Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnan tuloerot ja kulujen jakaminen
14.06.2017 |
Olemme asuneet nyt vuoden saman katon alla, ja tähän mennessä kaikki kulumme ovet menneet puoliksi. Sähkölaskut, ruoat, vakuutukset ja vuokrat on laitettu sentilleen kahtia siitä huolimatta, että olen itse opiskelija ja mieheni työelämässä.
Vuokran jälkeen minulle jää käteen noin 650 euroa kuukaudessa. Mieheni palkka on reilusti enemmän kuin keskimääräisen palkansaajan ja on vähintään 4500 euroa kuukaudessa.
Syksyllä opintotukijärjestelmä muuttuu, enkä jatkossa saa opintotuen asumislisää laisinkaan, sillä avopuolisoni ansiot vaikuttavat tuen saantiin. Näin ollen käteen jäävä määrä vuokran jälkeen tippuu 350e/ kk. Tästä on tietenkin maksettava laskut, ruoat ja kaikki muu eläminen.
Otin asian puheeksi mieheni kanssa ja sanoin, ettei minulla ole enää varaa asua jatkossa yhteisessä asunnossamme. En pysty elämään kirkonrotan lailla *varsinkaan*, kun toinen kylpee vieressä rahoissaan. Vaikken hänelle kateellinen olekaan, niin väitän että tilanne aiheuttaisi vähintäänkin pahaa mieltä. Mies kommentoi asiaa villaisella, ja sanoi, että "no et sä samalla rahalla saa ku kellarin nurkan. mieti nyt vähä"
Mikä on teidän mielestänne oikea ratkaisu jakaa taloutta? Onko reilua jakaa kulut puoliksi ja kituuttaa köyhyysrajan alapuolella, onko kulut jaettava suhteessa tuloihin vai onko parempi muuttaa toisaalle?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Mieskö sitten on tehnyt valinnan, että sinä lähdet opiskelemaan? Kyllä jokaisen tulisi kantaa vastuunsa omista valinnoistaan. Minustakin ap pitäisi käydä tämä polku yksin läpi ja hän voi oppiakin jotakin. Ei mies meinaan kokonaan väärässä ole. Ei aloitajalla sitä rahaa tule olemaan yhtään enempää kun nytkään on jäämässä jos tuilla meinaa elää. Sillä tavattoman moni opiskelija joutuu opintojen ohessa käymään töissä. Onko ap miettinyt töihin menoa sen sijaan, että on vaatimassa miehelta enemmän osallistumista?
Täällä oli jokin aika sitten keskustelu, jossa 16-vuotias kotoa muuttava nuori kyseli töiden perään ja nyt täällä aikuiset naiset komppaa loisimaan miehen lopakolla. Pitäiskö tuon tytön hankkia töiden sijaan itselleen mies? Missä nyt on se girl power, jossa nainen ei tarvitse prinssiä pelastamaan itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaako aloittaja siihen kysymykseen, että kenen lompakolla mies on opiskeluaikanaan päässyt loisimaan?
Kun sitä mieheltäkin ehdottomasti edellytät?
Elintasosi on varmaan aika lailla toista luokkaa kuin normaalin opiskelijamurjussa eläjän?
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin
itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan
avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat
vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä
tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös
taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.
Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskö sitten on tehnyt valinnan, että sinä lähdet opiskelemaan? Kyllä jokaisen tulisi kantaa vastuunsa omista valinnoistaan. Minustakin ap pitäisi käydä tämä polku yksin läpi ja hän voi oppiakin jotakin. Ei mies meinaan kokonaan väärässä ole. Ei aloitajalla sitä rahaa tule olemaan yhtään enempää kun nytkään on jäämässä jos tuilla meinaa elää. Sillä tavattoman moni opiskelija joutuu opintojen ohessa käymään töissä. Onko ap miettinyt töihin menoa sen sijaan, että on vaatimassa miehelta enemmän osallistumista?
Luuletko tosiaan, että tuon verran jäisi käteen jos en kävisi töissä? Kävisin itseasiassa todella paljon enemmän töissä, mikäli suomen laki ja kela ei sitäkin olisi rajoittanut max 660euroon kuukaudessa. AP
Ei tukia ole mikään pakko nostaa, jos haluaa käydä enemmän töissä. Tai sitten vaan maksetaan liikaa nostettuja tukia takaisin sopimalla kelan kanssa. Ei se mitään amerikantiedettä ole.
Siis haluaako se ap nyt sitoutua mieheen vai miehen tuloihin?
Heidän kannattaisi tehdä niin, että elävät naisen tulojen mukaisesti pienessä sivummalla olevassa asunnossa, käyttäisivät rahaa todella vähän ja mies laittaisi omansa säästöön. Siloin ap:lle ei tulisi tunnetta, että mies ei rakasta, koska ei anna rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä nykyihmisten ajatuksia, avoparikin yhteiskunnan taholta lasketaan perheeksi, ei miksikään kämppiksiksi, siksi puolison tulot vaikuttaa toiseenkin tukia haettaessa. Kyllä siitä viimeistään pitäisi käsittää se, että kun ollaan parisuhteessa ja muutetaan yhteen, niin silloin muututaan perheyksiköksi, ja molempien tulot menevät käytännössä samaan laariin, ei voi olla perhe niin että eletään erillisiä elämiä eli elintaso on eri.
Jos puolisoaan rakastaa ja haluaa tämän kanssa perustaa perheen, eli muuttaa yhteen, pitää osata ajatella että siitä lähtien lähes kaikki on yhteistä, myös rahat, jos on jääkaappi yhteinen niin silloin on ruuatkin yhteisiä. Yleensä lapsia opetetaan jakamaan omastaan, mutta sitten kun tuleekin vastaan se elämän rakkaus niin ne lapsuuden opetukset haihtuu päästä. Omalle rakkaimmalle ei haluta jakaa omia tienaamia rahoja. Jos rakkaus ei riitä lompakolle asti, niin ei se riitä sitten missään muussakaan, jos toinen sairastuu vaikka syöpään tai loukkaantuu autokolarissa, niin pulassa ollaan. Yleensä rakastetusta ajatellaan että voisin antaa henkeni hänen puolestaan... mitä rakkautta se on jos ei yhtään palkkatöitä tehdä rakkaan eteen? Ja varsinkin kun ihminen joka tienaa normaali enemmän, harvemmin tekee töitä sen enenpää.
Minä ainakin teen töissä yhtä paljon töitä kuin päällikkökin, ja sillä on varmaan vähintään kaksinkertainen palkka muhun verrattuna, ja päällikkö tekee varmasti enemmän töitä kuin toimitusjohtaja, mutta sillä taas on varmasti aika paljon parempi palkka. Jos minä pääsen joskus päällikön asemaan, eli alan saada parempaa palkkaa kuin nyt, niin kyllä sitten mies saa jäädä pois inhoamastaan työstä, ja minä kannan suuremman vastuun elämisen kuluista.
Me kerätään ruoka- ja asumiskulukuitit ym YHTEISET menot talteen, ja tasataan ne noin kerran viikossa siten että molemmat maksaa nettotulojen suhteessa. Tällä hetkellä toinen maksaa kuluista 55 prosenttia. Jos toinen olisi työtön tai opiskelija tai sairas, prosentti voisi muuttua paljonkin tuosta. Meidän mielestämme oikeudenmukaista, on toiminut siitä asti kun muutettiin yhteen.
Vuokra menee yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin laittaa prosenttiosuuden mukaisen summan joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin
itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan
avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat
vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä
tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös
taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.
Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.
Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.
Minusta on ihan oikein että maksut määräytyvät prosentuaalisesti omien tulojen perusteella. Se joka tienaa enemmän, maksaa enemmän. Varsinkin esim. opiskeluvaiheessa se on ymmärrettävää,eihän se ikuisesti jatku. Kyynistä,rahanhimoista ja itsekeskeistä miettiä että mitä jos erotaan kun akkaan on mennyt rahaa. Tuolla asenteella olevien kannattaa asua ihan omillaan ja varautua siihen loppu elämäksi.
Etsi parempi mies ap! Ei siksi että saisit kustannukset jaettua, vaan siksi että nykyisesi on ääliö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä parisuhteita joissa eletään kahta eri elintasoa. Jos ollaan yhdessä niin molemmilla on oltava sama elintaso, jos ei käy enemmän tienaavalle niin sitten ero. Tuhoon tuomittua alkaa edes yrittämään yhteiseloa jos toinen istuu kavereiden kanssa iltaa ravintoloissa, käy kahviloissa, leffassa, teatterissa ja toisen on aina jäätävä kotiin. Jos ei ole valmis maksamaan vähemmän tienaavan kuluista jotain niin etsii ihmisen jolla samat tulot kuin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lompakkoloinen itkee, osa 5640165848438408304397046.
Idiootti kommentoi, osa n.
Aloittaja maksaa kaikki kulunsa itse, mutta menettää asumistuen miehen takia. Joten järkevää on muuttaa pois, jos yhteistä taloutta ei haluta pitää.
Onhan se yhteistä taloutta jos maksetaan kulut puoliksi. Tulot on aivan toinen asia. Eihän kukaan aloittajaa käske olemaan opiskelija tai muuten tuloton eikä se ole millään tavalla miehen vika ettei nainen tienaa mutta mies tienaa.
Teidän lokkien kirjoituksista saa sen käsityksen, että parisuhde on vasta sitten onnellinen kun nainen hyvötyy siitä myös rahallisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat laittaa prosentuaalisesti saman määrän rahaa yhteistilille (70%) josta sitten maksetaan yhteiset kulut
Vierailija kirjoitti:
Vastaako aloittaja siihen kysymykseen, että kenen lompakolla mies on opiskeluaikanaan päässyt loisimaan?
Kun sitä mieheltäkin ehdottomasti edellytät?
Elintasosi on varmaan aika lailla toista luokkaa kuin normaalin opiskelijamurjussa eläjän?
Jos mies on opiskeluaikana asunut työssäkäyvän naisen kanssa, niin hänellä on ollut samat ongelmat kuin ap:lla nyt. Yhdessä asuminen toimii, jos kumpikin on opiskelija, mutta ongelmia tulee heti, jos toinen on töissä.
Aloittajan kannattaa muuttaa opiskelija-asuntoon joko yksin tai miehen kanssa. Perheasunnotkin ovat yleensä edullisia ja mitä pienemmän ja huonomman ottaa, sitä pienempi vuokrakin on. Ruuaksi perunaa ja kaurapuuroa, ap voi syödä yliopistolla. Kaikki kulut minimiin, lauantai-illan huviksi riittää elokuva netistä ja popcornipussi puoliksi. Mieskin varmaan tykkää, kun rahaa ei kulu mihinkään.
Itse tosin luulen, että aloittaja on muuttanut miehen kanssa liian nopsaan yhteen. Mies pitää ap:ta kämppiksenä eikä puolisona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos APn mies tienaa 4-5000e/ kk, hänelle jää käteen noin 3000e/kk.AP:lle jää 10% tuosta summasta vuokran jälkeen. Minusta tuntuu, että AP sinun olisi syytä muuttaa muualle ja etsiä itsellesi suhteeseenne sitoutuneempi mies. Tsemppiä!
Etsiä siis mies jolta saa paremmin rahaa. OK
Miksi muuttaa yhteen parisuhteessa, mikäli haluaa asua kuin kämppäkaverit? Jos taloudellinen puoli menee tismalleen tasan, meneekö myös kotityöt ja ruoanlaitto? Itse olen hyvätuloinen, mutta mieheni tienaa silti enemmän. Meillä asumisen kulut on alusta asti jaettu suurinpiirtein puoliksi, mutta mies maksaa aina ulkona tai elokuvissa. Hyvin usein myös kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuulosta rakastavalta puolisolta! Kyllä parisuhteessa täytyy ajatella toisenkin parasta eikä olla noin
itsekäs! Jatkossa teillä tulee olemaan jatkuva riita raha-asioista ja sinä katkeroidut mielessäsi itaraan
avokkiisi. Kyllä on parasta muuttaa omilleen asumaan, varmaan rahasi riittävät paremmin kun kustannat
vain oman elämäsi. Älä vain tee lasta, yksin joudut hänen elämänsä kustantamaan. Enkä ymmärrä
tuota lompakkolois-jankutusta ollenkaan. Jos rakastaa kumppaniaan,haluaa hänen parastaan myös
taloudellisessa mielessä ja on valmis jakamaan omastaan.
Mutta jos todella rakastaa toista, ei myy itseään ja vaadi puolisoa maksajaksi.
Mutta parisuhteessa on luonnollista jakaa oma elintaso kumppaninsa kanssa. Ei se ole mitään itsenä myymistä, ei sitä tehdä seksiä vastaan, vaan sen takia, että ollaan kumppaneita ja välitetää.
Tottakai se on teille naisille luonnollista, niin kauan kuin olette itse saamapuolella.
Vähän niin kuin treffeille kutsujakin maksaa. Aina se on mies. Eikö teitä edes hävetä koskaan?
Tälläkin palstalla on lukemattomia ketjuja siitä, kuinka rahaton/työtön mies tulee välittömästi jättää.
Homma toimii vain teidän eduksenne ja ehdoillanne.
Mä en suostuisi seurustelemaan miehen kanssa, joka pakottaisi meidän suhteeseen kaksi elintasoa niin, että toiselle jää käteen käytännössä tuhansia ja toinen kituuttaa satasilla. Ihan siksi, että minä en pystyisi tekemään noin omalle kumppanille, ja odotan samanlaista käsitystä taloudenhoidosta ja kulujen jakamista myös siltä kumppanilta. Meille tulee luultavasti lähitulevaisuudessa eteen tilanne, että minä tienaan enemmän, ja olen jo valmistautunut kattamaan myös suurimman osan kuluista silloin. Nykyään saadaan suunnilleen saman verran ja onneksi molempien asenne on aina ollut se, että se maksaa jolla on rahaa. Ikinä tähän mennessä ei ole tarvinnut riidellä rahasta.
Kyllä se on parasta jättää tuollainen mies - jos nyt ei suostu tulemaan vastaan tippaakaan sen enempää kustannusten jakamisessa kuin elintason laskussakaan, ajattele minkälaista tuollaisen kanssa olisi tehdä lapsia. Se ken haluaa korkeamman elintason vaikka toisella ei ole siihen oikeasti varaa saa luvan kustantaa kyseisen elintason ja sen alhaisemman elintason johon sillä toisella on varaa välisen eron. Ei jatkoon tällaista.
Karmea mies, muuta pois. Kun opiskelin ja mies oli jo valmistunut sekä töissä, mies maksoi kaiken. Kun valmistuin työttömäksi, en saanut miehen tuloista johtuen edes työmarkkinatukea (siihen aikaan ei saanut jos toisen tulot ylittivät tietyn rajan), mies maksoi silloinkin kaiken. Lopulta mies maksoi opintolainanikin pois. Ihana mies, yhteiseloa jo pari vuosikymmentä eikä ikinä rahasta kiistaa. Niin ja nythän olen ollut työelämässä vakituisesti jo melkein parikymmentä vuotta.
Luuletko tosiaan, että tuon verran jäisi käteen jos en kävisi töissä? Kävisin itseasiassa todella paljon enemmän töissä, mikäli suomen laki ja kela ei sitäkin olisi rajoittanut max 660euroon kuukaudessa. AP