Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö vauvaneuvolan terveydenhoitajalla olla omakohtaista kokemusta vauvan synnyttämisestä ja hoidosta?
12.06.2017 |
Onko neuvolan terveydenhoitaja pätevä neuvomaan ensisynnyttäneitä äitejä vauvojensa hoidossa, jos hänellä ei ole omaa synnytyskokemusta taustalla ja vauvan hoitokokemusta omassa henkilökohtaisessa elämässään?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla kokemusta lapsuuden kaltoinkohtelusta, väkivallasta jne. vai kenties omat lapset huostassa? Vai molemmat?
Itse olen kokenut ensimmäistä mainituista, kelpaisinko nyt vaikka olen lapseton? (En ole tosin hakeutumassa alalle).
Psykiatreilla pitäisi olla vähintään vakavahkoja mielenterveyden ongelmia, mielellään jotain vakavampaa kuten skitsofrenia. Ehkä ajoittain heikommin lääkittynä, että saisi tuntumaa harhaisuuteen?
Kokemus lapsista olisi lastensuojelussa suotavaa. Nyt siellä parikymppiset tyttöset harjoittaa mielivaltaa osaamattomuuttaan. Lastenpsykiatrille olisi todellakin suotavaa se oma vanhemmuus.
Onpa "jännä", että et vastannut tuon kirjoittajan kysymykseen. :,D
Lastensuojelussa on itse asiassa aika vähän nuoria sosiaalityöntekijöitä niissä vaativimmissa hommissa.
T. pitkään alalla ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassa lähinnä mitataan ja punnitaan lasta ja tutkitaan kehitystä. Ei siihen omia lapsia th tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla kokemusta lapsuuden kaltoinkohtelusta, väkivallasta jne. vai kenties omat lapset huostassa? Vai molemmat?
Itse olen kokenut ensimmäistä mainituista, kelpaisinko nyt vaikka olen lapseton? (En ole tosin hakeutumassa alalle).
Psykiatreilla pitäisi olla vähintään vakavahkoja mielenterveyden ongelmia, mielellään jotain vakavampaa kuten skitsofrenia. Ehkä ajoittain heikommin lääkittynä, että saisi tuntumaa harhaisuuteen?
Kokemus lapsista olisi lastensuojelussa suotavaa. Nyt siellä parikymppiset tyttöset harjoittaa mielivaltaa osaamattomuuttaan. Lastenpsykiatrille olisi todellakin suotavaa se oma vanhemmuus.
Onpa "jännä", että et vastannut tuon kirjoittajan kysymykseen. :,D
Lastensuojelussa on itse asiassa aika vähän nuoria sosiaalityöntekijöitä niissä vaativimmissa hommissa.
T. pitkään alalla ollut
Mihin kysymykseen?
Monissa toimistoissa niitä pätevyysvaatimuksia kierretään niin, että epäpätevät tekee sen kenttätyön, mutta kulisseissa pätevä sitten leimaa kumileimasimena. Esim täällä meillä 90 prosenttia työntekijöistä on epäpäteviä. Näin ilmoituksen kohteen asiat tutkii epäpätevä ja päättää ihminen, joka ei ole perhettä edes nähnyt.
Ja lastensuojelussa muuten työskentelee todella paljon ns rikkinäisten kotien lapsia, koska he hakeutuvat alalle juurikin taustansa takia. Se ei ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän neuvolantädillä ei ole omia lapsia ja on valmistunut alle vuosi sitten terkkariksi. Onhan tuo ihan pätevä, mutta uskoisin hänen voivan tukea meitä paremmin jos olisi omaa kokemusta. Joistakin asioista on täysin tietämätön, jos niistä ei ilmeisesti ole kerrottu koulussa. Esimerkiksi siitä, että tuttipulloja on tapana keittää vauvan ollessa pieni.
Toisaalta, eihän muuallakaan terveydenhuollossa vaadita työntekijöiltä omakohtaista kokemusta erikoisalalta, että miksipä neuvola olisi poikkeus tässäkään..
Niin, patologin tai oikeuslääkärin on hankalinta hankkia omakohtaista kokemusta siitä mitä on kuolla vaikkapa syöpään tai tehdä itsemurha, mutta kyllä he siitä huolimatta osaavat koulutuksensa puolesta työnsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän neuvolantädillä ei ole omia lapsia ja on valmistunut alle vuosi sitten terkkariksi. Onhan tuo ihan pätevä, mutta uskoisin hänen voivan tukea meitä paremmin jos olisi omaa kokemusta. Joistakin asioista on täysin tietämätön, jos niistä ei ilmeisesti ole kerrottu koulussa. Esimerkiksi siitä, että tuttipulloja on tapana keittää vauvan ollessa pieni.
Toisaalta, eihän muuallakaan terveydenhuollossa vaadita työntekijöiltä omakohtaista kokemusta erikoisalalta, että miksipä neuvola olisi poikkeus tässäkään..Niin, patologin tai oikeuslääkärin on hankalinta hankkia omakohtaista kokemusta siitä mitä on kuolla vaikkapa syöpään tai tehdä itsemurha, mutta kyllä he siitä huolimatta osaavat koulutuksensa puolesta työnsä...
Ihmissuhdetyössä on kyllä yleensä hyötyä siitä ihmistuntemuksesta. Eli kaikki elämänkokemus suhteuttaa sitä opittua kirjatietoa. Ei kaikilla, toki on kaikenlaisia mätämunia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän koomista kun synnyttämätön th pitää valmennusta ja kertoo miltä supistus tuntuu.
Yhtä koomista on kuvitella, että jokainen synnytys ja lapsi olisi samanlainen tai, että se antaisi jotakin meriittiä th työhön. Ei se anna tai lisää ammattipätevyyttä.
Ehkä olet yhden lapsen äiti ja kuvittelet sen perusteella tietäväsi miltä supistukset tuntuvat, mutta ei se niin mene, minulla neljän lapsen äitiniä, jokainen raskaus, synnytys ja lapsi on ollut aivan omanlaisensa, eikä niitä voi edes verrata toisiinsa.
Ihan sama, jos syöpälääkärillä pitäisi olla itsellään syöpä tai neurologilla aivovamma tai lastenlääkäri pitäisi olla lapsi, jotta voisi hoitaa potilaitaan.
Ja ihan varmasti mieskätilöllä tai synnytyslääkärillä on paljon enemmän tietoa synnytyksestä kuin äidillä, joka on synnyttänyt pari lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän koomista kun synnyttämätön th pitää valmennusta ja kertoo miltä supistus tuntuu.
Mietipä miltä sitten tuntuu, kun se synnytyksen kokenut terkka olisikin kokenut asiat ihan eri tavalla kuin sinä. Esim. hän ei olisi kokenut synnytyksiä kovin kivuliaina ja sinulle ne olisivat olleet helvetillisiä?
Ihan oikeasti ihmiset: ammattilaiset miltä vain alalta ovat yleensä kehittyneet paremmiksi oltuaan ammatissa pitkään, eli nuoremmat saattavat olla pihalla. Omat elämänkokemukset ovat sen verran suppea lähtökohta, että niillä ei pitkälle pötkitä, kyllä se on se lukemattomien erilaisten asiakkaiden ja heidän ongelmiensa/sairauksiensa kanssa työskentely, joka tuo osaamista.
Ne synnytyskivut voi anestesiologi poistaa yhdellä ruiskeella eli epiduraalipuudutuksella kokonaan, jos synnyttäjä haluaa, näin ainakin oman vaimoni kohdalla.
Lääket. lis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän koomista kun synnyttämätön th pitää valmennusta ja kertoo miltä supistus tuntuu.
Mietipä miltä sitten tuntuu, kun se synnytyksen kokenut terkka olisikin kokenut asiat ihan eri tavalla kuin sinä. Esim. hän ei olisi kokenut synnytyksiä kovin kivuliaina ja sinulle ne olisivat olleet helvetillisiä?
Ihan oikeasti ihmiset: ammattilaiset miltä vain alalta ovat yleensä kehittyneet paremmiksi oltuaan ammatissa pitkään, eli nuoremmat saattavat olla pihalla. Omat elämänkokemukset ovat sen verran suppea lähtökohta, että niillä ei pitkälle pötkitä, kyllä se on se lukemattomien erilaisten asiakkaiden ja heidän ongelmiensa/sairauksiensa kanssa työskentely, joka tuo osaamista.
Ne synnytyskivut voi anestesiologi poistaa yhdellä ruiskeella eli epiduraalipuudutuksella kokonaan, jos synnyttäjä haluaa, näin ainakin oman vaimoni kohdalla.
Lääket. lis.
Jeps mutta se kätilö ei välttis tajua asiakkaan tuntemuksia eikä edes kutsu koko lääkäriä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että miehet eivät voisi tehdä tuota työtä ollankaan? Juu ei. Voipi olla parempikin kun ei ole omaa kokemusta "näyttämässä suuntaa", eli sotkemassa sitä, että kokemuksia on muitakin kuin se työntekijän oma synnytys. Siihenhän sitä vertaa, javoi vähätellä tai suurennela toisenkin kokemusta omaan kun vertaa.
Olen terveydenhoitajana lastenneuvolassa, minulla on 3 lasta. Neuvolassa todella moni kyselee lapsistani ja tuntuu suorastaan moittivan sitä, että meillä ei ole käytöshäiriöitä, itkupotkuraivareita, jatkuvaa yövalvomista tai jatkuvaa pyrkimystä autojen alle. Saan usein kuulla, että en tiedä äitiydestä mitään, koska minulla on ollut niin helpot lapset. Osaan pitää suuni kiinni, vaikka useasti mieleen tulee, että sitä tukiperhettä hankalan lapsen kanssa pärjäämiseen ei tarvittaisi, jos lapsella olisi edes yksi henkisesti aikuinen vanhempi.
Joten koska omat lapseni nukkuvat öisin, en ole pätevä kertomaan unikoulusta tai koska lapseni ei ryhtäile kaupassa edestakaisin, en tiedä mitään uhmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen terveydenhoitajana lastenneuvolassa, minulla on 3 lasta. Neuvolassa todella moni kyselee lapsistani ja tuntuu suorastaan moittivan sitä, että meillä ei ole käytöshäiriöitä, itkupotkuraivareita, jatkuvaa yövalvomista tai jatkuvaa pyrkimystä autojen alle. Saan usein kuulla, että en tiedä äitiydestä mitään, koska minulla on ollut niin helpot lapset. Osaan pitää suuni kiinni, vaikka useasti mieleen tulee, että sitä tukiperhettä hankalan lapsen kanssa pärjäämiseen ei tarvittaisi, jos lapsella olisi edes yksi henkisesti aikuinen vanhempi.
Joten koska omat lapseni nukkuvat öisin, en ole pätevä kertomaan unikoulusta tai koska lapseni ei ryhtäile kaupassa edestakaisin, en tiedä mitään uhmasta.
Minulla on kaksi lasta, neuvolat jo käyty. En muista että meillä olisi ikinä jueltu nukkumisesta tai kauppareissuista. Tai edes uhmasta.
Nythän ne käynnit on vielä riisutumpia, joten mitä ihmettä?
Varmasti on hyötyä jos on lapsia. Jos vaan osaa olla liikaa pelaamatta omaan kokemukseen. Muttei sen pidä olla mikään edellytys. Monet esimerkit täällä ei mielestäni ole sidoksissa lapsettomuuteen vaan kokemattomuuteen. En usko että lapsellinen th jona on valmistunut 1kk sitten on parempi kuin lapseton th joka on tehnyt työtä 30 vuotta.
Omakohtaisista kokemuksista on usein hyötyä kaikissa ammateissa muttei se kuitenkaan tuo ammattitaitoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen terveydenhoitajana lastenneuvolassa, minulla on 3 lasta. Neuvolassa todella moni kyselee lapsistani ja tuntuu suorastaan moittivan sitä, että meillä ei ole käytöshäiriöitä, itkupotkuraivareita, jatkuvaa yövalvomista tai jatkuvaa pyrkimystä autojen alle. Saan usein kuulla, että en tiedä äitiydestä mitään, koska minulla on ollut niin helpot lapset. Osaan pitää suuni kiinni, vaikka useasti mieleen tulee, että sitä tukiperhettä hankalan lapsen kanssa pärjäämiseen ei tarvittaisi, jos lapsella olisi edes yksi henkisesti aikuinen vanhempi.
Joten koska omat lapseni nukkuvat öisin, en ole pätevä kertomaan unikoulusta tai koska lapseni ei ryhtäile kaupassa edestakaisin, en tiedä mitään uhmasta.
Minulla on kaksi lasta, neuvolat jo käyty. En muista että meillä olisi ikinä jueltu nukkumisesta tai kauppareissuista. Tai edes uhmasta.
Nythän ne käynnit on vielä riisutumpia, joten mitä ihmettä?
Siitä puhutaan, mistä äiti haluaa puhua. Todella moni kyselee kotiapua, tukiperhettä jne., jotta saisi arjesta sujuvampaa ja voisi nukkua kunnon yöunet. Jos ehdottaa,että 2v:lle ei enää tarjoaisi tuttipulloa yöllä, saa heti vastakysymyksen, että nukkuivatko muka sinun lapsesi 8 tunnin yöunia ilman ruokaa. Millainen äiti antaa lapsen itkeä nälkäänsä yöllä. Eli kyllä puhutaan nukkumiset, kauppareissut, lauantaikarkit jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla kokemusta lapsuuden kaltoinkohtelusta, väkivallasta jne. vai kenties omat lapset huostassa? Vai molemmat?
Itse olen kokenut ensimmäistä mainituista, kelpaisinko nyt vaikka olen lapseton? (En ole tosin hakeutumassa alalle).
Psykiatreilla pitäisi olla vähintään vakavahkoja mielenterveyden ongelmia, mielellään jotain vakavampaa kuten skitsofrenia. Ehkä ajoittain heikommin lääkittynä, että saisi tuntumaa harhaisuuteen?
Kokemus lapsista olisi lastensuojelussa suotavaa. Nyt siellä parikymppiset tyttöset harjoittaa mielivaltaa osaamattomuuttaan. Lastenpsykiatrille olisi todellakin suotavaa se oma vanhemmuus.
Onpa "jännä", että et vastannut tuon kirjoittajan kysymykseen. :,D
Lastensuojelussa on itse asiassa aika vähän nuoria sosiaalityöntekijöitä niissä vaativimmissa hommissa.
T. pitkään alalla ollut
Mihin kysymykseen?
Monissa toimistoissa niitä pätevyysvaatimuksia kierretään niin, että epäpätevät tekee sen kenttätyön, mutta kulisseissa pätevä sitten leimaa kumileimasimena. Esim täällä meillä 90 prosenttia työntekijöistä on epäpäteviä. Näin ilmoituksen kohteen asiat tutkii epäpätevä ja päättää ihminen, joka ei ole perhettä edes nähnyt.
No et kyllä kovin pätevältä vaikuta, kun en edes näin yksinkertaisessa asiassa ymmärrä, mistä puhutaan. o_o Kyse ei ollut ammatillisesta pätevyydestä vaan siitä, että jos äitiys pätevöittää neuvolan terveydenhoitajaksi, pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla lastensuojelutaustaa, että olisivat päteviä hommaansa.
Siis: aloittajan logiikan mukaan lastensuojelutyössä pätevin olisi se, joka on joko ollut itse lapsena lastensuojelun asiakkaana tai omat lapset huostassa. Oletko sitä mieltä, että nuo asiat pätevöittävät lastensuojelutyöhön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla kokemusta lapsuuden kaltoinkohtelusta, väkivallasta jne. vai kenties omat lapset huostassa? Vai molemmat?
Itse olen kokenut ensimmäistä mainituista, kelpaisinko nyt vaikka olen lapseton? (En ole tosin hakeutumassa alalle).
Psykiatreilla pitäisi olla vähintään vakavahkoja mielenterveyden ongelmia, mielellään jotain vakavampaa kuten skitsofrenia. Ehkä ajoittain heikommin lääkittynä, että saisi tuntumaa harhaisuuteen?
Kokemus lapsista olisi lastensuojelussa suotavaa. Nyt siellä parikymppiset tyttöset harjoittaa mielivaltaa osaamattomuuttaan. Lastenpsykiatrille olisi todellakin suotavaa se oma vanhemmuus.
Onpa "jännä", että et vastannut tuon kirjoittajan kysymykseen. :,D
Lastensuojelussa on itse asiassa aika vähän nuoria sosiaalityöntekijöitä niissä vaativimmissa hommissa.
T. pitkään alalla ollut
Mihin kysymykseen?
Monissa toimistoissa niitä pätevyysvaatimuksia kierretään niin, että epäpätevät tekee sen kenttätyön, mutta kulisseissa pätevä sitten leimaa kumileimasimena. Esim täällä meillä 90 prosenttia työntekijöistä on epäpäteviä. Näin ilmoituksen kohteen asiat tutkii epäpätevä ja päättää ihminen, joka ei ole perhettä edes nähnyt.
No et kyllä kovin pätevältä vaikuta, kun en edes näin yksinkertaisessa asiassa ymmärrä, mistä puhutaan. o_o Kyse ei ollut ammatillisesta pätevyydestä vaan siitä, että jos äitiys pätevöittää neuvolan terveydenhoitajaksi, pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla lastensuojelutaustaa, että olisivat päteviä hommaansa.
Siis: aloittajan logiikan mukaan lastensuojelutyössä pätevin olisi se, joka on joko ollut itse lapsena lastensuojelun asiakkaana tai omat lapset huostassa. Oletko sitä mieltä, että nuo asiat pätevöittävät lastensuojelutyöhön?
Laatensuojelutyössä tehdään mm lastensuojelutarpeen kartoituksia perheestä, arvioidaan vanhemmuutta. Eli ei kaikki lastensuojelun kanssa tekemisissä olevat ole raiskattuja lapsia tms.
Puolet ilmoituksista on nykyään aiheettomia, joten siellä työssä kohdataan tuhansia ihan tavallisia vanhempia ja tavallisia lapsia.
Se riippuu siitä miten terkka itse käsittelee asian, eli pahinta on ihminen joka yrittää päteä asioissa joista ei ole kokemusta, mutta toisaalta lapsetonkin terkka voi olla empaattinen ja asiallinen jos ymmärtää itse omat rajoituksensa ja tarjoutuu ottamaan selvää asioista mistä ei tiedä esim kollegoiltaan.
Ei tietenkään, sillä omakohtainen kokemus ei vielä tee kenestäkään asiantuntijaa.
Mun ystävä on kuuden lapsen äiti ja aina kun kysyn jotakin neuvoja, niin aina hän huokaisee syvään ja kertoo kuusi erilaista tarinaa ja se mikä pätee yhteen, ei enää pädenkään toiseen. Ja hänellä myös raskaudet ja synnytykset olleet erilaiset. Ja viimeiseksi kun synnytti ja hirveällä kiireellä meni sairaalaan ja lapsi oli maailmassa kun hän oli 20min. ehtinyt olla siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla kokemusta lapsuuden kaltoinkohtelusta, väkivallasta jne. vai kenties omat lapset huostassa? Vai molemmat?
Itse olen kokenut ensimmäistä mainituista, kelpaisinko nyt vaikka olen lapseton? (En ole tosin hakeutumassa alalle).
Psykiatreilla pitäisi olla vähintään vakavahkoja mielenterveyden ongelmia, mielellään jotain vakavampaa kuten skitsofrenia. Ehkä ajoittain heikommin lääkittynä, että saisi tuntumaa harhaisuuteen?
Kokemus lapsista olisi lastensuojelussa suotavaa. Nyt siellä parikymppiset tyttöset harjoittaa mielivaltaa osaamattomuuttaan. Lastenpsykiatrille olisi todellakin suotavaa se oma vanhemmuus.
Onpa "jännä", että et vastannut tuon kirjoittajan kysymykseen. :,D
Lastensuojelussa on itse asiassa aika vähän nuoria sosiaalityöntekijöitä niissä vaativimmissa hommissa.
T. pitkään alalla ollut
Mihin kysymykseen?
Monissa toimistoissa niitä pätevyysvaatimuksia kierretään niin, että epäpätevät tekee sen kenttätyön, mutta kulisseissa pätevä sitten leimaa kumileimasimena. Esim täällä meillä 90 prosenttia työntekijöistä on epäpäteviä. Näin ilmoituksen kohteen asiat tutkii epäpätevä ja päättää ihminen, joka ei ole perhettä edes nähnyt.
No et kyllä kovin pätevältä vaikuta, kun en edes näin yksinkertaisessa asiassa ymmärrä, mistä puhutaan. o_o Kyse ei ollut ammatillisesta pätevyydestä vaan siitä, että jos äitiys pätevöittää neuvolan terveydenhoitajaksi, pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla lastensuojelutaustaa, että olisivat päteviä hommaansa.
Siis: aloittajan logiikan mukaan lastensuojelutyössä pätevin olisi se, joka on joko ollut itse lapsena lastensuojelun asiakkaana tai omat lapset huostassa. Oletko sitä mieltä, että nuo asiat pätevöittävät lastensuojelutyöhön?
Laatensuojelutyössä tehdään mm lastensuojelutarpeen kartoituksia perheestä, arvioidaan vanhemmuutta. Eli ei kaikki lastensuojelun kanssa tekemisissä olevat ole raiskattuja lapsia tms.
Puolet ilmoituksista on nykyään aiheettomia, joten siellä työssä kohdataan tuhansia ihan tavallisia vanhempia ja tavallisia lapsia.
Juu, selväksi tuli, et osaa vastata esitettyyn kysymykseen vaan vastaat asian vierestä. En ole tuosta sanomastasi siis eri mieltä, siitä ei ollut alunperinkään kyse vaan ap:n logiikan soveltamisesta muihin aloihin. Ja siitä, onko siinä mitään järkeä.
Mutta annetaan olla, en jaksa vääntää trollin/pitkäpiuhaisen kanssa.
Kokemus lapsista olisi lastensuojelussa suotavaa. Nyt siellä parikymppiset tyttöset harjoittaa mielivaltaa osaamattomuuttaan. Lastenpsykiatrille olisi todellakin suotavaa se oma vanhemmuus.