Miksi sinkkuus ja/tai lapsettomuus nähdään vain välivaiheina elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vilpittömästi en usko, että ketään tuntematon ihmistä kiinnostaa sinun parisuhdestatuksesi tai lastensaantihaaveesi.

Suomessa saa täysin vapaasti olla haluamatta lasta.

Tämä keskustelu on käyty tuhansia kertoja. Jostain syystä lapsettomat ikisinkut jatkuvasti jankkaavat, miten heitä syyllistetään ja sitä tai tätä vaikka ketään meistä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Se on eri asia, mitä vaikkapa sinun äitisi ajattelee sinun elämästäsi ja sun täytyy vaan kestää äitäsi - mutta voin vakuuttaa, ettei meitä muita kiinnosta yhtään, meinaatko lisääntyä vai et. Ihan sama.

Jos ketään ei kiinnosta, niin miksi joudun käymään saman keskustelun uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...? Olo on välillä kuin Päiväni murmelina -leffassa :D

ap

Miten tällainen keskustelu tuntemattomien ihmisten kanssa siis syntyy? Odotas, kun yritän kuvitella.

Ikisinkku menee juhliin, jossa on lapsiperheitä. Siellä ikisinkku hakeutuu tuntemattoman äidin seuraan ja avautuu, että hänellä ei ole miestä eikä lapsia. Äiti sanoo ahaa ja ikisinkku alkaa puhua itsestään ja selittää, miten on epäreilua ettei häntä hyväksytä ja miten ihmistä ei ole luotu lisääntymiseen ja että voihan sitä aikuinen elää ilman lapsia ja omakotitaloa ja blaablaablaa.

Tässä vaiheessa kukaan tolkullinen ihminen ei jaksa jäädä kuuntelemaan ja niinpä äiti keksii, että oho, otsolle tuli just kakka. Sori, joudun tästä lähtemään, olisi muuten ollut tosi kiinnostavaa kuulla, mitä sinä ajattelet lisääntymisestä.

Sitten ikisinkku menee vauva.fihin ja kertoo, miten tuntemattomat ihmiset jatkuvasti vaativat häneltä selitystä sille, miksi hän ei lisäänny.

Noinko se meni tällä kertaa?

No ei oikeastaan :) Yleensä kavereiden tai sukulaisten juhlissa leikin sisarusten tai kummilasten kanssa ja joku siihen aina paukahtaa kyselemään onkos nuo sinun lapsia tai jos kysyjä tietää että ne ei ole minun lapsia, niin kysyy, että onko mun lapset jossain lähistöllä. Kun siihen vastaan että ei ole minun lapsia, eikä mulla ole lapsia, niin kysyjä sanoo ehkä jotain sen tyyppistä, että kylläpäs tulen hyvin toimeen lasten kanssa ja että haluanko joskus lapsia, niin siihen kun vastaan, että en halua omia lapsia, niin kysyjä ihmettelee asiaa. Jotkut kyselee enemmän, jotkut vaivaantuneena vaihtaa puheenaihetta. Ehkä voisin valehdella ja sanoa, että "kyllä haluan joskus lapsia" mutta miksi mun pitäisi valehdella omasta elämästäni?

Ja sitten taas nämä tutut kyselijät omasta suvusta: joka kerta kun nähdään niin he kyselevät kaikki mieskuviot ja aloittavat vanhan mantransa lasten tärkeydestä :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen selittäjä aapee. Hanki perhe niin saat onnen mitä sisimpäsi kaipaa.

Vaikka et sitä myönnäkään.

Olen onnellinen, kiitos kysymästä :) Tai siis ethän sinä edes kysynyt, vaan oletit että en ole onnellinen.

Miksi jotkut ei ymmärrä, että lapsiperhe-elämä ei tee kaikkia onnelliseksi? Olen saanut seurata lapsiperhe-elämää läheltä, iloineen ja suruineen. Sisarusteni lapset sekä kummilapset ovat mulle erittäin läheisiä ja tärkeitä, mutta kaikkein onnellisin olen silloin kun pääsen takaisin oman kodin rauhaan ja viihdyn parhaiten omassa seurassani. Sitten jaksan taas käydä lapsiperheiden luona kylässä :) Olen joutunut päättämään monta parisuhdetta sen takia, että mies haluaa lapsia, mutta minä en, ja siksi olen tullut siihen tulokseen, että en halua enää parisuhdetta. Jos vastaan sattuisi tulemaan joku ihmeellinen mies joka olisi kuin maaginen vastakappale minusta, niin toki olen avoin ajatukselle, mutta etsimällä en etsi, koska olen onnellinen näin. Ihan hautaan asti :)

ap

Mä vähän veikkaan, että moni hankkii lapsia just sen takia, että kukaan ei voisi arvostella tai "sääliä" heitä sitten vanhoina. He haluavat sulautua joukkoon ja olla "normaaleja". Ja ehkä taustalla on myös vanhuuden pelko ja yksinjäämisen pelko kun peilikuva alkaa olla vähän rapistunut, joten äkkiä pitää hankkia lapset.

Se on myös hassua, että automaattisesti ajatellaan että "ei halua lapsia" = "ei pidä lapsista".

Mä tykkään lapsista todella paljon (ja lapset tykkää musta). Tykkään myös esim. lehmistä, mutta en silti halua omaa lehmääkään, koska ei vain ole tarpeeksi kiinnostusta, motivaatiota, resursseja. 

Vierailija kirjoitti:

Se on myös hassua, että automaattisesti ajatellaan että "ei halua lapsia" = "ei pidä lapsista".

Mä tykkään lapsista todella paljon (ja lapset tykkää musta). Tykkään myös esim. lehmistä, mutta en silti halua omaa lehmääkään, koska ei vain ole tarpeeksi kiinnostusta, motivaatiota, resursseja. 

Mäkin tykkään lehmistä! Varsinkin vasikoista <3

Ja tosiaan, kyllä mä lapsistakin tykkään :) Enhän mä muuten niiden kanssa vapaaehtoisesti olisi :D Ja nekin tykkää musta kun juoksevat aina vastaan kun tulen kylään ;)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on myös hassua, että automaattisesti ajatellaan että "ei halua lapsia" = "ei pidä lapsista".

Mä tykkään lapsista todella paljon (ja lapset tykkää musta). Tykkään myös esim. lehmistä, mutta en silti halua omaa lehmääkään, koska ei vain ole tarpeeksi kiinnostusta, motivaatiota, resursseja. 

Mäkin tykkään lehmistä! Varsinkin vasikoista <3

Ja tosiaan, kyllä mä lapsistakin tykkään :) Enhän mä muuten niiden kanssa vapaaehtoisesti olisi :D Ja nekin tykkää musta kun juoksevat aina vastaan kun tulen kylään ;)

ap

Jos tässä alkaiskin kysyä ihmisiltä kun ne alkaa udella miehistä ja lapsista, että mites... "On kai sulla jo navetta katsottuna?" "Onko sulla vasikoita?" "Minä sinuna kyllä jo ainakin yrittäisin hankkia lehmiä, et tuosta enää nuorene." "Mun mielestä nainen ei voi olla aidosti onnellinen, jos ei ole renkiä, navettaa ja lehmiä." "Kuitenkin oikeasti haluaisit vasikan, älä kiellä." "Sun lehmättömyytes kyllä jotenkin surettaa mua." "Vaikka ei niin haluaisikaan lehmiä, niin kyllä se oma vasikka muuttaa mielen!" "Kyllä se on niin että ihmisen tarkoitus täällä maan päällä on hoitaa ja rakastaa lehmiä." "Ei ihminen tiedä mitä rakkaus on ennen kuin pitää vastasyntynyttä vasikkaa sylissään." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on myös hassua, että automaattisesti ajatellaan että "ei halua lapsia" = "ei pidä lapsista".

Mä tykkään lapsista todella paljon (ja lapset tykkää musta). Tykkään myös esim. lehmistä, mutta en silti halua omaa lehmääkään, koska ei vain ole tarpeeksi kiinnostusta, motivaatiota, resursseja. 

Mäkin tykkään lehmistä! Varsinkin vasikoista <3

Ja tosiaan, kyllä mä lapsistakin tykkään :) Enhän mä muuten niiden kanssa vapaaehtoisesti olisi :D Ja nekin tykkää musta kun juoksevat aina vastaan kun tulen kylään ;)

ap

Jos tässä alkaiskin kysyä ihmisiltä kun ne alkaa udella miehistä ja lapsista, että mites... "On kai sulla jo navetta katsottuna?" "Onko sulla vasikoita?" "Minä sinuna kyllä jo ainakin yrittäisin hankkia lehmiä, et tuosta enää nuorene." "Mun mielestä nainen ei voi olla aidosti onnellinen, jos ei ole renkiä, navettaa ja lehmiä." "Kuitenkin oikeasti haluaisit vasikan, älä kiellä." "Sun lehmättömyytes kyllä jotenkin surettaa mua." "Vaikka ei niin haluaisikaan lehmiä, niin kyllä se oma vasikka muuttaa mielen!" "Kyllä se on niin että ihmisen tarkoitus täällä maan päällä on hoitaa ja rakastaa lehmiä." "Ei ihminen tiedä mitä rakkaus on ennen kuin pitää vastasyntynyttä vasikkaa sylissään." 

<3 :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on myös hassua, että automaattisesti ajatellaan että "ei halua lapsia" = "ei pidä lapsista".

Mä tykkään lapsista todella paljon (ja lapset tykkää musta). Tykkään myös esim. lehmistä, mutta en silti halua omaa lehmääkään, koska ei vain ole tarpeeksi kiinnostusta, motivaatiota, resursseja. 

Mäkin tykkään lehmistä! Varsinkin vasikoista <3

Ja tosiaan, kyllä mä lapsistakin tykkään :) Enhän mä muuten niiden kanssa vapaaehtoisesti olisi :D Ja nekin tykkää musta kun juoksevat aina vastaan kun tulen kylään ;)

ap

Jos tässä alkaiskin kysyä ihmisiltä kun ne alkaa udella miehistä ja lapsista, että mites... "On kai sulla jo navetta katsottuna?" "Onko sulla vasikoita?" "Minä sinuna kyllä jo ainakin yrittäisin hankkia lehmiä, et tuosta enää nuorene." "Mun mielestä nainen ei voi olla aidosti onnellinen, jos ei ole renkiä, navettaa ja lehmiä." "Kuitenkin oikeasti haluaisit vasikan, älä kiellä." "Sun lehmättömyytes kyllä jotenkin surettaa mua." "Vaikka ei niin haluaisikaan lehmiä, niin kyllä se oma vasikka muuttaa mielen!" "Kyllä se on niin että ihmisen tarkoitus täällä maan päällä on hoitaa ja rakastaa lehmiä." "Ei ihminen tiedä mitä rakkaus on ennen kuin pitää vastasyntynyttä vasikkaa sylissään." 

Eiköhän kohta joku tule valistamaan, että valtaosa ihmisistä ei omista lehmää, joten siksi sitä ei nähdä "normaalina" asiana, joka jokaisen pitäisi hankkia. :D

Oikeastaan ainoa syy, minkä itse (iki)sinkkuna keksin tai löydän sille, että miksi sinkkuutta ja lapsettomuutta nähdään "vain" välivaiheena on se, että jotta tulevaiuudess on tällä pallolla ihmisiä. Mutta harmittaa jos, sitä pidetään jotenkin tavoitteena niin, että ilman lapsen tai vielä enemmän ilman lapsien saamista olisi muilla oikeus leimata tai tulkita elämäni olevan jollei täysin, niin hyvin lähellä epäonnistumista. - Semminkin kun tälle tellukselle taitaa tänäkin päivänä syntyä enemmän lapsia, kuin mitä heistä kaiksita syystä -tai toisesta kyetään huolehtimaan, jotta lapsi saattaisi elää, vaikka nuoruuden kautat- aikuisuuteen asti. 

Sinkkuus taas liittyy tähän niin, että vaikka itse periaatteessa voisinkin haluta saada jälkikasvua, niin en halua saada lasta yksin. Haluaisin mieluusti jakaa lapsesta koituvat -yksinkertaistaen- ilot ja surut jonkun toisen kanssa. Ja edelleen mieluummin niin, että voimme yhdessä tehdä näitä päätöksiä ja lasta koskevia tekoja niin, että ainakin suurimmasta osasta olemme suunnilleen samaa mieltä. Ja aika haarukkaa tälle "projektille" tarvittaisiin vähintäänkin noin parisenkymmentä vuotta...

Se on pitkä aika, jota toki helpottaisi, että löytäsin ensin sen kumppanin, jonka kanssa minun olisi hyvä olla ja vastaavasti minulla hänen kanssa. Täydellistä en hae tai vaadi, enhän ole sellainen itsekkään. Mutta itselleni minä kuitenkin olen enemmän hakemassa tai toiveissa löytää sen kumppanin, eikä se välttämättä ole aina "se" jota, joku muu saattaisi pitää minulle hyvänä.

Kohtalonko ivaa on sitten se, että jos tai kun olen kohdannut jonkun, joka saattaisi olla minusta kiinnostunut enemmän, niin hän ei sitten ole itseäni ihan ni-in paljon viehättänyt, että suhteestamme olisi tullut riittävän pitkä, että sen aikana olisi synytynyt ainoatakaan lasta. Ehkä hyvä niin, sillä lasten tehtävä ei ole kannatella vanhempien kuihtunutta suhdetta väkiksin yllä. Vaikka vastuu ja huolehtiminen nimenomaan lapsesta on niin iso taakka, että ehkä se saattaisi jollain lailla auttaa pitämään yhtä pidempään. -Siis, ikäänkuin lapsettomille ja lapsia saaneille pareille olisi eri kriteerit sille, milloin on oikeus ("lupa") erota ja milloin ei. 

On myös käynyt tosinpäin; eli niin, että jos minä olen mielestäni löytänyt tai kohdannut mielestäni itselleni "sopivan" kumppnin, niin kuinka tylsää onkaan sitten ollut huomata, että tunteeni on jäänyt enempi yksipuoliseksi. Vastaisuudnkaan varalle minulla ei ole tiedossa tietoa tai taitoa, jolla tällaisen potenttiaalisen hyvän kumppanin saisi itselleen, onko ideoita?  

En usko, että paras ja optimaalisin suhde syntyy saati, että se voisi jatkaa hyvinvoivana elämäänsä ainakaan pitkään pakottamalla. - Vaikka toki tiedostan, että pidemmässä suhteeseen mahtuu hyvin monenlaisia tuntemuksia ja hetkiä, joten en missään nimessä odota tai usko, että parisuhteessa elämien tuntuisi aina suuremmoisen ihanalta ja mahtavalta, tai joka milloin tahansa voittaisi sinkkuna olemisen. - Eikä vain siksi, että viihdyn sinkkuna usein oikein hyvin. Hieman tylsää on se, että välillä tuntuu kuin sinkkuuteni on monelle muulle isompi ongelma kuin minulle itselleni, vaan miksi niin.          

SIIS VIELÄKÄÄN ET OLE HANKKINUT LEHMIÄ, vaikka olet jo 37? VOI VOI. Äidilläsi oli tuossa iässä neljä lehmää ja mummollasi seitsemän!