Lue keskustelun säännöt.
2000-luvun äitimyytti vie ilon äitiydestä
08.06.2017 |
Olen 35-vuotias nainen ja olen saanyt nyt esikoiseni. Olen lapsen isän kanssa avoliitossa - tai emme sitä sanaa käytä kyllä, mutta virallisesti näin. Avioliitto ei ole meille vaihtoehto.
Jokatapauksessa, koen että nykyään on vallalla aivan uskomaton "täydellinen äitimyytti". Painostaminen ja vihjailu alkoi jo neuvolassa, tuntuu että kaikkeen olisi ollut vain yksi ainoa OIKEA tapa tehdä kaikki. En tietenkään ole ollut polttanut tupakkaa (ennen poltin n. kaksi tupakkaa viikossa) enkä ole käyttänyt alkoholia, mutta muuten en ole viitsinyt niin tarkasti seurata noita loputtomia ruokarajoitesääntöjä. Sanottakoon, että tulin siis raskaaksi asuessani vielä ulkomailla (olimme miehen kanssa 7 vuotta ulkosuomalaisia) eikä paikallinen lääkäri ollut todellakaan niin hysteerinen ruokarajoitteiden suhteen.. Ylläri ylläri tuli ihan terve lapsi. Lisäksi tutustuin muihin äiteihin, joiden koko elämä pyöri synnytyssuunnitelmien, valmennuksien ja "aktiivisen synnytyksen" ympärillä... Minulla on ihan sama mitä muut tekevät, mutta koin todella ahdistavaksi ja ärsyttäväksi sen paheksunnan ja jopa painostuksen, mitä koin neuvolan ja muiden äitien toimesta, kun en ollut näistä asioista kiinnostunut. Olin sitä mieltä, että synnytys menee niinkuin menee ja siksi siellä on ammattilaiset paikalla pitämässä huolen. Lisäksi en nähnyt mitään syytä olla ottamatta kivunlievitystä, vaikka ilmeisesti nykyään "oikean kunnollisen äidin" mitta on se, miten paljon kipua kokee. Synnytys meni siis hyvin ja otin oikein rennosti koko homman. Pari tikkiä sain, menin suoraan suihkuun (lapsi isällä) ja siivoilin hieman huonetta tämän jälkeen...
Asiat paheni ihan älyttömäksi kun lapsi syntyi! En nyt jaksa lähteä avaamaan kaikkia yksityiskohtia, mutta esimerkiksi imetys tuntuu olevan ihan sairaalloinen pakkomielle monelle! kyllä, ymmärrän imetyksen hyödyt, mutta en todellakaan aio huudattaa lasta nälissään, jos maitoa ei tule riittävästi. Nyt pumppailen (koska isä hoitaa vauvaa aika lailla yhtä paljon) ja imetän myös silloin tällöin. Välillä annan korviketta. Neuvolassa todella syyllistettiin, etten muka todella yritä edes imettää "kunnolla" - en ymmärrä, miksei tähänkin voi suhtautua rennosti. Vauva on terve, kasvaa, nukkuu hyvin ja on muutenkin tyytyväinen..
Tuntuu että äitiydestä menee kaikki ilo pois, kun muut ovat aivan hysteerisiä ympärillä, painostetaan, paheksutaan... en ole ennen välittänyt juuri muiden mielipiteistä ja neuvola nyt on lähinnä käynyt hermoon sen ehdottoman järjettömän asenteen vuoksi. Kuitenkin on vaikea iloita omasta äitiydestä sillä en koe mitään yhteenkuuluvuutta muihin äiteihin esimerkiksi. Onko kenelläkään muilla tällaisia tuntemuksia vai olenko ainoa kenen suhtautuminen tähän koko vauvahommaan on rento?
Kommentit (195)
En ole kyllä huomannut samaa, ruokarajotteita oli helppo noudattaa kun otti selvää mistä ne johtuu. Tupakka ja alkoholi oli helppo jättää. Vitamiinitabletin kanssa oli vähän vaikeuksia kun pahoinvointia oli niin paljon, mutta neuvolassa neuvottiin olemaan stressaamatta, koska vauva ottaa sen minkä tarvitsee.
Ennen synnytystä kaikki sanoivat, että pyydä kaikki lääkkeet mitä saa. Neuvottiin ostamaan korviketta ja pulloja valmiiksi siltä varalta jos imetys ei onnistukkaan.
Ainut mistä olen kokenut painostusta on se että nyt lapsen ollessa parivuotias pitäisi kuulemma keksiä itselle enemmän kodin ulkopuolista tekemistä, ja jättää enemmän lasta hoitoon, mutta olen ihan tyytyväinen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten maidon pumppaaminen on rentoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös ulkosuomalaisena ihmetellyt Suomen neuvolasysteemiä ja sitä "vain yksi ainoa oppi"-politiikkaa.
Ole ihan rauhassa ja teet edelleen niinkuin äidinvaistosi sanoo! Eikö ole ihmeellistä, että muuallakin maailmassa vauvat jäävät henkiin, vaikkeivät olekaan neuvolan piirissä?!
Suosittelen sellaista amerikkalaista asennetta, kun ihmiset yrittävät tarpeettomasti neuvoa ja vängätä. Eli hymyilet nätisti, kiität kohteliaasti neuvosta tyyliin "kiva, että kerroit, en tullutkaan ajatelleeksi", sitten käännät selkäsi ja teet ihan niinkuin itse koet parhaaksi. Tälle neuvojalle tulee hyvä mieli ja sun ei tarvi uhrata energiaasi turhaan. Katsos, kiitos neuvolan suomalaiset äidit harvemmin uskaltavat kyseenalaistaa niitä "lakeja". Älä pode turhaan syyllisyyttä.
Mulla on sukulaisena sellainen neuvolatäti, joka on varmaan tosi ikävä tapaus. Hänen kanssaan olen saanut kivoja väittelyjä aikaan, kun hän on niin kangistunut siihen "yksi ainoa totuus"-ajatteluun...
USAsta? Siellä sain ensimmäisen lapseni. Ja kaiku ohjeet olikuin 70-luvulta. Synnytys samoin. Ei tarvinnut miettiä mitään kunhan teen kuten lääkäri haluaa.
Ei kuunnella äitiä tai lasta.
Sama oli Italiassa synnytäneellä. Jopa syöttöpunnitukset kuten täällä 70-luvulla
Olipa ihanaa olla Suomessa. Sai käyttää järkeäEi kun Saksassa.
Veikkaan etä siellä ollaan todella vanhanaikaisia
Ei mun kokemuksen mukaan. Omaa järkeä saa käyttää ja vaihtoja on useampia. En ole kokenut syyllistämistä mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä huomannut samaa, ruokarajotteita oli helppo noudattaa kun otti selvää mistä ne johtuu. Tupakka ja alkoholi oli helppo jättää. Vitamiinitabletin kanssa oli vähän vaikeuksia kun pahoinvointia oli niin paljon, mutta neuvolassa neuvottiin olemaan stressaamatta, koska vauva ottaa sen minkä tarvitsee.
Ennen synnytystä kaikki sanoivat, että pyydä kaikki lääkkeet mitä saa. Neuvottiin ostamaan korviketta ja pulloja valmiiksi siltä varalta jos imetys ei onnistukkaan.
Ainut mistä olen kokenut painostusta on se että nyt lapsen ollessa parivuotias pitäisi kuulemma keksiä itselle enemmän kodin ulkopuolista tekemistä, ja jättää enemmän lasta hoitoon, mutta olen ihan tyytyväinen näin.
Sama.
AP:sta tulee mieleen lähinnä sellainen ihminen, joka haluaa ihan periaatteesta olla kaikkea vastaan ja erottua porukasta.
Oma lapseni syntyi 2000. Mietin järjellä. Kaiku nisäkkäät imettää ja vaikka ympäri vuorokauden. Lapsi saa tarvitsemansa ruan ja tilaa lisää. Kolme kuukautta on pieni aika istua tai maata lapsi tissillä.
Koskaan ei tarvittu tuttua tai pulloa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps. Tunsin aina olevani luonnostaan äidillinen ja omaavani hyvän hoivavietin jonka avulla suitsin lapseni aikuisuuteen. Pikkuhiljaa se käsitys on tässä rapissut, nyt kun esikoinen on jo 5v niin joskus tuntuu etten mitään osaa tehdä oikein ja kaikki esiintyvät valuviat on aina äidin syytä. Meidän pojalla esim puheenkehityksen viive tai yökastelu on tietenkin äidin laiskuutta kaikki.
Minusta on se rentous kadonnut... tuntuu että äitiys on yhtä suorittamista ja esittämistä. Onhan se tosi raskasta koittaa olla 100% läsnä joka hetkessä lapsen kanssa vaikka rakastankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös ulkosuomalaisena ihmetellyt Suomen neuvolasysteemiä ja sitä "vain yksi ainoa oppi"-politiikkaa.
Ole ihan rauhassa ja teet edelleen niinkuin äidinvaistosi sanoo! Eikö ole ihmeellistä, että muuallakin maailmassa vauvat jäävät henkiin, vaikkeivät olekaan neuvolan piirissä?!
Suosittelen sellaista amerikkalaista asennetta, kun ihmiset yrittävät tarpeettomasti neuvoa ja vängätä. Eli hymyilet nätisti, kiität kohteliaasti neuvosta tyyliin "kiva, että kerroit, en tullutkaan ajatelleeksi", sitten käännät selkäsi ja teet ihan niinkuin itse koet parhaaksi. Tälle neuvojalle tulee hyvä mieli ja sun ei tarvi uhrata energiaasi turhaan. Katsos, kiitos neuvolan suomalaiset äidit harvemmin uskaltavat kyseenalaistaa niitä "lakeja". Älä pode turhaan syyllisyyttä.
Mulla on sukulaisena sellainen neuvolatäti, joka on varmaan tosi ikävä tapaus. Hänen kanssaan olen saanut kivoja väittelyjä aikaan, kun hän on niin kangistunut siihen "yksi ainoa totuus"-ajatteluun...
USAsta? Siellä sain ensimmäisen lapseni. Ja kaiku ohjeet olikuin 70-luvulta. Synnytys samoin. Ei tarvinnut miettiä mitään kunhan teen kuten lääkäri haluaa.
Ei kuunnella äitiä tai lasta.
Sama oli Italiassa synnytäneellä. Jopa syöttöpunnitukset kuten täällä 70-luvulla
Olipa ihanaa olla Suomessa. Sai käyttää järkeäEi kun Saksassa.
Veikkaan etä siellä ollaan todella vanhanaikaisia
Ei mun kokemuksen mukaan. Omaa järkeä saa käyttää ja vaihtoja on useampia. En ole kokenut syyllistämistä mihinkään suuntaan.
Onko kokemusta suomalaisesta systeemistä? Tai muuten tietoa asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas pysty ymmärtämään ihmisiä jotka tietoisesti riskeeraavat syntymättömän lapsensa terveyden, ja mahdollisesti hengen, päättämällä haistattaa pitkät raskausajan ravintosuosituksille. Listeria ja toksoplasma esimerkiksi ovat harvinaisia mutta saattavat aiheuttaa vakavia komplikaatioita. Joku salmiakinsyönti on eri asia, ajoittainen verenpaineen nousu ei ole kuolemaksi mutta em. mainittujen pöpöjen kanssa kun käy huono tuuri niin se voi olla kerrasta poikki. Itse en ainakaan olisi voinut elää itseni kanssa jos lapseni olisi saanut aivovaurion sen takia etten voi olla 9kk ilman sushia.
Nuo suositukset ja kiellot vaihtelee vuodesta toiseen, maasta toiseen.. älytöntä näppäilyä. Elämää ei voi hallita!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä huomannut samaa, ruokarajotteita oli helppo noudattaa kun otti selvää mistä ne johtuu. Tupakka ja alkoholi oli helppo jättää. Vitamiinitabletin kanssa oli vähän vaikeuksia kun pahoinvointia oli niin paljon, mutta neuvolassa neuvottiin olemaan stressaamatta, koska vauva ottaa sen minkä tarvitsee.
Ennen synnytystä kaikki sanoivat, että pyydä kaikki lääkkeet mitä saa. Neuvottiin ostamaan korviketta ja pulloja valmiiksi siltä varalta jos imetys ei onnistukkaan.
Ainut mistä olen kokenut painostusta on se että nyt lapsen ollessa parivuotias pitäisi kuulemma keksiä itselle enemmän kodin ulkopuolista tekemistä, ja jättää enemmän lasta hoitoon, mutta olen ihan tyytyväinen näin.
Sama.
AP:sta tulee mieleen lähinnä sellainen ihminen, joka haluaa ihan periaatteesta olla kaikkea vastaan ja erottua porukasta.
Eikähän se riipu siitä millainen kurppa on neuvomassa.
Meillä oli ekassa adoptioneuvonnassa tosi ihana, valoisa ihminen. Tokassa oli todellinen riivinrauta. Jouduimme mm jankkaamaan kaksi tapaamista siitä, onko meillä liian siistiä ja että voiko lapsiperheessä olla valkoinen sohva. (Ja siis tässä vaiheessa me siis olimme jo lapsiperhe). Vielä viimeisen tapaamisen viime metreillä hän alkoi jankata meidän koiran turkista. Että se nätttää takkuiselta ja että viittaako se voimavaraongelmiin. Hmmh... ja kun oltiin saatu lapsi Suomeen kovassa kuumeessa ja korvatulehduksessa keskellä yötä 18 tunnin matkanteon jälkeen ja esikoinen oli ihan sekaisin jet lagin takia, hän raivostui, kun en heti aamukasilta ollutlaan pirteänä ottamassa häntä meille.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeps. Tunsin aina olevani luonnostaan äidillinen ja omaavani hyvän hoivavietin jonka avulla suitsin lapseni aikuisuuteen. Pikkuhiljaa se käsitys on tässä rapissut, nyt kun esikoinen on jo 5v niin joskus tuntuu etten mitään osaa tehdä oikein ja kaikki esiintyvät valuviat on aina äidin syytä. Meidän pojalla esim puheenkehityksen viive tai yökastelu on tietenkin äidin laiskuutta kaikki.
Minusta on se rentous kadonnut... tuntuu että äitiys on yhtä suorittamista ja esittämistä. Onhan se tosi raskasta koittaa olla 100% läsnä joka hetkessä lapsen kanssa vaikka rakastankin.
Mun esikoinen on jo 17. En kokenut olevani kovin äidillinen ja kaduin monia asioita.
Nyt tunnen äidillisiä tunteita enemmän ja osaan hyvin asettua lapsen asemaan.
Täytyy muistaa myös itsensä
Kyllä se helpottaa
Luulenpa, että tässä kommentissa kiteytyy pitkälti se, mitä ap tarkoittaa. Yksi ainoa totuus (=ylhäältä asetettu, alati tiukentuva totuus). Jos olet eri mieltä, saat välittömästi kuulla altistavasi oman lapsesi vähintään aivovauriolle. Jotain suhteellisuudentajua noihin syytöksiin. Elä ja anna toisten elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyt ruokarajoitteet ymmärrän, mutta esim. vitamiinitabletteja en ottanut lukuunottamatta foolihappoa, jota otin jo ennen raskautta. Gyne ei syyllistänyt, vaan tuumasi, että muut vitamiinilisät ovat rehellisesti sanottuna lähinnä kehitysmaita varten. Lisärautaa otin vasta, kun siihen tuli tarve.
Synnytin ilman kivunlievitystä - vain koska itse niin halusin. Vauva oli virkeä, eikä ollut missään opiaattipöllyissä heti syntymän hetkellä. Sairaalassa olisi todennäköisesti tuputettu kipulääkkeitä tai epiduraalia, kuten edellisissä synnytyksissä, joten synnytin tällä kertaa suunnitellusti kotona.
Imetin, koska se lähti niin helposti tällä kertaa käyntiin. Lopetin tosin 5 kk:n jälkeen, koska vauva ja itse niin halusimme.
Luottakaa äidin vaistoon, ei kaikkia päätöksiä tarvi ulkoistaa.
Toisaalta jos olisit oikeasti rento, niin et edes olisi kirjoittanut tätä tekstiä tänne.
Tunnistan itseni tekstistä. Itse myönnän, että alussa stressasin varsinkin imetyksen kanssa, nyt pystyn jo olemaan oikeasti rento. Hymyilyttää välillä, kun muut äidit panikoivat sormiruokailusta, puhuvat imettämisestä, kotona mahdollisimman pitkään olemisesta yms. Itse luin turvallisuusohjeet ja lapsi on siitä lähtien syönyt itse. Imetin kahdeksan kuukautta, kunnes en enää kokenut asiaa miellyttävänä, menen töihin hieman päälle viikon päästä ja mies jää kotiin. Siirsin lapsen oman huoneeseen kahdeksan kuukauden ikäisenä, kun pidin unikoulun. Jos tarvitsee kieltää, niin kiellän enkä lässytä.
Lapsi on tyytyväinen ja luotto molempiin vanhempiinsa on hyvä, kun on selkeästi neuvottu, mitä voi tehdä ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, neuvolassa juuri viimeksi koettua "eikai vauva enää syö öisin?? Nyt se pitää viimeistään kyllä lopettaa." ai miksi? "no täällä lukee että tuon ikäinen vauva ei enää syö öisin." mutta tämä kyllä syö ja nukkuu hyvin. "juu mutta pitää lopettaa" :D en tiennytkään että on joku ylimaallinen totuus koska lapsi ei vaan saa enää syödä yöllä..
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos olisit oikeasti rento, niin et edes olisi kirjoittanut tätä tekstiä tänne.
Tunnistan itseni tekstistä. Itse myönnän, että alussa stressasin varsinkin imetyksen kanssa, nyt pystyn jo olemaan oikeasti rento. Hymyilyttää välillä, kun muut äidit panikoivat sormiruokailusta, puhuvat imettämisestä, kotona mahdollisimman pitkään olemisesta yms. Itse luin turvallisuusohjeet ja lapsi on siitä lähtien syönyt itse. Imetin kahdeksan kuukautta, kunnes en enää kokenut asiaa miellyttävänä, menen töihin hieman päälle viikon päästä ja mies jää kotiin. Siirsin lapsen oman huoneeseen kahdeksan kuukauden ikäisenä, kun pidin unikoulun. Jos tarvitsee kieltää, niin kiellän enkä lässytä.
Lapsi on tyytyväinen ja luotto molempiin vanhempiinsa on hyvä, kun on selkeästi neuvottu, mitä voi tehdä ja mitä ei.
Hymyilyttää että joku haluaa olla kotona mahd. Pitkään? Okei..
Itselläni on kyllä päinvastaisia kokemuksia neuvolasta! Mua on yritetty vaan rauhoitella siellä, että ei kaikki nyt oo niin vakavaa 😊
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi ei ole lainkaan rento. Sinähän olet aivan tolaltasi. Olen itsekin saanut lapsen, enkä tunnista mitään noista väittämistäsi. Kyse on siitä, miten asian koet.
Täysin samaa mieltä. Jos olisit oikeasti rento, antaisit mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toki joskus siellä on sellainen juttu, jota kannattaa kuunnellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös ulkosuomalaisena ihmetellyt Suomen neuvolasysteemiä ja sitä "vain yksi ainoa oppi"-politiikkaa.
Ole ihan rauhassa ja teet edelleen niinkuin äidinvaistosi sanoo! Eikö ole ihmeellistä, että muuallakin maailmassa vauvat jäävät henkiin, vaikkeivät olekaan neuvolan piirissä?!
Suosittelen sellaista amerikkalaista asennetta, kun ihmiset yrittävät tarpeettomasti neuvoa ja vängätä. Eli hymyilet nätisti, kiität kohteliaasti neuvosta tyyliin "kiva, että kerroit, en tullutkaan ajatelleeksi", sitten käännät selkäsi ja teet ihan niinkuin itse koet parhaaksi. Tälle neuvojalle tulee hyvä mieli ja sun ei tarvi uhrata energiaasi turhaan. Katsos, kiitos neuvolan suomalaiset äidit harvemmin uskaltavat kyseenalaistaa niitä "lakeja". Älä pode turhaan syyllisyyttä.
Mulla on sukulaisena sellainen neuvolatäti, joka on varmaan tosi ikävä tapaus. Hänen kanssaan olen saanut kivoja väittelyjä aikaan, kun hän on niin kangistunut siihen "yksi ainoa totuus"-ajatteluun...
USAsta? Siellä sain ensimmäisen lapseni. Ja kaiku ohjeet olikuin 70-luvulta. Synnytys samoin. Ei tarvinnut miettiä mitään kunhan teen kuten lääkäri haluaa.
Ei kuunnella äitiä tai lasta.
Sama oli Italiassa synnytäneellä. Jopa syöttöpunnitukset kuten täällä 70-luvulla
Olipa ihanaa olla Suomessa. Sai käyttää järkeäEi kun Saksassa.
Veikkaan etä siellä ollaan todella vanhanaikaisia
Ei mun kokemuksen mukaan. Omaa järkeä saa käyttää ja vaihtoja on useampia. En ole kokenut syyllistämistä mihinkään suuntaan.
Onko kokemusta suomalaisesta systeemistä? Tai muuten tietoa asioista?
Olen aika hyvin perillä Suomen neuvolasysteemistä, kiitos tämän sukulaisen, joka siis on neuvolatäti.
Olen sen myötä huomannut, että jotkut suositukset vaihtelevat kovin maakohtaisesti. Muuta ihmetystä mulle on taas aiheuttanut, että Suomessa terveydenhoitaja on pätevä ultraamaan, mikä ei täällä tulisi kuuloonkaan,sillä jokaikinen raskaudenaikainen seuranta tapahtuu naistentautien lääkärin luona.
Syyllistävistä neuvolan tädeistä käyntien yhteydessä olen kuullut laajalta ystäväpiiriltäni Suomessa. Omakohtaista kokemusta ei (onneksi) ole ;-)
Mä olen tosi kiitollinen siitä, että silloin kun lapseni olivat pieniä, ei ollut NETTIÄ. Nyt kun he ovat murkkuja/aikuisia ja olen lukenut näitä palstoja, huomaan tehneeni kaikki "väärin". Tuntuu olevan ihme, että ovat hyväkkäät edes elossa, niin edesvastuuton äiti olen ollut, siis keskustelupalstojen mukaan. Jos olisin silloin nuorena epävarmana äitinä lueskellut palstojen juttuja, olisin varmasti lannistunut ja alkanut kyseenalaistamaan omaa äitiyttäni ja saanut ehkä paljon pahaa aikaan..
Tässä muutamia esimerkkejä:
Imetys ei onnistunut rintojeni fysiologisen muodon takia, joten lapseni saivat korviketta.
Valvottavat lapsemme olivat usein hoidossa omien vanhempieni luona jotta saimme nukkua
Mökillä ollessamme kävimme mieheni kanssa uimassa/saunassa kun lapset nukkuivat
Kävin kaupassa ostamassa maitopurkin kun lapsi nukkui turvaistuimessa
Nykyään näistä edellämainituista asioista saa nettigiljotiinituomion. Antakaa nyt jumankauta vähän siimaa.
Olet mielestäni HARVINAISEN TASAPAINOINEN ÄITI. Jatka valitsemallasi tavalla, niin minäkin tein. Vähät välitin muiden mielipiteistä. Väitän, että voit paljon paremmin itse kun lopetat välittämästä muiden aiheuttamista paineista. Vaikutat niin järkevältä nuorelta naiselta...sellainen on harvinaista nykynaisten keskuudessa.