Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Sairaskohtaus koulussa, heräsin ambulanssissa. Tiedän, että tässä ei ole mitään hävettävää, mutta en vaan voi sille tunteelle mitään. :( Mulla on semmonen paha tapa aina nolata itteni muiden edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aika raadollista luettavaa. Tosi moni on ripuloinut, pissannut tai laatoittanut ihmisten ilmoilla... Oikeastiko tämmöstä tapahtuu porukalle? Itselleni ei ole, vaikka kaikkea muuta noloa kyllä.

Mitä kaikkea muuta noloa?

No kröhöm, olen niistä jo muutaman kertonut tässä ketjussa... sellaisia hassuja perusmokia. Mutta eritteitä niihin ei liity!

nainen 31v kirjoitti:

Paha ripulitarina:

Uuden miehen kanssa villi ilta stadin ytimessä. Molemmat kännissä. Päätetään lähtee jatkoille mun luo Espooseen. Elielin aukiolla bussi-pysäkillä iskee hirvee ripuli, en pysty muuta, kun vetää hameen ylös ja sukkikset pikkareineen alas ja vetää ripulipaskat bussipysäkin lasiseinää vasten. Bussit tulee, mutta steissin vartijat "pidättää" mut vahingonteosta. Joudun putkaan. Mies lähtee kotiinsa. Seuraavana päivänä krapulassa katson kyttiksellä valvontakameran kuvaa, jossa paskannan pysäkin lasiseinään. Myönnän rikoksen ja maksan 200e korvauksia. Hävetti helvetisti. Komeat miespoliisit pidätteli naurua. Itkin ja sain keskustelutuokion poliisin sossun kanssa. Nolous vain jatkui siis. En juonut 6kk tuon jälkeen. Hävetti ja vitutti. Aika moni katsoi "leffan", jossa mä ripuloin läsiseinälle perse paljaana. Onneksi siinä ei ollut ääniä.

OMG! Ihan kamalaa! Mä en joisi enää ikinä tuollaisen jälkeen..

Vierailija kirjoitti:

nainen 31v kirjoitti:

Paha ripulitarina:

Uuden miehen kanssa villi ilta stadin ytimessä. Molemmat kännissä. Päätetään lähtee jatkoille mun luo Espooseen. Elielin aukiolla bussi-pysäkillä iskee hirvee ripuli, en pysty muuta, kun vetää hameen ylös ja sukkikset pikkareineen alas ja vetää ripulipaskat bussipysäkin lasiseinää vasten. Bussit tulee, mutta steissin vartijat "pidättää" mut vahingonteosta. Joudun putkaan. Mies lähtee kotiinsa. Seuraavana päivänä krapulassa katson kyttiksellä valvontakameran kuvaa, jossa paskannan pysäkin lasiseinään. Myönnän rikoksen ja maksan 200e korvauksia. Hävetti helvetisti. Komeat miespoliisit pidätteli naurua. Itkin ja sain keskustelutuokion poliisin sossun kanssa. Nolous vain jatkui siis. En juonut 6kk tuon jälkeen. Hävetti ja vitutti. Aika moni katsoi "leffan", jossa mä ripuloin läsiseinälle perse paljaana. Onneksi siinä ei ollut ääniä.

Mitenkähän romanssi eteni tuon jälkeen...

Olin talvella menossa viettämään tyttöjen iltaa toiseen kaupunkiin. Taitoin matkan bussilla, mukanani oli (onneksi) vaihtovaatteet baaria varten. Matka oli kestänyt jo tovin, jalat ja takapuoli puuduksissa, vähän venyttelin ja etsin uutta hyvää asentoa. Nostin jalan toisen päälle, kuului rasahdus. Ajattelin että housujen sauma vähän vaan äänähti asennon vaihdon myötä. En ajatellut asiaa sen enempää. Kuinka ollakaan pois jäädessäni totuus paljastui. Tuuli ja vieno pakkanen pääsi iholle - housut oli sisäreidestä revenneet.. Repeämä jatkui jalkojen väliin niin, että valkoiset stringit oikein huusi huomiota mustien farkkujen raosta.

Kävelin pysäkiltä kaverille laukku takapuolen päällä ja kaulahuivi vapaasti roikkuen, jotta myös etumus peittyi. Matka ei onneksi ollut pitkä, tuskallista kävellä kuin muniva kana. Pääsin perille ja vaihdoin housut. "Muutaman" viinilasillisen jälkeen oli aika siirtyä baariin.

Kuinka ollakaan tietä ylittäessä nilkkurin kanta lähti luistamaan ratikkakiskolla, ja lensin perseelleni, väistämättä kiljahdin täysillä - silloin viimeistään tunsin kaikki katseet:D Elämä vilahti silmissä. Ihmismassa oli takanani myös ylittämässä tietä. Taksi ajoi juuri kohdalleni ja soitti torvea, että väistyisin. Muutenkin hätääntyneenä koitin pyristellä ylös ja vain sudin paikoillani. Selvisin kuitenkin.

Vaikka rapsin housut ym., sisälle mennessä ne olivat märät sulaneesta lumesta. Onneksi oli pimeää, olisi muuten voinut luulla että olen myös pissannut housuun.

Loppujen lopuksi ilta oli kuitenkin hauska, ja jostain syystä jäi hyvin mieleen, haha! :D

Minullakin repesivät housut persuksista koko sauman pituudelta, kun kumarruin nostamaan jotain. Kuului ihan kovan pierun tapainen ääni repeämisestä, ja tietenkin kaikki luulivat että pieraisin. Tuohon aikaan myös jostain syystä käytin toisinaan housuja ilman alusvaatteita. Luojan kiitos tuolla kertaa oli alushousut.

Olin ystäväni kanssa elektroniikkaliikkeessä kiertelemässä. Ja voi kumpa olisin huomannut että liikkeessä oli samaan aikaan aivan ystäväni näköinen nainen... Sillä jossain vaiheessa aloin seuraamaan tätä ja lörpöttelin ja kommentoin kaikkia tuotteita hänelle muka vitsikkäästi. "Ystävä" vain jatkoi matkaa eikä vastannut mitään, enkä edes tajunnut ihmetellä. Olisinko ehkä 5-10 min seurannut ja puhellut tälle valeystävälle kunnes hän lähti liikkeestä mitään sanomatta ja samassa jo huomasinkin oikean ystäväni. Tämä vieras varmaan piti minua ihan kahelina.

Tämä sattui kaauan sitten vanhemmilleni. Mentiin siis perheen kanssa ensimmäistä ja viimeistä kertaa laivalle ja me lapset olimme juuri sairastaneet oikein kunnon oksennustaudin. No paluumatkallahan se sitten iski vanhempiini. Olivat aika pahan näköisiä ja oksennellessaan pelkkää nestettä saivat hyvin pahoja katseita. Samoin bussissa, sillä Tallinkin kassit kourassa oksenteleva pariskunta lapsineen voi aiheuttaa tiettyjä mielikuvia.

Olin näytteenottokeskuksen vessassa antamassa pissanäytettä. Tätä ennen piti tietysti hoitaa alapesu, jossa toisella kädellä samalla levitetään häpyhuulet kun käsisuihkulla suihkutetaan. Jostain syystä ovi oli mennyt huonosti lukkoon ja eikös joku keski-ikäinen mies juuri läväytä oven auki kun istun siellä pöntöllä v-asennossa lettu levitettynä. Kumarruin eteenpäin ja nappasin haarat kiinni pikavauhtia. Mies nolostuneena sulki oven nopeasti ja taisi anteeksipyynnön sopertelujakin kuulua.

Näitä eritteitä mullakin....

Jotain 13-vuotiaana tulin huonovointiseksi koulussa ja lähdin kesken päivän kotiin. Bussimatkalla olo paheni ja lopulta oksensin ympäri bussin lattiaa. Herttaista, etenkin kun olin kouluruualla syönyt runsaasti porkkanaraastetta.

Yhden kerran parikymppisenä baarissa iski pahoinvointi. Istuin baarin nurkassa sohvalla ja kurotin vain selkänojan taakse antamaan ylen. Ihme että kukaan ei sanonut asiasta. Jälkikäteen nolottaa niin paljon ja säälin sitä parkaa, joka on joutunut siivoamaan mun sotkuni.

Mulla tuli ripulit housuuun kaupassa. Yhtäkkiä alkoi joku helvetin noro virus. Tapahtuneen jälkeen äkkiä vessaan pyyhkimään paskoja pois housuista. Mutta ihan kunnon märät läntitihän sinne perseeseen jäi. Oli tosi kiva kävellä kaupasta himaan.

Olin vessatilan aulassa odottamassa vessakopin vapautumista, ja minulle joku toinen jonottava sanoi, että ykköskopin lukko ei sitten toimi, siellä on joku sisällä. Okei, selvä homma. Tämä jonottaja pääsee sitten toiseen koppiin ja jään itse venailemaan, kun aulatilaan tulee kolmas henkilö. Hänelle selitän ykköskopin tilanteen, mutta yllättäen vastaus onkin luokkaa "Höpö höpö, ei siellä ketään ole" ja tyyppi menee kiskomaan ovea auki! Ja kyllä, oli siellä joku raukka.

Enemmän tietty ton kiskojan moka mutta kyllä siinä hävetti kun ei saanut tarpeeksi ponnekkaasti ilmeisesti sanottua että kyllä siellä joku on, kun toinen salamannopeasti tarttuu kahvaan...

Ei ollut niinkään julkisesti, vaan töissä muutaman silmäparin nähden. Olin kesätöissä eräässä maalausliikkeessä ja oli kaunis, helteinen kesäpäivä. Maalailin yhden urheilukentän pukutiloja ja siellä oli ihan hemmetin kuuma. Ketään ei liikkunut lähelläkään, joten ajattelin, että hemmetti, otetaan samalla rusketusta, kun kukaan ei ole näkemässä ja niinpä riisuin paidan pois ja olin pelkissä bikinin yläosassa ja firman haalareissa. Kuuntelin samalla musiikkia enkä ollut huomannut, että auto oli ajanut pihaan.. Sekä meidän firman pomo että kunnan yksi rakennuspuolen työnjohtajista + vielä kunnalle tullut raksainssiharjoittelija kaikki toljottivat siinä vieressä. Häpesin niin paljon enkä siinä paniikissa löytänyt paitaanikaan päälle, joten ihan pokkana vaan selitin missä vaiheessa työt on ja milloin on valmista. Mahtoi kesähessulle jäädä jännä mielikuva maalarin hommista.. Mutta hei, edelleen saman firman palkoilla jo 10 vuoden ajan, joten ei se ihan huonosti kuitenkaan mennyt! Ja kyllä, paita päällä.

Olin salilla tekemässä kyykkyjä tangolla ja kyykkyjen välissä vesihörppyä hakiessa jotenkin onnistuin kävelemään suoraan päin sitä hemmetin tankoa. Pää kumahti siis siihen tangon reunaan, en sentään kävellyt keskelle..

Olin pääsykokeissa, ja vatsassa alkoi varmaan jännityksen takia kiertää. Kokeen alkuun oli vielä vähän aikaa ja ajattelin nopeasti käydä vessassa. Ripulia tuli kamala määrä kovalla paineella, yritin vessapaperilla ottaa kiinni, ettei ulkopuolelle kuuluisi niin selvästi. Jouduin vetämään vessan kahdesti, että kaikki paperi ja muu menisivät alas. Vessa jäi myös ihan järkyttävän hajuiseksi, enkä edes saanut opiskelupaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kesäinen, hiljainen sunnuntai-iltapäivä Helsingin Stockmannilla. Mä laittautuneena ihan viimesen päälle cooleihin kuteisiin, joka käsitti trikookankaisen maxihameen. Rullaportaita alas ja sit kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä. Tunnen et hame nykii, se on jäänyt rullaportaiden väliin, yritän nykiä mut ei irtoo minnekkään, lyön hätäpysäytysnappia ja seisoskelen siinä kyyryssä ettei hame lähde päältä :D 

Missään ei näy ristin sielua.

Myyjä vilahtaa nurkan takana ja huutelen sille sitte että tarttis vähä apua :D No sit siinä venailen pienen ikuisuuden vartijaa, asiakkaita käy pällistelemässä kun mitäki sirkuseläintä... Myyjä ihana onneks piti mulle seuraa siinä ja koitti rauhotella että näitä sattuu, ite olin ihan sairaan nolona ja teki mieli esim kuolla siihen paikkaan :D Vartija tuli sit saksien kanssa ja leikkas mekon helmasta poikki. Laitoin aurinkolasit naamalle ja kirmasin ekasta ovesta ulos ja kävelin vielä pitkälle ennen ku kehtasin pysähtyä :D

Aaa, maxihameet! Nyt muistinkin, polkupyörä ja maksihameet/-mekot.. No, toissakesänä lähdin pyöräillen kohti rantaa uusi maxihame päälläni. En tajunnut nostaa helmaa polkiessa ja yhtäkkiä tunsin miten helma alkaa nykiä kovasti ja meno hidastuu. Olin juuri ylittämässä tietä, kun hameen helma jäi ihan kunnolla ketjujen väliin (pyörässä ei ollut ketjusuojaa, nykyisin on..) ja jumahdin siihen ihan täysin. En päässyt kunnolla eteen- enkä taaksepäin. Autoja oli tulossa molemmista suunnista ja minä siinä keskellä tietä hameen helma ketjujen välissä. Ainut keino päästä pois oli nostaa pyöräni sen verran ilmaan, etteivät renkaan liikkeet vedä helmaa vielä lisää solmuun ja hypähtelin pyörän kanssa tien yli. En saanut selvitettyä sitä sotkua mitenkään ja helma oli tottakai ruskean ketjuöljyn peitossa, joten soitin kaverini apuun ja hivuttauduin sivuun odottamaan, "tässä nyt vain hengailen, ei mitään hätää". Kaverini saapui paikalle saksien kanssa ja ainut vaihtoehto oli katkaista helma poikki ja siitä sitten pikkuhiljaa rengasta "taaksepäin" pyöritellen loput helmasta pois ketjujen välistä.. Näin jälkikäteen ja tänä someaikakautena kun miettii niin joku etenemistäni odottamaan joutunut autoilija olis saanut hyvää youtube-matskua..

Pääsykokeisiin liittyy minullakin paha moka. Kokeen alussa sanottiin, että mielellään mustekynällä vastaukset. Yllättäen minulla oli mukana ehkä 5 lyijykynää ja 1 mustekynä. Kirjoittelin ja mietin. Jotenkin heiluttelin sitä mustekynää miettiessäni niin, että se lähti kuin lingottuna ilmaan ja eturivin tytön jalkoihin. Yritin huikkia, että pssssst, annatko sen kynän. Pääsykokeen valvoja pyysi hiljaisuutta, sitten kurottelin eteenpäin ja yritin yltää viivottimella tökkäämään tyttöä. Tyttö käännähti ja sähähti, että mitä sä siinä kurkit. Luuli varmaan, että yritin nähdä hänen vastauksensa. Kaikkein nolointa oli, kun valvoja tuli pyytämään minut pois paikalta kaikkien nähden. Sain sipistyä hänelle, että mustekynä putosi. Hän pyöritteli päätään ja vastasi, että onhan sinulla ainakin 5 kynää vielä pöydällä. Sain jatkaa koetta, mutta nielin kyyneleitä koko loppuajan. Tuntui, että kaikki vilkuilivat minuun päin ja peittelivät vastauksiaan.

Pääsin kirkonpenkkipieruiluun asti ja nyt pitää hakea nauruun Buranaa. Olen tullut leikkauksesta ja nauraminen varmaan avaa ompeleet, siltä ainakin tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Olin ystäväni kanssa elektroniikkaliikkeessä kiertelemässä. Ja voi kumpa olisin huomannut että liikkeessä oli samaan aikaan aivan ystäväni näköinen nainen... Sillä jossain vaiheessa aloin seuraamaan tätä ja lörpöttelin ja kommentoin kaikkia tuotteita hänelle muka vitsikkäästi. "Ystävä" vain jatkoi matkaa eikä vastannut mitään, enkä edes tajunnut ihmetellä. Olisinko ehkä 5-10 min seurannut ja puhellut tälle valeystävälle kunnes hän lähti liikkeestä mitään sanomatta ja samassa jo huomasinkin oikean ystäväni. Tämä vieras varmaan piti minua ihan kahelina.

Tämä sattui kaauan sitten vanhemmilleni. Mentiin siis perheen kanssa ensimmäistä ja viimeistä kertaa laivalle ja me lapset olimme juuri sairastaneet oikein kunnon oksennustaudin. No paluumatkallahan se sitten iski vanhempiini. Olivat aika pahan näköisiä ja oksennellessaan pelkkää nestettä saivat hyvin pahoja katseita. Samoin bussissa, sillä Tallinkin kassit kourassa oksenteleva pariskunta lapsineen voi aiheuttaa tiettyjä mielikuvia.

Tekö sen noroepidemian sinne laivalle levititte? Ei mennä tommosiin paikkoihin taudissa!

Opinnäytetyön esitystä varten tein muistiinpanoja koko yön. Salissa oli muutama kymmenen ihmistä. Olin kirjoittanut itselleni ylös, millainen prosessi se toteutettu projekti oli. Koska luin papereista sanan sieltä, toisen täältä, sanoin ilmeisesti joka kerta kun piti sanoa projekti sanan prosessi. Lopussa opettaja kysyi suunnilleen näin: "Kun teillä nyt on ollut käynnissä tämä prosessi, niin kuvailetko vielä, kuinka itse projekti sujui".

Märkäpieru kirjoitti:

Olin puolimaratonilla ja tottakai kaikki paikat täynnä väkeä. Juoksin rennosti, juoksu kulki, stailit kuteet päällä ja miesten katseetkin tais vähän hivellä - tunsin itseni aika timmiksi ja urheilulliseksi ja kivan näköiseksi.

Sitten yhtäkkiä...liekö ollut urheilujuoma, harjoittelun aiheuttama stressi vai hyvää vauhtia vedetty eka kymppi...maha kääntyi ympäri. Pidättelin hetken mutta Tunsin että märkä juoksi shortsinlahkeesta ja haistoin hirveän happaman lemahduksen, tuli sellainen märkä vetelä vinkuva pieru ja tunsin että koko mahan sisältö oli tulossa kohta lahkeen kautta ulos. Syöksyin äkkiä väkijoukon läpi mutta en ehtinyt kovinkaan kauas kun oli pakko laskea kastuneet, paskanhajuiset housut kinttuun ja päästää noin arviolta kuusi litraa vesiripulia ruoholle. Kaikki katsoivat, kaikki. Kaikki näkyi, yritin pidellä paitaa ylhäällä ja laskin huutoripulia persauksista, katse ja etupuoli kohti yleisöä, äijät tuijotti suoraan jalkoväliin (joka oli juoksun takia sheivaamatta) ja minä vaan väänisin myrkynkatkuista lantaläjää ja tuijotin epätoivoisena takaisin. Sitten yksi äijä, joukon komein tietysti, tuli kohti, niin että se näki ihan KAIKEN, ihan läheltä. Antoi mulle pari nenäliinaa ja sanoi ihan neutraalisti että juostessa josku tapahtuu tota, ja kääntyi selin ja jäi näkösuojaksi vähän matkan päähän. Juoksin puistoja ja metsiä pitkin kotiin ja itkin häpeästä koko matkan. Toivottavasti kukaan porukasta ei nähnyt. Muistan sitä yhtä äijää iltarukouksissani.

Herraisä mä nauroin tälle vedet silmistä roiskuen! Ainakin sulla on sana hallussa, jos se yhtään lohduttaa.