Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä meidän perheen elämä kuulostaa?
08.06.2017 |
Perheeseen kuuluu vauva, taapero, mies ja minä. Mies lähti aamulla töihin puoli kahdeksalta. Vauva herätti minut ja taaperon kahdeksan jälkeen. Laitoin lapsille aamupalaa. Vaihdoin vaipat. Itse en kerennyt juuri aamupalaa syömään. Vauva halusi sitten jo unille takaisin. Nukutin vauvan, esikoinen leikki. Aloin tehdä keittiössä ruokaa. Vauva heräsi kesken ruoanlaiton. Laskin esikoisen ikkunan alle leikkimään aidatulle alueelle ja laitoin vauvan rattaisiin katsomaan esikoista. Sain tehtyä ruoan loppuun ja laitettua uuniin. Menin ulos leikkimään lasten kanssa. Leikittiin reilu tunti. Kello oli jo puoli yksi, kun tultiin sisälle. Saatiin lämmintä ruokaa. Maistuu hyvältä, totesi esikoinen. Vauvakin sai uunista suoraan pehmeitä kasviksia, maustamattomia. Ruoan jälkeen vaipanvaihdot ja pottatoimet. Sitten rauhoituttiim sängyn päälle. Vauvaa nukutti, mutta esikoinen riehui. Yritin imettää vauvaa ja rauhoitella esikoista. Lopulta esikoinen alkoi katsella tabletilta piirettyjä, jotta sain vauvan syötettyä ja nukutettua. Lopulta otin tabletin esikoiselta pois. Huutoraivoa, mutta sitten se kömpi kainalooni. Kahdenkymmenen minuutin mankumisen ja inimisen jälkeen esikoinen nukahti. Minä myös. Nukuttiin reilu tunti. Otettiin välipalaa. Aloin pestä pyykkiä. Lähdettiin ulos. Loppuillan vauva halus viettää sylissä, esikoinen raivosi, kun ei saanut huomiota tarpeeksi. Vaihdeltiin kakkavaippoja, syötiin päiväruokaa ja iltapalaa, leikittiin, vietiin pyykkiä ulos kuivumaan, mutta ripustettiin myös sisälle. Mies tulee puoli yhdeksän aikaan, ei puhu mitään, tiuskii lapsia kauemmaksi. Rupeaa pesemään pyykkiä ja heittää narulta meidän vielä märkiä vaatteita. Mies ärähtelee ja naljailee ihan yksinkertaisiin kysymyksiin ja jutunaiheisiin. Sanomattakin on selvää, että olen ihan poikki ja väsynyt. Ja tämä oli ihan tavallinen päivä.
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska lukea näitä juttuja mutta on vaan tylsät elämät teillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vauva-arjen tarvitse olla tuollaista. Luonnollisesti tuollaisiakin päiviä on, mutta tässä esimerkiksi minun päiväni:
Lapsia tosin vain yksi, vauva 6kk.
Vauva herätti aamulla 7.30. Mies heräsi klo 8 sillä teki etäpäivän. Syötin vauvan, seurusteltiin ja leikittiin. Syötiin aamupala, vauva ei oikein viihtynyt lattialla eikä sitterissä joten oli sylissä. Vauva meni päikkäreille, siivosin keittiön eilis illan sotkuista ja aamupalan jäljiltä. Surffailin hieman netissä ja sitten vauva jo heräsikin.
Puin ja syötin vauvan ja vaihdoin vaipan. mies viihdytti vauvaa kun laittauduin itse. Sitten lähdettiin koko perhe lounaalle läheiseen kauppakeskukseen. Kotona taas syötin vauvan ja leikittiin vähän. Sitten vauva päikkäreille, mies lähti palaveriin jaminä istuin pihalla, luin ja join puolikkaan oluen. Vauvan herättyä taas syötiin, vaihdettiin vaippa, leikittiin. Sitten lähdettiin ulos kävelylle. Kotona taas hetki seurustelua, vauvalle iltapala, kylpy ja nukkumaan. Minä katson telkkaria ja surffaan, kohta nukkumaan.
Ja tämä oli harvinaisen tylsä päivä. Pari kertaa viikossa kyläillään tai meillä käy kavereita. Harrastuksessa käyn kahdesti viikossa illalla ja mies hoitaa silloin vauvaa.
Yksi vauva on aivan eri tilanne, kun siihen taapero päälle.
Vauvan kanssa saat nukkua ja olla vapaasti mutta ei enää onnistu, kun lapsia on kaksi.
Niinpä. Vaikeinta oli kun oli vauva ja 3 vuotta vanha isosisarus. Vauva nukahti päikkäreille vain liikkuviin vaunuihin ja esikoinen ei nukahtanut enää millään. Joka päivä siis kahdesti pakkasin vauvan vaunuun, puin esikoisen ja lähdettiin vetämään vaunurallia pitkin pitäjää, esikoinen potki potkupyörällä ja minä pää kolmantena jalkana perässä. Usein vauva vielä saattoi heräillä kun esikoinen huusi yhtäkkiä jotain tai minä jouduin huutamaan esikoiselle jotain "pysähdy heti!!!!!" tms. Joskus riitti 15 min kärryttelyä, joskus ei puolitoista tuntiakaan että vauva nukahti. Sit kotio ja vauva partsille. Mutta sitä omaa hetkeä ei enää siinä kohtaa saanut koska ESIKOINEN.
Tosin ei minulla aina helpompaa ollut ekankaan kanssa kun sillä oli koliikki ja nukkui vain sylissä 24/7 ekat 5 kuukautta. Mutta opin minä niistäkin hetkistä nauttimaan... mulla oli sohvalla tyynyt tukemassa käsiä kun pidin nukkuvaa vauvaa sylissä. Kaukosäädin, puhelin, juomat ja ruuat olin ottanut valmiiksi käden ulottuville. Koska edes jalan asentoa ei saanut korjattua tai vauva heräsi ja alkoi huudot...
Huhhuh. Kaikesta sitä onkin selvitty...
Voisiko joku vihdoinkin selittää, mitä mukavaa ja kivaa on tuossa päivässä ennen miehen tuloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vauva-arjen tarvitse olla tuollaista. Luonnollisesti tuollaisiakin päiviä on, mutta tässä esimerkiksi minun päiväni:
Lapsia tosin vain yksi, vauva 6kk.
Vauva herätti aamulla 7.30. Mies heräsi klo 8 sillä teki etäpäivän. Syötin vauvan, seurusteltiin ja leikittiin. Syötiin aamupala, vauva ei oikein viihtynyt lattialla eikä sitterissä joten oli sylissä. Vauva meni päikkäreille, siivosin keittiön eilis illan sotkuista ja aamupalan jäljiltä. Surffailin hieman netissä ja sitten vauva jo heräsikin.
Puin ja syötin vauvan ja vaihdoin vaipan. mies viihdytti vauvaa kun laittauduin itse. Sitten lähdettiin koko perhe lounaalle läheiseen kauppakeskukseen. Kotona taas syötin vauvan ja leikittiin vähän. Sitten vauva päikkäreille, mies lähti palaveriin jaminä istuin pihalla, luin ja join puolikkaan oluen. Vauvan herättyä taas syötiin, vaihdettiin vaippa, leikittiin. Sitten lähdettiin ulos kävelylle. Kotona taas hetki seurustelua, vauvalle iltapala, kylpy ja nukkumaan. Minä katson telkkaria ja surffaan, kohta nukkumaan.
Ja tämä oli harvinaisen tylsä päivä. Pari kertaa viikossa kyläillään tai meillä käy kavereita. Harrastuksessa käyn kahdesti viikossa illalla ja mies hoitaa silloin vauvaa.
Yksi vauva on aivan eri tilanne, kun siihen taapero päälle.
Vauvan kanssa saat nukkua ja olla vapaasti mutta ei enää onnistu, kun lapsia on kaksi.
Niin taas kerran, älkää tehkä lapsia liian pienellä ikäerolla, siitä se helvetti alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kurjalta. Tässä tulee meidän arkea. (Ei ole tarkoitus saada ap:lle pahaa mieltä, mutta kyllä se perhe-elämä voi olla muunkin laista.)
Mulla on ilmeisesti pienempi vauva (5kk), koska ei ihan vielä syö kiinteitä sekä 2-vuotias taapero. Meillä on tosi leppoisaa kotona, siis ihan oikeasti. Menen kyllä aika usein sieltä mistä aita on matalin eli esim. vauvan nukutusten aikaan esikoinen saa poikkeuksetta katsoa televisiota. Esikoinen ei kiukuttele juurikaan huomion perään, ehkä tämä on temperamentista kiinni. Nukkuvat päikkärit samaan aikaan ja mä saan levätä öisinkin kun vauva huikkaa vaan pari kertaa maitoa.
Mies on usein väsynyt töiden jälkeen ja saattaa tiuskiakin, mutta tekee joka ilta meille ruoan seuraavaa päivää varten. Mä laittelen iltaisin tiskejä/pyykkejä/mitä nyt en ole kerennyt päivän aikana tehdä ja mies on lasten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Yksi vauva on aivan eri tilanne, kun siihen taapero päälle.
Vauvan kanssa saat nukkua ja olla vapaasti mutta ei enää onnistu, kun lapsia on kaksi.