Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnan tuloerot ja kulujen jakaminen
14.06.2017 |
Olemme asuneet nyt vuoden saman katon alla, ja tähän mennessä kaikki kulumme ovet menneet puoliksi. Sähkölaskut, ruoat, vakuutukset ja vuokrat on laitettu sentilleen kahtia siitä huolimatta, että olen itse opiskelija ja mieheni työelämässä.
Vuokran jälkeen minulle jää käteen noin 650 euroa kuukaudessa. Mieheni palkka on reilusti enemmän kuin keskimääräisen palkansaajan ja on vähintään 4500 euroa kuukaudessa.
Syksyllä opintotukijärjestelmä muuttuu, enkä jatkossa saa opintotuen asumislisää laisinkaan, sillä avopuolisoni ansiot vaikuttavat tuen saantiin. Näin ollen käteen jäävä määrä vuokran jälkeen tippuu 350e/ kk. Tästä on tietenkin maksettava laskut, ruoat ja kaikki muu eläminen.
Otin asian puheeksi mieheni kanssa ja sanoin, ettei minulla ole enää varaa asua jatkossa yhteisessä asunnossamme. En pysty elämään kirkonrotan lailla *varsinkaan*, kun toinen kylpee vieressä rahoissaan. Vaikken hänelle kateellinen olekaan, niin väitän että tilanne aiheuttaisi vähintäänkin pahaa mieltä. Mies kommentoi asiaa villaisella, ja sanoi, että "no et sä samalla rahalla saa ku kellarin nurkan. mieti nyt vähä"
Mikä on teidän mielestänne oikea ratkaisu jakaa taloutta? Onko reilua jakaa kulut puoliksi ja kituuttaa köyhyysrajan alapuolella, onko kulut jaettava suhteessa tuloihin vai onko parempi muuttaa toisaalle?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa vai avopari? Jos naimisissa, Suomen laki sanoo että puolisoilla on puolison js perheen elatusvelvollisuus "kykyjen" siis tulojen mukaan. Jos olette avopari, on kulut jaettava.
En ymmärrä mikseivät ihmiset hahmota että avioliitto tarkoittaa julkista tiedotetta että halutaan ottaa toisesta ja myös toisen jälkeläisistä elatusvastuu. Jos ei haluta mitään tekemistä toisen rahojen ja omaisuuden kanssa, ei mennä naimisiin.
Myös yhteiskunnan tulisi käsitellä avopareja erillisinä, esim tukien tapauksessa. Mitä ne toisen rahat kuuluu samassa kämpässä asuville?
Avopareilla on myös toistensa elatusvelvollisuus.
Kenenkänn ei siis kenenkään pidä elää yhdessä perheenä toisen kanssa niin että on eri talous. Se on sairasta ja suurempituloinen käyttää pienituloisempaa hyväksi.
Ap: muuta omaan asuntoon jä jätä tuollainen kakkaläjä.
T.31v yhteiseloa eikä koskaan ole ollut minun tai puolison rahoja vaan yhteiset vaikka omat tilitkin on.Elatusvelvollisuus ei ole sitä, että parempi tuloisen pitäisi kustantaan toisen henkilökohtaisia arvovalintoja, ja nostattaa tämän elintasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse joudun elättämään avomiestäni hänen omien mokiensa takia. On opiskelemassa ja kuluttanut tukikuukautensa. Ainoa mitä saa on asumistukea n.200e/kk joka ei riitä edes puoleen vuokraan. Itsellänikin on pienet tulot n.1600-2000e käteen kuukaudessa riippuen lisistä. Osa-aikatöitä ei ole saanut opintojen ohelle.
Maksan kaikki laskut ja ruuat, bussiliput puhelinlaskut sun muut. En ostele kyllä miehelleni hirveämmin ylimääräisiä asioita, mutta aina silloin tällöin jos jotain pyytää. Ei sillä että noista tuloista hirveämmin ylimääräistä riittäisikään auton ja muiden kulujen jälkeen.
1600-2000 e kuukaudessa käteen ei ole pienet tulot. Mitä luulet että muut tienaa käteen? Olet varmasti hoitaja. Normipalkansaaja saa juurikin tuon verran käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin
itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan
avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat
vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä
tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös
taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.
Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.
Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.
Kyllä se on sama asia kuin hyötysuhde! Jos vaatii puolisoa parempituloisena maksamaan kulunsa, niin ei siinä ole rakkautta mukana lainkaan, siinä halutaan pellkät rahat.
Miksi ihmeessä täällä ei kukaan huonotuloinen kerro, miten haluaa tehdä kaikki kotityöt ja vähän enemmänkin, koska avioliitossa kumpikin tekee kaikkensa perheen eteen. Toinen tienaa enemmän, toinen hoitaa vastapainoksi kodin, lapset ja oman työnsä. Sehän on pelkkää rakkautta, että parempituloisella on enemmän vapaa-aikaa ja huonompituloinen panostaa perheeseen.
Kenelle raha on näin tärkeää? Kertokaa ihan oikeasti millainen ihminen on tällainen? Kyse on omaan perheeseen, rakkaisiin lapsiin ja puolisoon panostamisesta, mutta ei, niille omille rahoille pitäisi saada vielä jotain vastinetta kotitöinä? Ihan niinkuin se pienempituloinen olisi joku kotiorja. Haluaa mieluummin pistää oman puolisonsa tekemään töiden lisäksi kaiken myös kotona, ja hoitamaan YHDESSÄ HANKITUT lapset. Aivan helvetin sairas ajatusmaailma.
Älkää menkö naimisiin tai hankkiko lapsia. Hankkikaa pankkiholvi, kasatkaa niitä rahoja sinne ja käykää siellä piehtaroimassa niissä kerta ne ovat niin tärkeitä.
Ei niille rahoille vastinetta kotitöinä haluta vaan se pienempituloinen haluaa silkasta rakkaudesta tehdä kaikki kotityöt! Se on hänen täysi panostuksensa perheen elatukseen ihan samalla tavalla kuin toinen antaa rahansa.
Vai oikeastiko perheessä toiselle kuuluu rahoitus ja kotityöt, toiselle nautintaoikeus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ei toimi jos tuloissa on merkittävät erot eikä varakkaampi osapuoli suostu millään tavalla kompensoimaan erotusta. Silloin on joko hyväksyttävä tilanne molemmin puolin, tai etsittävä samaa tuloluokkaa tienaava puoliso. Ei voi olla niin, että eletään kahta eri elintasoa- siitä ei kirjaimellisesti tule muuta kuin paha mieli.
Jostain syystä huonompituloinen ei yleensä suostu siihen, että eletään hänen elintasoaan.
Jos ajatellaan ap:n tilannetta, että käteen jää noin 350e, niin sehän on vähemmän kuin toimeentulotuen perusosa. Siitä menee vielä sähkö ja vakuutukset, terveydenhuoltokulut jne, joihin saisi myös toimeentulotukea jos olisi muuten siihen oikeutettu. Mielestäni on ihan ok, että pariskunnat elävät pienituloisemman mukaan, esim. myyvät auton pois, muuttavat halvempaan asuntoon, tekevät vain ilmaisia aktiviteetteja jne. Mutta jos molempien käyttöraha kuukaudessa olisi alle toimeentulotuen perusosa, niin kyllä se on melkoista taistelua kuukaudesta toiseen, varsinkin jos säästötili vaan paisuisi paisumistaan samalla. Kuka hyvin tienaava haluaa elää vuosia köyhyysrajalla jos parempaankin olisi mahdollisuus?
Ajatteleeko joku ihan oikeasti näin? Että toisen pitää luopua elintasosta, jonka eteen on tehnyt töitä ensin opiskelemalla siellä köyhyysrajalla ja sitten mahdollisesti tehnyt töitä laskematta tunteja...
Missä noin sanottiin? Otin kantaa siihen, että joku oli sitä mieltä ettei ikinä suostuta siihen, että eletään huonotuloisemman elintason mukaan. Kyseinen näkökulma on myös monesti näissä keskusteluissa tullut esiin, eli että pariskunta järjestää elämänsä niin, että sen pienempituloisen on mahdollista osallistua tasan 50/50 niihin kuluihin ja se yleensä tarkoittaa sitä, että niitä kuluja on pakko laskea, koska sillä pienempituloisella ei ole varaa autoon, teattereihin, sisäfileeseen tai keskustakämppään.
Noinhan se on pakko tehdä, jos suurten tuloerojen taloudessa halutaan elää samaa elintasoa mutta silti pistää kaikki sentilleen puoliksi. Toinen vaihtoehto on elää samassa taloudessa kahta eri elintasoa, kolmas on se että parempituloinen osallistuu enemmän kuluihin, ja neljäs on tietysti erota tai muuttaa erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin
itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan
avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat
vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä
tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös
taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.
Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.
Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.
Kyllä se on sama asia kuin hyötysuhde! Jos vaatii puolisoa parempituloisena maksamaan kulunsa, niin ei siinä ole rakkautta mukana lainkaan, siinä halutaan pellkät rahat.
Miksi ihmeessä täällä ei kukaan huonotuloinen kerro, miten haluaa tehdä kaikki kotityöt ja vähän enemmänkin, koska avioliitossa kumpikin tekee kaikkensa perheen eteen. Toinen tienaa enemmän, toinen hoitaa vastapainoksi kodin, lapset ja oman työnsä. Sehän on pelkkää rakkautta, että parempituloisella on enemmän vapaa-aikaa ja huonompituloinen panostaa perheeseen.
Kenelle raha on näin tärkeää? Kertokaa ihan oikeasti millainen ihminen on tällainen? Kyse on omaan perheeseen, rakkaisiin lapsiin ja puolisoon panostamisesta, mutta ei, niille omille rahoille pitäisi saada vielä jotain vastinetta kotitöinä? Ihan niinkuin se pienempituloinen olisi joku kotiorja. Haluaa mieluummin pistää oman puolisonsa tekemään töiden lisäksi kaiken myös kotona, ja hoitamaan YHDESSÄ HANKITUT lapset. Aivan helvetin sairas ajatusmaailma.
Älkää menkö naimisiin tai hankkiko lapsia. Hankkikaa pankkiholvi, kasatkaa niitä rahoja sinne ja käykää siellä piehtaroimassa niissä kerta ne ovat niin tärkeitä.
Miksi rahat on yhteisiä, mutta kotityöt pitää jakaa tasan? Eikö muka se huonompituloinen rakasta perhettään lainkaan, koska ei suostu käyttämään rahojaan eikä aikaansa, vaan olettaa toisen sekä maksavan kaiken että hoitavan kodin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ei toimi jos tuloissa on merkittävät erot eikä varakkaampi osapuoli suostu millään tavalla kompensoimaan erotusta. Silloin on joko hyväksyttävä tilanne molemmin puolin, tai etsittävä samaa tuloluokkaa tienaava puoliso. Ei voi olla niin, että eletään kahta eri elintasoa- siitä ei kirjaimellisesti tule muuta kuin paha mieli.
Jostain syystä huonompituloinen ei yleensä suostu siihen, että eletään hänen elintasoaan.
Jos ajatellaan ap:n tilannetta, että käteen jää noin 350e, niin sehän on vähemmän kuin toimeentulotuen perusosa. Siitä menee vielä sähkö ja vakuutukset, terveydenhuoltokulut jne, joihin saisi myös toimeentulotukea jos olisi muuten siihen oikeutettu. Mielestäni on ihan ok, että pariskunnat elävät pienituloisemman mukaan, esim. myyvät auton pois, muuttavat halvempaan asuntoon, tekevät vain ilmaisia aktiviteetteja jne. Mutta jos molempien käyttöraha kuukaudessa olisi alle toimeentulotuen perusosa, niin kyllä se on melkoista taistelua kuukaudesta toiseen, varsinkin jos säästötili vaan paisuisi paisumistaan samalla. Kuka hyvin tienaava haluaa elää vuosia köyhyysrajalla jos parempaankin olisi mahdollisuus?
Ajatteleeko joku ihan oikeasti näin? Että toisen pitää luopua elintasosta, jonka eteen on tehnyt töitä ensin opiskelemalla siellä köyhyysrajalla ja sitten mahdollisesti tehnyt töitä laskematta tunteja...
Missä noin sanottiin? Otin kantaa siihen, että joku oli sitä mieltä ettei ikinä suostuta siihen, että eletään huonotuloisemman elintason mukaan. Kyseinen näkökulma on myös monesti näissä keskusteluissa tullut esiin, eli että pariskunta järjestää elämänsä niin, että sen pienempituloisen on mahdollista osallistua tasan 50/50 niihin kuluihin ja se yleensä tarkoittaa sitä, että niitä kuluja on pakko laskea, koska sillä pienempituloisella ei ole varaa autoon, teattereihin, sisäfileeseen tai keskustakämppään.
Noinhan se on pakko tehdä, jos suurten tuloerojen taloudessa halutaan elää samaa elintasoa mutta silti pistää kaikki sentilleen puoliksi. Toinen vaihtoehto on elää samassa taloudessa kahta eri elintasoa, kolmas on se että parempituloinen osallistuu enemmän kuluihin, ja neljäs on tietysti erota tai muuttaa erilleen.
Ja sitten vielä se yksi, että ensin hoidetaan ne opiskelut ja talousasiat kuntoon, suhteutetaan tulot menohin niin, että pärjää myös tulojen laskiessa ja sitten vasta perustetaan perhe.
Rakkaus on tekoja ja raha on vain vaihdannan väline. Itse elätin miestäni kaksi vuotta kun hän opiskeli, tämän jälkeen hän elätti minua kun olin viisi vuotta lasten kanssa kotona.
Minä rakastan perhettäni yli kaiken ja annan kaiken palkkani perheen yhteiseen hyvään. Kun rahahuolet astuu ovesta sisään niin rakkaus lentää ikkunasta ulos. Perhe on kuin yhteinen yritys jonka eteen on tehtävä kaikkensa ja puhallettava yhteen hiileen.
Mieti mitä tuosta vielä tulee kun saatte lapsia! maksatte puoliksi lasten toppahanskat ja kaverilahjat, mitä resurssihukkaa laskea yhteisessä taloudessa kaikki puoliksi!
Sinuna juoksisin heti pois suhteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa vai avopari? Jos naimisissa, Suomen laki sanoo että puolisoilla on puolison js perheen elatusvelvollisuus "kykyjen" siis tulojen mukaan. Jos olette avopari, on kulut jaettava.
En ymmärrä mikseivät ihmiset hahmota että avioliitto tarkoittaa julkista tiedotetta että halutaan ottaa toisesta ja myös toisen jälkeläisistä elatusvastuu. Jos ei haluta mitään tekemistä toisen rahojen ja omaisuuden kanssa, ei mennä naimisiin.
Myös yhteiskunnan tulisi käsitellä avopareja erillisinä, esim tukien tapauksessa. Mitä ne toisen rahat kuuluu samassa kämpässä asuville?
Avopareilla on myös toistensa elatusvelvollisuus.
Kenenkänn ei siis kenenkään pidä elää yhdessä perheenä toisen kanssa niin että on eri talous. Se on sairasta ja suurempituloinen käyttää pienituloisempaa hyväksi.
Ap: muuta omaan asuntoon jä jätä tuollainen kakkaläjä.
T.31v yhteiseloa eikä koskaan ole ollut minun tai puolison rahoja vaan yhteiset vaikka omat tilitkin on.Elatusvelvollisuus ei ole sitä, että parempi tuloisen pitäisi kustantaan toisen henkilökohtaisia arvovalintoja, ja nostattaa tämän elintasoa.
Ei myöskään sitä että parempituloinen maksattaa kalliimpaa elintasoa niin että.se oma rakastettu (niinpä rakastettuhan se on) on ihan pa. Pitää olla sairas mieleltään että pystyy niin tekemään. Ja parempituloinen haluaa siksi juuri asua toisen kanssa ettei joudu yksin maksamaan vuokraa yms. Eli käyttää alusta lähtien toista rahallisesti hyväksi omaksi edukseen.
Mitä liikkuu päässä kun muuttaa toisen kansaa yhteen? Luulisi että se ihana elämä rakkaan kanssa se yhteinen elämä. Että eletään ihanasti yhdessä.
Ja jos apn tilanne olisi toisin päin niin mies maksaisi mitään asiasta puhumatta automaattisesti vähemmän laskuja ja vuokraa kuin ennen ettei käteen jäävä summa pienenisi ja pitäisi sitä selvänä juttuna ei kuuluisi lompakkoloishuutoa.
Mutta ap eroa
Aloittaja käy siis töissä ja nostelee tukia. Noista tulee jo reipas summa kuukaudessa. Paljonkos se vuokra oikein onkaan? Aloittaja laskee kuinka pärjäisi ihan omillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tekoja ja raha on vain vaihdannan väline. Itse elätin miestäni kaksi vuotta kun hän opiskeli, tämän jälkeen hän elätti minua kun olin viisi vuotta lasten kanssa kotona.
Minä rakastan perhettäni yli kaiken ja annan kaiken palkkani perheen yhteiseen hyvään. Kun rahahuolet astuu ovesta sisään niin rakkaus lentää ikkunasta ulos. Perhe on kuin yhteinen yritys jonka eteen on tehtävä kaikkensa ja puhallettava yhteen hiileen.
Mieti mitä tuosta vielä tulee kun saatte lapsia! maksatte puoliksi lasten toppahanskat ja kaverilahjat, mitä resurssihukkaa laskea yhteisessä taloudessa kaikki puoliksi!
Sinuna juoksisin heti pois suhteesta!
Aloittajalla tuskin on edes aikeita tehdä lapsia tämän miehen kanssa, kunhan nyt edes joku beta-mies elättäisi opintojen ajan. Muutoinhan mies on ihan saatanasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin
itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan
avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat
vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä
tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös
taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.
Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.
Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.
Kyllä se on sama asia kuin hyötysuhde! Jos vaatii puolisoa parempituloisena maksamaan kulunsa, niin ei siinä ole rakkautta mukana lainkaan, siinä halutaan pellkät rahat.
Miksi ihmeessä täällä ei kukaan huonotuloinen kerro, miten haluaa tehdä kaikki kotityöt ja vähän enemmänkin, koska avioliitossa kumpikin tekee kaikkensa perheen eteen. Toinen tienaa enemmän, toinen hoitaa vastapainoksi kodin, lapset ja oman työnsä. Sehän on pelkkää rakkautta, että parempituloisella on enemmän vapaa-aikaa ja huonompituloinen panostaa perheeseen.
Kenelle raha on näin tärkeää? Kertokaa ihan oikeasti millainen ihminen on tällainen? Kyse on omaan perheeseen, rakkaisiin lapsiin ja puolisoon panostamisesta, mutta ei, niille omille rahoille pitäisi saada vielä jotain vastinetta kotitöinä? Ihan niinkuin se pienempituloinen olisi joku kotiorja. Haluaa mieluummin pistää oman puolisonsa tekemään töiden lisäksi kaiken myös kotona, ja hoitamaan YHDESSÄ HANKITUT lapset. Aivan helvetin sairas ajatusmaailma.
Älkää menkö naimisiin tai hankkiko lapsia. Hankkikaa pankkiholvi, kasatkaa niitä rahoja sinne ja käykää siellä piehtaroimassa niissä kerta ne ovat niin tärkeitä.
Ei niille rahoille vastinetta kotitöinä haluta vaan se pienempituloinen haluaa silkasta rakkaudesta tehdä kaikki kotityöt! Se on hänen täysi panostuksensa perheen elatukseen ihan samalla tavalla kuin toinen antaa rahansa.
Vai oikeastiko perheessä toiselle kuuluu rahoitus ja kotityöt, toiselle nautintaoikeus?
En nyt oikein tiedä puhutaanko me enää edes samasta asiasta. Minä ymmärrän sen, että työtön tai osa-aika töissä hoitaa kotitöistä isomman osan. Sitä en ymmärrä, että jos perheessä toinen aikuinen tekee kokopäivätyötä josta saa esimerkiksi 1800e ja toinen tekee samoin kokopäivätyötä josta tienaa vaikka 5000e, että se pienempituloinen joutuisi vielä työnsä päälle tekemään kotona toisen työpäivän. Jos haluaa ajaa puolisonsa burnouttiin, niin siitä vaan tuollaisia vaatimaan. Ja toki elintaso on määriteltävä yhdessä.
Mutta minä nyt en olekaan koskaan ymmärtänyt tätä "minä ja minun rahat" ajattelua siinä vaiheessa kun asutaan yhdessä, ollaan aviossa saati että on jo yhteisiä lapsia. Mulle on ollut selvää siitä päivästä asti kun muutettiin miehen kanssa yhteen, että me olemme me, perheyksikkö ja yhteinen talous, ja suurin osa rahoista on "meidän rahoja". Ja minä muuten tienaan enemmän ja vastaan suurimmasta osasta kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama provo on palstalla vähintään kerran viikossa, toisessa tarinassa on uusi mies ja lapset mukana.
Ihan oikeasti, kuinka te jaksatte?
Ja kuvittelette että palstalla jankkaamalla saatte vapaamatkustaa taloudellisesti miesten siivellä?
Meillä on AP:n kanssa melko samanlainen tilanne, tosin mies ei ole noin hyvätuloinen. Ollaan ratkaistu tilanne niin, että maksetaan asumiskustannukset puoliksi ja mä laitan taloustilille lisäksi parisataa euroa kuussa. Mies maksaa loput talousmenot, laskut ja oman puolikkaansa vuokrasta. Mä "elätin" häntä suhteemme alkuaikoina kun hän eli pelkällä opintotuella, ja nyt sitten näin päin :) Meille tämä ei ole mikään sukupuolikysymys, vaan halutaan yhteinen elintaso kun kerran yhdessä asutaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa vai avopari? Jos naimisissa, Suomen laki sanoo että puolisoilla on puolison js perheen elatusvelvollisuus "kykyjen" siis tulojen mukaan. Jos olette avopari, on kulut jaettava.
En ymmärrä mikseivät ihmiset hahmota että avioliitto tarkoittaa julkista tiedotetta että halutaan ottaa toisesta ja myös toisen jälkeläisistä elatusvastuu. Jos ei haluta mitään tekemistä toisen rahojen ja omaisuuden kanssa, ei mennä naimisiin.
Myös yhteiskunnan tulisi käsitellä avopareja erillisinä, esim tukien tapauksessa. Mitä ne toisen rahat kuuluu samassa kämpässä asuville?
Avopareilla on myös toistensa elatusvelvollisuus.
Kenenkänn ei siis kenenkään pidä elää yhdessä perheenä toisen kanssa niin että on eri talous. Se on sairasta ja suurempituloinen käyttää pienituloisempaa hyväksi.
Ap: muuta omaan asuntoon jä jätä tuollainen kakkaläjä.
T.31v yhteiseloa eikä koskaan ole ollut minun tai puolison rahoja vaan yhteiset vaikka omat tilitkin on.Elatusvelvollisuus ei ole sitä, että parempi tuloisen pitäisi kustantaan toisen henkilökohtaisia arvovalintoja, ja nostattaa tämän elintasoa.
Ei myöskään sitä että parempituloinen maksattaa kalliimpaa elintasoa niin että.se oma rakastettu (niinpä rakastettuhan se on) on ihan pa.
Ei tässä tapauksessa kumpikaan ketään elätä paitsi itseään kun rahat kerran riittää elantoon.
Saanko kysyä AP miksi asutte yhdessä? Mulle oli selvää, kun tutustuttiin, että otan oman opiskelijakämpän. Tilanteet on ollut niin että ite oon ollu hyvin vähän töissä, jos lainkaan ja mies töissä, työtön ja töissä. Kela maksaa vuokran mutta muuta en saa. Kun asun ukon luona, ukko maksaa 90% ruoasta, mutta kotona elelen säästöillä. Oma vika, pakko sanoa, en mäkään ehkä haluisi ukon kuluja maksaa jos oisin vihdoin päässyt töihin. Myös parisuhde toimii paremmin kun on omat katot ja näin.. myös äidiltä saan rahaa. Hän tukee mielellään, kun veljeni on jo töissä ja oma talo, ja sitä ei pidä tukea. Sulla ehkä saaattaa molemmat vanhemmat tukea, mulla vain äiti joka on ollut vielä yh koko ikänsä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin
itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan
avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat
vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä
tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös
taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.
Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.
Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.
Kyllä se on sama asia kuin hyötysuhde! Jos vaatii puolisoa parempituloisena maksamaan kulunsa, niin ei siinä ole rakkautta mukana lainkaan, siinä halutaan pellkät rahat.
Miksi ihmeessä täällä ei kukaan huonotuloinen kerro, miten haluaa tehdä kaikki kotityöt ja vähän enemmänkin, koska avioliitossa kumpikin tekee kaikkensa perheen eteen. Toinen tienaa enemmän, toinen hoitaa vastapainoksi kodin, lapset ja oman työnsä. Sehän on pelkkää rakkautta, että parempituloisella on enemmän vapaa-aikaa ja huonompituloinen panostaa perheeseen.
Hep! Täällä! :) meillä mies käy töissä ja minä hoidan kodin ja lapsen. Näin molemmat tekevät parhaansa perheen eteen. Miehellä on jokapäivä ruoka ja puhdas koti odottamassa kun töistä tulee, pelkästä rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä nykyihmisten ajatuksia, avoparikin yhteiskunnan taholta lasketaan perheeksi, ei miksikään kämppiksiksi, siksi puolison tulot vaikuttaa toiseenkin tukia haettaessa. Kyllä siitä viimeistään pitäisi käsittää se, että kun ollaan parisuhteessa ja muutetaan yhteen, niin silloin muututaan perheyksiköksi, ja molempien tulot menevät käytännössä samaan laariin, ei voi olla perhe niin että eletään erillisiä elämiä eli elintaso on eri.
Jos puolisoaan rakastaa ja haluaa tämän kanssa perustaa perheen, eli muuttaa yhteen, pitää osata ajatella että siitä lähtien lähes kaikki on yhteistä, myös rahat, jos on jääkaappi yhteinen niin silloin on ruuatkin yhteisiä. Yleensä lapsia opetetaan jakamaan omastaan, mutta sitten kun tuleekin vastaan se elämän rakkaus niin ne lapsuuden opetukset haihtuu päästä. Omalle rakkaimmalle ei haluta jakaa omia tienaamia rahoja. Jos rakkaus ei riitä lompakolle asti, niin ei se riitä sitten missään muussakaan, jos toinen sairastuu vaikka syöpään tai loukkaantuu autokolarissa, niin pulassa ollaan. Yleensä rakastetusta ajatellaan että voisin antaa henkeni hänen puolestaan... mitä rakkautta se on jos ei yhtään palkkatöitä tehdä rakkaan eteen? Ja varsinkin kun ihminen joka tienaa normaali enemmän, harvemmin tekee töitä sen enenpää.
Minä ainakin teen töissä yhtä paljon töitä kuin päällikkökin, ja sillä on varmaan vähintään kaksinkertainen palkka muhun verrattuna, ja päällikkö tekee varmasti enemmän töitä kuin toimitusjohtaja, mutta sillä taas on varmasti aika paljon parempi palkka. Jos minä pääsen joskus päällikön asemaan, eli alan saada parempaa palkkaa kuin nyt, niin kyllä sitten mies saa jäädä pois inhoamastaan työstä, ja minä kannan suuremman vastuun elämisen kuluista.
Se on se itse keksimämme ideologia jota kutsutaan tasa-arvoksi. Joka on johtanut siihen, että perheet muisuttaa enemmän sukupuolten välistä sotaa kumpi sukupuoli saada tehdä mitäkin, kuin yksikköä.
Onko se sitten tasa-arvoa, jos ap ei koskaan pääse samaan asemaan miehensä kanssa ja tämä vaatii maksaa aina enemmän? Itse en tosin usko siihen, että kaikki voitaisiin käytännössä maksaa tasan ja jo nytkin mies maksaa jostain enemmän mistä apkin mahdollisesti hyötyy.
Tasa-arvo pitää olla myös perheessä, ei saa suosia toisia lapsia ja jättää toisia ilman, ei myöskään voi olla niin että yhdellä on paljon korkeampi elintaso perheen sisällä, se ei silloin ole perhe, ja perheen yksikköhän perustuu rakkauteen, ei rahaan. Siksi eletään samassa taloudessa kun halutaan olla perhe, kämppikset on sitten asia erikseen. Aika harvassa onneksi on näitä sukupuolten välistä sotaa käyvät pariskunnat jotka kuvittelee olevansa perhe. Minä en tunne yhtään perhettä jossa olisi muuta kuin yhteiset rahat, molemmilla yleensä omat tulot ja pankkitilit, mutta kaikki rahat menee yheisiin menoihin ja jos jotain jää säästöön, se menee yhteiseen hyvään aikanaan, oli rahat säästössä kenen tilillä hyvänsä.
Meillä on ollut se tilanne, että minun palkkani pudotti työttömältä mieheltäni tukia pois. Maksoin silloin hänen kalliit lääkkeensä ja meidän yhteiset laskut niin, että miehelle jäi saman verran käteen, kuin ennenkin. Tottakai maksoin myös kauppareissuja ja muita menoja.
Jokaiselle ihmiselle pitää jäädä omaa rahaa vuokranmaksun ja laskujen jälkeen. Parisuhde ei toimi, jos toisen kaikki rahat menevät ruokaan ja vessapaperiin, ja toinen pystyy huvittelemaan miten haluaa.
Jos avoliitossa ei pystytä auttamaan toista, ei suhteella ole tulevaisuutta. Voin kuvitella, että tuollainen pihi mies maksattaisi kaikki lastenkin kulut äitiysrahalla elävältä naiseltaan. Ja kaikki puoliksi tottakai!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin
itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan
avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat
vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä
tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös
taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.
Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.
Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.
Kyllä se on sama asia kuin hyötysuhde! Jos vaatii puolisoa parempituloisena maksamaan kulunsa, niin ei siinä ole rakkautta mukana lainkaan, siinä halutaan pellkät rahat.
Miksi ihmeessä täällä ei kukaan huonotuloinen kerro, miten haluaa tehdä kaikki kotityöt ja vähän enemmänkin, koska avioliitossa kumpikin tekee kaikkensa perheen eteen. Toinen tienaa enemmän, toinen hoitaa vastapainoksi kodin, lapset ja oman työnsä. Sehän on pelkkää rakkautta, että parempituloisella on enemmän vapaa-aikaa ja huonompituloinen panostaa perheeseen.
Ei ole kyse siitä että puoliso VAATII toista elättämään itsensä, vaan se on yhteiskunnan oletus, että kyseessä on perhe-yksikkö, jolla on yhteiset omaisuus ja varat, ja myös menot. Jos toista rakastaa niin jakaa omastaan, niin opetetaan jo lapset perheessä jakamaan sisarusten kesken.
Se että huononpipalkkainen tekisi enemmän kotitöitä on kummallinen vaatimus, kyllä sen pitäisi tehdä enemmän kotitöitä jolla on helpompi työ. Usein sillä huonommin tienaavalla on fyysisesti ja jopa psyykkisesti raskaampi työ, paremmin tienaava on usein esimiesasemassa jossa on paljon pelkkää istuskelua ja pystyy vaikuttamaan työnkuvaansa, voi käskeä jonkun alaisen tehdä työ jos itse ei jaksa tai vaan huvita. Rakkaansa eteen tekee paljon asioita, ja kyllä sillä mitataan rakkauden määrä että katsooko vierestä kun toinen raataa ja kituuttaa pienellä rahalla.
Kenelle raha on näin tärkeää? Kertokaa ihan oikeasti millainen ihminen on tällainen? Kyse on omaan perheeseen, rakkaisiin lapsiin ja puolisoon panostamisesta, mutta ei, niille omille rahoille pitäisi saada vielä jotain vastinetta kotitöinä? Ihan niinkuin se pienempituloinen olisi joku kotiorja. Haluaa mieluummin pistää oman puolisonsa tekemään töiden lisäksi kaiken myös kotona, ja hoitamaan YHDESSÄ HANKITUT lapset. Aivan helvetin sairas ajatusmaailma.
Älkää menkö naimisiin tai hankkiko lapsia. Hankkikaa pankkiholvi, kasatkaa niitä rahoja sinne ja käykää siellä piehtaroimassa niissä kerta ne ovat niin tärkeitä.