Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko nykyisin jotenkin enemmän vanhempia, jotka puhuvat lapselleen englantia, vaikka se ei ole vanhemman oma äidinkieli?
08.06.2017 |
Lapseni on englanninkielisessä päiväkodissa. Olen törmännyt siellä ilmiöön, että jompikumpi vanhemmista puhuu lapselle englantia, vaikka molempien vanhempien äidinkieli on suomi. Minusta tämä on hassu ilmiö. Toki kielitaito on tärkeää, mutta silti tuntuisi hassulta puhua lapselle jotain muuta kuin äidinkieltäni. Luen paljon englanniksi, mutten silti koe kielitaitoni olevan englannissa samalla tavalla vivahteikasta ja rikasta kuin suomeksi. Lisäksi näiden vanhempien puheesta kuulee kyllä ihan ei-natiivinkin korvaan, etteivät ole natiiveja ja kieli on jotenkin yksipuolista ja lauseet aika tönkköjä.
Oma lapseni oppi päiväkotiin menon jälkeen muutamassa kuukaudessa puhumaan englantia ihan yhtä hyvin kuin nämä, joiden toinen suomenkielinen vanhempi on puhunut englantia. Ihan vain päiväkodin ja englanninkielisten ohjelmien ja kirjojen avulla. En oikein näe mikä hyöty on puhua lapselle muuta kieltä kuin äidinkieltään.
Mielipiteitä?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D
Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.
Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.
Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.
Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.
Suosittelisin että menette päiväksi tutustumaan sinne päiväkodille, ihan vaikka pariksi päiväksi. Olen tosiaan ollut useammassa enkunkielisessä töissä, eri kaupungeissa (ei pk-seutu). Ne ovat yksityisiä, voittoa tuottavia yrityksiä jotka myyvät tietyn mielikuvan vanhemmille. Jos talossa on tasan yksi natiivi, pyydetään häntä puhumaan vanhemmille enkkua ja suomenkielisiä suomea ettei jäädä "kiinni" rallienglannista.
Edellisessä työpaikassani jopa johtaja ei tiennyt mikä on pussilakana, pöydänjalka, hansikas, lätäkkö pihalla. Kyseli koko ajan alaisilta :D Waat iiis thiiis in enkliiish?
Sähköpostit kirjoitti harjoittelija, google translatorin avulla. Korjailin muiden virheitä minkä ehdin, suurimman osan työpäivästäni.Luuleeko joku oikeasti että koko talon henkilökunta on brittejä?!? Haha haha haa :D
-se "enkunkielisen" pk:n työntekijä
Minusta tämä on niin härskiä kusetusta kuin olla a voi. Meillä on Suomi-USA perhe ja isä on äärimmäisen tarkka enkun oikeellisuudesta. Hän haluaa lasten englannin olevan nimenomaisesti amerikanenglantia, ei brittiä tai aussia puhumattakaan finglishistä. Suomi kielenä on hyvin tasa-arvoinen, sen tasot eivät kerro ihmisen sosioekonomisesta taustoista välttämättä paljoakaan, sen sijaan englannissa asia on täysin eri. Tuollainen päiväkoti on sama kuin myisi särkeä lohena ja vielä nauraisi päälle kuten kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun paremmin ja vivahteikkaammin englantia kuin suomea. Ja suomi on mun äidinkieli. Puhun lapselle yleensä englantia ihan siitä syystä että se on kotikieli ja jää päälle. Mies on englannista. Suomea sitten lapsi puhuu mummien jne kanssa enemmän.
Käännä toi englanniksiI speak english much more better and nuanced than Finnish. And finnish is my mother language. I usually speak English to my kid because it is home language and it remains on. Husband is from England. Child speaks Finnish with his grannies etc. more.
No voi lol :D joku muu taitaa trollata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D
Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.
Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.
Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.
Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.
Totta on, että ylivoimaisesti suurin osa puhuu vieraita kieliä aksentilla, mutta "aina" on hitusen liian jyrkkä sana.
Itse aloitin englannin opiskelun 9-vuotiaana niin kuin muutkin, mutta nykyään 35-vuotiaana puhun englantia ilman vierasta aksenttia (en siis niin kuin saaraaallot vaan oikeasti ilman). Pystyn myös vaihtamaan amerikkalaisen, brittiläisen ja australialaisen puhetavan välillä - kaikissa kolmessa menen paikallisesta.
Tämän lisäksi puhun ruotsia, espanjaa ja italiaa ilman vierasta korostusta. Kyseessä on siis erikoisin taitoni, paljon muuta en sitten elämässä osaakaan :).
Olet kyllä sitten todella harvinaislaatuinen yksilö. Mistä muuten tiedät, että puhut täydellisest noita eri englannin variantteja ja kieliä? Ihan vaan uteliaisuudesta kysyn.
Kyllä, olen itsenikin mielestä harvinainen tapaus :). Olen leikilläni nimennyt taitoni absoluuttiseksi kielikorvaksi.
Olen päätellyt taitoni tason siitä, että noissa kolmessa maassa eläessäni ja työskennellessäni ihmiset ovat lähes poikkeuksetta luulleet minua omanmaalaisekseen.
Olen joutunut näyttämään passini sekä vakuuttamaan moneen kertaan, että oikeasti en puhunut englantia lapsena. Ja kyse ei siis ole ollut vain "oi puhutpa hyvin englantia" -tyyppisistä peruskehuista vaan esimerkiksi eräs työkaveri sai vasta 2 vuoden jälkeen selville, etten olekaan britti.
Noita muita kieliä en siis puhu sanastolta sujuvasti, mutta ääntäminen on niissäkin minulle helppoa. En osaa selittää miksi.
Vierailija kirjoitti:
Palstan kaikki kommentoijat puhuvat jokainen erinomaista englantia:D Mieheni on britti, ja vaikka olen aina ällistynyt kuinka hyvin suomalaiset osaava englantia mutta ei se useinkaan ole ollenkaan natiivitasoista.
Juu. Olen itse akateeminen suomalainen, mieheni on akateeminen jenkki. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Edelleenkin päivittäin mieheltä löytyy sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Englannin sanavarasto on jotain aivan muuta kuin kouluenglannissa koskaan on mahdollista oppia.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei puhu ilman aksenttia. Rallienglanti on aksentti toisten joukossa, eikä sen puhuminen ole väärin, jos siis sanat ja kielioppi menee oikein. Tottakai se meistä kuulostaa hassulta, ulkomaalaiselle sehän voi olla vaikka seksikäs aksentti.
No emmä nyt tiedä. Mieheni puhuu amerikkalaiselta kuulostavaa yleiskieltä. Eräs tapaamani amerikkalainen opettaja muuten myös, joten ei kaikilla ole sen kummosempaa aksenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneinä vuosina on ylimystön parissa ollut ihan tyypillistä että lapsille puhutaan ja opetetaan montaa kieltä. En ymmärrä miksi siitä on yhtäkkiä tehty jokin helmasynti. Siitä on runsaasti tutkimuksiakin, että monta kotikieltä opetelleilla lapsilla on paremmat verbaaliset taidot kuin keskiverrolla "yhden kielen lapsella", sillä usean kielen opiskelu helpottaa kielten ja sanojen oppimista myös tulevaisuudessa. Itse tiedän paljon lapsia jotka puhuvat montaa kieltä kotona. Itsekin aiomme opettaa lapsillemme englantia vauvasta pitäen. Tämä jo siksi, että lapsen serkut ovat sellaisia, jotka puhuvat kotonaan ranskaa, espanjaa ja englantia (eivät lainkaan suomea, jenkkilässä kun asuvat). Lapsen isän puolen suku taas puhuu vain osittaista suomea, vaikka se onkin mieheni äidinkieli (on puoliksi suomalainen, suurin osa suvusta asuu ulkomailla). Jos olen itse pystynyt julkaisemaan englanninkielisiä opinnäytetöitä, uskon kyllä pystyväni kommunikoimaan lapselleni tarpeeksi oikein englantia, jotta tämä ei menetä kielen oppimiskykyään (näinhän täällä monet tuntuvat kuvittelevan käyvän?)
Antakaa hyvät ihmiset vanhempien opettaa lapsilleen ihan niitä kieliä mitkä osaavat ja haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle ei saa puhua muuta kuin äidinkieltään! Muuten lapsi oppii huonon englannin/toisen kielen, jolla ei kykene ilmaisemaan spesifisti ja monipuolisesti tunteitaan ja ajatuksiaan.
Lue psykologiasta.
Miksi lapsi ei pystyisi ilmaisemaan tunteita ja ajatuksiaan jos sille puhuu englantia vaikka äidinkieli on suomi? Mitä haittaa siitä on, jos ei englanniksi kykene ilmaisemaan jotain, tuskin kukaan muu kuin natiivit pystyy ilmaisemaan ihan kaiken luontevasti enkuksi?
Tätä en ymmärrä ollenkaan, että miksi lapsen kohdalla englanti pitää olla joko natiivia tai ei mitään, mitään välimuotoa ei saa olla. Jos oma englanti on huonoa niin tietysti lapsellekin tulee aluksi huono englanti, mutta onhan se kuitenkin parempi kuin ei englantia ollenkaan? Kyllä se sitten koulussa viimeistään korjaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D
Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.
Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.
Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.
Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.
Totta on, että ylivoimaisesti suurin osa puhuu vieraita kieliä aksentilla, mutta "aina" on hitusen liian jyrkkä sana.
Itse aloitin englannin opiskelun 9-vuotiaana niin kuin muutkin, mutta nykyään 35-vuotiaana puhun englantia ilman vierasta aksenttia (en siis niin kuin saaraaallot vaan oikeasti ilman). Pystyn myös vaihtamaan amerikkalaisen, brittiläisen ja australialaisen puhetavan välillä - kaikissa kolmessa menen paikallisesta.
Tämän lisäksi puhun ruotsia, espanjaa ja italiaa ilman vierasta korostusta. Kyseessä on siis erikoisin taitoni, paljon muuta en sitten elämässä osaakaan :).
Olet kyllä sitten todella harvinaislaatuinen yksilö. Mistä muuten tiedät, että puhut täydellisest noita eri englannin variantteja ja kieliä? Ihan vaan uteliaisuudesta kysyn.
Kyllä, olen itsenikin mielestä harvinainen tapaus :). Olen leikilläni nimennyt taitoni absoluuttiseksi kielikorvaksi.
Olen päätellyt taitoni tason siitä, että noissa kolmessa maassa eläessäni ja työskennellessäni ihmiset ovat lähes poikkeuksetta luulleet minua omanmaalaisekseen.
Olen joutunut näyttämään passini sekä vakuuttamaan moneen kertaan, että oikeasti en puhunut englantia lapsena. Ja kyse ei siis ole ollut vain "oi puhutpa hyvin englantia" -tyyppisistä peruskehuista vaan esimerkiksi eräs työkaveri sai vasta 2 vuoden jälkeen selville, etten olekaan britti.
Noita muita kieliä en siis puhu sanastolta sujuvasti, mutta ääntäminen on niissäkin minulle helppoa. En osaa selittää miksi.
Jotkut vaan osaa. Lukiossa venäjän opettajani ei puhunut englantia sujuvasti, mutta äänsi kuin britti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan kaikki kommentoijat puhuvat jokainen erinomaista englantia:D Mieheni on britti, ja vaikka olen aina ällistynyt kuinka hyvin suomalaiset osaava englantia mutta ei se useinkaan ole ollenkaan natiivitasoista.
Juu. Olen itse akateeminen suomalainen, mieheni on akateeminen jenkki. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Edelleenkin päivittäin mieheltä löytyy sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Englannin sanavarasto on jotain aivan muuta kuin kouluenglannissa koskaan on mahdollista oppia.
Päivittäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D
Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.
Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.
Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.
Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.
Totta on, että ylivoimaisesti suurin osa puhuu vieraita kieliä aksentilla, mutta "aina" on hitusen liian jyrkkä sana.
Itse aloitin englannin opiskelun 9-vuotiaana niin kuin muutkin, mutta nykyään 35-vuotiaana puhun englantia ilman vierasta aksenttia (en siis niin kuin saaraaallot vaan oikeasti ilman). Pystyn myös vaihtamaan amerikkalaisen, brittiläisen ja australialaisen puhetavan välillä - kaikissa kolmessa menen paikallisesta.
Tämän lisäksi puhun ruotsia, espanjaa ja italiaa ilman vierasta korostusta. Kyseessä on siis erikoisin taitoni, paljon muuta en sitten elämässä osaakaan :).
Olet kyllä sitten todella harvinaislaatuinen yksilö. Mistä muuten tiedät, että puhut täydellisest noita eri englannin variantteja ja kieliä? Ihan vaan uteliaisuudesta kysyn.
Kyllä, olen itsenikin mielestä harvinainen tapaus :). Olen leikilläni nimennyt taitoni absoluuttiseksi kielikorvaksi.
Olen päätellyt taitoni tason siitä, että noissa kolmessa maassa eläessäni ja työskennellessäni ihmiset ovat lähes poikkeuksetta luulleet minua omanmaalaisekseen.
Olen joutunut näyttämään passini sekä vakuuttamaan moneen kertaan, että oikeasti en puhunut englantia lapsena. Ja kyse ei siis ole ollut vain "oi puhutpa hyvin englantia" -tyyppisistä peruskehuista vaan esimerkiksi eräs työkaveri sai vasta 2 vuoden jälkeen selville, etten olekaan britti.
Noita muita kieliä en siis puhu sanastolta sujuvasti, mutta ääntäminen on niissäkin minulle helppoa. En osaa selittää miksi.
Jotkut vaan osaa. Lukiossa venäjän opettajani ei puhunut englantia sujuvasti, mutta äänsi kuin britti.
Niinpä. Ja silti viestiäni alapeukutetaan koska "omg ei voi olla, kukaan ei voi osata ääntää natiivisti jos ei sellainen ole omg". :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan kaikki kommentoijat puhuvat jokainen erinomaista englantia:D Mieheni on britti, ja vaikka olen aina ällistynyt kuinka hyvin suomalaiset osaava englantia mutta ei se useinkaan ole ollenkaan natiivitasoista.
Juu. Olen itse akateeminen suomalainen, mieheni on akateeminen jenkki. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Edelleenkin päivittäin mieheltä löytyy sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Englannin sanavarasto on jotain aivan muuta kuin kouluenglannissa koskaan on mahdollista oppia.
Päivittäin?
Lähestulkoon. Vastaavasti mies valittaa suomen kielen oppimisen kannalta sitä, että minun suomen sanavarastoni on liian laaja. Olisi helpompi harjoitella kotona, jos puhuisin yksinkertaistetusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset puhuvat mahdollisille lapsilleen todennäköisemmin englantia kuin suomea vaikka suomi onkin heidän äidinkielensä. Lapset oli 9 ja 11 vuotiaat kun muutimme Yhdysvaltoihin. Ja hyvin nopeasti englannista tuli heille vahvempi kieli. Kotikieli on kyllä suomi, mutta se ei vaan tunnu riittävän.
Näin enkunopena kehoitan kaikkia suomalaisia puhumaan lapselleen omaa äidinkieltään. Voihan lapsen laittaa vaikka enkunkieliseen kerhoon tai vastaavaan mikäli haluaa kielitaitoa kartuttaa jo pienestä alkaen.
Jos lapselle puhutaan kieltä, jota puhuja itse ei hallitse, jää kielitaito auttamatta rajalliseksi ja pinnalliseksi. Tällaisella kielitaidolla ei hahmoteta esim. abstrakteja käsitteitä, joita lapsi oppii12-vuotiaaksi asti. Önkkötönkköenglannilla ei omaksuta matematiikan, fysiikan ym. käsitteitä.
Lapsi voi esim. lukea englanninkielisiä lastenkirjoja ja kuunnella englanninkielisiä ohjelmia ja musiikkia, laulaa itse. Tämä oikeasti kehittää kielikorvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan kaikki kommentoijat puhuvat jokainen erinomaista englantia:D Mieheni on britti, ja vaikka olen aina ällistynyt kuinka hyvin suomalaiset osaava englantia mutta ei se useinkaan ole ollenkaan natiivitasoista.
Juu. Olen itse akateeminen suomalainen, mieheni on akateeminen jenkki. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Edelleenkin päivittäin mieheltä löytyy sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Englannin sanavarasto on jotain aivan muuta kuin kouluenglannissa koskaan on mahdollista oppia.
Päivittäin?
En ole sama kirjoittaja, mutta itse olen viime aikoina opetellut englantia puhumalla itsekseni sitä yksin ollessa ja selittänyt ääneen mitä olen tekemässä jne, "koko ajan" tulee tilanteita että en tiedä sanoja ja katson niitä sitten aina jostain kääntäjästä tai sanastosta jos on mahdollista. Sitten ne kuitenkin taas unohtuvat suurimmaksi osaksi ja viikon päästä en muista enää.
Joten hyvin mahdollista tuo. Vasta kun joku sana tulee säännöllisesti käyttöön niin ne pysyy mielessä, harvinaiset sanat unohtuu. Tässä on se ero äidinkielen ja vieraan kielen välillä, että suomen sanat eri asioille eivät unohdu, mutta englannin unohtuvat käytön puutteessa.
Että sillä on oikeasti merkitystä, mikä se äidinkieli on, se on paljon pysyvämpää kuin mikään vieras kieli. Kokeilin esim. muistanko englanniksi kaikki jutut mitkä on tässä parilla pöydällä nyt. En muistanut kampaa, hammaslankaa, hyttyssavua, hanskoja.
Esim. joku hyttyssavu, jos katson sen nyt englanniksi niin parin viikon päästä tuskin muistan ellen tarvitse sanaa. Suomeksi se ei unohdu ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös joskus Helsingissä kahvilassa kuunnellut, kun umpisuomalainen nuoripari puhui toisilleen englantia. Se oli kyllä aika erikoista. Teki mieli kysyä, miksi.
Suomi on niin kaunis ja vivahteikas kieli.
Harjoittelu tekee hyvää! Mielestäni naurettavan vähän koulussa harjoitellaan sitä puhumista.
Lukiossa oli 1 vapaavalintainen "puhekurssi", mutta aika jäinen ja ei mitenkään kiva ollut.
Vasta AMK:ssa oikeasti piti puhua ja opettaja jopa laittoi meidät jotain puheluita harjoittelemaan 30 min, koska kukaan ei osannut olla tarpeeksi kohtelias ja asiallinen 😂
Nykyisin koulussa keskitytään puhumiseen. Englanninopetus on muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana. Ei voi verrata vanhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D
Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.
Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.
Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.
Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.
Totta on, että ylivoimaisesti suurin osa puhuu vieraita kieliä aksentilla, mutta "aina" on hitusen liian jyrkkä sana.
Itse aloitin englannin opiskelun 9-vuotiaana niin kuin muutkin, mutta nykyään 35-vuotiaana puhun englantia ilman vierasta aksenttia (en siis niin kuin saaraaallot vaan oikeasti ilman). Pystyn myös vaihtamaan amerikkalaisen, brittiläisen ja australialaisen puhetavan välillä - kaikissa kolmessa menen paikallisesta.
Tämän lisäksi puhun ruotsia, espanjaa ja italiaa ilman vierasta korostusta. Kyseessä on siis erikoisin taitoni, paljon muuta en sitten elämässä osaakaan :).
Olet kyllä sitten todella harvinaislaatuinen yksilö. Mistä muuten tiedät, että puhut täydellisest noita eri englannin variantteja ja kieliä? Ihan vaan uteliaisuudesta kysyn.
Kyllä, olen itsenikin mielestä harvinainen tapaus :). Olen leikilläni nimennyt taitoni absoluuttiseksi kielikorvaksi.
Olen päätellyt taitoni tason siitä, että noissa kolmessa maassa eläessäni ja työskennellessäni ihmiset ovat lähes poikkeuksetta luulleet minua omanmaalaisekseen.
Olen joutunut näyttämään passini sekä vakuuttamaan moneen kertaan, että oikeasti en puhunut englantia lapsena. Ja kyse ei siis ole ollut vain "oi puhutpa hyvin englantia" -tyyppisistä peruskehuista vaan esimerkiksi eräs työkaveri sai vasta 2 vuoden jälkeen selville, etten olekaan britti.
Noita muita kieliä en siis puhu sanastolta sujuvasti, mutta ääntäminen on niissäkin minulle helppoa. En osaa selittää miksi.
Jotkut vaan osaa. Lukiossa venäjän opettajani ei puhunut englantia sujuvasti, mutta äänsi kuin britti.
Niinpä. Ja silti viestiäni alapeukutetaan koska "omg ei voi olla, kukaan ei voi osata ääntää natiivisti jos ei sellainen ole omg". :)
Tosi outoa. Kyllä joillakin kielikorva vaan on hyvä, vaikka varmaan ei niin yleistä olekaan.
Keski-eurooppalainen mieheni kuulostaa amerikkalaiselta myös amerikkalaisten mielestä, mutta oppi Irlannissa myös paikallisen aksentin. Häntä kyllä kiinnostaa kieli muutenkin syvästi, opiskelee kielen historiaa ja vanhaa englantia huvikseen.
Eräs venäläinen ranskan opettaja osasi jo ensimmäisillä työväenopiston saksan kursseilla ääntää tosi tosi hyvin, kai on kielellisesti lahjakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös joskus Helsingissä kahvilassa kuunnellut, kun umpisuomalainen nuoripari puhui toisilleen englantia. Se oli kyllä aika erikoista. Teki mieli kysyä, miksi.
Suomi on niin kaunis ja vivahteikas kieli.
Harjoittelu tekee hyvää! Mielestäni naurettavan vähän koulussa harjoitellaan sitä puhumista.
Lukiossa oli 1 vapaavalintainen "puhekurssi", mutta aika jäinen ja ei mitenkään kiva ollut.
Vasta AMK:ssa oikeasti piti puhua ja opettaja jopa laittoi meidät jotain puheluita harjoittelemaan 30 min, koska kukaan ei osannut olla tarpeeksi kohtelias ja asiallinen 😂
Nykyisin koulussa keskitytään puhumiseen. Englanninopetus on muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana. Ei voi verrata vanhaan.
Olen 24-vuotias ja lainaamassani viestissä puhuttiin nuoresta pariskunnasta, ei nykylapsista.
Nimenomaan jopa minun ikäiset nuoret aikuiset eivät ole koulussa harjoitelleet suullista kielitaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös joskus Helsingissä kahvilassa kuunnellut, kun umpisuomalainen nuoripari puhui toisilleen englantia. Se oli kyllä aika erikoista. Teki mieli kysyä, miksi.
Suomi on niin kaunis ja vivahteikas kieli.
Harjoittelu tekee hyvää! Mielestäni naurettavan vähän koulussa harjoitellaan sitä puhumista.
Lukiossa oli 1 vapaavalintainen "puhekurssi", mutta aika jäinen ja ei mitenkään kiva ollut.
Vasta AMK:ssa oikeasti piti puhua ja opettaja jopa laittoi meidät jotain puheluita harjoittelemaan 30 min, koska kukaan ei osannut olla tarpeeksi kohtelias ja asiallinen 😂
Nykyisin koulussa keskitytään puhumiseen. Englanninopetus on muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana. Ei voi verrata vanhaan.
Olen 24-vuotias ja lainaamassani viestissä puhuttiin nuoresta pariskunnasta, ei nykylapsista.
Nimenomaan jopa minun ikäiset nuoret aikuiset eivät ole koulussa harjoitelleet suullista kielitaitoa.
"Mielestäni naurettavan vähän koulussa harjoitellaan sitä puhumista."
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa nämä kielipuoliskoista vauhkoajat jotka vetoavat vaan siihen mitä ovat lukeneet. Heillä ei ole mitään käytännön tietoa ja suurin syy siihen että vastustavat suomalaisten vanhempien englannin puhetta lapsilleen johtuu kateudesta. Eivät itse osaa luuta kuin sitä rallia ja siksi sanovat että kaikki muutkin suomalaiset puhuu yhtä huonosti.
Mutta auta armias siinä vaiheessa kun kaksi ulkomaalaista muuttaa Suomeen ja oppii kielen ja saa vauvan sille vauvalle tietenkin pitää ehdottomasti puhua suomea oli se sitten kuinka huonoa tahansa ihan vaan että "oppii edes lapsi suomea puhumaan kunnolla" ja yhtäkkiä sillä ei kielipuolisuudella ei ole mitään väliä ja paheksutaan jos vanhemmat puhuu vain omaa kieltään lapsille ja lapset alkaa oppia suomea vasta päiväkodissa.
Ei kun sille vauvalle puhutaan nimenomaan sitä omaa äidinkieltä, oli kyseessä sitten ruotsinkieli tai somalia. Asiaa pyritään painottamaan ja selittämään vanhemmille, vanhempien tönkkösuomi kun ei pahemmim auta lasta kielen oppimisessa
T: päiväkodin työntekijä
Alue: Aihe vapaa
Voi apua. Kaikki kielen asiantuntijat tietävät, että ei pidä puhua lapselle itselle vierasta kieltä. Lapsi oppii huonoa kieltä (rakenne, ääntäminen jne.).
Hyi olkoon.