Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö vauvaneuvolan terveydenhoitajalla olla omakohtaista kokemusta vauvan synnyttämisestä ja hoidosta?
12.06.2017 |
Onko neuvolan terveydenhoitaja pätevä neuvomaan ensisynnyttäneitä äitejä vauvojensa hoidossa, jos hänellä ei ole omaa synnytyskokemusta taustalla ja vauvan hoitokokemusta omassa henkilökohtaisessa elämässään?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla kokemusta lapsuuden kaltoinkohtelusta, väkivallasta jne. vai kenties omat lapset huostassa? Vai molemmat?
Itse olen kokenut ensimmäistä mainituista, kelpaisinko nyt vaikka olen lapseton? (En ole tosin hakeutumassa alalle).
Psykiatreilla pitäisi olla vähintään vakavahkoja mielenterveyden ongelmia, mielellään jotain vakavampaa kuten skitsofrenia. Ehkä ajoittain heikommin lääkittynä, että saisi tuntumaa harhaisuuteen?
Kokemus lapsista olisi lastensuojelussa suotavaa. Nyt siellä parikymppiset tyttöset harjoittaa mielivaltaa osaamattomuuttaan. Lastenpsykiatrille olisi todellakin suotavaa se oma vanhemmuus.
Onpa "jännä", että et vastannut tuon kirjoittajan kysymykseen. :,D
Lastensuojelussa on itse asiassa aika vähän nuoria sosiaalityöntekijöitä niissä vaativimmissa hommissa.
T. pitkään alalla ollut
Mihin kysymykseen?
Monissa toimistoissa niitä pätevyysvaatimuksia kierretään niin, että epäpätevät tekee sen kenttätyön, mutta kulisseissa pätevä sitten leimaa kumileimasimena. Esim täällä meillä 90 prosenttia työntekijöistä on epäpäteviä. Näin ilmoituksen kohteen asiat tutkii epäpätevä ja päättää ihminen, joka ei ole perhettä edes nähnyt.
No et kyllä kovin pätevältä vaikuta, kun en edes näin yksinkertaisessa asiassa ymmärrä, mistä puhutaan. o_o Kyse ei ollut ammatillisesta pätevyydestä vaan siitä, että jos äitiys pätevöittää neuvolan terveydenhoitajaksi, pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla lastensuojelutaustaa, että olisivat päteviä hommaansa.
Siis: aloittajan logiikan mukaan lastensuojelutyössä pätevin olisi se, joka on joko ollut itse lapsena lastensuojelun asiakkaana tai omat lapset huostassa. Oletko sitä mieltä, että nuo asiat pätevöittävät lastensuojelutyöhön?
Miksi sotket aloittajan aiheeseen kaikkien muiden alojen työntekijät?
Kyse aloittajan kirjoituksessa on ainoastaan neuvolan äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajista, eikä jostain sosiaalityöntekijöistä, haloo hei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei tietenkään ole, eikä syöpälääkäri ole pätevä ilman itse koettua syöpää, vanhustenhoitaja ei ole pätevä vaihtamaan vaippoja, jos ei ole niissä itse maannut, tarjoilija ei ole pätevä, jos ei ole itsellä varaa käydä ravintolassa, linja-auton kuljettaja ei ole pätevä, jos ei ole omaa linja-autoa eikä äiti ole mikään äiti, jos lapsi on adoptoitu. Näi se o.
V...tun pilkun viilarit, painukaatte V...UUN, kun ette ymmärrä edes aloituksen tärkeintä pointtia!
Te sotkette koko maailman ammattialan työntekijät aloittajan kysymykseen, stna!
Kyllä minusta ainakin oli miellyttävää asioida neuvolassa terveydenhoitajan kanssa kun omiani odotin ja käytin heitä sitten lastenneuvolassa, kun molemmat terveydenhoitajat olivat itsekkin kokeneet raskaudet ja synnyttämisensä sekä vauvan hoitamisensa, eikä vaan kirjoista lukemansa perusteella ohjeitaan jaeskelleet!
Miksi sitten autokoulun opettajankin pitää osata ulkopuolella työnsä autoa itsekkin ajella?
Vierellä oppilaanhan kyseinen opettaja istuu opetusautossaan.
En ole puhunutkaan aloituksessani ammattipätevyyden puutteesta, jos omakohtainen kokemus puuttuu esim. raskaana olemisesta ja omakohtaisesta synnyttämisestä, vaan ammattitaidon lisäksi omakohtainen kokemus auttaa aivan varmasti ymmärtämään paremmin toisen naisen raskautta ja synnytystapahtumaa, vaikka nuo molemmat eivät prikulleen samalla kaavalla sujuisikaan kuin itse terveydenhoitajalla. Samahan se on tuokin asia, että jos sairaanhoitaja itse on käynyt syöpähoidot lävitse ja parantunut onnekseen syövästään takaisin hoitamaan toisia syöpäpotilaita, niin väitätkö, etteikö se vaikuta potilaiden hoitoon, jos ei muuten niin tunnetasolla ja ymmärtäen paremmin potilaan käymiä tunnetiloja läpi, kun on itse samat vaiheet omakohtaisesti käynyt lävitse?