---Huhtikuisten keskiviikko <3

Kirjoitan äkkiä kuulumiset ja luen sitten hartaudella alusta asti. Palaan sitten kirjoittelemaan lisää...



Hermot menee tämän huonovointisuuden kanssa. Ei tiedä mitä söisi, kun tulee niin herkästi huono olo. missään nimessä ei saa syödä liikaa, eikä ainakaan makeaa. Kipuun saa lääkettä, mutta oksennusolo onkin vaikeampi. Muistan kyllä edellisestä, että tämä meni HETI ohi synnytyksen jälkeen ja ruoka maistui taivaalliselta. Johtuu varmaan tosta ahtaasta vatsalaukusta, jota vauva vielä kivasti muljaa jaloillaan...



Kohdunsuulla vihloo aika ahkeraan luitten lisäksi ja mietityttää, että mikä tilanne siellä mahtaa olla, kun supistelee pisin päivää jonkin verran. Välillä tulee vähän tiheämmin ja välillä voi olla tunnin tai parin tauko. Päätin, että jos vedet menee, niin tilaan vielä ambulanssin, kun vauvan kiinnittymisestä ei ole vielä sanottu mitään. Kai neuvolantäti sen osaa sanoa? Muutenkin on määrä lähteä pää kolmantena jalkana, jos vedet menee, kun edellinen tuli syöksyllä siitä.



Näin viime yönä itse asiassa unta, että synnytin pienen pojan. Makasin sairaalassa ilman kipuja ja yhtäkkiä sanoin hoitajille, että nyt ponnistuttaa ja sitten parin supistuksen ja ponnistuksen jälkeen vauva syntyi. Sitten alettiin räpläämään mahaa, että saadaan toinenkin vauva raivotarjontaan ja ulos, kunnes muistettiin, että eihän siellä kahta ollut... Unessa vielä imetin vauvaa ja maitoa tuli hyvin. Toivottavasti meneekin oikeasti niin hyvin. Synnytystä tosin saisi kyllä ennakoida pari kovaakin supistusta, että ehditään sairaalaan tai sitten jos ne vedet alkaisivat vain hieman tihkua...



Touhis 35+4

Ompas jo kerennyt pino kasvaa :)



Vihdoin kerkeän itsekkin pinoutumaan. Olen vain käynyt lukemassa kuulumisianne.



Tsemppiä kaikille jotka lähtevät lähipäivinä vauvanhakuun. Pääsisimpä pian itsekkin.



Tänään oli neuvola. Eipä siellä taaskaan mitään ihmeellistä ollut. Onko teillä muilla ollut millaiset vauvan sykkeet? Meillän on ollut tähän mennessä 140, mutta tänään oli vaan 120. Mistäköhän johtuu?



Miten teillä muilla on oma paino kehittynyt? Mulla on heitellyt jonkin verran, kun viimeksi oli tullut hurjat 500g viikossa ja nyt oli pudonnut 100g. Kait se voi heitellä ihan päivästä ja punnituksen ajankohdastakin johtuen. Molemmat oli tosin aamupunnituksia. Tuskinpa kuitenkaan kannattaa huolestua.



Nyt lopetan, että ei tuu liian pitkää, kun on jo niin pitkä pino.



pesukarhu83 rv 37+5

Huomaa että viimeisiä viikkoja viedään kun on niin aktivoituneita pinoutujia että jo tähän aikaan on pinolla pituutta näin paljon...



Vuodosta... Mullakin tuli sen maanantain polikäynnin jälkeen rusehtavaa/punertavaa vuotoa, mutta se on vissiin ihan normaalia loppuraskauden sisätutkimuksen jälkeen.



Onnea matkaan kaikille vauvanhakureissuun lähteville!!! Saa nähä millon se on oma vuoro. Toivottavasti ei nyt ihan lähipäivinä kun on kunnon flunssan pukannu päälle eikä ois kovin mukava synnyttää nenä koko ajan vuotaen... Suunnittelin että lähettäis tyttöjen kans kunnolla ulkoileen, mutta nyt tää räkätauti vähä jarruttelee, eikä tuo ilmakaan houkuttele kovinkaan paljoo.



(.) Olo alkaa olla melko tukala, en tiedä miten tässä vielä 4viikkoo kestäs jos vauva päättääkin asustella täysiaikaiseksi masussa. On nimittäin niin lähtökuopissaan, että olo on tuskallisempi kuin edellisistä on ollu viimeisinä päivinä. Toivoisin kuitenkin että vauva syntyis joko ennen pääsiäistä tai sitten vasta sen jälkeen, ei ois kovin mukava jos just pääsiäisen viettäis sairaalassa, varsinkaan kun on tulossa kauempana asuvia sukulaisia paikkakunnalle...



Lähdenkin tästä teen keittoon ja nenän niistoon...

daisy82 + masukki rv36

Kylläpä tosiaan nämä vauvat alkavat tulemaan, ettei ihan iäisyyksiin veny tämä odottaminen, vaikka välillä siltä tuntuukin. Itsekin jo malttamattomana odotan tositoimia!



Yö on taas nukuttu huonosti, mutta onneksi aamulla sain sitten vielä vähän pitemmän pätkän torkahdettua, joten vielä järkikin pelaa... Nukahtamista sainkin odotella lähelle kolmea yöllä.



Vauveli jumppasi eilen illalla ja yöllä niin vimmatusti, että isukki epäili vauvan etsivän ulostuloreittiä. Harmi vain, että se haku näytti keskittyvän tuohon ylämahaan, eli aivan väärään suuntaan. Eipä ole nyt sitten tarvinnut liikkeitä laskeskella, isukkikin tuumasi, että tunnissa noita liikkeitä tulee varmasti ainakin sata! ;)



Mikä lie kummallisuus säässä, kun täällä paistaa kivasti aurinko. Ajattelinkin lähteä heti kuulumisten jälkeen ulkoilemaan, kun eilen en jaksanut kävelyllä käydä lainkaan. Sääkin on kaunis. Iltapäivällä ajattelin vähän leipoa, minulla kun on loppua kohden alkanut tehdä koko ajan enemmän mieli makeaa. Alkuun juoksin oksulle pelkästä makean ajattelemisesta. Painoa on tullut niin hillitysti, että olen arvellut, että makeaakin voin syödä, jos mieletön himo iskee. :)



Nyt kuitenkin ulos aurinkoon!



Kissankello 38+6

Odotamme varmasti kaikki innolla teidan kuulumisianne nyytinhakumatkalta.

Oma nyytti ei pida masussa ollenkaan siita, etta aiti on laitettu muutaman paivan pakkolepoon, sellaista rumbaa on pitanyt, etta vatsanahka herkkana.

Maudie + muut - mulla oli siis ruskeaa paksua vuotoa eka 2 paivaa ja sitten erotin tulpan maanantaina ihan selvasti, mutta ei tosiaan viela ainakaan ole varsinainen synnytys alkanut. Kivuttomat supistukset kyllakin lisaantyneet.

Pesukarhu - mulle sanottiin sykkeiden vaihtelusta ( sama ero 140 - 120), etta ne riippuu myos siita onko vauva masussa hereilla vai nukkuuko.

Hyvat paivan jatkot, taytyy menna hakemaan esikoinen tarhasta.



Saarad rv 36+4

Ajattelin ihan pikasesti lukea eilisen pinon loppupään ja tän päivän pinon ennen ku kirjottelen omat kuulumiset, mut se ei sujunutkaan ihan niin nopeesti.. Ilmeisesti muitaki vaivaa pieni " puheripuli" .. Mä oon suurimmat vuodatukset ja valitukset säästäny kavereille, jotka on nyt saanu kärsiä kaikista turhautumisen oireistani.. Mut kerranki ku ei oo muuta ku aikaa, ni tulee sitte pidettyä paremmin yhteyttä kouluaikasiin kavereihin.. Mun oli tosiaan sitte pakko käyttää koiraki ulkona ennen ku ite pääsin pinoutumaan, ku noi aikasemmat pinot oli niin pitkiä..



Nyt on siis koira ulkoilutettu, eli pääsee itse asiaan: jatkamaan valitusta tänne.. Eilisessä pinossa oli selvästi muillakin jotain pieniä ärtymyksen oireita ja yleistä saamattomuutta, mut tän päivän pino oli jo huomattavasti pirteämpi henkinen.. Itellä tuntuu vaan toi v*****s kasvavan päivä päivältä. Saa nähdä koska räjähdän.. ja todennäköisesti se on mies, joka siitä kärsii sitte..



Omassa mahassa ku ei edelleenkään tapahdu mitään. Se on nyt kuitenki se pienin paha tällä hetkellä. Seuraavana tulee varmaan tää yleinen saamattomuus, kämppä on ku ydinräjähdyksen jäljiltä, enkä saa mitään aikaseks. Oon päättäny, et säästän kaiken siivoomisen siihen ku päästään eroon tosta koirasta.. SItte aika kärkipäähän sijottuu se, ku mies ei oo ikinä kotona ( tai mun mielestä ainaki aivan liian vähän ).. Se lähtee kouluun vähän ennen puolta kasia, koulu loppuu neljältä, mut sit ku täytyy käydä puntilla tms. ni se onki sitte kotona vasta joskus puol kuudelta, jos hyvä tuuri käy.. Kaikkein suurimman ärsytyksen saa kuitenki aikaan toi koira, kuse muka ei voi nukkua yksin.. Heti ku koitan mennä nukkumaan makuuhuoneeseen, ni alkaa sen sortin ulina, et koko talo varmaan herää! Eli mun on pakko siirtyä olohuoneen puolelle vuodesohvalle. Sehän ei tietenkään vastaa mehmeää jenkkisänkyä, vaan keskellä selkää on just joku kova sauma ja alempi kylki puutuu ku nukkuu niin paljon kovemmalla alustalla. Ei omassa sängyssä puutunu yhtään! Sit ku sen koiran täytyy vielä tunnin välein vaihtaa paikkaa ja se meteli mikä siitä syntyy herättäis kuolleetki.. Aamulla on sit tietty pakko käydä sen kanssa lenkillä ennen ku on ees ite heränny..ja mä oon semmonen aamuköllöttelijä.. Ja viel tänä aamuna mies selittää tyytyväisenä, kuin hyvin hän on nukkunu, et ei heränny kertaakaan.. Ja tähän päälle vielä lievä päänsärky, ni ai että on kiva päivä..



No vähän muutakin ku ruikutusta.. Eli ajattelin vielä ottaa kantaa eilisiin K-18 galluppiin ja ehkäisyyn..



Mulla ei aiheuta mitään supisteluja tai muitakaan kipuja, vaikka ollaan ihan " normaalisti" sekstailtu ja mahakaan ei oo niin paljoa tiellä, et kovasti haittais.. (Toisin ku toi koira.. ei toivoakaan, et vois siihen toisen kainaloon jäädä hetkeä pidemmäksi aikaa..)



Ehkäsyäkin tarttis pikkuhiljaa pohtia.. Mulla ku on toi migreenitaipumus, ni pillerit on ainakin poissuljettu vaihtoehto. Tarttis ottaa tarkemmin selvää, et miten noi muut hormooniehkäsyt sitte, et voiko niitäkään käyttää.. Kuparikierukasta ku oon kuullu, et se sais menkoista kivuliaammat ja runsaammat. Aikasemminki ku on tehny kuolemaa aina menkkojen aikaan, ni lisäkipuja ei kaivata.. Täytyy vaan terkkarilta sitte kovasti kysellä eri vaihtoehtoja..



Joku kyseli vauvan sykkeistä, ni meillä viime neuvolassa oli +160 ja alle 140 ei oo menny kertaakaan.



Aattelin, et meijän vauva saa kyllä pärjätä sairaalasta kotiin kevytvanupuvulla, mut tosin tota ajomatkaa ei oo ku max 10min ruuhkassa.. Tosin tätä menoa kevät on jo pitkällä ennen ku hän suvaitsee tulla ulos.. Meinattiin myös pärjätä ihan äitiyspakkauksen haalareilla, vaikka sitte ovatki aluks isoja, mut ku ei se nyytti kuitenkaan liiku niin paljoa, etteikö selviäis niillä ja semmonen mini-ikä on kuitenki niin vähän aikaa, et jäävät sitte pieniksi melkeen heti..



Eusenialle vielä, et siirry vaan tuntilaskuriin.. Aamut ku kuluu niin hitaasti, tunnit vaihtuu paljon nopeemmin, ni tuntuu, et jotain tapahtuuki.. Mä alan varmaan laskee,et millon pääsen eroon tosta koirasta.. Ja mä oon oikeesti todella eläinrakas ( 3 ponia, kissa ja koira, mut ne ei oo kerrostalossa, eikä estä mua nukkumasta miehen vieressä..)



Vielä valtavasti tsemppiä niille, jotka lähtevät huomenna nyyttejään noutamaan. Ehkä mekin joskus päästään..



Synkissä tunnelmissa Hipsu ja pirteä maha-asukki 37+3

siis nukuin 12 tuntia ja heräsin yöllä vaan 1 kerran pisiile ja puoli kahdeksalta toisen kerran!!! ihanaa!!



tsemppiä kaikille nyyttiä hakeville...olen kyllä vähän kade...



masu oli hiljainen eilen, oli kait huilipaäivä kun ryskännyt niin montaa päivää hullun lailla. huomenna sitten se lääkäri.no lähden ulkoilemaan



peetu35+4

Neuvola oli eilen ja kaikki kunnossa. Vauva jo laskeutunut ja sopivan kokoinen. Olo on hyvä, ei oikeastaan kipuja eikä pissalle tarvi nousta öisin. Oon nukkunu jo monta kuukautta tosi sikeästi.



Ihana tämä äitiysloma, kun saa vaan olla, vaikka tämä oleminenkin on välillä täyttä työtä. Ei oo tosiaan tullu tehtyä paljon mitään. En vaan halua stressaantua, eikä oo sitä pesänrakennusvimmaakaan vielä tullut. No, kävinhän mä äsken kauppareissulla kastelemassa itseni lumisateessa..=)



Supisteluja on joka päivä reilusti ja välillä säännöllisestikin. Odotan, että syntyis parin viikon sisään, mutta saatan olla väärässäkin.



Synnytys jännittää, mutta luotan itseeni. Jotenkinhan siitä kuitenkin selviää..(?) =) Huhtikuu on ovella, joten menestystä ja voimia synnytykseen kaikille huhtiksille jo nyt!



t. hukka, 37.rv

Olipa ulkona tosi huippu ilma, keväinen auringon paiste, lumet sulaa. Täällä Oulussa sitä ei ole onneksi tullut nyt lisää. Kävin käveleen taas pitkästä aikaa kunnon lenkin. Terkkarikin kannusti eilen kuntoiluun jos vaan jaksaa. Nopeuttaiskohan tuo palautumista, jos on paremmassa kunnossa?



Mun vauvalla on ollut sykkeet kans vaihtelevat, tosin joka kerta ei oo laskettu mutta kuten joku edellä jo sanoi, niin vauvan liikkuminen tietenki vaikuttaa sykkeisiin. Yllättävän paljo nousee syke jos se vähänki liikkuu. Ja jännä homma tuo, että niitä voi kuunnella mahan päältä ihan paljaalla korvallakin. Tosin en tietenkään itse mutta isukki.



Mullakin vähän pirteämpi päivä tänään vaikka ei ois yhtään paha juttu jos pääsis jo tuosta mahan möhkäleestä eroon. Miehelläkin alkais talviloma perjantaina, että ois kiva saada vauva kotiin loman alkupuolella. Nyt on olo senkin puoleen helpottanut, kun jostain syystä nuo liitoskivutei oo enää ollenkaan pahat. Johtuiskohan tuo siitä, että vauvan pää on nyt kunnolla kiinnittynyt.



Tulee kuuma tässä ulkovaatteet päällä kirjottaessa, joten taidanpa lopettaa. Lähen tuonne takakuistille lukemaan kirjaa ja ottamaan aurinkoa.



Tsemppiä niille (en muista nimimerkkejä) joilla oli huomenna vauvanhakureissu edessä. Te onnelliset!!!! No pitää itellä vaan olla tyytyväinen että kaikki on menny hyvin ja viimeistään pääsiäisenä on pikku nyytti sylissä.



lyyli 39+4



p.s. mä en ois ikinä uskonu kuin pitkäksi tämä loppuaika käy!!!! Vaikka toisaalta päivät meneekin ihan nopeaa tahtia.

Nyt niitä huhtikuisia alkaa " satelemaan" ,kivaa!!

Ja muille masuille jaksamista,loppurutistus vielä!!!



Meillä meni viime yö taas pikkuisen kanssa hienosta,kahden tunnin välein sitä heräiltiin syömään,mutta niin sitä pitääkin,että tulee potra poika=)



Niksu ja vauveli 6 pv

Täällä taas, joo...



Tää kurkkukipu ei vaan helpota, kävin lapset äsken hakemassa ja tuntui sekin " ulkoilu" (autolla ne siis hain) pahalle tuolla nielussa. Menisi nyt pois tämä tauti!



Mitämitä, jossain paistaa aurinko? Täällä on tullut nyt toista vuorokautta lähes taukoamatta lunta, eikä loppu näy. Mikä mahtaa olla ilma ensi viikolla, kun vauva kotiutuu? Onneksi meillä on varattuna isommilta lapsilta jääneenä myös 62cm toppapuku, jos keli pysyy tällaisena.



Hipsu (?) (en ole varma nimmarista), minä siirryin jo tuntilaskentaan. Laitoin vähän aikaa sitten miehelle visetin, että 140 tuntia h-hetkeen...Jos laskin oikein, mutta sinnepäin kuitenkin :)



Eusenia edelleen 38+2

Tsemppiä ja onnea sitten miljoonasti!! Teillä on huomenna vauva!!!! =))



Voi kun tietäiskin jo vauvan syntymäpäivän! Meillä olis perhekerhon retki 3.5. ja vauvan on PAKKO syntyä hyvissä ajoin, että päästään sinne!!!!! Nyt ÄKKIÄ mulle merkkejä tulevasta synnytyksestä, SUPISTUKSET ALKAKAA!!!!!



tilda the malttamaton valas

tännepäin ei ihmeellistä. tänään en ole saanut mitään aikaiseksi, vaan tarvitseeko tuota nyt niin ihmeitä tehdäkkään. nukuin kolme tuntia lisää, kun olin pukenut lapset iskän matkaan aamulla ja sitten lueskelin postia sängyssä ja nautin aamupalaa rauhassa. (eilistä lasagnettea tuoresalaatin ja raejuuston kanssa) mulla on jokin ihme pinttymä, että jotain näkyvää pitäis tehdä, kun olen vain yksin kotona, mutta toinen ääni kuiskuttelee, että nautiskele ja rauhoitu! niin, oma aika on muutaman viikon päästä tosiaankin ihan vieras juttu.



äiti soitti eilen ja kysyi, että onko merkkejä lähestyvästä synnytyksestä? vastasin: ' ei' ja äiti huokaisi puhelimessa, että hyvä! musta tuntuu, että oma äitikin jännittää mun synnytyksiä ja sitä tais jotenkin helpottaa, kun tiesi ettei se lapsi (siis minä) vielä siellä kärvistele. kun meidän kuopus syntyi ja mies soitti synnytyssalista äidilleen ja mun äidille, niin vaihdoin muutaman sanan oman äidin kanssa ja me vaan molemmat itkettiin. kyllähän se kivun muisto oli mulla päällimäisenä noin tunti synnytyksen jälkeen ja kun äiti pyysi kuvailemaan tuntemuksia, niin itku siinä tuli, mutta varmasti oli kyyneleiden seassa paljon onnea ja helpotustakin mukana.

..alkaa nuo edellisten synnytysten muistot tulvimaan mieleen la:n lähestyessä.



mukavata päivän jatkoa kaikille!!



-lotta rv 39+1-

onnea ja tsemppiä vauvanhakumatkalle!!!



Olisi se vaan mukavaa tietää milloin vauva syntyy, ei olisi odottavan aika ehkä ihan niin pitkä!



Neuvolassa ei ihmeeempää, painoa oli tullut viikossa yli puoli kiloa lisää, ja vauva HIEMAN kiinnittynyt. Pää liikkui vielä, mutta ei ihan kamalasti. Sf-mitta oli nyt 32cm. Verenpaineet matalalla, joten enköhän saa vielä nauttia tästä isosta mahasta jokusen viikon. (Siis oikeasti en kyllä enää erityisemmin nauti...)



Lala 37+4 edelleen

Ja onnea niille, jotka on lähdössä haikaran pesimäalueille odottamaan munan kuoriutumista...=)



Täällä olis kyllä jo yksi toooosi malttamaton, joka voisi tollaisen matkan jo varata! Jotenkin vaikea keskittyä mihinkään, kun koko ajan ajatukset on vaan tulevassa synnytyksessä ja vauvassa....



No jospa tämä ikävä takatalvi tästä pian väistyisi, niin olisihan se kivampi tulla vauvan kanssa kotiin kevätauringon paistaessa lämpöisästi =)



Limatulpan irtoamisen ajankohdan voi ihan unohtaa, meille neuvottiin valmennuksessa. Sitä ei tule kukaan kysymään, eikä se ole merkki, että milloin synnytys käynnistyy, voi hyvinkin mennä vielä aikaa sen irtoamisesta. Mäkin luulin jo, että se olis sitä, kun parina päivänä tuli sellaista limamaista töhnää, mutta taisikin olla sit vaan vahvaa valkovuotoa, kun ei ollut väriltään sen ihmeempää. Näitä ihania limajuttuja....



Supisteluja on nyt alkanut tulla enenevissä määrin muutama päivän aikana, mutta aika kesyjä taitavat vielä olla. Sellaista jomotusta, myös selkäpuolella. Jospa se tästä minunkin aikani lähestyisi....



mimoskainen rv 38+4

Viime yö oli jos jonkinlaisia suppareita. Kivuliaita, kivuttomia, vatsalla, selässä, säännöllisiä ja ei säännöllisiä. Eilen olikin ohjelmassa 3:n S:n hoitoa. Toivottavasti jotain saivat aikaan.



Kaikille vauvaa pikapuoliin noutaville paljon tsemppiä ja lämpimiä haleja =)



Tänään olen saanut aikaiseksi siivota/pestä loppuja kaappeja keittiöstä. Kattilakaapit ja laatikoita. Ihan kun laittaisin sen vauvan sinne... Hyvä mieli ainakin tuli! Sain pedattua myös vauvan sängyn, keitin tutit ja pulloja (jos tarvii). Huomasin, että hankintalistalle lisätään kunnon atulat. Ei ole kun jotkut aivan pienet surkeat, millä polttaa vaan sormensa kun yrittää tutteja kiehuvasta vedestä nostella.



Pitäisi lähteä kauppaan ja lasten kanssa kirjastoon. Ei huvittaisi vähääkään :( Tuli luvattua.



Rv 39+1

Hei kaikki huhtikuiset!



Meille syntyi ihana nyytti lähes 3 viikkoa ennen laskettua aikaa, vaikka olin ihan varma että se menee yli.. no, ehkä 400km:n automatka vaikutti asiaan. Joku kysyi limatulpasta, pitääkö lähteä sairaalaan..



Kerronpa lyhyesti oman stoorini. Kyseessä siis ensiraskaus. Lauantai-aamuna 18.3. huomasin vessassa käydessäni että jotain isompaa lumpsahti veteen, mielessä kävi heti että limatulppako, mutta en uskonut - eihän se vielä nyt voi mennä.. oltiin ajettu edellisenä iltana 400km anoppilaan (viimeistä kertaa kahdestaan -meiningillä). No, unohin sen lumpsahduksen sitten. Kunnes parin tunni päästä tuntui jotain märkää tulevan, ja laitoin siteen kun jotain ihan kirkasta oli tullut housuun. Lapsivettäkö? En tajunnut, että sitä se nimenomaan oli! Kuvittelin että sitä pitää tulla niin että sänky märkänä..



Sitten ei koko la- päivänä tapahtunut mitään. Kerroin anopille asiasta, se oli sitä mieltä että pitäisi mennä sinne lähisairaalaan tarkistukseen, mutta minä vain nauroin, en halunnut mennä " nolaamaan" itteäni väärällä hälytyksellä. Mitä jos se märkä olikin vaikka pissaa.. noloa..



No, sitten la-su-yönä klo 3 heräsin siihen että tunsin menkkakipuja. Ensin en edes muistanut että eihän niitä voi olla kun on raskaana. Sit tajusin - supistelee! Herätin miehen 6:lta, sanoin että taitaa tulla aikasempi lähtö kotinurkille. Se oli tikkana pystyssä, valmis lähtemään vaikka heti. Puoli 8:lta oltiin sitten menossa, anoppi ja appiukko tippa linssissä hyvästelivät.



Koko matkan supisteli 10-20 min välein, kirjasin niitä ylös. Mutta ne ei ollu mitenkään kamalia, siksi kuvittelin vieläkin koko ajan että tämä vielä loppuu, eikä tässä mikään synnytys ole vielä käynnistynyt..



Kotona (5h ajon jälkeen) käytiin vielä saunassa, siellä oli hyvä olla, kun supistelut alkoi käydä kipeämmäksi. No, saunan jälkeen sitten tahti vain kiihtyi, soitin sairaalaan ja käskivät tulla heti. Ajomatka sinne oli yhtä tuskaa. Autossa ei toiminut hätävilkut, just nyt kun niitä olis tarvittu.. no, kerkesin synnytyshuoneeseen kuitenkin. Kohdunsuu oli 6cm auki. Silloin tajusin, että meitä ei lähetetä enää kotiin odottelemaan, vaan nyt se syntyy TÄNÄÄN!! klo oli silloin 15.20. Kätilö puhkaisi kalvot ja vettä lorahti kunnolla.



Siinä meni sitten varttitunti kun ehdottivat epiduraalia, kun olin jo todella kipeä. Sain sen klo 16, ja odotin 10 min että se alkaisi vaikuttaa. En tiedä vaikuttiko, kun sillon alkoi tuntui että " kakka tulee" , tiesin että se tarkottaa ponnistamista. No, sain luvan ponnistaa. Oikeastaan se ei sattunut yhtään. Kaksi ekaa ähkäisyä meni pieleen, kun en tajunnut miten sitä ponnistetaan. Sit kätilö tai joku (siinä oli ainaki 5 ihmistä, en muista) neuvoi että ei saa päästää ääntä kun ponnistaa, ja pitää työntää niin pitkään kuin IKINÄ jaksaa, eikä hengittää välillä.



Sit alkoi sydänäänet heiketä, ja tuli kiire. Joku lähti huutamaan sektiolääkäriä, joku laski sekunteja, joku kannusti mua ponnistamaan heti kun seuraava suppari tulee. Sit vaan päätin että en lopeta ennen kuin pää on ulkona. Ja sieltä se tuli! Mahtava helpotuksen tunne heti, aloin vaan itkeä ja höpistä jotain käsittämätöntä. Kerkesin ponnistaa viisi minuuttia, syntymäaika oli 16:22. Eli tunti siitä kun tultiin sairaalaan!



Sain pikku tytön (oli luultu että se on poika, mitkään merkit ei viitannu tyttöön!!) rinnalle, oli uskomaton tunne kun se alkoi hamuta rintaa. Isäkin oli ihan tippa linssissä, mahtavaa. Saatiin olla keskenään tunteroinen, ennen kuin isä pesi vauvan. Puntari näytti 2590 g ja mittari 48cm. Pieni ja siro, mutta virkeä.



Meistä tehtiin juttu Vauva-lehteen, se ilmestyy kai kesä-heinäkuussa. Toimittajat sattuivat olemaan liikkeellä kun vauva oli 1 päivän ikäinen, ja osuivat just meidän huoneeseen. En muista enää mitä kerroin niille, muuta ku kehuin helppoa synnytystä. En olisi ikinä uskonut että kaikki voi mennä noin hyvin! Kannustan kaikkia ensikertalaisia menemään vain rohkeasti sinne, hyvin se menee! Kyllähän se sattuu, mutta palkinto on niin ihana, että sen kyllä kestää.. :)



Nyt ollaan pikkuisen kans oltu kotona jo viikko, paino on lähtenyt nousemaan (maanantaina 2,8 kg), ja muutenkin seurailee jo virkkuna ja kattelee silmiin - aivan yli-sulonen!! Mutta nyt pitää mennä imettämään, pikkunen hamuilee siihen malliin.



-Onnellinen äippä ja pikku-nyytti vaaleanpunaisessa potkupuvussa :)

Olipas teilläkin vauhikasta menoa!

Ihana synnytyskertomus kiitos siitäkin, itse en ole ensisynnyttäjä, mutta rohkaisi kertomuksesi tälläistä vanhaa konkariakin...Vaaleanpunaisia päiviä, kyllä kait täältä joskus pääsee oman nyyttinsä hakemaan;-)



Ponnari & Masukki yhä 37+4

Ihanaa kuulla näitä vauva-uutisia! Kiitos myös synnytystarinasta, olikin yllättävän nopeaa touhua... Oikein ihanaa vauva-arkea teille!



Itse olen yrittänyt miehelle muistuttaa, ettei se synnytys välttämättä ennakoi tulostaan viikkotolkulla etukäteen, vaan lähtö voi olla yllättäenkin edessä. Toivottavasti pian! :)



Kissankello 38+6