Hei kaikki vanhat sielut!

Moi! :) Tutustutaanko? :D

Yksinäisyys on illuusio. Sielun tasolla kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. kaikki vain eivät tiedosta sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Olet vanha pieru. Mä oon 22. Hehhee. T: kaunis nainen

Nauti joka päivästä, aika kuluu nopeammin kuin arvaatkaan. Toivottavasti sinäkin pääset kokemaan oman kolmekymmenenkuuden.

Minä lienen etsimäsi. <3

Vierailija kirjoitti:

Moi! :) Tutustutaanko? :D

Sopii. :)

Outo kommentti jo yhteiskuntaan jotenkin huonosti sopeutuva nainen. Minä olen kyllä suorittanut korkeakoulun hyvin arvosanoin ja tehnyt kaiken kunnolla. Sieltä ei ole kenelläkään pahaa sanottavaa. AI niin, otin sen vakavasti, sen koulun nimittäin. Tein kaiken kunnolla.

Mutta se oli liian myöhäistä sillä kaikki aiempien koulujen pissaliisat ovat jo ehtineet levittää minusta niin paljon paskaa ettei myöhemmän elämän suorituksilla ole enää väliä. Siis silloin kun olin 16-20 vuotias. Ne on ratkaisevat hetket.

Näen ihmisten läpi. Tajusin jo lapsena et vanhempi pettää toista vanhempaa vaikka kukaan muu ei sitä tajunnut. Yhtenä esimerkkinä. Hullunahan mua pidettäisiin jos kertoisin avoimesti näistä.

😊

Rakkaudella, minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi! :) Tutustutaanko? :D

Sopii. :)

Sori, mut nuo aurajutut meni vähän yli. En pidä sua hörhönä, ei huolta, mut itse olen skeptinen jopa horoskooppien suhteen. Elämä täytyy kuitenkin elää elämällä, ei uskomalla liikaa hassutuksiin.

Täällä yks. Heräsin joskus 24-25-vuotiaana näille jutuille. (Vuonna 2012 yllätys yllätys :))

Helpotti kun tajusin mistä on kyse. En ole oikeastaan koskaan onnistunut luomaan kunnon yhteyttä ihmisiin, ihan paria poikkeusta lukuunottamatta. Netistä vain tiedän että niitä on :) mutten livenä ole törmännyt. Kyllä minulla silti ystäviä on, oma perhe, sukulaiset jne joiden kanssa aikaa vietän.

Nykyään jo hyväksyn etten sovi siihen muottiin miten elämän kuuluisi mennä, ja välillä osaan jo nauttia siitä. Luoja että olen kyllä yrittänyt sopia muottiin ja miettiä miksen saa esim uusista tuttavuuksista ystäviä, tai työpaikoilla/opiskeluissa pääse piireihin. Alan pikku hiljaa löytää arvoilleni sopivia juttuja, koti luonnon äärellä, luomujutut, sopivasti työtä ja perheen yhdistämistä ym. Balanssia elämään, lisää luontoyhteyttä ym.

Iloa ja valoa sinulle ap, kuka lienetkin. "Sattuma" toi mut tänne kirjoittamaan vaikka nykyään harvoin täällä käyn

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on illuusio. Sielun tasolla kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. kaikki vain eivät tiedosta sitä. 

No mä tiedän ton. Ja tiedostan. Mutta silti...

Useinkaan en ole tahtonut "kuulua piireihin". Tietty meininki... En jaksa sitä ikuista haukkumista ja juoruamista.

Vierailija kirjoitti:

Mutta se oli liian myöhäistä sillä kaikki aiempien koulujen pissaliisat ovat jo ehtineet levittää minusta niin paljon paskaa ettei myöhemmän elämän suorituksilla ole enää väliä. Siis silloin kun olin 16-20 vuotias. Ne on ratkaisevat hetket.

Eivät ole.

Ihmiset joilla on suorastaan pakkomielle "kuulua piireihin" usein sortuvat, no sellaiseen inhottavaan käyttäytymiseen siinä määrin paljon, etten tunne kuuluvani osaksi sellaista porukkaa. Voit myös päästä johonkin piiriin jäseneksi juoruilla. En pidä sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus

Siten, että pidetään hulluna, kun puhuu jotain vähänkin ei-pinnallista...... N 47

Väärässä seurassa todella sitten olette, mutta ettäkö niin harvinaisia syvälliset ihmiset... ehkä minulla on käynyt tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudella, minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi! :) Tutustutaanko? :D

Sopii. :)

Sori, mut nuo aurajutut meni vähän yli. En pidä sua hörhönä, ei huolta, mut itse olen skeptinen jopa horoskooppien suhteen. Elämä täytyy kuitenkin elää elämällä, ei uskomalla liikaa hassutuksiin.

Ei auran näkeminen ole mikään ns. yliluonnollinen juttu. Sen voi myös opetella. Toiset osaavat luonnostaan. Moni ei edes ymmärrä, että näkee auroja, koska luulee, että kaikki muutkin näkevät. Vähän sama kuin värien kanssa. Muistatko tämän kohutun valkokultaisen mekon esimerkiksi?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks. Heräsin joskus 24-25-vuotiaana näille jutuille. (Vuonna 2012 yllätys yllätys :))

Helpotti kun tajusin mistä on kyse. En ole oikeastaan koskaan onnistunut luomaan kunnon yhteyttä ihmisiin, ihan paria poikkeusta lukuunottamatta. Netistä vain tiedän että niitä on :) mutten livenä ole törmännyt. Kyllä minulla silti ystäviä on, oma perhe, sukulaiset jne joiden kanssa aikaa vietän.

Nykyään jo hyväksyn etten sovi siihen muottiin miten elämän kuuluisi mennä, ja välillä osaan jo nauttia siitä. Luoja että olen kyllä yrittänyt sopia muottiin ja miettiä miksen saa esim uusista tuttavuuksista ystäviä, tai työpaikoilla/opiskeluissa pääse piireihin. Alan pikku hiljaa löytää arvoilleni sopivia juttuja, koti luonnon äärellä, luomujutut, sopivasti työtä ja perheen yhdistämistä ym. Balanssia elämään, lisää luontoyhteyttä ym.

Iloa ja valoa sinulle ap, kuka lienetkin. "Sattuma" toi mut tänne kirjoittamaan vaikka nykyään harvoin täällä käyn

Minäkin heräsin 24-25 vuotiaana näihin juttuihin.. Ja edelleen sillä tiellä ollaan..Iloa ja valoa sulle myös! Tosi paljon!

Tuo yhteys on kyllä mukava tunne, silloin on kaikki maailmassa kohdillaan. Mutta itse enemmän ja enemmän tunnen sitä muiden kanssa kun olen tyytyväinen itseeni, myöskään ei niin epämieluisat kohtaamiset eivät horjuta. Ehkäpä sitä ei ole enää yksinäinen, kun on tavallaan enemmän itsensä kanssa, jos nyt osaan selittää. Ja kyllä, yhteyttä löytyy mitä yllättävämmistä paikoista jos antaa mahdollisuuden, voi olla pieniä hetkiäkin.

Minä myös taidan tuollainen vanha sielu olla. Sinänsä hauskaa kun juuri tänään tämä tuli mieleeni. Äitini sanoi minulle ollessani teini, että olen vanha sielu, silloin en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Nyt ymmärrän.