Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö vauvaneuvolan terveydenhoitajalla olla omakohtaista kokemusta vauvan synnyttämisestä ja hoidosta?
12.06.2017 |
Onko neuvolan terveydenhoitaja pätevä neuvomaan ensisynnyttäneitä äitejä vauvojensa hoidossa, jos hänellä ei ole omaa synnytyskokemusta taustalla ja vauvan hoitokokemusta omassa henkilökohtaisessa elämässään?
Kommentit (64)
No siis voi mutta kyllä itse arvostan enemmän opettajia/sosiaalityöntekijöitä/psykologeja jne joilla on oniakin lapsia.
Tosin esim kuopuksen ope on lapston ja mielettömän hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. jatkaa, sillä eihän autokoulussakaan opeta ajokortiton ja autoa ajamaton oppilasta ajamaan autoa!!!!!Niin että, mitenkäs?
Eli mies ei voisi tuossa ammatissa toimia, kun ei ole synnytyskokemusta?
On äärimmäisen kiusallista neuvolatädiltä alkaa puhua siitä, montako lasta hänellä on tai varsinkaan lasten ammateista. Tällaiseen törmäsin itse, ja kaikki muukin häneltä oli sekundaa. Miettikää, mitä olette tekemässä ja kenen asialla.
Meidän neuvolantädillä ei ole omia lapsia ja on valmistunut alle vuosi sitten terkkariksi. Onhan tuo ihan pätevä, mutta uskoisin hänen voivan tukea meitä paremmin jos olisi omaa kokemusta. Joistakin asioista on täysin tietämätön, jos niistä ei ilmeisesti ole kerrottu koulussa. Esimerkiksi siitä, että tuttipulloja on tapana keittää vauvan ollessa pieni.
Toisaalta, eihän muuallakaan terveydenhuollossa vaadita työntekijöiltä omakohtaista kokemusta erikoisalalta, että miksipä neuvola olisi poikkeus tässäkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis voi mutta kyllä itse arvostan enemmän opettajia/sosiaalityöntekijöitä/psykologeja jne joilla on oniakin lapsia.
Tosin esim kuopuksen ope on lapston ja mielettömän hyvä.
Pedagogiset taidot eivät liity mitenkään siihen, onko synnyttänyt tai onko lapsia. Enkä oikein ymmärrä, miksi psykologilla pitäisi olla lapsia...
Ei. Jokainen kokee raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan niin erilaisena, että en näe sen tuovan lisäarvoa työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta. Enkä toivoisi että oma terkka yleistäisi omia kokemuksiaan koskemaan minuakin. Usein nuorilla on avoimempi suhtautuminen kuin jollain täti-ihmisellä joka on vetänyt rutiinilla ja sillä omalla kokemuksella vuosia.
Ehdottomasti.
Miesgynekologi on aina täysin epäpätevä ja heidät pitäisi kieltää lailla.
Ortopediltä pitää murtaa kaikki luut opiskeluvaiheessa.
Psykologien ja psykiatrien pitää olla kärsinyt mielenterveysongelmista ja erikoistua omiin diagnooseihinsa tietääkseen, miltä potilaista tuntuu.
Lisäksi oikeiden, eli naisgynekologien tulee tehdä opiskeluaikana abortti, jotta he osaavat neuvoa asian käsittelyssä. Myös aborttiin liittyvien auttavien keskustelutahojen tulee työllistää vaim säännöllisesti abortteja tehneitä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis voi mutta kyllä itse arvostan enemmän opettajia/sosiaalityöntekijöitä/psykologeja jne joilla on oniakin lapsia.
Tosin esim kuopuksen ope on lapston ja mielettömän hyvä.
Pedagogiset taidot eivät liity mitenkään siihen, onko synnyttänyt tai onko lapsia. Enkä oikein ymmärrä, miksi psykologilla pitäisi olla lapsia...
Kai tajusit että nuo on muita sellaisia anmatteja joissa ollaan lasten kanssa tekemisissä?
Ei se omakohtainen kokemus aina mulkusta pätevää tee mutta monesti se tuo perspektiiviä. Meillä oli lapseton adoptioneuvoja ja se oli KYLLÄ täyttä tuskaa. Kun ei hänellä ollut mitään muuta kuin ulkoa opeteltuja kliseitä ja todella ehdoton ja tuomitseva asenne kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itse aion hakea neuvolaan töihin vasta kun on lapsia. Ihan vaan siksi että ymmärtäisin paremmin eikä sanomaani voisi mitätöidä sen takia ettei minulla ole omakohtaista kokemusta.
T. Th-opiskelija
Ja jos et saa lapsia, niin ilmeisesti haet sitten töihin hedelmöityshoitoja tarjoavalle klinikalle.
Ketä ihan oikeasti kiinnostaa onko terkkarilla omia lapsia vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos terkka joutuu opastamaan tuoreita äitejä vauvan hoidossa, niin olisihan siitä aika lailla hyötyä, että joskus vauvoja hoitanutkin. Luulisi sen kuuluvan ihan käytännön harjoitteluun?
Itselläni on kokemusta kahdesta neuvolaterkkarista. Toinen oli nuori nainen, jolla ei ole omia lapsia. Kun ensinsynnyttäjä yllätyin siitä ekojen viikkojen valtavasta hikoilusta, hän ei osannut sanoa siihen mitään, käski vaan tuulettaa makkaria. Vasta toisen lapsen lapsivuodeaikana kuulin kokeneemmalra kätilöltä, että tuo on täysin normaalia, eikä liity varsinaisesti kuumuuteen oikeastaan lainkaan.
Tuon nuoren terkkarin mielestä yövalvomiset kuului asiaan ja mitä mä nyt valitin, kaikenhan piti vauvan kasvukäyrän perusteella olla ok.
Pyysin vaihtaa terkkaa ja sain kokeneen viiskymppisen terkkarin, jolla oli itsellään kaksi lasta. Kyllä se empatia oli aitoa, ymmärsi mistä puhun, eikä tyrmännyt minua jollain oppaan tekstillä. Kyseli heti tarkemmin ja totesi, että asiaa kannattaa tutkia tarkemmin. Ruoka-aineallergiahan se sieltä sitten löytyi.
En nyt sano, että yksittäistapauksesta pitää vetää liikaa yleistyksiä, mutta sanotaan vaikka niin päin, että KOKEMUKSESTA on hyötyä!
No toki sillä voi olla vaikutusta. Omallani ei ollut lapsia, juuri valmistunut ja hänellä oli yksi oikea kirjasta opittu vastaus kaikkeen. Nyt on toinen vähän vanhempi ja lapsellinen, jolla on vähän enemmän perspektiiviä, että on monia tapoja toimia. Itse olen oppinut ainakin lapsen saannin myötä paljon, mutta kaikkihan meistä elämässä oppii. Voihan jollain vanhemmalla terveydenhoitajalle taas olla pinttyneet tavat ja on jo unohtanut, että vauvoissa on eroa. Lopulta yksilökysymys taitaa kuitenkin olla tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihana terkka esikoisen kanssa. Kolme omaa lasta, empaattinen turvallinen ote ja hyvät hoksottimet. Kuopuksen aikana terkka vaihtui. Ihan nuori tyttö, varmaan juuri valmistunut. Hoiti ne tarkastukset ihan asiallisesti, mutta ei ollenkaan ollut sellaista oloa, että juuri häneltä olisi halunnut kysyä neuvoa yhtään mihinkään. Kontakti oli minimaalinen ja muodollinen ja virallinen. Jotenkin "läpäisimme" mutta emme itse saaneet mitään.
Keskimmäisen kohdalla mulla oli nuori ja täysin kokemattoman oloinen neuvolatäti, siis olen melko varma että oli neitsyt (oli vähän sellainen urpo) ja se hoki koko raskauden, miten toinen synnytys sujuu hyvin koska ekakin synnytys sujui ja jankkasi niitä yksiä ja samoja asioita kaikki käynnit. Kysyin kuuluuko niiden koulutukseen synnytyksen seuraaminen, niin ei kuulemma kuulu, mutta olivat katsoneet videon.
No mä jouduin kiireelliseen sektioon ja koko synnytys oli ihan kaaottinen tapahtuma ja kun soitin tälle neuvolatädille ja peruutin tulevan neuvola-aikani ja kerroin, että makaan leikeltynä osastolla ja vauva on teholla, hän oli oikeasti sen kuuloinen että alkaa itkemään. Eihän mikään siis hänen vikansa ollut, mutta otti kyllä koko jutun todella raskaasti. Onneksi omassa tapauksessani kävi kaikki hyvin. Ehkä nykyään hän osaa olla jo vähän parempi työssään, varmasti on jo muitakin vastaavia kokenut.
Onhan se vähän koomista kun synnyttämätön th pitää valmennusta ja kertoo miltä supistus tuntuu.
Pitäisikö lastensuojelussa työskentelevillä olla kokemusta lapsuuden kaltoinkohtelusta, väkivallasta jne. vai kenties omat lapset huostassa? Vai molemmat?
Itse olen kokenut ensimmäistä mainituista, kelpaisinko nyt vaikka olen lapseton? (En ole tosin hakeutumassa alalle).
Psykiatreilla pitäisi olla vähintään vakavahkoja mielenterveyden ongelmia, mielellään jotain vakavampaa kuten skitsofrenia. Ehkä ajoittain heikommin lääkittynä, että saisi tuntumaa harhaisuuteen?
Pitäisikö syöpälääkärin olla sairastanut syöpää? Yleinen asenne ja se, osaako asiansa vai ei, merkitsee kokemusta enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän koomista kun synnyttämätön th pitää valmennusta ja kertoo miltä supistus tuntuu.
Mietipä miltä sitten tuntuu, kun se synnytyksen kokenut terkka olisikin kokenut asiat ihan eri tavalla kuin sinä. Esim. hän ei olisi kokenut synnytyksiä kovin kivuliaina ja sinulle ne olisivat olleet helvetillisiä?
Ihan oikeasti ihmiset: ammattilaiset miltä vain alalta ovat yleensä kehittyneet paremmiksi oltuaan ammatissa pitkään, eli nuoremmat saattavat olla pihalla. Omat elämänkokemukset ovat sen verran suppea lähtökohta, että niillä ei pitkälle pötkitä, kyllä se on se lukemattomien erilaisten asiakkaiden ja heidän ongelmiensa/sairauksiensa kanssa työskentely, joka tuo osaamista.
Itse aion hakea neuvolaan töihin vasta kun on lapsia. Ihan vaan siksi että ymmärtäisin paremmin eikä sanomaani voisi mitätöidä sen takia ettei minulla ole omakohtaista kokemusta.
T. Th-opiskelija