Miltä meidän perheen elämä kuulostaa?

Apua. Tiedän miks oon vela vai mikä se oli..

Esikoinen riehuu vielä, käy nykimässä vauvaa, älähtelen. Joudun älähtelemään, mies ei tuumaa mitään, ei minkäänlaista kurinpidon yritystä. Jos se suuttuu, vie vain ykskaks esikoisen eri huoneeseen huutamaan eikä siinäkään ole mitään järkeä. Mies kiroilee tuolla ja potkii meidän tavaroita. Täällä on hirveä sotku, koska en ole kerennyr siivota, vaikka olen koko ajan tehnyt jotain. Melkein vuoronperään jompikumpi lapsista itkenyt ja vaatinut huomiota.

100% normimeininki. Tätä se on. Useimmille tulee asia yllätyksenä ja sitten erotaankin jo.

Samaa meinasin laittaa: Normi todellakin

Tylsältä, lattealta, mielikuvituksettomalta, ahdistavalta, rajoittavalta, ilottomalta, strssaavalta, kaikin puolin kamalalta. Lapsiperhe-elämä ei ole yhtään minua varten. Vaikka tuollaista se tosi monessa perheessä on.

Älä laita ulos keskenään pieniä lapsia vaikka kuinka katsoisit ikkunasta.Jos jotain tapahtuu se tapahtuu silmänräpäyksessä.

Normipäivä paitsi, että minulla on tuossa mukana vielä koululainenkin. Mies paljon työmatkoilla ympäri maailmaa,kotiin tulee myös myöhään ja viikonloppuisin aina toinen päivä töitä kotona. Erona se, että mies ei tiuski eikä käyttäydy ikävästi. Pikkulapsiaika on raskasta ja sen ei pitäisi kellekään tulla yllätyksenä. Yhtälailla sillä, joka on siellä töissä 12-16h päiviä on myös raskasta.

Päivä kuulostaa normilta pikkulapsiperheen arjelta. Ilta ja miehesi osuus kuulostaa kurjalta.

Tsemppiä ja voimia!

Ap, se helpottaa vielä! Onneks lapset kasvaa.

T: 5 ja 4v:n äiti

Teidän perhe-elämä kuulostaa siltä, että olette molemmat todella väsyneitä.

Miksi mies tekee noin pitkää päivää? Väsymyksestä huolimatta pitäisi muistaa kommunikaatio, ystävällinen ja rakentava kommunikaatio. Molempien, ei riitä jos vain toinen on kiva. Tarvitsette lepoa ja pitkän keskustelun.

Kuulostaa todella ankealta.

Joo, normipäivä. Väsyttää, väsyttää jo joskus kahden aikoihin. Entäpä sitten neljältä, viideltä, jolloin muissa perheissä yleensä toinen vanhempi tulee kotiin. Meillä se tulee vasta aikasintaan puoli yhdeksältä. Ja kaikilla tekemisillään ja sanomisillaan satuttaa minua.

Olette väsyneitä molemmat, relatkaa ja menkää siitä mistä aita on matalin: lämmintä ruokaa 2 isoa satsia viikossa, einestä sekaan. Miehelle lyhyemmät päivät tai pidemmät vapaat. Molemmille joku mieleinen harrastus kaukana perhe-elämästä. Minulle se on tyttöjen kanssa kahvittelu, miehelle se on 60km pyöräilylenkit. Hengissä ollaan, lapsista on kasvamassa täyspäisiä ja kohta meillä on taas aikaa toisillemme. Teillä on ihan normaali elämä ja se pitää molempien sisäistää.

Miksi miehellä on noin pitkä työpäivä? Mitä tekee?

Kuulostaa ihan normaalilta kotona oleskelulta / vapaapäivältä.

Miten joku voi haluta itselleen tuollaisen elämän? :O

Miksi mies on noin pitkään pois, tekeekö kahta työtä vai meneekö töiden jälkeen harrastukseen? Joka päiväkö? Miksi mies alkaa pestä pyykkiä illalla kun sinä olet jo pessyt päivällä, etkö pese hänen pyykkejään samalla?

Päivä kuulostaa rasittavalta, etenkin jos toistuu tuollaisena joka päivä. Entä viikonloput?

Kuulostaa ettet osaa nauttia luksuksesta nukkua tunnin päikkäreitä, nukkua aamulla melkein kasiin ja saada ulkoilla ja puuhata kotijuttuja lasten kanssa suht rauhassa... Meillä herätään 5-6 aikaan joka aamu, eikä päikkärit ole mahdollisia. Lapset 2, 4, 5 ja vauva. Mutta silti on ihan kivaa arkea, tehdään ulkona pitkiä lenkkejä, nähdään ystäviä, leivotaan, askarrellaan, harrastetaan. Mies tulee myöhään ja on väsynyt mutta oon jo tehnyt selväksi ettei auta tiuskia koska mun päivä on aina tasan yhtä pitkä.

Pointtina oli se että ota irti se luksus ja hauskuus mikä mahdollista on. Jos et siihen pysty niin älä ainakaan hanki lisää lapsia.

Mies ei käyttäydy reilusti sinua eikä lapsia kohtaan. Puhu asiasta, selitä, millaista on lasten kanssa yksin. Miksi ihmeessä hän tulee kotiin noin myöhään vaikka on hankkinut kaksi lasta noin pienellä ikäerolla?

Mä en olisi jaksanut/henkisesti kyennyt hoitamaan vauvaa ja taaperoa samaan aikaan, vaikka mun mies on aina hoitanut lapsia tasaveroisesti. Siksi meillä on 5.5 ja 4v ikäerot lapsilla. Mutta toisaalta teillä helpottuu elämä, kun lapset leikkivät keskenään (mä olen leikkinyt n. 6 vuotta elämästäni ensin yhden ja sitten toisen lapsen kanssa, kolmas on vielä vauva mutta varmaan sama edessä, ja vaikka tykkäänkin siitä niin rajansa kaikella). Tuo vaihe on varmaan se raskain. Kauhistelijat täällä eivät vaan ymmärrä, että pienten lasten kanssa oleminen on monien mielestä raskauden lisäksi palkitsevaa ja merkityksellistä. Hienoa, kun jaksoit leikkiä taaperon kanssa ulkona, ja pysyit kärsivällisenä hänen kanssaaan! Kuulostat ihanalta äidiltä. Älä välitä sotkuista - just noin kuuluukin tehdä, että keskittää voimansa lapsiin. Ei kukaan pysty hoitamaan hyvin vauvaa ja mustasukkaista taaperoa, tekemään niille terveellistä ruokaa JA pitämään kotia kiiltävänä. Eikä kuulukaan.

Muutoin kuulostaa ihan mukavalta ja tavalliselta elämältä paitsi toi kenkkuileva mies.

Juu. Minulla on aika samanlaista. Paitsi lapset 2v ja 5v.

Ne askareet vie yllättävän paljon aikaa päivästä . Ja ne toistuu aina samana.

Oma mies ei kiukuttele mutta sillä onkin aina omia menoja. Ihmettelee miksi olen aina väsynyt. Syksyllä töihin (päiväkotiin), enkä edes usko elämänlaadun parantuvan. Rahat aina loppu ja pinna on kireällä.