Onko nykyisin jotenkin enemmän vanhempia, jotka puhuvat lapselleen englantia, vaikka se ei ole vanhemman oma äidinkieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asuu naapurustossa siskoni kanssa kouluja käynyt nainen, joka on täysin suomalainen. Nimi on tyyliä Merja Mönkkönen. Mieskin on täysin suomalainen. Tämä nainen sitten puhuu lapsilleen englantia sillä perusteella, että on ollut nuorena aupairina. Lisäksi lapset ovat nimiltään Jamie(tseimi) ja Miles(mails). Lausuu kyllä ihan nätisti englantia, mutt ai että sattu korvaan se yksipuolinen kieli.

Minäkin tiedän tällaisen perheen. Tosin perheen äiti on oikeasti puoliksi britti, mutta äidin vanhemmat ovat eronneet tämän ollessa pari-kolmevuotias ja tämän isä muuttanut takaisin britteihin. Eivät ole olleet tekemisissä isänsä kanssa sen jälkeen, mutta silti pitää kunnioittaa taustaa ja puhua englantia lapsille ja nimetä heidät englanninkielisillä nimillä.

Niin siis miksei näin saa tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun paremmin ja vivahteikkaammin englantia kuin suomea. Ja suomi on mun äidinkieli. Puhun lapselle yleensä englantia ihan siitä syystä että se on kotikieli ja jää päälle. Mies on englannista. Suomea sitten lapsi puhuu mummien jne kanssa enemmän.

Käännä toi englanniksi

I speak english much more better and nuanced than Finnish. And finnish is my mother language. I usually speak English to my kid because it is home language and it remains on. Husband is from England. Child speaks Finnish with his grannies etc. more.

With all respect, you call this nuanced? There's more mistakes than what Trump has made during his presidency.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun paremmin ja vivahteikkaammin englantia kuin suomea. Ja suomi on mun äidinkieli. Puhun lapselle yleensä englantia ihan siitä syystä että se on kotikieli ja jää päälle. Mies on englannista. Suomea sitten lapsi puhuu mummien jne kanssa enemmän.

Käännä toi englanniksi

I speak english much more better and nuanced than Finnish. And finnish is my mother language. I usually speak English to my kid because it is home language and it remains on. Husband is from England. Child speaks Finnish with his grannies etc. more.

Ahhhaahhhhaaaa!!! Kaadut heti ensimmäisessä lauseessa :D (Vinkki: dluently) Toinen lause onkin sitten jo silkkaa huumoria ("mother language") Ei vit... ja tota enklantia sä opetat sun lapselle. Great.

Mutta siis voihan se olla, että puhut suomea VIELÄ huonommin.

Isän äidinkieli on englanti, mutta minä puhun lapselle kahdestaan ollessa suomea. Jos isä on läsnä, puhekieli on englanti. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi ihmeessä pitää alkaa sekoittaa lapsen päätä ja kielen kehitystä, jos molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja englannin kielelle ei ole arjessa mitään tarvetta. Pahimmillaan lapsi oppii sitten vanhemmalta ne kaikki ne kielioppi- ja ääntämisvirheet, mistä on haittaa myöhemmin elämässä. On ihan kiva idea, että täysin suomalaiset vanhemmat haluavat tukea kielen kehitystä ja lapsen kansainvälistymistä, mutta uskon kyllä vahvasti että siitä tönköstä suomienkusta on enemmänkin haittaa kuin hyötyä. Tästä syystä en itse yritä vääntää sitä englantia pienelle, vaikka sujuvasti kieltä puhunkin. Se nyt vaan on päivänselvää, että oma äidinkieli, jota on koko elämäsä käyttänyt arjessa on huomattavasti rikkaampaa ja luonnollisempaa, ja siksi tulisi käyttää sitä omaa vahvinta kieltään lapselle puhuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun paremmin ja vivahteikkaammin englantia kuin suomea. Ja suomi on mun äidinkieli. Puhun lapselle yleensä englantia ihan siitä syystä että se on kotikieli ja jää päälle. Mies on englannista. Suomea sitten lapsi puhuu mummien jne kanssa enemmän.

Käännä toi englanniksi

I speak english much more better and nuanced than Finnish. And finnish is my mother language. I usually speak English to my kid because it is home language and it remains on. Husband is from England. Child speaks Finnish with his grannies etc. more.

Ahhhaahhhhaaaa!!! Kaadut heti ensimmäisessä lauseessa :D (Vinkki: dluently) Toinen lause onkin sitten jo silkkaa huumoria ("mother language") Ei vit... ja tota enklantia sä opetat sun lapselle. Great.

Mutta siis voihan se olla, että puhut suomea VIELÄ huonommin.

*fluently

Ja itse asiassa mother language on ihan oikein ja hyväksytty ilmaisumuoto. Se onkin sitten käytännössä ainoa oikein kirjoitettu juttu tuossa.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni vanhempi näyttää olevan huolissaan siitä, että lapsi oppii vierasta kieltä eli englantia - mutta ei lainkaan huolissaan siitä, että lapsi oppii äidinkieltään. Kannattaisi olla. Äidinkieltäänkin pitää kehittää, ei se kehity hyväksi automaattisesti. Siksi on tärkeää, että jo vauvalle puhutaan, lorutellaan, luetaan ja lauletaan omalla äidinkielellä.

Kaikille niille vanhemmille, jotka haluavat, että jälkikasvu oppii vieraita kieliä, tiedoksi, että kaikkien kielten oppiminen alkaa oman äidinkielen oppimisesta. Mitä paremmin osaa äidinkieltään, sitä helpompi on oppia myöhemmin vieraita kieliä.

Ja toisin päin. Jos ei osaa kunnolla omaa äidinkieltään, muiden kielten opiskelusta tulee todella vaikeaa.

Puhumattakaan siitä, että kieli ei ole vain kieltä vaan mitä suuremmassa määrin myös kulttuuria ja sivistystä. Jos puhut omalle lapsellesi muuta kuin omaa äidinkieltäsi, siirrätkö samalla myös jotain kulttuuriperimää? Miten voisit, kun se englanti ei ole sinun kulttuurisi?

Juuri näin! Normaalisti kehittyvät lapset oppivat useitakin kieliä melko helposti, mutta harvempi tietää, että n. 7%:lla lapsista on kielellinen erityisvaikeus. Jos tällaiselle lapselle sönköttää huonoa englantia niin oman äidinkielen kehitys jää heikoksi ja lapsesta tulee ns. puolikielinen. Kielellinen erityisvaikeus ei näy verikokeessa eikä ultraäänessä joten oman lapseni tulevaisuudella en kyllä lähtisi pelaamaan venäläistä rulettia.

Kysymys teille, jotka puolustatte tunnekieltä tutkimusperustaisesti. Ilmeisesti väite on että vain yhdellä kielellä voi oikeasti ilmaista itseään - entäs me kaksikieliset, joilla on oikeasti useampi lapsuudessa saatu, vahva kieli? Mitä tutkimukset sanoo tästä?

Asuimme englanninkielisessä maassa lasten kanssa muutaman vuoden juuri siinä iässä, jossa oppivat hyvin uuden kielen. Kun palasimme, puhuimme edelleen täällä Suomessa suomea toisillemme. Meille tuli kylään perhe, supisuomalainen, joka oli laittanut lapsensa enkunkieliseen päivähoitoon. Oli hämmentävää kuunnella, kun he, suomalaiset puhuivat keskenään enkkua meillä ollessaan ja me puhuimme tietenkin suomea. Edelleen perheessä monen vuoden jälkeen äiti puhuu lapsillensa ainakin muiden aikana enkkua. En ymmärrä, mutta se on niin outoa, että en viitsi edes kysyä, mitä tässä oikein ajetaan takaa. Sen tiedän, että perheen yhdellä lapsella on äidinkieli koulussa 6....

Tietenkin tänne on nyt kaivettu kaikki epäonnistuneet esimerkit ja ajatellaan että koska oma englannin taito on rallienglantia - on kaikkien muidenkin suomalaisten kielitaito sellainen.

Onko tämä jotain perinteistä suomalaista ettei nyt vain liikaa ylpistyis.

Tunnen monia perheitä jossa molemmat vanhemmat ovat suomalaisia, mutta ovat asuneet lasten ollessa pieniä vuosia englanninkielisissä maissa. Esim. eräs perhe jossa lapset ovat puhuneet jo alakouluiässä englantia ja suomea, molempia hyvin. Tämän perheen lapsi lähti sitten asumaan ja opiskelemaan jenkkeihin sisäoppilaitokseen jo 15-vuotiaana, ihan itekseen. Hänellä kielitaito on ainakin omasta mielestäni parempi kuin monella aikuisella.

Englantia voi oikeasti osata myös ihan oikeasti todella hyvin, vaikka olisi suomalainen.

Olin kerran eräässä opiskelutilanteessa ryhmässä jossa iso osa oli ulkomaalaisia, puhuimme siis englantia. Eräs nainen, jonka nimi oli kyllä melko kansainvälinen puhui erinomaista englantia. Ajattelin että hän on kotoisin joko jenkeistä tai briteistä. Kylläpä yllätti kun kyselin lopuksi englanniksi että mistä olet kotoisin ja hän vastasi "siis mää oon suomalainen".

Omassa lukiossani oli myös poika jonka toinen vanhempi oli ruotsalainen. Poika puhui äidinkielenään suomea ja ruotsia, kirjoitti muuten niistä molemmista laudaturit ja englannista kans.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D

Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.

Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.

Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.

Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.

Suosittelisin että menette päiväksi tutustumaan sinne päiväkodille, ihan vaikka pariksi päiväksi. Olen tosiaan ollut useammassa enkunkielisessä töissä, eri kaupungeissa (ei pk-seutu). Ne ovat yksityisiä, voittoa tuottavia yrityksiä jotka myyvät tietyn mielikuvan vanhemmille. Jos talossa on tasan yksi natiivi, pyydetään häntä puhumaan vanhemmille enkkua ja suomenkielisiä suomea ettei jäädä "kiinni" rallienglannista.

Edellisessä työpaikassani jopa johtaja ei tiennyt mikä on pussilakana, pöydänjalka, hansikas, lätäkkö pihalla. Kyseli koko ajan alaisilta :D Waat iiis thiiis in enkliiish?

Sähköpostit kirjoitti harjoittelija, google translatorin avulla. Korjailin muiden virheitä minkä ehdin, suurimman osan työpäivästäni.

Luuleeko joku oikeasti että koko talon henkilökunta on brittejä?!? Haha haha haa :D

-se "enkunkielisen" pk:n työntekijä

Ilmiö on nähtävissä maahanmuuttajataustaisilla, esimerkiksi venäläisillä. Ainakin Helsingissä venäläiset 2000-luvulla arastivat julkisesti venäjän puhumista, joten puhuivat erittäin huonoa suomea lapsilleen. Nämä lapset eivät nykyään osaa venäjää eivätkä kunnollista suomea, sillä päiväkoti ja koulu eivät riitä paikkaamaan kotona tehtyjä vaurioita kielitaidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asuu naapurustossa siskoni kanssa kouluja käynyt nainen, joka on täysin suomalainen. Nimi on tyyliä Merja Mönkkönen. Mieskin on täysin suomalainen. Tämä nainen sitten puhuu lapsilleen englantia sillä perusteella, että on ollut nuorena aupairina. Lisäksi lapset ovat nimiltään Jamie(tseimi) ja Miles(mails). Lausuu kyllä ihan nätisti englantia, mutt ai että sattu korvaan se yksipuolinen kieli.

Minäkin tiedän tällaisen perheen. Tosin perheen äiti on oikeasti puoliksi britti, mutta äidin vanhemmat ovat eronneet tämän ollessa pari-kolmevuotias ja tämän isä muuttanut takaisin britteihin. Eivät ole olleet tekemisissä isänsä kanssa sen jälkeen, mutta silti pitää kunnioittaa taustaa ja puhua englantia lapsille ja nimetä heidät englanninkielisillä nimillä.

Niin siis miksei näin saa tehdä?

Koska ei oikeasti puhu sitä englantia äidinkielen tasoisesti vaan ihan samalla tasolla kuin me muutkin suomalaiset. Parivuotiaana opitun kielen ehti unohtaa, kun ei ollut isän kanssa tekemisissä. On itsekin harmitellut sitä, ettei oppinut englantia äidinkielen tasoisesti ja haluaa siitä syystä puhua sitä nyt lapsilleen. En kyllä ihan ymmärrä tätä logiikkaa.

Nimetä jokainen toki saa lapsensa ihan miten tykkää, mutta kyllä se Charles Jokinen vähän hassulta kuulostaa.

Lääkäri ja neuvola erikseen sekä Suomessa että Yhdysvalloissa muistutti, että huoltajien aina puhuttava omaa äidinkieltään lapsille, asuivatpa missä maassa tai kielialueella tahansa. Vieras kieli opitaan muualta, äidinkieli kotoa. Jatkossa tulee ongelmia syvemmässä kielen tajuamisessa ja tunneillaosissa, jos lapselle puhutaan kotona jotain muuta kuin hänen vanhempiensa äidinkieltä. Jos se on eri kieli, OK, koska kumpikin puhuu omaa äidinkieltään.

USAssa asunut äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun paremmin ja vivahteikkaammin englantia kuin suomea. Ja suomi on mun äidinkieli. Puhun lapselle yleensä englantia ihan siitä syystä että se on kotikieli ja jää päälle. Mies on englannista. Suomea sitten lapsi puhuu mummien jne kanssa enemmän.

Käännä toi englanniksi

I speak english much more better and nuanced than Finnish. And finnish is my mother language. I usually speak English to my kid because it is home language and it remains on. Husband is from England. Child speaks Finnish with his grannies etc. more.

With all respect, you call this nuanced? There's more mistakes than what Trump has made during his presidency.

It goes like this:

With all respect, you call this nanced? There's more mistakes than Mr. Trump has made during his presidency.

Ollos hyvä, ystäväin. Tv. Puolikieli-kaksikielinen

Tunneilmaisussa piti olla...

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille, jotka puolustatte tunnekieltä tutkimusperustaisesti. Ilmeisesti väite on että vain yhdellä kielellä voi oikeasti ilmaista itseään - entäs me kaksikieliset, joilla on oikeasti useampi lapsuudessa saatu, vahva kieli? Mitä tutkimukset sanoo tästä?

Sun pitäisi puhua lapsellesi sitä sulle vahvempaa kieltä, seuraavilla kriteereillä voit sitä arvioida: millä kielellä ajattelet, uneksit, kiroilet kun lyöt varpaan pöydän kulmaan, itket jne. 

Tottakai se vahvasti liittyy siihen ympäristöön missä olet, mutta kyllä yksi kielistä on aina hitusen vahvempi kuin muut. Esimerkiksi äiti suomalainen, isä englantilainen, koulut käyty suomenkielisessä koulussa Suomessa. Kaverit suomea puhuvia. Vaikka puhuisit lapsuutesi isäsi kanssa kotona englantia ja osaisit sitä luontevasti puhua, suomi on vahvempi kieli sinulle.

Lapsesta tulee puolikielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D

Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.

Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.

Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.

Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.

Totta on, että ylivoimaisesti suurin osa puhuu vieraita kieliä aksentilla, mutta "aina" on hitusen liian jyrkkä sana.

Itse aloitin englannin opiskelun 9-vuotiaana niin kuin muutkin, mutta nykyään 35-vuotiaana puhun englantia ilman vierasta aksenttia (en siis niin kuin saaraaallot vaan oikeasti ilman). Pystyn myös vaihtamaan amerikkalaisen, brittiläisen ja australialaisen puhetavan välillä - kaikissa kolmessa menen paikallisesta.

Tämän lisäksi puhun ruotsia, espanjaa ja italiaa ilman vierasta korostusta. Kyseessä on siis erikoisin taitoni, paljon muuta en sitten elämässä osaakaan :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille, jotka puolustatte tunnekieltä tutkimusperustaisesti. Ilmeisesti väite on että vain yhdellä kielellä voi oikeasti ilmaista itseään - entäs me kaksikieliset, joilla on oikeasti useampi lapsuudessa saatu, vahva kieli? Mitä tutkimukset sanoo tästä?

Sun pitäisi puhua lapsellesi sitä sulle vahvempaa kieltä, seuraavilla kriteereillä voit sitä arvioida: millä kielellä ajattelet, uneksit, kiroilet kun lyöt varpaan pöydän kulmaan, itket jne. 

Tottakai se vahvasti liittyy siihen ympäristöön missä olet, mutta kyllä yksi kielistä on aina hitusen vahvempi kuin muut. Esimerkiksi äiti suomalainen, isä englantilainen, koulut käyty suomenkielisessä koulussa Suomessa. Kaverit suomea puhuvia. Vaikka puhuisit lapsuutesi isäsi kanssa kotona englantia ja osaisit sitä luontevasti puhua, suomi on vahvempi kieli sinulle.

No itselleni englanti oli alunperin vieras kieli, mutta 12 ulkomaanvuoden jälkeen se on tunnekieleni. Juuri unet, kirosanat, ajatukset, tunteista puhuminen, kaikki on aina englanniksi. Ainut missä huomaa, että suomi oli alkuperäinen äidinkieli, on erikoissanasto ja esimerkiksi lintulajit, koneiden osat jne. Niitä joudun pari kertaa vuodessa miettimään.

Lasta minulla ei ole, mutta jos olisi, puhuisin hänelle suomea vaikka englanti onkin tunnekieleni. T. Eri