Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä meidän perheen elämä kuulostaa?
08.06.2017 |
Perheeseen kuuluu vauva, taapero, mies ja minä. Mies lähti aamulla töihin puoli kahdeksalta. Vauva herätti minut ja taaperon kahdeksan jälkeen. Laitoin lapsille aamupalaa. Vaihdoin vaipat. Itse en kerennyt juuri aamupalaa syömään. Vauva halusi sitten jo unille takaisin. Nukutin vauvan, esikoinen leikki. Aloin tehdä keittiössä ruokaa. Vauva heräsi kesken ruoanlaiton. Laskin esikoisen ikkunan alle leikkimään aidatulle alueelle ja laitoin vauvan rattaisiin katsomaan esikoista. Sain tehtyä ruoan loppuun ja laitettua uuniin. Menin ulos leikkimään lasten kanssa. Leikittiin reilu tunti. Kello oli jo puoli yksi, kun tultiin sisälle. Saatiin lämmintä ruokaa. Maistuu hyvältä, totesi esikoinen. Vauvakin sai uunista suoraan pehmeitä kasviksia, maustamattomia. Ruoan jälkeen vaipanvaihdot ja pottatoimet. Sitten rauhoituttiim sängyn päälle. Vauvaa nukutti, mutta esikoinen riehui. Yritin imettää vauvaa ja rauhoitella esikoista. Lopulta esikoinen alkoi katsella tabletilta piirettyjä, jotta sain vauvan syötettyä ja nukutettua. Lopulta otin tabletin esikoiselta pois. Huutoraivoa, mutta sitten se kömpi kainalooni. Kahdenkymmenen minuutin mankumisen ja inimisen jälkeen esikoinen nukahti. Minä myös. Nukuttiin reilu tunti. Otettiin välipalaa. Aloin pestä pyykkiä. Lähdettiin ulos. Loppuillan vauva halus viettää sylissä, esikoinen raivosi, kun ei saanut huomiota tarpeeksi. Vaihdeltiin kakkavaippoja, syötiin päiväruokaa ja iltapalaa, leikittiin, vietiin pyykkiä ulos kuivumaan, mutta ripustettiin myös sisälle. Mies tulee puoli yhdeksän aikaan, ei puhu mitään, tiuskii lapsia kauemmaksi. Rupeaa pesemään pyykkiä ja heittää narulta meidän vielä märkiä vaatteita. Mies ärähtelee ja naljailee ihan yksinkertaisiin kysymyksiin ja jutunaiheisiin. Sanomattakin on selvää, että olen ihan poikki ja väsynyt. Ja tämä oli ihan tavallinen päivä.
Kommentit (67)
Siihen asti kuulosti ihan kivalta kunnes mies tuli kotiin, jos joka ilta on tuollaista olisiko helpompi vain jatkaa kivaa päivää niin, ettei mies tulisi kotiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lähtee aamulla ennen kahdeksaa ja tulee vasta yhdeksän maissa kotiin? Missö se on käynyt?
Kuulostaa todella tylsältä ja ankealta. Itsekin luultavasti haluan jossain vaiheessa lapsen/lapsia. Täytyy kuitenkin vielä kypsytellä ajatusta ja odottaa että halu lasten hankkimiseen kasvaa enemmän. Tai että kyllästyn tämän hetkiseen elämääni ja kaipaan uudenlaista elämää.
Kaffepulla kirjoitti:
Ihan kivaltahan tuo kuulosti, siihen asti kunnes mies tuli kotiin...
Jos tuo kuulostaa sinusta kivalta,miksi et ole hankkinut lapsia?
Minusta tuo kuulosti painajaismaiselta – toki vielä pahemmalta, koska lapset ovat pilanneet parisuhteen, mutta ei tuo päiväosiokaan hyvältä elämältä vaikuta.
Tästähän puuttuu kokonaan että mitä mies teki ja koki sillä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sulla on vaan 2 lasta! Kyllä kuulostaa rennolta arjelta. Meillä 6 lasta. Ikähaarukka 18-2.v. Molemmat vanhemmat tehdään 3vuoro työtä.Toinen töissä/toinen kotona periaatteella. Nykyään ihmiset valittaa kaikesta ja odottaa helppoa ja täydellistä elämää. Tämmöstä tää on. Puurtamista ja iloa. En vaihtais päivääkään pois.
Kuullostaa ihan kamalalta!!!
Ja meillä on sentään 2 lasta mutta ikäeroa on harkitusti 4 vuotta jotta molemmat ovat saaneet olla vauvoja ja pieniä ihan rauhassa.
Esim. aamupalan olen aina saanut syötyä ja jopa lehdenkin luettua ja se on ollut ihan itsestäänselvyys. Vauva on ollut sen ajan siinä vieressä sitterissä tai jumppamatolla ja isompana on leikkinyt omia leikkejä sen aikaa.
Päivällä on kyläilty, oltu puistossa/pihalla tai puuhailtu kotona.
Mies kun tuli töistä niin hän meni ensin vessaan kaikessa rauhassa ja sitten yleensä touhusi lasten kanssa koko illan enemmän tai vähemmän koska oli tullut ikävä meitä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskalta kuulostaa. En kattelis moista.
Vierailija kirjoitti:
Hei, sulla on vaan 2 lasta! Kyllä kuulostaa rennolta arjelta. Meillä 6 lasta. Ikähaarukka 18-2.v. Molemmat vanhemmat tehdään 3vuoro työtä.Toinen töissä/toinen kotona periaatteella. Nykyään ihmiset valittaa kaikesta ja odottaa helppoa ja täydellistä elämää. Tämmöstä tää on. Puurtamista ja iloa. En vaihtais päivääkään pois.
Miks niitä lapsia on pitänyt tehdä kuus, jos se on niin raskasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella tylsältä ja ankealta. Itsekin luultavasti haluan jossain vaiheessa lapsen/lapsia. Täytyy kuitenkin vielä kypsytellä ajatusta ja odottaa että halu lasten hankkimiseen kasvaa enemmän. Tai että kyllästyn tämän hetkiseen elämääni ja kaipaan uudenlaista elämää.
Jos kyllästyt elämääsi ja haluat jotakin uutta, miksi sen uuden pitäisi merkitä lasten hankkimista? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Kyllähän lapsettomalla on aika hiton paljon paremmat mahdollisuudet muuttaa elämäänsä aina, kun siltä tuntuu. Vanhempana olet jumissa valintasi kanssa koko loppuelämäsi. Vanhemmuutta ei voi oikein lähteä kokeilemaan vaihtelun vuoksi.
Tutulta. Itsellä vielä mahavaivainen vauva, joka käytännössä on kaiken aikaa sylissä tai kantoliinassa, jos laskee vaakatasoon reppana huutaa kuin henkeä vietäisiin. Esikoinen on tosi mustasukkainen. Mies 4-5 iltaa harrastuksissa viikossa, tämä kuitenkin ihan positiivista sillä huomaan olevani rennompi ja iloisempi kun olen lasten kanssa keskenään! Eilen illalla mies vielä heitti jotain hyvin mautonta ja törkeää muka vitsillä ja loukkaantui kun sanoin hänelle ettei ollut hauska juttu, muuten emme tainneet juuri vaihtaa sanaakaan illan aikana. Mies kuitenkin huokailee ja tuhahtelee tuskaisesti jatkuvasti kotona, yleensä valittaa ja tiuskii jos suunsa saa auki. Yöllä esikoinen heräsi ja herätti koko perheen, mies tietysti tästä kiukutteli. Tänäaamuna esikoinen on kiusannut pikkusiskoaan ja tyhjentänyt keittiöstä kaksi kaappia ja repinyt vaatekaapistaan kaiken mihin ylettää alas, koska ei ole vielä tottunut siihen että myös pikkusisko tarvitsee huomiota.
Kokoajan on olo ettei aika riitä, ei kädet riitä ja kaiken teet väärin. Pikkulapsiaika ei pääsääntöisesti ole kovin palkitsevaa, etenkään minunlaiselleni ihmiselle joka en todella ole mitään kotiäitityyppiä. Onneksi lapset kasvaa ja kohta pääsee töihin vähän tuulettumaan. Mies tulee onneksi tänään vasta myöhään kotiin, joten toivottavasti saan hetken olla rauhassa illalla kun lapset nukkuvat eikä ole miestä huokailemassa ja mulkoilemassa kiukkuisena sohvannurkasta. Ehkä tämä parisuhdekin vielä joskus palaa raiteilleen, tällä menolla lähtee lusikat jakoon ennemmin tai myöhemmin kun kumpikin ollaan tyytymättömiä. Ollaan kuitenkin päätetty että pikkulapsiaikana ei erota, sillä silloin ei parisuhde ole normaalitilassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tavanomaiselta kuulostaa (kun vertaan tuntemiini lapsiperheisiin), mutta vähän tuntuu, että te molemmat (äiti ja isä) olette unohtaneet huolehtia itsestänne.
Koko perheen hyvinvoinnin perusta on se, että te vanhemmat voitte hyvin. Sinun on pakko syödä aamupala, vaikka vauva itkisikin. Jos et syö, kohta sinäkin itket (tai olet huonotuulinen tms.), eli silloin itkee kumpikin.
Täällä moni onkin kysynyt, miksi mies tuli myöhään kotiin. Voisitko vastata? Jos mies on jatkuvasti töissä noin pitkään, varmasti molemmat väsytte. Jos mies on harrastuksissa iltaisin, kuuluisi sinunkin päästä harrastuksiin samoin.
Mutta yhtä kaikki, pikkulapsiaika ei jatku loputtomiin. Vaikka osa täällä ihmetteleekin, miksi jotkut haluaa lapsia, niin se palkinto tulee yleensä vasta ajan kanssa (ei sillä etteikö pikkulapsiajastakin voisi nauttia, jos vain huolehtii riittävästi omastakin levosta ja hyvinvoinnista.)
Vierailija kirjoitti:
Mies lähtee aamulla ennen kahdeksaa ja tulee vasta yhdeksän maissa kotiin? Missö se on käynyt?
Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että mies tuli aika myöhään kotiin, mutta hänhän tosiaan lähti aamullakin myöhään. Minä lähden kotoa ennen viittä ja palaan neljän maissa, eli työpäiväni on vain kaksi tuntia lyhyempi, eli normaalin rajoissahan tuo vielä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistahan lapiperheen elämä tosiaan on, mutta onneksi lapset kasvavat nopeasti. Jo 20 vuoden kuluttua helpottaa ja sitten ihmetelläänkin kun ei enää siedä nähdä puolisoaan silmissään, vaikka nyt olisi aikaa läheisyydelle ja seksille.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Ihan kivaltahan tuo kuulosti, siihen asti kunnes mies tuli kotiin...
Jos tuo kuulostaa sinusta kivalta,miksi et ole hankkinut lapsia?
Minun lapsenhankkimiset ei liity tähän. Ap kertoi lapsistaan, ja oletus on, että hän on halunnut lapsia, koska hänellä niitä on. Oletan siis, että hän on elämäänsä lastensa äitinä ihan tyytyväinen. En huomannut mitään negatiivista sävyä siinä tavassa, miten hän arjestaan kirjoitti. Ihan tavalliselta lapsiperhearjelta se kuulosti.
Sen sijaan se miehen osuus jäi askarruttamaan kyllä. Tuli mieleen, että Ap:n arki olisi tosi mukavaa lasten kanssa kolmistaan, ilman miestä. Mitä järkeä edes olla miehen kanssa, jos se tulee iltaisin kotiin vain kiukuttelemaan?
🇺🇦🇮🇱
Kuulostaa tavalliselta pikkulapsiperheen arjelta, mutta poikkeuksena miehen pitkä työpäivä ja haluttomuus ottaa osaa perheen arkeen. Isärooli hukassa? Pakenee töihin?
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan kamalalta!!!
Ja meillä on sentään 2 lasta mutta ikäeroa on harkitusti 4 vuotta jotta molemmat ovat saaneet olla vauvoja ja pieniä ihan rauhassa.
Esim. aamupalan olen aina saanut syötyä ja jopa lehdenkin luettua ja se on ollut ihan itsestäänselvyys. Vauva on ollut sen ajan siinä vieressä sitterissä tai jumppamatolla ja isompana on leikkinyt omia leikkejä sen aikaa.
Päivällä on kyläilty, oltu puistossa/pihalla tai puuhailtu kotona.
Mies kun tuli töistä niin hän meni ensin vessaan kaikessa rauhassa ja sitten yleensä touhusi lasten kanssa koko illan enemmän tai vähemmän koska oli tullut ikävä meitä töissä.
Meillä on 4 lasta pienillä ikäeroilla ja ovat kyllä saaneet olla ihan rauhassa pieniä - Yhdessä. Syli on aina riittänyt ja kahvit olen aina ehtinyt juoda, koska leikkivät keskenään lähes aina. Itseäni ahdistaisi enemmän tilanne että olisi useampi lapsi isoilla ikäeroilla, eivätkä viihtyisi yhteisissä leikeissä, harrastuksissa jne ja jokaiselle olisi järjestettävä virikkeet erikseen. Tottakai vauva-aika on aina intensiivinen, mutta ihme kyllä meillä ovat vauvat olleet sitä tyytyväisempiä mitä enemmän on elämää talossa. Ja mustasukkaisuutta/riitoja on äärimmäisen vähän.
Joo, toi on sitä pikkulapsiarjen glamouria. Eikun arkirealismia. Kai rakastat puolisoasi yhä?
Vierailija kirjoitti:
Tuollaistahan lapiperheen elämä tosiaan on, mutta onneksi lapset kasvavat nopeasti. Jo 20 vuoden kuluttua helpottaa ja sitten ihmetelläänkin kun ei enää siedä nähdä puolisoaan silmissään, vaikka nyt olisi aikaa läheisyydelle ja seksille.
Ai "jo 20 vuoden päästä"? Eihän elinkautinenkaan kestä noin kauan.
Pakko myöntää, että lisääntyjät ovat jotenkin ihan erilaisia ihmisiä aivoiltaan, jos tuo on heidän mielestään hyvää elämää!!
Alue: Aihe vapaa
Ihan kivaltahan tuo kuulosti, siihen asti kunnes mies tuli kotiin...
🇺🇦🇮🇱