloista johtuen edes työmarkkinatukea (siihen aikaan ei saanut jos toisen tulot ylittivät tietyn rajan), mies maksoi silloinkin kaiken. Lopulta mies maksoi opintolainanikin pois. Ihana mies, yhteiseloa jo pari vuosikymmentä eikä ikinä rahasta kiistaa. Niin ja nythän olen ollut työelämässä vakituisesti jo melkein parikymmentä vuotta.

Ei rahasta tarvitsekaan kiistellä jos mies maksaa kaiken  ja sinä saanut kaiken hyvän ilman todellista vastuuta :D Nyt sitten joukolla kehumaan kuinka ihana mies tällä naisella  on? Ja nyt sinä sitten helpotat miehen taakkaa ja hän maksaa vähemmän?  ;)

Meillä menee niin, että minä olen töissä ja tienaan todella mukavasti rahaa. Puoliso opiskelee. Minä maksan meille asumisen, ruuan ja laskut. Puoliso saa tehdä omalla rahallaan mitä haluaa, koska sitä tulee niin vähän (ja vielä vähemmän syksyllä). Ja olen muuten nainen, jos sillä on mitään väliä. Olemme olleet pian 10 vuotta yhdessä, ja puoliso elätti minut sillon kun minä opiskelin, ja hänellä kuitenkin oli silloin tulot vain murto-osan siitä mitä nyt tienaan. Minusta on vähintäänkin reilua, että elätän hänet vuorostani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos APn mies tienaa 4-5000e/ kk, hänelle jää käteen noin 3000e/kk.AP:lle jää 10% tuosta summasta vuokran jälkeen. Minusta tuntuu, että AP sinun olisi syytä muuttaa muualle ja etsiä itsellesi suhteeseenne sitoutuneempi mies. Tsemppiä!

Etsiä siis mies jolta saa paremmin rahaa. OK

Tällaiset ihmiset taitaa luulla, että naiset on miesten kanssa rahojen takia siksi, että itse ovat naimisissa niiden rahojensa kanssa ja välittävät niistä enemmän kuin puolisostaan. Raha on niin tärkeää, että mieluummin antaa oman rakkaan puolisonsa kitua, kuin osallistuu kuluihin enemmän niinä aikoina kun toisella on tiukkaa. Kertoo kyllä kaiken tarpeellisen ihmisestä. Minä tienaan meillä tällä hetkellä enemmän, ja olen iloinen että sen ansiosta myös miehelleni jää enemmän rahaa käteen.

Maksaisin jos toinen opiskelisi tai olisi pienipalkkainen. En kuitenkaan kustantaisi kenenkään kotona makaamista. Jos on työtön niin siinä vaiheessa pitää minusta kompensoida asiaa tekemällä esimerkiksi enemmän kotitöitä, kuin työssäkäyvä. Samoin jos toinen tekee pitkiä työpäiviä ja tienaa sen takia myös enemmän ja toinen lyhyttä esim osa-aikasta työtä. Sillä ei se ole reilua että toinen tekee töitä enemmän yhteisen kodin eteen ja toinen vaan shoppailee, juhlii tai muuten vaan viettää vapaa-aikaa toisen rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei toimi jos tuloissa on merkittävät erot eikä varakkaampi osapuoli suostu millään tavalla kompensoimaan erotusta. Silloin on joko hyväksyttävä tilanne molemmin puolin, tai etsittävä samaa tuloluokkaa tienaava puoliso. Ei voi olla niin, että eletään kahta eri elintasoa- siitä ei kirjaimellisesti tule muuta kuin paha mieli.

Miksi sen pitäisi aina olla se parempi osainen joka joutuu kompensoimaan? Hän on yleensä tehnyt töitä asemansa eteen ja nyt hänen pitäisi luopua ilmaiseksi asemastaa ettei toiselle tule pahamieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin 

itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan

avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat

vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä

tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös 

taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.

Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.

Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole  mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.

Tottakai se on teille naisille luonnollista, niin kauan kuin olette itse saamapuolella.

Vähän niin kuin treffeille kutsujakin maksaa. Aina se on mies. Eikö teitä edes hävetä koskaan?

Tälläkin palstalla on lukemattomia ketjuja siitä, kuinka rahaton/työtön mies tulee välittömästi jättää.

Homma toimii vain teidän eduksenne ja ehdoillanne.

Kenenkään ei ole pakko asua toisen kanssa yhdessä. Jos nainen ehdottaa, että pistetäänkö kamppeet kasaan, mies voi sanoa, että en muuta ikinä kenenkään kanssa yhteen. Jos nainen vihjailee, että ravintolaan pitäisi päästä, mies voi sanoa, että sopii, kunhan kumpikin maksaa omat syömiset ja juomiset.

Itse tiedän miehiä, jotka ovat jääneet työttömiksi. Lähes kaikilla on parisuhde jatkunut. Kahdella tuli ero, mutta toinen alkoi täyttää vapaa-aikaa alkoholilla ja toinen ei lisääntyneestä vapaa-ajasta huolimatta suostunut tekemään kotona mitään. Siinä vain sohvalla odotteli, että vaimo tulee töistä tekemään ruokaa. Ihan täysiä loisia nuo kaksi sankaria.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimisissa vai avopari? Jos naimisissa, Suomen laki sanoo että puolisoilla on puolison js perheen elatusvelvollisuus "kykyjen" siis tulojen mukaan. Jos olette avopari, on kulut jaettava.

En ymmärrä mikseivät ihmiset hahmota että avioliitto tarkoittaa julkista tiedotetta että halutaan ottaa toisesta ja myös toisen jälkeläisistä elatusvastuu. Jos ei haluta mitään tekemistä toisen rahojen ja omaisuuden kanssa, ei mennä naimisiin.

Myös yhteiskunnan tulisi käsitellä avopareja erillisinä, esim tukien tapauksessa. Mitä ne toisen rahat kuuluu samassa kämpässä asuville?

Avopareilla on myös toistensa elatusvelvollisuus.

Kenenkänn ei siis kenenkään pidä elää yhdessä perheenä toisen kanssa niin että on eri talous. Se on sairasta ja suurempituloinen käyttää pienituloisempaa hyväksi.

Ap: muuta omaan asuntoon jä jätä tuollainen kakkaläjä.

T.31v yhteiseloa eikä koskaan ole ollut minun tai puolison rahoja vaan yhteiset vaikka omat tilitkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei toimi jos tuloissa on merkittävät erot eikä varakkaampi osapuoli suostu millään tavalla kompensoimaan erotusta. Silloin on joko hyväksyttävä tilanne molemmin puolin, tai etsittävä samaa tuloluokkaa tienaava puoliso. Ei voi olla niin, että eletään kahta eri elintasoa- siitä ei kirjaimellisesti tule muuta kuin paha mieli.

Miksi sen pitäisi aina olla se parempi osainen joka joutuu kompensoimaan? Hän on yleensä tehnyt töitä asemansa eteen ja nyt hänen pitäisi luopua ilmaiseksi asemastaa ettei toiselle tule pahamieli.

Harva parempituloinen haluaa laskea elintasoaan siksi aikaa, mitä toisen opiskelut kestävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei toimi jos tuloissa on merkittävät erot eikä varakkaampi osapuoli suostu millään tavalla kompensoimaan erotusta. Silloin on joko hyväksyttävä tilanne molemmin puolin, tai etsittävä samaa tuloluokkaa tienaava puoliso. Ei voi olla niin, että eletään kahta eri elintasoa- siitä ei kirjaimellisesti tule muuta kuin paha mieli.

Jostain syystä huonompituloinen ei yleensä suostu siihen, että eletään hänen elintasoaan.

Jos ajatellaan ap:n tilannetta, että käteen jää noin 350e, niin sehän on vähemmän kuin toimeentulotuen perusosa. Siitä menee vielä sähkö ja vakuutukset, terveydenhuoltokulut jne, joihin saisi myös toimeentulotukea jos olisi muuten siihen oikeutettu. Mielestäni on ihan ok, että pariskunnat elävät pienituloisemman mukaan, esim. myyvät auton pois, muuttavat halvempaan asuntoon, tekevät vain ilmaisia aktiviteetteja jne. Mutta jos molempien käyttöraha kuukaudessa olisi alle toimeentulotuen perusosa, niin kyllä se on melkoista taistelua kuukaudesta toiseen, varsinkin jos säästötili vaan paisuisi paisumistaan samalla. Kuka hyvin tienaava haluaa elää vuosia köyhyysrajalla jos parempaankin olisi mahdollisuus?

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä olen töissä ja tienaan todella mukavasti rahaa. Puoliso opiskelee. Minä maksan meille asumisen, ruuan ja laskut. Puoliso saa tehdä omalla rahallaan mitä haluaa, koska sitä tulee niin vähän (ja vielä vähemmän syksyllä). Ja olen muuten nainen, jos sillä on mitään väliä. Olemme olleet pian 10 vuotta yhdessä, ja puoliso elätti minut sillon kun minä opiskelin, ja hänellä kuitenkin oli silloin tulot vain murto-osan siitä mitä nyt tienaan. Minusta on vähintäänkin reilua, että elätän hänet vuorostani!

Noin se onkin reilua, että rintarinnan tuetaan toinen toista. En nyt osaa sanoa onko se reilua suhteessa, jossa on muitakin ongelmia maksattaa opintonsa toisella.

Thaimaalaiset naiset ovat kuitenkin palstan naisten mielestä vain pelkkiä onnenonkijoita?  ; )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimisissa vai avopari? Jos naimisissa, Suomen laki sanoo että puolisoilla on puolison js perheen elatusvelvollisuus "kykyjen" siis tulojen mukaan. Jos olette avopari, on kulut jaettava.

En ymmärrä mikseivät ihmiset hahmota että avioliitto tarkoittaa julkista tiedotetta että halutaan ottaa toisesta ja myös toisen jälkeläisistä elatusvastuu. Jos ei haluta mitään tekemistä toisen rahojen ja omaisuuden kanssa, ei mennä naimisiin.

Myös yhteiskunnan tulisi käsitellä avopareja erillisinä, esim tukien tapauksessa. Mitä ne toisen rahat kuuluu samassa kämpässä asuville?

Avopareilla on myös toistensa elatusvelvollisuus.

Kenenkänn ei siis kenenkään pidä elää yhdessä perheenä toisen kanssa niin että on eri talous. Se on sairasta ja suurempituloinen käyttää pienituloisempaa hyväksi.

Ap: muuta omaan asuntoon jä jätä tuollainen kakkaläjä.

T.31v yhteiseloa eikä koskaan ole ollut minun tai puolison rahoja vaan yhteiset vaikka omat tilitkin on.

Milloin teille jumalauta menee kaaliin se, että elatusvelvollisuus EI OLE sitä, että pienempituloisen elintaso nostetaan sellaiselle tasolle jolle hänellä ITSELLÄ ei ole varaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei toimi jos tuloissa on merkittävät erot eikä varakkaampi osapuoli suostu millään tavalla kompensoimaan erotusta. Silloin on joko hyväksyttävä tilanne molemmin puolin, tai etsittävä samaa tuloluokkaa tienaava puoliso. Ei voi olla niin, että eletään kahta eri elintasoa- siitä ei kirjaimellisesti tule muuta kuin paha mieli.

Jostain syystä huonompituloinen ei yleensä suostu siihen, että eletään hänen elintasoaan.

Jos ajatellaan ap:n tilannetta, että käteen jää noin 350e, niin sehän on vähemmän kuin toimeentulotuen perusosa. Siitä menee vielä sähkö ja vakuutukset, terveydenhuoltokulut jne, joihin saisi myös toimeentulotukea jos olisi muuten siihen oikeutettu. Mielestäni on ihan ok, että pariskunnat elävät pienituloisemman mukaan, esim. myyvät auton pois, muuttavat halvempaan asuntoon, tekevät vain ilmaisia aktiviteetteja jne. Mutta jos molempien käyttöraha kuukaudessa olisi alle toimeentulotuen perusosa, niin kyllä se on melkoista taistelua kuukaudesta toiseen, varsinkin jos säästötili vaan paisuisi paisumistaan samalla. Kuka hyvin tienaava haluaa elää vuosia köyhyysrajalla jos parempaankin olisi mahdollisuus?

Ajatteleeko joku ihan oikeasti näin? Että toisen pitää luopua elintasosta, jonka eteen on tehnyt töitä ensin opiskelemalla siellä köyhyysrajalla ja sitten mahdollisesti tehnyt töitä laskematta tunteja...