Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnan tuloerot ja kulujen jakaminen
14.06.2017 |
Olemme asuneet nyt vuoden saman katon alla, ja tähän mennessä kaikki kulumme ovet menneet puoliksi. Sähkölaskut, ruoat, vakuutukset ja vuokrat on laitettu sentilleen kahtia siitä huolimatta, että olen itse opiskelija ja mieheni työelämässä.
Vuokran jälkeen minulle jää käteen noin 650 euroa kuukaudessa. Mieheni palkka on reilusti enemmän kuin keskimääräisen palkansaajan ja on vähintään 4500 euroa kuukaudessa.
Syksyllä opintotukijärjestelmä muuttuu, enkä jatkossa saa opintotuen asumislisää laisinkaan, sillä avopuolisoni ansiot vaikuttavat tuen saantiin. Näin ollen käteen jäävä määrä vuokran jälkeen tippuu 350e/ kk. Tästä on tietenkin maksettava laskut, ruoat ja kaikki muu eläminen.
Otin asian puheeksi mieheni kanssa ja sanoin, ettei minulla ole enää varaa asua jatkossa yhteisessä asunnossamme. En pysty elämään kirkonrotan lailla *varsinkaan*, kun toinen kylpee vieressä rahoissaan. Vaikken hänelle kateellinen olekaan, niin väitän että tilanne aiheuttaisi vähintäänkin pahaa mieltä. Mies kommentoi asiaa villaisella, ja sanoi, että "no et sä samalla rahalla saa ku kellarin nurkan. mieti nyt vähä"
Mikä on teidän mielestänne oikea ratkaisu jakaa taloutta? Onko reilua jakaa kulut puoliksi ja kituuttaa köyhyysrajan alapuolella, onko kulut jaettava suhteessa tuloihin vai onko parempi muuttaa toisaalle?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin
itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan
avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat
vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä
tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös
taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.
Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.
Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.
Kyllä se on sama asia kuin hyötysuhde! Jos vaatii puolisoa parempituloisena maksamaan kulunsa, niin ei siinä ole rakkautta mukana lainkaan, siinä halutaan pellkät rahat.
Miksi ihmeessä täällä ei kukaan huonotuloinen kerro, miten haluaa tehdä kaikki kotityöt ja vähän enemmänkin, koska avioliitossa kumpikin tekee kaikkensa perheen eteen. Toinen tienaa enemmän, toinen hoitaa vastapainoksi kodin, lapset ja oman työnsä. Sehän on pelkkää rakkautta, että parempituloisella on enemmän vapaa-aikaa ja huonompituloinen panostaa perheeseen.
Kenelle raha on näin tärkeää? Kertokaa ihan oikeasti millainen ihminen on tällainen? Kyse on omaan perheeseen, rakkaisiin lapsiin ja puolisoon panostamisesta, mutta ei, niille omille rahoille pitäisi saada vielä jotain vastinetta kotitöinä? Ihan niinkuin se pienempituloinen olisi joku kotiorja. Haluaa mieluummin pistää oman puolisonsa tekemään töiden lisäksi kaiken myös kotona, ja hoitamaan YHDESSÄ HANKITUT lapset. Aivan helvetin sairas ajatusmaailma.
Älkää menkö naimisiin tai hankkiko lapsia. Hankkikaa pankkiholvi, kasatkaa niitä rahoja sinne ja käykää siellä piehtaroimassa niissä kerta ne ovat niin tärkeitä.
Ei niille rahoille vastinetta kotitöinä haluta vaan se pienempituloinen haluaa silkasta rakkaudesta tehdä kaikki kotityöt! Se on hänen täysi panostuksensa perheen elatukseen ihan samalla tavalla kuin toinen antaa rahansa.
Vai oikeastiko perheessä toiselle kuuluu rahoitus ja kotityöt, toiselle nautintaoikeus?
En nyt oikein tiedä puhutaanko me enää edes samasta asiasta. Minä ymmärrän sen, että työtön tai osa-aika töissä hoitaa kotitöistä isomman osan. Sitä en ymmärrä, että jos perheessä toinen aikuinen tekee kokopäivätyötä josta saa esimerkiksi 1800e ja toinen tekee samoin kokopäivätyötä josta tienaa vaikka 5000e, että se pienempituloinen joutuisi vielä työnsä päälle tekemään kotona toisen työpäivän. Jos haluaa ajaa puolisonsa burnouttiin, niin siitä vaan tuollaisia vaatimaan. Ja toki elintaso on määriteltävä yhdessä.
Mutta minä nyt en olekaan koskaan ymmärtänyt tätä "minä ja minun rahat" ajattelua siinä vaiheessa kun asutaan yhdessä, ollaan aviossa saati että on jo yhteisiä lapsia. Mulle on ollut selvää siitä päivästä asti kun muutettiin miehen kanssa yhteen, että me olemme me, perheyksikkö ja yhteinen talous, ja suurin osa rahoista on "meidän rahoja". Ja minä muuten tienaan enemmän ja vastaan suurimmasta osasta kuluja.
Tota, jos tienaa 5000E, niin silloin "kokopäivätyö" tarkoittaa aika usein kyllä huomattavasti enemmän ajallista työtä (työmatkat, kotona tehtävät työt yms.) kuin 1800E tienaavalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs maksullinen vako?