Miltä meidän perheen elämä kuulostaa?

Vierailija kirjoitti:

Tutulta. Itsellä vielä mahavaivainen vauva, joka käytännössä on kaiken aikaa sylissä tai kantoliinassa, jos laskee vaakatasoon reppana huutaa kuin henkeä vietäisiin. Esikoinen on tosi mustasukkainen. Mies 4-5 iltaa harrastuksissa viikossa, tämä kuitenkin ihan positiivista sillä huomaan olevani rennompi ja iloisempi kun olen lasten kanssa keskenään! Eilen illalla mies vielä heitti jotain hyvin mautonta ja törkeää muka vitsillä ja loukkaantui kun sanoin hänelle ettei ollut hauska juttu, muuten emme tainneet juuri vaihtaa sanaakaan illan aikana. Mies kuitenkin huokailee ja tuhahtelee tuskaisesti jatkuvasti kotona, yleensä valittaa ja tiuskii jos suunsa saa auki. Yöllä esikoinen heräsi ja herätti koko perheen, mies tietysti tästä kiukutteli. Tänäaamuna esikoinen on kiusannut pikkusiskoaan ja tyhjentänyt keittiöstä kaksi kaappia ja repinyt vaatekaapistaan kaiken mihin ylettää alas, koska ei ole vielä tottunut siihen että myös pikkusisko tarvitsee huomiota.

Kokoajan on olo ettei aika riitä, ei kädet riitä ja kaiken teet väärin. Pikkulapsiaika ei pääsääntöisesti ole kovin palkitsevaa, etenkään minunlaiselleni ihmiselle joka en todella ole mitään kotiäitityyppiä. Onneksi lapset kasvaa ja kohta pääsee töihin vähän tuulettumaan. Mies tulee onneksi tänään vasta myöhään kotiin, joten toivottavasti saan hetken olla rauhassa illalla kun lapset nukkuvat eikä ole miestä huokailemassa ja mulkoilemassa kiukkuisena sohvannurkasta. Ehkä tämä parisuhdekin vielä joskus palaa raiteilleen, tällä menolla lähtee lusikat jakoon ennemmin tai myöhemmin kun kumpikin ollaan tyytymättömiä. Ollaan kuitenkin päätetty että pikkulapsiaikana ei erota, sillä silloin ei parisuhde ole normaalitilassa...

Nyt en tarkoita olla ikävä edelliselle, kuulostat hyvältä äidiltä ja asenteesi on ihailtava, mutta kommentoisin tuohon, että pikkulapsiaika on raskasta puurtamista. Mä en ole kokenut lainkaan noin, vaan olen nauttinut tästä ajasta suunnattomasti, ja koen, että siihen on syynä se, että lapsilla on pitkät ikäerot, sekä se, että mies osallistuu täysin tasaveroisesti. Näitä ei tietenkään aina tiedä etukäteen että miten sujuu, mutta kannattaa harkita, olisiko lasten pitempi ikäero parempi idea kuin tehdä lapset putkeen ja kitua.

Kuulostaa melko tutulta meiningiltä parin vuoden takaa. Eroavaisuudet: esikoinen 2v heräsi yleensä jo viideltä, eikä nukkunut päiväunia koko päivänä joten en minäkään nukkunut (ja kumpikin lapsi heräsi yöllä monen monta kertaa) joten olin tosi, tosi, tosi väsynyt. Enkä yleensä jaksanut kokkailla kuin eineksiä itselleni ja purkkiruokaa esikoiselle (vauva joi maitoa). Mutta tärkeä seikka, jonka avulla jaksoin: mies tuli kotiin kuudelta, oli auttavainen, eikä ärhennellyt juuri koskaan.

Nyt struktuuria arkeen! Asetat selvät ruoka-ajat sinulle ja esikoiselle. Sovittelu jo etukäteen paljonko sitä ruutua saa per hetki katsella. Ja syöt aina itsekin. Vauva kyllä 10 minuuttia voi makoilla leikkimällä tai vastaavalla. Ja kyllä varmaan ekalle kerralla huutaa, mutta tottuu kyllä, eikä ole pitkä aika. Vauva joka päivä samaan aikaan unille, vaikka ei juuri silloin nukuttaisi. Ja ihan riippuen kuinka monta kertaa lapsi yleensä nukkuu unia ja kuinka usein. En ymmärrä miten ihmiset jaksaa tuollaista ajautumista, ota nyt ihmeessä vastuu omasta arjestasi. Ja mies on sitten eri asia, siinä lähtisin keskustelumaan miehen kanssa, miksi hän noin käyttäytyy. Tässäkin itse päätät mitä käytöstä mieheltä hyväksyt. Ota tässäkin vastuu omasta onnestasi ja lopeta valittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt struktuuria arkeen! Asetat selvät ruoka-ajat sinulle ja esikoiselle. Sovittelu jo etukäteen paljonko sitä ruutua saa per hetki katsella. Ja syöt aina itsekin. Vauva kyllä 10 minuuttia voi makoilla leikkimällä tai vastaavalla. Ja kyllä varmaan ekalle kerralla huutaa, mutta tottuu kyllä, eikä ole pitkä aika. Vauva joka päivä samaan aikaan unille, vaikka ei juuri silloin nukuttaisi. Ja ihan riippuen kuinka monta kertaa lapsi yleensä nukkuu unia ja kuinka usein. En ymmärrä miten ihmiset jaksaa tuollaista ajautumista, ota nyt ihmeessä vastuu omasta arjestasi. Ja mies on sitten eri asia, siinä lähtisin keskustelumaan miehen kanssa, miksi hän noin käyttäytyy. Tässäkin itse päätät mitä käytöstä mieheltä hyväksyt. Ota tässäkin vastuu omasta onnestasi ja lopeta valittaminen.

Samaa mieltä! Elämä lasten kanssa voi oikeasti olla hauskaa ja aktiivistakin, mutta se vaatii napakkaa arjenhallintaa ja sitä ettei ala uhriutumaan. T. Edellä kirjoittanut 4 pienen äiti, joka nauttii elämästään.

Käytännössä tekisin ainakin ruokaa sen verran edellisillalliselle ettei tarvitse jokaista aamupäivää käyttää keittiössä lounaan hääräämiseen, käyttäisin kantoreppua ettei vauva ole sylissä "koko iltaa esikoisen raivotessa" enkä myöskään pesisi pyykkejä pitkin iltaa kun lapset ovat luonnollisesti väsyneempiä vaan heittäisin sen koneen pyörimään aamulla. Lähtisin liikkeelle kotoa niin lapsilla olisi ihmeteltävää ja vähemmän lahkeessa könyämistä. Nauttisin noista päikkäreistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt struktuuria arkeen! Asetat selvät ruoka-ajat sinulle ja esikoiselle. Sovittelu jo etukäteen paljonko sitä ruutua saa per hetki katsella. Ja syöt aina itsekin. Vauva kyllä 10 minuuttia voi makoilla leikkimällä tai vastaavalla. Ja kyllä varmaan ekalle kerralla huutaa, mutta tottuu kyllä, eikä ole pitkä aika. Vauva joka päivä samaan aikaan unille, vaikka ei juuri silloin nukuttaisi. Ja ihan riippuen kuinka monta kertaa lapsi yleensä nukkuu unia ja kuinka usein. En ymmärrä miten ihmiset jaksaa tuollaista ajautumista, ota nyt ihmeessä vastuu omasta arjestasi. Ja mies on sitten eri asia, siinä lähtisin keskustelumaan miehen kanssa, miksi hän noin käyttäytyy. Tässäkin itse päätät mitä käytöstä mieheltä hyväksyt. Ota tässäkin vastuu omasta onnestasi ja lopeta valittaminen.

Samaa mieltä! Elämä lasten kanssa voi oikeasti olla hauskaa ja aktiivistakin, mutta se vaatii napakkaa arjenhallintaa ja sitä ettei ala uhriutumaan. T. Edellä kirjoittanut 4 pienen äiti, joka nauttii elämästään.

Käytännössä tekisin ainakin ruokaa sen verran edellisillalliselle ettei tarvitse jokaista aamupäivää käyttää keittiössä lounaan hääräämiseen, käyttäisin kantoreppua ettei vauva ole sylissä "koko iltaa esikoisen raivotessa" enkä myöskään pesisi pyykkejä pitkin iltaa kun lapset ovat luonnollisesti väsyneempiä vaan heittäisin sen koneen pyörimään aamulla. Lähtisin liikkeelle kotoa niin lapsilla olisi ihmeteltävää ja vähemmän lahkeessa könyämistä. Nauttisin noista päikkäreistä!

vauva ja taapero on haastava yhdistelmä, mutta elämä helpottaa useimmilla varsin nopeasti. Muistan, että aloin haikailla pikkuvauvan perään kun kuopus oli puolivuotias - kahta enempää en halunnut tehdä, joten nautin vauvantuoksusta silloin kun sitä oli vielä kotona. Kaikki perheet ja kokemukset erilaisia, ehkä ne ankeimmat ylikorostuu täällä. Meillä niin lapset kuin aikuiset oli suht rauhallisia luonteeltaan ja ihan niiden ensimmäisten univelkaisten kuukausien jälkeen selvittiin nopeasti kivaan arkeen. Paljon nukkuvat lapset oli siunaus, opetin molemmat vauvana nukkumaan ulkona vaunuissa pitkät päikkärit joiden aikana sai aluksi itse myös nukkua itkuhälyytin vierellä, myöhemmin tehdä omia, itselle mielekkäitä puuhia joita siivous tai ruuanlaitto ei minulle olleet. Lapset oli mukana arjessa ihan pienestä, vauva roikkui repussa siivotessa, taapero osallistui ruuanlaittoon ja leivontaan. Sotkua ja hidastusta se mukanapitäminen aiheutti noihin rutiineihin, mutta oli yhteinen ohjelmanumero jossa lapset oli mukana. Aika pienestä meillä lapset alkoivat huvittaa toisiaan, isompi teki jotain vauvan vieressä, vauva seurasi silmä kovana ja kikatti taaperon tempuille. Mutta tosiaan, jokaisella oma kokemus vauva-taaperoajasta ja meilläkin se oli tosi raskasta silloin kun lapset sairastivat, tuo normiarki oli minusta kivaa.  

Normaalilta vaikuttaa. Meillä on kaksi lasta, 2,5 v uhmaikäinen ja pari kuukautinen vauva. Vauva nukkuu tietysti vielä todella paljon eikä päikkärit ole säännöllisesti tiettyyn aikaan. Imetän joten on tissillä yölläkin. Taapero nukkuu isänsä kanssa viereisessä huoneessa jotta saavat nukuttua. Mies on reissutyössä jolloin saan apua vanhemmiltani onneksi. Meillä käy siivooja 2 vk välein jolloin olen lasten kanssa poissa. Tämä on itsestään selvää kun mies on reissussa paljon eikä aikaa jää kunnon siivoamiseen mikä raastaa minua. Nyt riittää perussiivous ja tietää että kahden viikon välein kaikki on viimeisenpäälle pestyä. Käyn myös kuntosalilla joka on omaa aikaani. Mies pärjää sen aikaa vauvankin kanssa kun maitoa löytyy pumpattuna pakkasesta.

Ankealta. Tuohan on kuin vankila.

16-vuotiaan äiti

Tuskastuttavalta. Mä jäin yh:ksi kun lapsi oli 1,5v, ja voi mikä helpotus se oli. Rankkaa tietysti, mutta kun se mieslapsi oli poissa jaloista, oli yksi iso stressinaihe vähemmän.

Nyt lapsi on 4,5v ja elämä on ihan mukavaa. Käyn töissä, opiskelen ja olen lapsen kanssa. Kynnys palata tuohon pikkulapsivaiheeseen on vuoren kokoinen. No, onneksi ei ole ajankohtaistakaan.

Tsemppiä sulle ap. Lapset on onneksi joka päivä isompia. Toi kotielämä syö ihmistä.

Miten teillä tulee noin paljon pyykkiä että sinä peset ensin niin paljon että ripustat ulos ja sisälle sekä miehen täytyy pestä vielä illalla? Miksi mies tekee noin pitkiä päiviä? Miten leikkimiseen ja ruuan laittoon menee erikseen noin paljon aikaa? Miksi teet vaikeamman kautta?

Kaikki muu tuossa oli mukavaa, paitsi se mies. Tai itse ainakin kun tässä eron partaalla ollaan, ja miehesi käytös kuulostaa myös pahalta, ei kai ne osaa kunnolla olla.

Onneksi mulla on vaan yks lapsi.. eikä enempää tuu

Vierailija kirjoitti:

Perheeseen kuuluu vauva, taapero, mies ja minä. Mies lähti aamulla töihin puoli kahdeksalta. Vauva herätti minut ja taaperon kahdeksan jälkeen. Laitoin lapsille aamupalaa. Vaihdoin vaipat. Itse en kerennyt juuri aamupalaa syömään. Vauva halusi sitten jo unille takaisin. Nukutin vauvan, esikoinen leikki. Aloin tehdä keittiössä ruokaa. Vauva heräsi kesken ruoanlaiton. Laskin esikoisen ikkunan alle leikkimään aidatulle alueelle ja laitoin vauvan rattaisiin katsomaan esikoista. Sain tehtyä ruoan loppuun ja laitettua uuniin. Menin ulos leikkimään lasten kanssa. Leikittiin reilu tunti. Kello oli jo puoli yksi, kun tultiin sisälle. Saatiin lämmintä ruokaa. Maistuu hyvältä, totesi esikoinen. Vauvakin sai uunista suoraan pehmeitä kasviksia, maustamattomia. Ruoan jälkeen vaipanvaihdot ja pottatoimet. Sitten rauhoituttiim sängyn päälle. Vauvaa nukutti, mutta esikoinen riehui. Yritin imettää vauvaa ja rauhoitella esikoista. Lopulta esikoinen alkoi katsella tabletilta piirettyjä, jotta sain vauvan syötettyä ja nukutettua. Lopulta otin tabletin esikoiselta pois. Huutoraivoa, mutta sitten se kömpi kainalooni. Kahdenkymmenen minuutin mankumisen ja inimisen jälkeen esikoinen nukahti. Minä myös. Nukuttiin reilu tunti. Otettiin välipalaa. Aloin pestä pyykkiä. Lähdettiin ulos. Loppuillan vauva halus viettää sylissä, esikoinen raivosi, kun ei saanut huomiota tarpeeksi. Vaihdeltiin kakkavaippoja, syötiin päiväruokaa ja iltapalaa, leikittiin, vietiin pyykkiä ulos kuivumaan, mutta ripustettiin myös sisälle. Mies tulee puoli yhdeksän aikaan, ei puhu mitään, tiuskii lapsia kauemmaksi. Rupeaa pesemään pyykkiä ja heittää narulta meidän vielä märkiä vaatteita. Mies ärähtelee ja naljailee ihan yksinkertaisiin kysymyksiin ja jutunaiheisiin. Sanomattakin on selvää, että olen ihan poikki ja väsynyt. Ja tämä oli ihan tavallinen päivä.

Taavlliselta vaua-arjelta. Siihen mihin en halua palata enää koskaan. Siis hyvin tylsältä minusta. Monen muun tiedän kovasti rakastaneen vauva-aikaa.

Miksi mies rupeaa pesemään pyykkiä tullessaan töistä? Etkö ole pessyt hänen pyykkejään? Vai peseekö joka päivä päällään olleet vaatteet? Omituisesti puhut myös "meidän" ja "hänen" pyykeistään. Olette perhe, joten ei ole mitään meidän ja teidän pyykkejä.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi haluta itselleen tuollaisen elämän? :O

Miten vela haluaa vauvapalstailla?

Siltä, että oon onnellinen ollessani ulkopuolinen ja lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu tuossa oli mukavaa, paitsi se mies.

Mikä ihme tuossa kuulosti mukavalta?

Kyllä varmaan miehesikin on väsyny, luultavasti ei töissään nukkunut tunnin päikkäreitä?!

T. Neljän äiti

Meillä samanlaista paitsi ei toivoakaan että pesisi pyykkiä! Huutaa vaan jos ei löydy puhtaita kalsareita.

Hyvältä siihen saakka kunnes mies tuli kotiin. Hyvin jaksoit tehdä kaiken mutta miehestä ei taida olla iloa tai hyötyä? Meidän iskä siivoaa keittiön, tekee lasten iltatoimet, imuroi kerran viikossa. Ei ole paha lapsille mutta silti olen kypsynyt siihen - kun se saa lapset sänkyyn se lähteekin takaisin töihin ja tai harrastuksiin. Nyt on ollut kukkauden aikana enemmän työmatkalla kuin kotona biib kehtaa löhteä autourheilun pariin koko viikoksi, kuten viimeksi 2 viikoa sitten.

Ei vauva-arjen tarvitse olla tuollaista. Luonnollisesti tuollaisiakin päiviä on, mutta tässä esimerkiksi minun päiväni:

Lapsia tosin vain yksi, vauva 6kk.

Vauva herätti aamulla 7.30. Mies heräsi klo 8 sillä teki etäpäivän. Syötin vauvan, seurusteltiin ja leikittiin. Syötiin aamupala, vauva ei oikein viihtynyt lattialla eikä sitterissä joten oli sylissä. Vauva meni päikkäreille, siivosin keittiön eilis illan sotkuista ja aamupalan jäljiltä. Surffailin hieman netissä ja sitten vauva jo heräsikin.

Puin ja syötin vauvan ja vaihdoin vaipan. mies viihdytti vauvaa kun laittauduin itse. Sitten lähdettiin koko perhe lounaalle läheiseen kauppakeskukseen. Kotona taas syötin vauvan ja leikittiin vähän. Sitten vauva päikkäreille, mies lähti palaveriin jaminä istuin pihalla, luin ja join puolikkaan oluen. Vauvan herättyä taas syötiin, vaihdettiin vaippa, leikittiin. Sitten lähdettiin ulos kävelylle. Kotona taas hetki seurustelua, vauvalle iltapala, kylpy ja nukkumaan. Minä katson telkkaria ja surffaan, kohta nukkumaan.

Ja tämä oli harvinaisen tylsä päivä. Pari kertaa viikossa kyläillään tai meillä käy kavereita. Harrastuksessa käyn kahdesti viikossa illalla ja mies hoitaa silloin vauvaa.