Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei kaikki vanhat sielut!
Rakkaudella, minä.
11.06.2017 |
Tarvitsen teidän apuanne.( Se kuka ei tiedä mitä "vanha sielu" tarkoittaa, niin tiedoksi, ei tarkoita ikää). Olen 36 v. nainen. Jos tunnistat itsesi "vanhaksi sieluksi", niin ilmoita itsestäsi jotakin. Huomaan kyllä kuka on "vanha sielu".
Kommentit (116)
Rakkaudella, minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ikivanha, kiertonsa loppuvaiheessa oleva sielu. Enkä sano tätä ylpeillen, sillä vajaa 30 v. maallisen elämäni ajan olen ollut kummajainen joka paikassa. Jo syntyessäni aikuiset katsoivat silmiini kummastellen, ihmetellen mikä olen ja tietämättä miten toimia kanssani, samalla kun minä taas näin heidän lävitseen. Edelleenkin monet ihmiset, itseäni fyysiseltä iältä vanhemmatkin, tuntuvat sisältä kypsymättömiltä ja olemassaolostaan hämmentyneiltä, ja tämä koskee etenkin auktoriteetteja ja tässä maailmassa menestyneeksi katsottuja ihmisiä. Statusasiat ovatkin olleet sellaisia, joihin en ole koskaan kyennyt samaistumaan. Olen sitä mieltä, että yhteyden syntyminen ei katso asemaa, sukupuolta ym. ulkoisia seikkoja.
On ollut raskas taival elää vanhuksena ihmisten keskellä, katsella ihmiskunnan lakkaamatonta säpinää ja kohkaamista asioista samalla kun itselle kaikki on aina tuntunut jo kauan sitten koetulta, mikään maallinen asia ei tule uutena tai jaksa hämmästyttää. Olen pitkälti teeskennellyt elämää: ulkoisesti tehnyt monia normaaliksi katsottuja asioita kuten opiskellut eteenpäin, saanut poikakavereita ja pyrkinyt työelämään, mutta nämä ovat vain ulkoisia, hetkellisiä puitteita, jotka eivät itselleni milloinkaan tuo tyydytystä. Toisaalta vastapainona kykenen nauttimaan pienenpienistä asioista ja arvostamaan niitä. Viihdyn parhaiten omissa oloissani ja juuri mikään määrä yksinäisyyttä ei tunnu liialta, sillä tunnen koko ajan olevani kuitenkin yhteydessä kaikkeuteen.
Odottelen oikeastaan fyysistä vanhenemista, sillä elämä nuorena naisena tämänpäivän maailmassa on ollut kohdaltani varsin paradoksaalista ja huvittavaa itsessään, vanheneminen antaisi minulle myös muiden silmissä "luvan" olla välittämättä somemaailmasta, idoleista, merkkilaukuista ja biletyksestä ym. luonnolleni kerta kaikkiaan vieraista, ohi menneistä asioista.
Kiitos tällaisen ketjun avaamisesta, täältä löytyi kommentteja, joihin pystyn samaistumaan. Sanoiko täällä joku olevansa Turusta? :) Ulkomaailmassa en ole törmännyt "ikäisiini" kuin muutaman kerran elämäni aikana, joten vaikka en itse enää jaksa aktiivisesti etsiäkään, aina olen avoin kaltaisteni kohtaamiselle.
Moi! Olen ketjun avaaja, ja sanoin myös sen Turku -jutun. Eli asun tässä lähellä. Sinäkin...?
Juu, Turussa asun :) Kiva että täällä päin on muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi. On kans sama ongelma. Asun Lapissa.
Saitteko te vanhat sielut olla lapsuudessanne lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Saitteko te vanhat sielut olla lapsuudessanne lapsia?
Tietysti. Tosin aika paljon joutuu kiusatuksi kun on niin outo.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudella, minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ikivanha, kiertonsa loppuvaiheessa oleva sielu. Enkä sano tätä ylpeillen, sillä vajaa 30 v. maallisen elämäni ajan olen ollut kummajainen joka paikassa. Jo syntyessäni aikuiset katsoivat silmiini kummastellen, ihmetellen mikä olen ja tietämättä miten toimia kanssani, samalla kun minä taas näin heidän lävitseen. Edelleenkin monet ihmiset, itseäni fyysiseltä iältä vanhemmatkin, tuntuvat sisältä kypsymättömiltä ja olemassaolostaan hämmentyneiltä, ja tämä koskee etenkin auktoriteetteja ja tässä maailmassa menestyneeksi katsottuja ihmisiä. Statusasiat ovatkin olleet sellaisia, joihin en ole koskaan kyennyt samaistumaan. Olen sitä mieltä, että yhteyden syntyminen ei katso asemaa, sukupuolta ym. ulkoisia seikkoja.
On ollut raskas taival elää vanhuksena ihmisten keskellä, katsella ihmiskunnan lakkaamatonta säpinää ja kohkaamista asioista samalla kun itselle kaikki on aina tuntunut jo kauan sitten koetulta, mikään maallinen asia ei tule uutena tai jaksa hämmästyttää. Olen pitkälti teeskennellyt elämää: ulkoisesti tehnyt monia normaaliksi katsottuja asioita kuten opiskellut eteenpäin, saanut poikakavereita ja pyrkinyt työelämään, mutta nämä ovat vain ulkoisia, hetkellisiä puitteita, jotka eivät itselleni milloinkaan tuo tyydytystä. Toisaalta vastapainona kykenen nauttimaan pienenpienistä asioista ja arvostamaan niitä. Viihdyn parhaiten omissa oloissani ja juuri mikään määrä yksinäisyyttä ei tunnu liialta, sillä tunnen koko ajan olevani kuitenkin yhteydessä kaikkeuteen.
Odottelen oikeastaan fyysistä vanhenemista, sillä elämä nuorena naisena tämänpäivän maailmassa on ollut kohdaltani varsin paradoksaalista ja huvittavaa itsessään, vanheneminen antaisi minulle myös muiden silmissä "luvan" olla välittämättä somemaailmasta, idoleista, merkkilaukuista ja biletyksestä ym. luonnolleni kerta kaikkiaan vieraista, ohi menneistä asioista.
Kiitos tällaisen ketjun avaamisesta, täältä löytyi kommentteja, joihin pystyn samaistumaan. Sanoiko täällä joku olevansa Turusta? :) Ulkomaailmassa en ole törmännyt "ikäisiini" kuin muutaman kerran elämäni aikana, joten vaikka en itse enää jaksa aktiivisesti etsiäkään, aina olen avoin kaltaisteni kohtaamiselle.
Moi! Olen ketjun avaaja, ja sanoin myös sen Turku -jutun. Eli asun tässä lähellä. Sinäkin...?
Juu, Turussa asun :) Kiva että täällä päin on muitakin.
Niinpä! Oisko muitakin Turusta? perustetaan oma piiri.: D Jos joku haluaa tutustua murto- osaan mun mietteitä, niin käykää katsomassa epäselvää vastaustasi "Elämä on illuusio" - ketjuun. Selitin tosi huonosti yhden kohdan. No mut kuitenkin. Siinä aloittaja on tää kristitty mystikko, joka on varmaan kans aika vanha sielu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei kukaan sieluttelija ikinä koe olevansa nuori sielu?
Minä muistan mistä tulin. Suunnattoman suuri laakso jossa alhaalla oli noin miljoona hopeanväristä suurkaupunkia. Laakson valaisi monet auringot matalalta.
Kävelin seiniä kulkevia läpinäkyviä käytäviä. Sitten minulle tuli tunne, että minua on huijattu.
Seuraavaksi olin vauvana pikkusängyssä. Muistan ikkunan. Paljon naamoja ja pehmoeläimen.
Minua vitutti tuo oma avuttomuus. Ymmärsin kyllä, mutta kykyä liikkua tai puhua ei ollut.
Nypin siltä pehmoketulta karvat. Sitä sitten ihmettelivät vanhempani. Myöhemmin ihmettelivät, kun kuorin appelsiinin veitsellä täydellisesti alle vuoden ikäisenä.
Nypin tuosta pehmoeläimestä kaikki karvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kaikille ongelmille on olemassa todellinen syy, josta fantasiat aiemmista elämistä saattavat olla toki metafora.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus
Voin olla hyvinkin sosiaalinen vaikka tunnen olevani ryhmän ulkopuolella. Ei ole sellaista syvää sidettä vaikka toiseen ihmiseen. Usein vaistoaa/tietää ettei olla toisen kanssa samalla aaltopituudella. Sisäinen ulkopuolisuuden tunne. Joskus ahdistavakin.
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan sieluttelija ikinä koe olevansa nuori sielu?
Eihän silloin ole mitään muistettavaa jos on vasta taipaleensa alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus
Voin olla hyvinkin sosiaalinen vaikka tunnen olevani ryhmän ulkopuolella. Ei ole sellaista syvää sidettä vaikka toiseen ihmiseen. Usein vaistoaa/tietää ettei olla toisen kanssa samalla aaltopituudella. Sisäinen ulkopuolisuuden tunne. Joskus ahdistavakin.
Juuri näin.
Mäkin olen Turusta, kirjoitin aikaisemmin jo ketjuun.
Rakkaudella, minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ikivanha, kiertonsa loppuvaiheessa oleva sielu. Enkä sano tätä ylpeillen, sillä vajaa 30 v. maallisen elämäni ajan olen ollut kummajainen joka paikassa. Jo syntyessäni aikuiset katsoivat silmiini kummastellen, ihmetellen mikä olen ja tietämättä miten toimia kanssani, samalla kun minä taas näin heidän lävitseen. Edelleenkin monet ihmiset, itseäni fyysiseltä iältä vanhemmatkin, tuntuvat sisältä kypsymättömiltä ja olemassaolostaan hämmentyneiltä, ja tämä koskee etenkin auktoriteetteja ja tässä maailmassa menestyneeksi katsottuja ihmisiä. Statusasiat ovatkin olleet sellaisia, joihin en ole koskaan kyennyt samaistumaan. Olen sitä mieltä, että yhteyden syntyminen ei katso asemaa, sukupuolta ym. ulkoisia seikkoja.
On ollut raskas taival elää vanhuksena ihmisten keskellä, katsella ihmiskunnan lakkaamatonta säpinää ja kohkaamista asioista samalla kun itselle kaikki on aina tuntunut jo kauan sitten koetulta, mikään maallinen asia ei tule uutena tai jaksa hämmästyttää. Olen pitkälti teeskennellyt elämää: ulkoisesti tehnyt monia normaaliksi katsottuja asioita kuten opiskellut eteenpäin, saanut poikakavereita ja pyrkinyt työelämään, mutta nämä ovat vain ulkoisia, hetkellisiä puitteita, jotka eivät itselleni milloinkaan tuo tyydytystä. Toisaalta vastapainona kykenen nauttimaan pienenpienistä asioista ja arvostamaan niitä. Viihdyn parhaiten omissa oloissani ja juuri mikään määrä yksinäisyyttä ei tunnu liialta, sillä tunnen koko ajan olevani kuitenkin yhteydessä kaikkeuteen.
Odottelen oikeastaan fyysistä vanhenemista, sillä elämä nuorena naisena tämänpäivän maailmassa on ollut kohdaltani varsin paradoksaalista ja huvittavaa itsessään, vanheneminen antaisi minulle myös muiden silmissä "luvan" olla välittämättä somemaailmasta, idoleista, merkkilaukuista ja biletyksestä ym. luonnolleni kerta kaikkiaan vieraista, ohi menneistä asioista.
Kiitos tällaisen ketjun avaamisesta, täältä löytyi kommentteja, joihin pystyn samaistumaan. Sanoiko täällä joku olevansa Turusta? :) Ulkomaailmassa en ole törmännyt "ikäisiini" kuin muutaman kerran elämäni aikana, joten vaikka en itse enää jaksa aktiivisesti etsiäkään, aina olen avoin kaltaisteni kohtaamiselle.
Moi! Olen ketjun avaaja, ja sanoin myös sen Turku -jutun. Eli asun tässä lähellä. Sinäkin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä... Teen töitä nuorten parissa. Pidän itsestään selvänä, että muutkin "näkee" saman kuin mä. Mutta eihän se olekaan niin. Tunnistan vanhoja sieluja myös lapsista.
Mä pidän itseäni hyvänä ihmistuntijana. Varmaan aika moni muukin pitää. Kerran olen tehnyt väärän tulkinnan ihmisestä. Siis väärän silleen, että ihminen osoittautuikin aivan toisenlaiseksi hyvin pian, olikin mukava ja empaattinen.
Aistin heti, jos musta ei pidetä. Eikä sillä ole mitään tekemistä oman itsetunnon kanssa. En siis kulje tuolla ja ajattele, että voih, musta ei pidetä, vaan mä vaan aistin sen. Joskus sitä tietoa tulee käytettyä myös siihen, että ärsytän tahallani. Testaan ihmisiä.
Yksi asia, mikä on selvittämättä on ne kaikki mukavat ihmiset, jotka saa mut ärsyyntymään. Mistä se johtuu? Ei ole mitään varsinaista syytä, en ainakaan keksi mitään syytä miksi meinaan räjähtää joidenkin seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus
Voin olla hyvinkin sosiaalinen vaikka tunnen olevani ryhmän ulkopuolella. Ei ole sellaista syvää sidettä vaikka toiseen ihmiseen. Usein vaistoaa/tietää ettei olla toisen kanssa samalla aaltopituudella. Sisäinen ulkopuolisuuden tunne. Joskus ahdistavakin.
Tyypillistä introvertille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudella, minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ikivanha, kiertonsa loppuvaiheessa oleva sielu. Enkä sano tätä ylpeillen, sillä vajaa 30 v. maallisen elämäni ajan olen ollut kummajainen joka paikassa. Jo syntyessäni aikuiset katsoivat silmiini kummastellen, ihmetellen mikä olen ja tietämättä miten toimia kanssani, samalla kun minä taas näin heidän lävitseen. Edelleenkin monet ihmiset, itseäni fyysiseltä iältä vanhemmatkin, tuntuvat sisältä kypsymättömiltä ja olemassaolostaan hämmentyneiltä, ja tämä koskee etenkin auktoriteetteja ja tässä maailmassa menestyneeksi katsottuja ihmisiä. Statusasiat ovatkin olleet sellaisia, joihin en ole koskaan kyennyt samaistumaan. Olen sitä mieltä, että yhteyden syntyminen ei katso asemaa, sukupuolta ym. ulkoisia seikkoja.
On ollut raskas taival elää vanhuksena ihmisten keskellä, katsella ihmiskunnan lakkaamatonta säpinää ja kohkaamista asioista samalla kun itselle kaikki on aina tuntunut jo kauan sitten koetulta, mikään maallinen asia ei tule uutena tai jaksa hämmästyttää. Olen pitkälti teeskennellyt elämää: ulkoisesti tehnyt monia normaaliksi katsottuja asioita kuten opiskellut eteenpäin, saanut poikakavereita ja pyrkinyt työelämään, mutta nämä ovat vain ulkoisia, hetkellisiä puitteita, jotka eivät itselleni milloinkaan tuo tyydytystä. Toisaalta vastapainona kykenen nauttimaan pienenpienistä asioista ja arvostamaan niitä. Viihdyn parhaiten omissa oloissani ja juuri mikään määrä yksinäisyyttä ei tunnu liialta, sillä tunnen koko ajan olevani kuitenkin yhteydessä kaikkeuteen.
Odottelen oikeastaan fyysistä vanhenemista, sillä elämä nuorena naisena tämänpäivän maailmassa on ollut kohdaltani varsin paradoksaalista ja huvittavaa itsessään, vanheneminen antaisi minulle myös muiden silmissä "luvan" olla välittämättä somemaailmasta, idoleista, merkkilaukuista ja biletyksestä ym. luonnolleni kerta kaikkiaan vieraista, ohi menneistä asioista.
Kiitos tällaisen ketjun avaamisesta, täältä löytyi kommentteja, joihin pystyn samaistumaan. Sanoiko täällä joku olevansa Turusta? :) Ulkomaailmassa en ole törmännyt "ikäisiini" kuin muutaman kerran elämäni aikana, joten vaikka en itse enää jaksa aktiivisesti etsiäkään, aina olen avoin kaltaisteni kohtaamiselle.
Moi! Olen ketjun avaaja, ja sanoin myös sen Turku -jutun. Eli asun tässä lähellä. Sinäkin...?
Juu, Turussa asun :) Kiva että täällä päin on muitakin.
Niinpä! Oisko muitakin Turusta? perustetaan oma piiri.: D Jos joku haluaa tutustua murto- osaan mun mietteitä, niin käykää katsomassa epäselvää vastaustasi "Elämä on illuusio" - ketjuun. Selitin tosi huonosti yhden kohdan. No mut kuitenkin. Siinä aloittaja on tää kristitty mystikko, joka on varmaan kans aika vanha sielu.
Kannatetaan Turku -piirin perustamista :D Miten sinuun ap saisi yhteyden? Olen itsekin seuraillut mystikon kirjoituksia täältä eri ketjuista. Siinä todellakin vaikuttaisi olevan vanha ja valmis sielu... hän kertoo asioista, jotka vetävät minua puoleensa ja jotka vielä koen löytämisen arvoisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudella, minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ikivanha, kiertonsa loppuvaiheessa oleva sielu. Enkä sano tätä ylpeillen, sillä vajaa 30 v. maallisen elämäni ajan olen ollut kummajainen joka paikassa. Jo syntyessäni aikuiset katsoivat silmiini kummastellen, ihmetellen mikä olen ja tietämättä miten toimia kanssani, samalla kun minä taas näin heidän lävitseen. Edelleenkin monet ihmiset, itseäni fyysiseltä iältä vanhemmatkin, tuntuvat sisältä kypsymättömiltä ja olemassaolostaan hämmentyneiltä, ja tämä koskee etenkin auktoriteetteja ja tässä maailmassa menestyneeksi katsottuja ihmisiä. Statusasiat ovatkin olleet sellaisia, joihin en ole koskaan kyennyt samaistumaan. Olen sitä mieltä, että yhteyden syntyminen ei katso asemaa, sukupuolta ym. ulkoisia seikkoja.
On ollut raskas taival elää vanhuksena ihmisten keskellä, katsella ihmiskunnan lakkaamatonta säpinää ja kohkaamista asioista samalla kun itselle kaikki on aina tuntunut jo kauan sitten koetulta, mikään maallinen asia ei tule uutena tai jaksa hämmästyttää. Olen pitkälti teeskennellyt elämää: ulkoisesti tehnyt monia normaaliksi katsottuja asioita kuten opiskellut eteenpäin, saanut poikakavereita ja pyrkinyt työelämään, mutta nämä ovat vain ulkoisia, hetkellisiä puitteita, jotka eivät itselleni milloinkaan tuo tyydytystä. Toisaalta vastapainona kykenen nauttimaan pienenpienistä asioista ja arvostamaan niitä. Viihdyn parhaiten omissa oloissani ja juuri mikään määrä yksinäisyyttä ei tunnu liialta, sillä tunnen koko ajan olevani kuitenkin yhteydessä kaikkeuteen.
Odottelen oikeastaan fyysistä vanhenemista, sillä elämä nuorena naisena tämänpäivän maailmassa on ollut kohdaltani varsin paradoksaalista ja huvittavaa itsessään, vanheneminen antaisi minulle myös muiden silmissä "luvan" olla välittämättä somemaailmasta, idoleista, merkkilaukuista ja biletyksestä ym. luonnolleni kerta kaikkiaan vieraista, ohi menneistä asioista.
Kiitos tällaisen ketjun avaamisesta, täältä löytyi kommentteja, joihin pystyn samaistumaan. Sanoiko täällä joku olevansa Turusta? :) Ulkomaailmassa en ole törmännyt "ikäisiini" kuin muutaman kerran elämäni aikana, joten vaikka en itse enää jaksa aktiivisesti etsiäkään, aina olen avoin kaltaisteni kohtaamiselle.
Moi! Olen ketjun avaaja, ja sanoin myös sen Turku -jutun. Eli asun tässä lähellä. Sinäkin...?
Juu, Turussa asun :) Kiva että täällä päin on muitakin.
Niinpä! Oisko muitakin Turusta? perustetaan oma piiri.: D Jos joku haluaa tutustua murto- osaan mun mietteitä, niin käykää katsomassa epäselvää vastaustasi "Elämä on illuusio" - ketjuun. Selitin tosi huonosti yhden kohdan. No mut kuitenkin. Siinä aloittaja on tää kristitty mystikko, joka on varmaan kans aika vanha sielu.
Kannatetaan Turku -piirin perustamista :D Miten sinuun ap saisi yhteyden? Olen itsekin seuraillut mystikon kirjoituksia täältä eri ketjuista. Siinä todellakin vaikuttaisi olevan vanha ja valmis sielu... hän kertoo asioista, jotka vetävät minua puoleensa ja jotka vielä koen löytämisen arvoisiksi.
Hmmm.. Mene sivustolle anna.fi, ja valitse sieltä keskustelu, ja alue "kristallipallo". Olen siellä nimellä Lily-Rose. Lähetä yksityisviesti. Muut Turkulaiset asiasta kiinnostuneet voi kans... Sen jälkeen voidaan vaikka aluksi perustaa Whatsapp -ryhmä, ja sopia tapaamisesta kun siltä tuntuu. Sille sivustolle muuten pystyn kirjoittamaan paljon paremmin, koska näen mitä kirjoitan.. Tässä kirjoittaessa tulee näppäimistö tekstin eteen. Käytän siis puhelinta, koska tietokoneen emolevy sanoi itsensä irti....
Enkä ole tekniikan ihmelapsi... Täytyy ostaa uus jossain vaiheessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudella, minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ikivanha, kiertonsa loppuvaiheessa oleva sielu. Enkä sano tätä ylpeillen, sillä vajaa 30 v. maallisen elämäni ajan olen ollut kummajainen joka paikassa. Jo syntyessäni aikuiset katsoivat silmiini kummastellen, ihmetellen mikä olen ja tietämättä miten toimia kanssani, samalla kun minä taas näin heidän lävitseen. Edelleenkin monet ihmiset, itseäni fyysiseltä iältä vanhemmatkin, tuntuvat sisältä kypsymättömiltä ja olemassaolostaan hämmentyneiltä, ja tämä koskee etenkin auktoriteetteja ja tässä maailmassa menestyneeksi katsottuja ihmisiä. Statusasiat ovatkin olleet sellaisia, joihin en ole koskaan kyennyt samaistumaan. Olen sitä mieltä, että yhteyden syntyminen ei katso asemaa, sukupuolta ym. ulkoisia seikkoja.
On ollut raskas taival elää vanhuksena ihmisten keskellä, katsella ihmiskunnan lakkaamatonta säpinää ja kohkaamista asioista samalla kun itselle kaikki on aina tuntunut jo kauan sitten koetulta, mikään maallinen asia ei tule uutena tai jaksa hämmästyttää. Olen pitkälti teeskennellyt elämää: ulkoisesti tehnyt monia normaaliksi katsottuja asioita kuten opiskellut eteenpäin, saanut poikakavereita ja pyrkinyt työelämään, mutta nämä ovat vain ulkoisia, hetkellisiä puitteita, jotka eivät itselleni milloinkaan tuo tyydytystä. Toisaalta vastapainona kykenen nauttimaan pienenpienistä asioista ja arvostamaan niitä. Viihdyn parhaiten omissa oloissani ja juuri mikään määrä yksinäisyyttä ei tunnu liialta, sillä tunnen koko ajan olevani kuitenkin yhteydessä kaikkeuteen.
Odottelen oikeastaan fyysistä vanhenemista, sillä elämä nuorena naisena tämänpäivän maailmassa on ollut kohdaltani varsin paradoksaalista ja huvittavaa itsessään, vanheneminen antaisi minulle myös muiden silmissä "luvan" olla välittämättä somemaailmasta, idoleista, merkkilaukuista ja biletyksestä ym. luonnolleni kerta kaikkiaan vieraista, ohi menneistä asioista.
Kiitos tällaisen ketjun avaamisesta, täältä löytyi kommentteja, joihin pystyn samaistumaan. Sanoiko täällä joku olevansa Turusta? :) Ulkomaailmassa en ole törmännyt "ikäisiini" kuin muutaman kerran elämäni aikana, joten vaikka en itse enää jaksa aktiivisesti etsiäkään, aina olen avoin kaltaisteni kohtaamiselle.
Moi! Olen ketjun avaaja, ja sanoin myös sen Turku -jutun. Eli asun tässä lähellä. Sinäkin...?
Juu, Turussa asun :) Kiva että täällä päin on muitakin.
Niinpä! Oisko muitakin Turusta? perustetaan oma piiri.: D Jos joku haluaa tutustua murto- osaan mun mietteitä, niin käykää katsomassa epäselvää vastaustasi "Elämä on illuusio" - ketjuun. Selitin tosi huonosti yhden kohdan. No mut kuitenkin. Siinä aloittaja on tää kristitty mystikko, joka on varmaan kans aika vanha sielu.
Kannatetaan Turku -piirin perustamista :D Miten sinuun ap saisi yhteyden? Olen itsekin seuraillut mystikon kirjoituksia täältä eri ketjuista. Siinä todellakin vaikuttaisi olevan vanha ja valmis sielu... hän kertoo asioista, jotka vetävät minua puoleensa ja jotka vielä koen löytämisen arvoisiksi.
Mystikko ei kyllä ole "valmis", mutta en ole minäkään.... Jotkut buddhalaiset esim. vetää vuosituhansia pidemmän korren. 😊
Rakkaudella, mää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudella, minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ikivanha, kiertonsa loppuvaiheessa oleva sielu. Enkä sano tätä ylpeillen, sillä vajaa 30 v. maallisen elämäni ajan olen ollut kummajainen joka paikassa. Jo syntyessäni aikuiset katsoivat silmiini kummastellen, ihmetellen mikä olen ja tietämättä miten toimia kanssani, samalla kun minä taas näin heidän lävitseen. Edelleenkin monet ihmiset, itseäni fyysiseltä iältä vanhemmatkin, tuntuvat sisältä kypsymättömiltä ja olemassaolostaan hämmentyneiltä, ja tämä koskee etenkin auktoriteetteja ja tässä maailmassa menestyneeksi katsottuja ihmisiä. Statusasiat ovatkin olleet sellaisia, joihin en ole koskaan kyennyt samaistumaan. Olen sitä mieltä, että yhteyden syntyminen ei katso asemaa, sukupuolta ym. ulkoisia seikkoja.
On ollut raskas taival elää vanhuksena ihmisten keskellä, katsella ihmiskunnan lakkaamatonta säpinää ja kohkaamista asioista samalla kun itselle kaikki on aina tuntunut jo kauan sitten koetulta, mikään maallinen asia ei tule uutena tai jaksa hämmästyttää. Olen pitkälti teeskennellyt elämää: ulkoisesti tehnyt monia normaaliksi katsottuja asioita kuten opiskellut eteenpäin, saanut poikakavereita ja pyrkinyt työelämään, mutta nämä ovat vain ulkoisia, hetkellisiä puitteita, jotka eivät itselleni milloinkaan tuo tyydytystä. Toisaalta vastapainona kykenen nauttimaan pienenpienistä asioista ja arvostamaan niitä. Viihdyn parhaiten omissa oloissani ja juuri mikään määrä yksinäisyyttä ei tunnu liialta, sillä tunnen koko ajan olevani kuitenkin yhteydessä kaikkeuteen.
Odottelen oikeastaan fyysistä vanhenemista, sillä elämä nuorena naisena tämänpäivän maailmassa on ollut kohdaltani varsin paradoksaalista ja huvittavaa itsessään, vanheneminen antaisi minulle myös muiden silmissä "luvan" olla välittämättä somemaailmasta, idoleista, merkkilaukuista ja biletyksestä ym. luonnolleni kerta kaikkiaan vieraista, ohi menneistä asioista.
Kiitos tällaisen ketjun avaamisesta, täältä löytyi kommentteja, joihin pystyn samaistumaan. Sanoiko täällä joku olevansa Turusta? :) Ulkomaailmassa en ole törmännyt "ikäisiini" kuin muutaman kerran elämäni aikana, joten vaikka en itse enää jaksa aktiivisesti etsiäkään, aina olen avoin kaltaisteni kohtaamiselle.
Moi! Olen ketjun avaaja, ja sanoin myös sen Turku -jutun. Eli asun tässä lähellä. Sinäkin...?
Juu, Turussa asun :) Kiva että täällä päin on muitakin.
Niinpä! Oisko muitakin Turusta? perustetaan oma piiri.: D Jos joku haluaa tutustua murto- osaan mun mietteitä, niin käykää katsomassa epäselvää vastaustasi "Elämä on illuusio" - ketjuun. Selitin tosi huonosti yhden kohdan. No mut kuitenkin. Siinä aloittaja on tää kristitty mystikko, joka on varmaan kans aika vanha sielu.
Kannatetaan Turku -piirin perustamista :D Miten sinuun ap saisi yhteyden? Olen itsekin seuraillut mystikon kirjoituksia täältä eri ketjuista. Siinä todellakin vaikuttaisi olevan vanha ja valmis sielu... hän kertoo asioista, jotka vetävät minua puoleensa ja jotka vielä koen löytämisen arvoisiksi.
Mystikko ei kyllä ole "valmis", mutta en ole minäkään.... Jotkut buddhalaiset esim. vetää vuosituhansia pidemmän korren. 😊
Ja just siks ois kiva löytää samalla aaltopituudella olevia, joiden kanssa voi keskustella ja miettiä asioita yhdessä. 😊💗🐬🌼😇
Alue: Aihe vapaa
Uppista