Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Nuorena opiskelijana olin ulkomailla eräässä seminaarissa tms. sellaisessa maaseutupaikassa (onneksi!) Olin juuri tavannut ihanan pojan, jonka kanssa kuljeskelimme yhdessä tuon seminaarinkin ajan. Kävelimme käsikkäin iltapimeällä hiekkatietä pitkin, kun tajusin että kohta lävähtää pepusta ja lujaa. Otin muutaman askeleen tiestä sivuun ja kyykistyin ripulille. Onneksi oli pilkkosen pimeää! En nähnyt tielle, eikä sieltä näkynyt minua. Tuo poika jäi tielle odottamaan minua, ja kuulin kuinka hän luontevasti jutteli vastaantulevile muille seminaarilaisille niitä näitä muttei maininnut minun kykkivän ripulilla. Kuivasin itseni heiniin ja palasin tielle. Jälkeen päin kuulin, että melkein koko porukalla oli ruokamyrkytys! Oma kokemukseni ei suinkaan ollut noloimmasta päästä. Eikä se minua enää nolota. Menin tuon pojan kanssa naimisiin.

Nolompaa oli se, kun yläasteella ihmettelin, mikä mun polvitaipeessa pullottaa. Ääneen siinä päivittelin ja vedin lahkeen kautta ulos edellispäivän pikkuhousut.

Minullakin on tuollainen koirajuttu. Olin hurjan ujo teini, ja kovin ihastunut lähellämme asuvaan poikaan. Ulkoilutin kerran vanhaa kultaista noutajaamme puistossa, kun huomasin yhtäkkiä pojan istuvan kavereineen penkillä, jonka ohi joutuisimme koiran kanssa kulkemaan. Ahdistuin jo pelkästä ohi kävelemisestä kamalasti, ja yritin viuhtoa mahdollisimman nopeasti eteenpäin näyttäen coolilta. Itsepäinen koiramme, uros tietysti, jäikin juuri poikien kohdalle haistelemaan jotain ihanaa tuoksua. Minä kaahotin fleksinmitan päähän edelle ja nykäisin. Vastus helpotti ja jatkoin tyytyväisenä matkaani. Pojat huusivat perään, että koira jäi. Käännyin kauhuissani katsomaan - panta oli irronnut ja kelautui hitaasti hiekkatiellä rahisten minua kohti. Koira jatkoi tyytyväisenä haisteluaan. Minun piti posket punoittaen käydä hinaamassa se koira pois, ei meinannut liikkua millään. Pojat nauroivat huvittuneina. 

Yksi aivan kestämättömän nolo tilanne oli kätilöopintojeni aikaan. Olin siihen mennessä jo ollut monissa harjoitteluissa ja alan töissäkin, eli en ollut aivan kokematon. Tein polilla sisätutkimusta ennenaikaisuutta pelkäävälle naiselle. Jotenkin vahingossa tuuppasin sormet väärään reikään, enkä edes huomannut mitään, ennen kuin nainen hämmentyneenä kysyi, että mitä ihmettä teen. Punastuin ja änkytin, että tutkin vaan tätäkin kautta, se on ihan rutiinia. Nainen kummasteli, ettei ole aiemmin moiseen törmännyt. No, on se ihan totta, että peräsuolen kautta voi tutkia vauvan laskeutumista ennen synnytyksen käynnistymistä, mutta kyllä se yleensä tehdään ihan vaan yhdellä sormella ja siitä varoitetaan etukäteen... Tuossa tilanteessa se ei olisi ollut lainkaan tarpeen. Pokkana vaan jatkoin sitten normaalilla sisätutkimuksella ja ultraamisella. Vieläkin tulee syvä häpeä, kun ajattelen tilannetta. Olisihan sitä voinut sanoa, että anteeksi, tapahtui vahinko ja pahoitella. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ajokortti jo vuosia, mutta edelleenkään en oikein hahmota niitä auton "rajoja", joten parkkeeraaminen ja tiettyyn paikkaan pysähtyminen aiheuttaa harmaita hiuksia, etenkin jos joku on katsomassa. Ajoin sitten taas yhtenä kertana parkkihallin lippuautomaatin viereen huomatakseni, että taas jäi auto liian kauas. Takana tietysti jo pari autoa odottamassa, että minä otan lipun ja menen halliin, joten peruuttaakaan ei voinut tai muuten korjata auton paikkaa. Yritin siinä sitten kurotella automaattiin roikkuen puoliksi ikkunasta. Siinä kurotellessani jostain alkoi kuulua auton torven tööttäystä ja luulin, että takana oleva auto tööttää minulle. Mulkaisin tietysti häntä tappavasti - onneksi en sentään näyttänyt keskaria! Nimittäin kun vihdoin sain lipun käteeni ja hilasin kroppani takaisin ikkunasta, tajusin, että olin ihan itse soittanut sitä **tanan torvea lantiollani. =D =D Ei siis riittänyt, että roikuin ikkunasta kuin mikäkin idiootti kurottelemassa lippua ja mulkoilemassa muita autoilijoita, vaan kaiken lisäksi keräsin huomiota itseeni soittamalla auton torvea koko akrobaattisen suorituksen ajan. Kyllä hävetti! Laitoin auton nopeasti parkkiin ja hävisin paikalta. =D

Apua, totaalinen repeäminen 😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Opinnäytetyön esitystä varten tein muistiinpanoja koko yön. Salissa oli muutama kymmenen ihmistä. Olin kirjoittanut itselleni ylös, millainen prosessi se toteutettu projekti oli. Koska luin papereista sanan sieltä, toisen täältä, sanoin ilmeisesti joka kerta kun piti sanoa projekti sanan prosessi. Lopussa opettaja kysyi suunnilleen näin: "Kun teillä nyt on ollut käynnissä tämä prosessi, niin kuvailetko vielä, kuinka itse projekti sujui".

Ihan kauhein painajainen, jos täytyy puhua yleisölle ja sotkee sanat. Ei naurata.

Olin ollut viettämässä iltaa Helsingin keskustassa kosteissa merkeissä. Väsymyksen yllättäessä lähdin kotia kohti lähijunalla. Asuin silloin vantaalaisessa lähiössä ja matka yöjunalla vaan kesti ja kesti, junan pysähtyessä jokaisella pysäkillä.

Yllättäen iski huono-olo ja ryntäsin oksentamaan junan vessaan. Pöntön sijaan oksensin lavuaariin, jota sit tovin aikaa yritin putsata siinä onnistumatta.

Hetken ehdin istua penkillä, kunnes oksennus pyrki jälleen ulos. Vessa varattuna (voi sitä raukka joka minun jälkeen sinne meni), juna onneksi pysäkillä joten jatkoin samalla vauhdilla ovesta ulos ja oksensin laiturille. Onneksi toimenpide oli nopeasti ohi ja pääsin jatkamaan vielä saman junan kyydissä. Seuraavaa olisi joutunut odottamaan tunnin.

Oli oikeasti noloa. Olin aikuinen nainen, joka ei koskaan oksentele alkoholin takia.

Viimeisin mikä on jäänyt mieleen, oli reilu pari vuotta sitten kun olin pyytänyt kivaa ja komeaa miestä treffeille perjantaina, ja samana iltana sitten oli tarkoitus käydä hänen kanssaan ulkona. Oli talvi ja liukasta, mies tuli autollaan hakemaan mua kotoa, ja kävellessäni hänen autolleen rappukäytävästä, oikein laitettuna ja nätit vaatteet päällä, liukastuin ja lensin perseelleni oikein kaaressa. Mies tietysti tuli heti auttamaan, enkä meinannut siis itse päästä ylös kun maa oli niin liukas etten saanut kädellä tukea mistään 😂 hetken meni sötvätessä siinä kuin bambi jääradalla..

Treffit menivät kuitenkin oikein hyvin, ja nyt ollaan edelleen yhdessä 😊 tuolle sattumalle tulee aina välillä naurettua yhdessä.

Toinenkin juttu tuli mieleen. Kerran kauppareissulla mulla ei ollut silmälaseja mukana, ja näköni on siis aika huono. Kävelin miehen perässä ja selostin hänelle, että kylläpä nää tomaatit näyttää hyviltä ja laitoin ostoskoriin jota mies kantoi.. ainoa vaan, että ei ollut mun mies, vaan huomattavasti iäkkäämpi vanhaherra, jolla vaan oli suunnilleen samansävyiset vaatteet päällä 😂

Pari juttua tulee mieleen. Teininä oltiin koulun laskettelureissulla. siinä oltiin ankkurihissiin jonossa ja oma vuoroni tuli, jotenkin se koukku meni takkini alle ja minä turvalleen maahan. Kynsin lunta varmaan 15 metriä lunta suut ja silmät täynnä ennen kuin hissinhoitaja huomasi ja pysäytti hissin. Ei auttanut asiaa että olin häpeilevä teini ja tuon tapahtuman näki varmaan puolet koulusta. Juu, en ole lasketellut enää sittemmin ikinä.

Toinen tapahtui myös vuosia sitten, olin kyllä jo parikymppinen. Olin äitini kanssa ylittämässä Mannerheimintietä keskellä kirkasta la-päivää kun kengän korkoni tarttui kiinni ratikkakiskoon. Siinä lensin turvalleni varmaan 40 muun ihmisen ympäröimänä. Asiaa ei auta äitini joka huutaa jotain "herrajumalaa, sattuiko"! No sattui niin s***nasti mutta se henkinen kolaus oli vielä lujempi. Äitille mumisin vaan että nyt suu kiinni kun kaikki muutenkin katsoo.

Tuli mieleen vielä kolmaskin: olin töissä avokonttorissa. Minulla oli jalassa tekonahkasaapikkaat joissa oli liukas pohja. Tulin sitten yhden kurvin vähän turhan vauhdikkaasti ja tajusin että nyt mennään nurin. Hädissäni tartuin sellaiseen irtosermiin joka ei kaatunut mukanani mutta minä kaaduin kamalan kolinan säästelemänä kun sermi heilui mukana. Muistan kun kymmenen päätä nousi katsomaan äänen aiheuttajaa - en ole kyllä ikinä noussut niin nopeasti lattialta kuin tuolloin 😅

Vierailija kirjoitti:

Olin vessatilan aulassa odottamassa vessakopin vapautumista, ja minulle joku toinen jonottava sanoi, että ykköskopin lukko ei sitten toimi, siellä on joku sisällä. Okei, selvä homma. Tämä jonottaja pääsee sitten toiseen koppiin ja jään itse venailemaan, kun aulatilaan tulee kolmas henkilö. Hänelle selitän ykköskopin tilanteen, mutta yllättäen vastaus onkin luokkaa "Höpö höpö, ei siellä ketään ole" ja tyyppi menee kiskomaan ovea auki! Ja kyllä, oli siellä joku raukka.

Enemmän tietty ton kiskojan moka mutta kyllä siinä hävetti kun ei saanut tarpeeksi ponnekkaasti ilmeisesti sanottua että kyllä siellä joku on, kun toinen salamannopeasti tarttuu kahvaan...

Tästä tuli mieleen, että junassa on joskus tilanteita, ettei lukko toimi ja kun muutenkin ei meinaa joskus löytää toimivaa vessaa...useimmiten mennyt tämä hyvin. Matkustin yhteen aikaan tosi paljon junalla, jotan kaikkea tuli vastaan. Mutta kerran oli tilanne ettei lukko toiminut. Joku tuli kiskomaan ovea, kiskoin vastaan ja koetin huutaa, että varattu, mutta ei kuullut tai joku muu syy. Siinä istuessa on vähän vaikea kiskoa vastaan lujaa, jos toinen seisoo. Nainen sai vessan oven auki ja pyyteli kyllä hämillään anteeksi. Onneksi se oli nainen, kun minäkin olen. Sanoin sitten sille naiselle, että lukko ei sitten toimi. Hän totesi asian ja taisi lähteä etsimään toista vessaa, ettei käy samalla tavalla kuin minulle. Ei se minua hävettänyt oikeastaan, tässäkin mielestäni se toinen mokasi. 

Olin pääsykokeissa muutama vuosi sitten ja kotiin tullessani huomasin, että olin koko päivän kulkenut mustat sormenjäljet pitkin naamaa. :( Pyörän ketjut tipahti matkalla, mutta luulin pesseeni käteni riittävän hyvin, mutta ilmeisesti sitten en. Ai luoja miten hävetti ja jäin ilman opiskelupaikkaakin.

Vierailija kirjoitti:

Tää itseasiassa tapahtui eilen.

Olin käymässä Ruotsissa ja olin sitten kaverin luona käydessäni unohtanut mp3-soittimeni sen luo. No sovittiin treffit rautatieasemalle ja lähdin sitten kävelemään sinne hotellilta (matkaa ehkä noin 3km). Olin kävelly ehkä jotain 2 kilsaa, kunnes joku pyöräilevä mies pysäyttää mut ja sanoo jotain ruotsiksi. Sanoin, että en puhu ruotsia ja sitten se sanoi englanniks, että mun perse näkyy :D Mulla oli siis päällä hame, ei kovin pitkä sellanen, ja sen helma oli jäänyt mun selän ja repun väliin. Olin siis kävellyt kaks kilsaa perse kaikkien nähtävillä :D Ai kauhee, ku hävettää. Ei enää ikinä Ruotsiin.

Menit kommandona?

Up :)

Joskus teiniaikoina olin menossa sovituskoppeihin ja marssin nopeasti pää alhaalla takimmaisiin koppeihin kunnes eteeni tulee tyyppi jota tietenkin väistän, kas kummaa sekin väisti samaan suuntaan ja väistän uudestaan ja hänkin väistää. Siinä sitten väistelin hetken lisää kunnes nostin katseen ylös lattiasta ja kauhukseni huomastin väistelleeni omaa peilikuvaa. Luikin nopeasti koppiin ja tapauksen ainoana todistajana oli 6-7v lapsi joka ilmoitti äidilleen "joku tyttö teki tässä näin" luultavasti matkien sivuttaisliikkeitäni.

Vierailija kirjoitti:

Joskus teiniaikoina olin menossa sovituskoppeihin ja marssin nopeasti pää alhaalla takimmaisiin koppeihin kunnes eteeni tulee tyyppi jota tietenkin väistän, kas kummaa sekin väisti samaan suuntaan ja väistän uudestaan ja hänkin väistää. Siinä sitten väistelin hetken lisää kunnes nostin katseen ylös lattiasta ja kauhukseni huomastin väistelleeni omaa peilikuvaa. Luikin nopeasti koppiin ja tapauksen ainoana todistajana oli 6-7v lapsi joka ilmoitti äidilleen "joku tyttö teki tässä näin" luultavasti matkien sivuttaisliikkeitäni.

😂🤣😂🤣😂

Pukukoppiepisodista tuli mieleen kun teini-iässä olin vaatekaupassa äitini ja siskoni kanssa. Sovitin pillifarkkuja jotka oli tosi kapeaa mallia. Jotenkin onnistuin häröillä itseni jumiin niihin ylikireisiin lahkeisiin ja tajusin että nyt mennään rytinällä sovituskopin verhojen läpi. Yritin vielä selvittää tilanteen hyppimällä (?!) itseni niiden lahkeiden sisään mutta ei se auttanut vaan pompin yhdellä jalalla läpi sovituskopin verhon ja mätkähdin kaupan lattialle housut kintuissa. Voi sitä häpeän määrää. Äitini ja siskoni saivat aika pitkään maanitella pois meikäläistä sovituskopista.

nainen 31v kirjoitti:

Paha ripulitarina:

Uuden miehen kanssa villi ilta stadin ytimessä. Molemmat kännissä. Päätetään lähtee jatkoille mun luo Espooseen. Elielin aukiolla bussi-pysäkillä iskee hirvee ripuli, en pysty muuta, kun vetää hameen ylös ja sukkikset pikkareineen alas ja vetää ripulipaskat bussipysäkin lasiseinää vasten. Bussit tulee, mutta steissin vartijat "pidättää" mut vahingonteosta. Joudun putkaan. Mies lähtee kotiinsa. Seuraavana päivänä krapulassa katson kyttiksellä valvontakameran kuvaa, jossa paskannan pysäkin lasiseinään. Myönnän rikoksen ja maksan 200e korvauksia. Hävetti helvetisti. Komeat miespoliisit pidätteli naurua. Itkin ja sain keskustelutuokion poliisin sossun kanssa. Nolous vain jatkui siis. En juonut 6kk tuon jälkeen. Hävetti ja vitutti. Aika moni katsoi "leffan", jossa mä ripuloin läsiseinälle perse paljaana. Onneksi siinä ei ollut ääniä.

Voi luoja, nauroin tälle 10min vedet silmissä! 😂😂😂😂

No näitä on tapahtunut...

- Lentokoneessa mulla oli oma muovinen vesipullo mukana, joka "räjähti" paineen vuoksi lentokoneessa. Ei siis hajonnut itse pullo mutta kaikki vedet pärskyi mun ja vieruskaverin päälle. Nolotti. Kivat 4h siinä istua märkänä.. (olin täyttänyt pullon kentällä)

- Kävin poikaystävän kanssa syömässä. Mulla on vähän huono itsehillintä ruoan suhteen ja syötiin aika hemmetin paljon kiinalaista ruokaa. myöhemmin poikaystävän luona mulla rupee tulee huono olo, menen vessaan ja ennen kuin ehdin mitään muuta tehdä oksennan suoraan lavuaariin kaiken syömäni. No, lavuaari meni tukkoon ja aika helvetin pahasti, sillä joku hänen kämppiksistään on keksinyt huuhtoa hammaslangat lavuaarista alas, jolloin siellä ei varmasti liiku mikään vähänkään kiinteämpi. Hahaha apua mä hain jonkun lasin keittiöstä, sillä ja käsin sitten kauhon sisältöä vessanpönttöön :D samaan aikaan poikaystävän naispuolinen kämppis tulee ja haluaisi suihkuun.. mä selitän että nyt ei onnistu anteeksi. Se kattoo mua vähän hölmösti "ai, harrastitteko te seksiä kylppärissä?". Pakko oli kertoa että oksensin. En tiedä kumpi olisi ollut nolompaa.

Sitten tämä... josta mä ajattelin etten ikinä julkisesti puhu. Tietäjät tietää ja tutuille terkkuja, tästä mut kyllä tunnistetaan <3:

Mun ensimmäinen auto oli Lada. 18-vuotiaana olin aika rohkea ja uskalsin lähteä mun samaralla Helsingin keskustaankin jos oli tarvis. Mulla oli ihastus kyydissä ja mentiin Stockkan hulluille päiville. Parkkeerasin stockkan parkkihalliin. Parin tunnin jälkeen lähdettiin ajamaan. Siellä on se aika jyrkkä ramppi ylös Mannerheimintielle.. edessä autoja, punaiset valot ja pysähdyttiin rinteeseen. Jutellaan ihastuksen kanssa niitä näitä kunnes jossain vaiheessa tajuan että eikä.. nyt on muuten jyrkkää mun autolle. Rupesin jo kiroilemaan kauhuissani kun näin silmissäni kuinka tilanne tulisi etenemään. Vihreät vaihtu, autot lähtee edestä ajamaan ja odotan hetken että saan tilaa. Painan kaasun pohjaan, auto lähtee vauhdilla taaksepäin koska ei vaan Ladalla pääse niin helposti (arvatkaa osasinko mäkilähtöä..) Meinaan törmätä takana olevaan bemariin mutta saan iskettyä kässärin ja jarrut päälle. Hahhaaha......... sitten siinä autoa uudelleen käynnistäessä mulle aletaan tööttäilemään, taakse kertyy paljon autoja ja joku huutaa vielä "saatanan maalaiset".  Kiitos teille bemarin rouville jotka tulitte työntämään vähän autoa että päästiin liikkeelle. Ihastukseni nauroi pelkääjänpaikalla kuollakseen, minä loin häneen murhaavan katseen ja sanoin että meneppä sinäkin. Kaaosta kerrakseen, taisin ajaa vielä punaisiakin päin koska en uskaltanut enää pysähtyä. Voin sanoa että en ole toipunut vieläkään häpeästä vaikka tästä on jo 8 vuotta. Tähän liittyy vielä vähän muutakin mutta jätetään yksityiskohdat kertomatta.

- Olin kaupan kassana. Katsoin että jaha, joku pikkutyttö pelaa pelikonetta. Lyhyt, pinkit vaatteet ja tukka saparoilla. Paljon oli kassalla jonoa mutta sanoin anteeksi hetkinen ja menin tämän "tytön" luokse. Tyttö kääntyi ympäri jolloin kauhistukseni totesin että hän onkin lähemmäs 50v aasialainen nainen. Hän ihmetteli vähän mutta sain keksittyä sekunnissa hyvän selityksen: joo se kone ei toiminu aikasemmin niin mä vaan tulin kattoo että toimii se nyt. Kassalla olleet asiakkaat kyllä nauroivat.

225 jatkaa

- Pyörryin ensimmäisessä työharjoittelussani pelkästä ulosteen hajusta. Kiva oli ekaa päivää, ekaa varttia olla töissä ja minä jouduin poistumaan asiakkaan WC:stä koska tunsin että nyt lähtee taju. Pääsin käytävälle, kaaduin ja iskin vielä pääni lattiaan. Havahduin kun ohjaajani kyselee hädissään että mikä sulle tuli. Joooo.... "en oo syöny kunnolla, vähän jännitti". Ei, kyllä se oli se haju. Ajattelin tuolloin että lopetan opinnot tähän enkä halua koko alalle mutta 2v sitten valmistuneena olen vähän karaistunut sitten ensimmäisen harjoittelun.

Naurakaa ihmiset itsellenne, älkää ottako kaikkea niin vakavasti :D Rakastan lukea muiden juttuja.

Tänään aamulla puoli 9 aikoihin kun olin menossa kesätöihin,kengännauha pyöriytyi pyörän polkimen ympärille keskellä suojatietä ja ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ajaa yli, jolloin nauha kiertyi vielä enemmän polkimen ympärille. Siihen sitte kaupan kohdalle suojatien viereen pysähdyin ja jäin seisomaan jalat molemmilla puolilla pyörää. Yritin kaikkeni saada nauhan pois, mutta se oli kiertyny 3 kierrosta eikä jalkaa saanut pois kengästä/liikkumaan 2cm enempää. 

Siinä sitte keskellä kaupunkia seison toinen jalka polkupyörässä kiinni autojen ajaessa ohi ja odottaen apua, sillä itse en saanut sitä pois yrityksistä huolimatta. Pysäytin sitten polkupyöräilijän joka tuli auttaan muttei saanut narua irti. Lopulta paikalle pysähtyi toinenkin polkupyöräilijä ja saatiin lopulta kenkä irti ku myöhemmin paikalle tullut irrotti koko nauhan kengästä :D

Mahto olla autoilijoilla ihmettelemistä kun minä siinä roikun pyörätiellä autotien vieressä toinen jalka ilmassa ja toinen tasapainoilemassa ja pitämässä pyörää pystyssä samalla ku toinen auttaja yrittää leikata nauhaa poikki työavaimilla ja toinen seuraa vierestä tilannetta :D. Onneksi saatiin kenkä irti ja tilanne ei sinällään ollut nolo,mutta erittäin huvittava, kaikkea sitä voi sattua työmatkalla :D. En ees ajatellu että uudet kengät menee pilalle siinä vaiheessa ku se yritti leikata nauhaa poikki, oli pikkasen tärkeempääki mietittävää :DD. 

On jääny ennenki nauha jumiin, muttei koskaan noin pahasti että apua pitäny pyytää :D apua nyt en uskalla enää ajaa nauhakengillä :O. 

Haine kirjoitti:

No näitä on tapahtunut...

- Olin kaupan kassana. Katsoin että jaha, joku pikkutyttö pelaa pelikonetta. Lyhyt, pinkit vaatteet ja tukka saparoilla. Paljon oli kassalla jonoa mutta sanoin anteeksi hetkinen ja menin tämän "tytön" luokse. Tyttö kääntyi ympäri jolloin kauhistukseni totesin että hän onkin lähemmäs 50v aasialainen nainen. Hän ihmetteli vähän mutta sain keksittyä sekunnissa hyvän selityksen: joo se kone ei toiminu aikasemmin niin mä vaan tulin kattoo että toimii se nyt. Kassalla olleet asiakkaat kyllä nauroivat.

Mahtavan hyvä pelastus!

Saavuin junalla pääteasemalle. Ulkona satoi aivan järkyttävästi, siis kirjaimellisesti kuin saavista kaataisi. Päätin juosta n. 50 metriä lähimpään katokseen odottamaan kyytiäni. No en päässyt kuin noin 10 metriä kun housuni putosivat nilkkoihin. Ihmiset junassa nauroivat, en usko että kukaan ulkona huomasi...tai ainakin toivon niin.