Onko nykyisin jotenkin enemmän vanhempia, jotka puhuvat lapselleen englantia, vaikka se ei ole vanhemman oma äidinkieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan kaikki kommentoijat puhuvat jokainen erinomaista englantia:D Mieheni on britti, ja vaikka olen aina ällistynyt kuinka hyvin suomalaiset osaava englantia mutta ei se useinkaan ole ollenkaan natiivitasoista.

Juu. Olen itse akateeminen suomalainen, mieheni on akateeminen jenkki. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Edelleenkin päivittäin mieheltä löytyy sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Englannin sanavarasto on jotain aivan muuta kuin kouluenglannissa koskaan on mahdollista oppia.

Päivittäin?

Lähestulkoon. Vastaavasti mies valittaa suomen kielen oppimisen kannalta sitä, että minun suomen sanavarastoni on liian laaja. Olisi helpompi harjoitella kotona, jos puhuisin yksinkertaistetusti.

Minä olen seurustellut englantilaisen miehen kanssa, ja vaikka englantini oli jo ennestään hyvää (koulussa arvosana kymppi, olen ollut ulkomailla vaihdossa), niin silti opin edelleen päivittäin ihan valtavasti englantia. Uusia sanoja, sanontoja ja sanojen lausumusti. Monet ulkomaalaiset jo erehtyvät luulemaan minua natiivipuhujaksi, mutta jokainen englantia äidinkielenään puhuva kuulee ensimmäisestä tavustani että olen ulkomaalainen. Oikeasti, kouluenglannilla ei mitenkään ole mahdollista päästä lähellekään natiivin tasoa, vaan se vaatisi vuosikausien oleskelun englanninkielisessä maassa ja lisäksi vielä lahjakkuutta ja motivaatiota kielenopiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei puhu ilman aksenttia. Rallienglanti on aksentti toisten joukossa, eikä sen puhuminen ole väärin, jos siis sanat ja kielioppi menee oikein. Tottakai se meistä kuulostaa hassulta, ulkomaalaiselle sehän voi olla vaikka seksikäs aksentti.

No emmä nyt tiedä. Mieheni puhuu amerikkalaiselta kuulostavaa yleiskieltä. Eräs tapaamani amerikkalainen opettaja muuten myös, joten ei kaikilla ole sen kummosempaa aksenttia.

Eli toisin sanoen miehesi puhuu ehkä midwestern accent tai ohioan? Tietysti jos sieltäpäin on kotoisin niin itse aksentti on (erityisesti suomalaiselle) "yleiskielistä" (sana jota englannista ei todellakaan voi käyttää) mutta sanastosta löytyy aivan varmasti paikallissanastoa.

Hyvä pointti, mutta koko tyyppi ei ole ikinä käynyt jenkeissä.

Kunhan puhuu englantia ilman mitään Britti ym. vivahteita ja ääntää oikein. Sen takia sanoin yleiskieli, mutta oikeampi sana on ehkä neutraali.

Onko vaan se oikein ääntäminen ja perusenkku joku aksentti? Kai vaan jenkki sitten?

Koska ei jossain Sinkkuelämässä tai Frendeissä mitään nykin tai etelävaltioiden aksenttia väännettä, vaan ihan perus. Kuten miehenikin.

Ja sille, joka asuu etelävaltiossa se heidän "peruspuhe" on se yleiskieli ja frendeissä puhuttu taas aksentti. Trollataanko mua? Se, mitä telkkarista opitaan, on _yleiskieli_ ?!

Juttu on siinä, ETTÄ KUKA TAHANSA voi puhua sitä neutraalia yleiskieltä. Ei se ole alueellinen juttu.

Ja etelävaltioissa on nimenomaan oma aksentti. Ihan kuin savon murre, ei se ole yleiskieltä.

Mutta kun britille, suomalaiselle tai alaskalaiselle se mitä sinä kutsut "yleiskieleksi" on ihan yhtä vaikea tai helppo oppia kuin se mitä Alabamassa puhutaan. Molemmat aksentteja: toinen etelästä ja toinen keskilännestä.

Mitä tunnekieli tarkoittaa? kiroilen, ajattelen ja hellittelen englanniksi mutta äidinkieleni on suomi. Aijon kyllä ehdottomasti puhua suomea lapsilleni mutta en osaa esimerkiksi hellittelynimiä suomeksi eivätkä ne tule luontevasti :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan kaikki kommentoijat puhuvat jokainen erinomaista englantia:D Mieheni on britti, ja vaikka olen aina ällistynyt kuinka hyvin suomalaiset osaava englantia mutta ei se useinkaan ole ollenkaan natiivitasoista.

Juu. Olen itse akateeminen suomalainen, mieheni on akateeminen jenkki. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Edelleenkin päivittäin mieheltä löytyy sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Englannin sanavarasto on jotain aivan muuta kuin kouluenglannissa koskaan on mahdollista oppia.

Päivittäin?

Lähestulkoon. Vastaavasti mies valittaa suomen kielen oppimisen kannalta sitä, että minun suomen sanavarastoni on liian laaja. Olisi helpompi harjoitella kotona, jos puhuisin yksinkertaistetusti.

Minä olen seurustellut englantilaisen miehen kanssa, ja vaikka englantini oli jo ennestään hyvää (koulussa arvosana kymppi, olen ollut ulkomailla vaihdossa), niin silti opin edelleen päivittäin ihan valtavasti englantia. Uusia sanoja, sanontoja ja sanojen lausumusti. Monet ulkomaalaiset jo erehtyvät luulemaan minua natiivipuhujaksi, mutta jokainen englantia äidinkielenään puhuva kuulee ensimmäisestä tavustani että olen ulkomaalainen. Oikeasti, kouluenglannilla ei mitenkään ole mahdollista päästä lähellekään natiivin tasoa, vaan se vaatisi vuosikausien oleskelun englanninkielisessä maassa ja lisäksi vielä lahjakkuutta ja motivaatiota kielenopiskeluun.

Minäkin olen natiivi suomenkielen puhuja ja opiskellut suomen kieltä myös yliopistossa (sivuaineena) enkä siltikään osaa kaikkia sanoja ja sanontoja. Ei liity minun kielentuntemukseeni tai äidinkieleni osaamiseen jos en tiedä mikä on "sinisiipilehvi", "didaktiikka" tai "hydrauliikkasylinteri".

Tässä sekoitetaan nyt kaksi asiaa: se, että pienellle lapselle opetetaan englantia leikin ja lorujen ja ohjelmien kautta ja se, että äidinkieleltään suomalainen vanhempi puhuu lapselle pelkästään englantia. Pätee ihan mihin tahansa kieleen.

Sehän on ihan hyvä, että sitä englantia opetellaan jo ennen koulua, ikätasolle sopivasti ja äidinkielen ohessa.

Mutta kun suomalainen puhuu lapselle kotikielenä pelkkää englantia, se englanti jää väistämättä köyhäksi, koska vaikka puhuisi kuinka hyvin, niin esimerkiksi synonyymien käyttö ei takuulla ole sillä tasolla kuin natiivilla. Amerikkalaiset tankkaavat just noita synonyymejäkin ihan pienestä pitäen.

Samalla sillä lapsella usein jää suomen kieli köyhäksi.

Lapsella ei pahimmillaan ole ollenkaan varsinaista äidinkieltä, jos molemmat vanhemmat esim. eivät ole natiivisti englanninkielisiä, mutta perheen kotikieli on englanti.

En jaksa uskoa, että yksikään japanilainen, kiinalainen, saksalainen jne. Suomessa asuva henkilö EI vaalisi sitä oman maansa kieltä ja siirtäisi sitä äidinkieltään lapsilleen puhumalla heille vain omaa äidinkieltään. Vaikka siis puhuisi miehen kanssa englantia. Tosin tunnen parikin japanilaista, yhden espanjalaisen ja yhden saksalaisen, jotka ovat jo muutaman vuoden jälkeen puhuneet loistavaa suomea. Silti puhuvat lapsilleen aina omaa äidinkieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei puhu ilman aksenttia. Rallienglanti on aksentti toisten joukossa, eikä sen puhuminen ole väärin, jos siis sanat ja kielioppi menee oikein. Tottakai se meistä kuulostaa hassulta, ulkomaalaiselle sehän voi olla vaikka seksikäs aksentti.

No emmä nyt tiedä. Mieheni puhuu amerikkalaiselta kuulostavaa yleiskieltä. Eräs tapaamani amerikkalainen opettaja muuten myös, joten ei kaikilla ole sen kummosempaa aksenttia.

Eli toisin sanoen miehesi puhuu ehkä midwestern accent tai ohioan? Tietysti jos sieltäpäin on kotoisin niin itse aksentti on (erityisesti suomalaiselle) "yleiskielistä" (sana jota englannista ei todellakaan voi käyttää) mutta sanastosta löytyy aivan varmasti paikallissanastoa.

Hyvä pointti, mutta koko tyyppi ei ole ikinä käynyt jenkeissä.

Kunhan puhuu englantia ilman mitään Britti ym. vivahteita ja ääntää oikein. Sen takia sanoin yleiskieli, mutta oikeampi sana on ehkä neutraali.

Onko vaan se oikein ääntäminen ja perusenkku joku aksentti? Kai vaan jenkki sitten?

Koska ei jossain Sinkkuelämässä tai Frendeissä mitään nykin tai etelävaltioiden aksenttia väännettä, vaan ihan perus. Kuten miehenikin.

Ja sille, joka asuu etelävaltiossa se heidän "peruspuhe" on se yleiskieli ja frendeissä puhuttu taas aksentti. Trollataanko mua? Se, mitä telkkarista opitaan, on _yleiskieli_ ?!

Juttu on siinä, ETTÄ KUKA TAHANSA voi puhua sitä neutraalia yleiskieltä. Ei se ole alueellinen juttu.

Ja etelävaltioissa on nimenomaan oma aksentti. Ihan kuin savon murre, ei se ole yleiskieltä.

Sekoitat aksentin ja murteen. Murretta pystyy enemmän ja vähemmän yleensä säätelemään esim. sanastolla, aksentti on ja pysyy. Voit tietenkin puhua eri aksentilla, mutta puhut aina JOLLAIN aksentilla (tai niiden yhdistelmillä).

Voit olla sitä mieltä, että toinen aksentti on neutraalimpi kuin toinen, luultavasti sen takia, koska se on sinulle tutumpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan kaikki kommentoijat puhuvat jokainen erinomaista englantia:D Mieheni on britti, ja vaikka olen aina ällistynyt kuinka hyvin suomalaiset osaava englantia mutta ei se useinkaan ole ollenkaan natiivitasoista.

Juu. Olen itse akateeminen suomalainen, mieheni on akateeminen jenkki. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Edelleenkin päivittäin mieheltä löytyy sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Englannin sanavarasto on jotain aivan muuta kuin kouluenglannissa koskaan on mahdollista oppia.

Päivittäin?

Lähestulkoon. Vastaavasti mies valittaa suomen kielen oppimisen kannalta sitä, että minun suomen sanavarastoni on liian laaja. Olisi helpompi harjoitella kotona, jos puhuisin yksinkertaistetusti.

Minä olen seurustellut englantilaisen miehen kanssa, ja vaikka englantini oli jo ennestään hyvää (koulussa arvosana kymppi, olen ollut ulkomailla vaihdossa), niin silti opin edelleen päivittäin ihan valtavasti englantia. Uusia sanoja, sanontoja ja sanojen lausumusti. Monet ulkomaalaiset jo erehtyvät luulemaan minua natiivipuhujaksi, mutta jokainen englantia äidinkielenään puhuva kuulee ensimmäisestä tavustani että olen ulkomaalainen. Oikeasti, kouluenglannilla ei mitenkään ole mahdollista päästä lähellekään natiivin tasoa, vaan se vaatisi vuosikausien oleskelun englanninkielisessä maassa ja lisäksi vielä lahjakkuutta ja motivaatiota kielenopiskeluun.

Minäkin olen natiivi suomenkielen puhuja ja opiskellut suomen kieltä myös yliopistossa (sivuaineena) enkä siltikään osaa kaikkia sanoja ja sanontoja. Ei liity minun kielentuntemukseeni tai äidinkieleni osaamiseen jos en tiedä mikä on "sinisiipilehvi", "didaktiikka" tai "hydrauliikkasylinteri".

Niin, eihän kukaan osaa kaikkia äidinkielensä sanoja, mutta nyt onkin kyse sellaisista sanoista, joita jokainen käyttää arkikielessä, joskin harvoin. Esimerkiksi juuri eri kasvien ja eläinlajien nimet, polkupyörän osat, siivousvälineet, lumen erilaiset olomuodot jne. Jotta oppisi kaikki nämä sanat jollain tietyllä kielellä, täytyisi oleskella vuosikausia tietyn kielen vaikutuspiirissä, jotta ne tulisivat edes vastaan jossain tilanteessa, koska ei noita koulussa opetella eikä niitä muista jos kerran kuulee esim. tv-sarjassa. Samoin lausuminen (erityisesti englannissa) vaatii vuosikausien opiskelun, jotta ei koskaan, ikinä, missään tilanteessa lausu jotakin äännettä väärin. Lisäksi, kuulostaakseen natiivilta tulisi puhua johdonmukaisesti jotain tiettyä aksenttia. Myöskään kieliopissa ei saa ikinä tehdä yhtäkään sellaista virhettä, jotta natiivikaan ei tekisi. Suomalainen saattaa esimerkiksi tehdä yhdyssana- tai pilkkuvirheitä, kirjoittaa kielten nimet isolla  alkukirjaimella tai luulla että sanonta on "nopeat syövät, hitaat eivät". Mutta KUKAAN suomea äidinkielenään puhuva ei ikinä sanoisi esimerkiksi että "mummoni joutui autokolarille". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan kaikki kommentoijat puhuvat jokainen erinomaista englantia:D Mieheni on britti, ja vaikka olen aina ällistynyt kuinka hyvin suomalaiset osaava englantia mutta ei se useinkaan ole ollenkaan natiivitasoista.

Juu. Olen itse akateeminen suomalainen, mieheni on akateeminen jenkki. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Edelleenkin päivittäin mieheltä löytyy sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Englannin sanavarasto on jotain aivan muuta kuin kouluenglannissa koskaan on mahdollista oppia.

Päivittäin?

En ole sama kirjoittaja, mutta itse olen viime aikoina opetellut englantia puhumalla itsekseni sitä yksin ollessa ja selittänyt ääneen mitä olen tekemässä jne, "koko ajan" tulee tilanteita että en tiedä sanoja ja katson niitä sitten aina jostain kääntäjästä tai sanastosta jos on mahdollista. Sitten ne kuitenkin taas unohtuvat suurimmaksi osaksi ja viikon päästä en muista enää.

Joten hyvin mahdollista tuo. Vasta kun joku sana tulee säännöllisesti käyttöön niin ne pysyy mielessä, harvinaiset sanat unohtuu. Tässä on se ero äidinkielen ja vieraan kielen välillä, että suomen sanat eri asioille eivät unohdu, mutta englannin unohtuvat käytön puutteessa.

Että sillä on oikeasti merkitystä, mikä se äidinkieli on, se on paljon pysyvämpää kuin mikään vieras kieli. Kokeilin esim. muistanko englanniksi kaikki jutut mitkä on tässä parilla pöydällä nyt. En muistanut kampaa, hammaslankaa, hyttyssavua, hanskoja.

Esim. joku hyttyssavu, jos katson sen nyt englanniksi niin parin viikon päästä tuskin muistan ellen tarvitse sanaa. Suomeksi se ei unohdu ikinä.

Ihmettelin vain tuota että kirjoittaja sanoi olleensa 10 vuotta yhdessä englanninkielisen kanssa. Siihen nähden päivittäin kuulosti oudolta - kuinka huono kielitaito oikein on, vai kuinka hienostunutta kieltä mies puhuu?

Englannin sanasto on maailman laajin.

Meillä neljäs vuosi alkaa pian, kotikieli englanti. En kyllä joka päivä opi uutta ja enemmänkin jostain House of Cardista oppii sanastoa kuin mieheltä.

Mutta eilen kysyin jotain sanaa ja tänään joutui selittämään yhden asian vitsistään (joku jenkkipoliisien käyttämä kuittaus), joten kaipa sitä melkein joka päivä voi uutta tulla.

Ok. Itselleni sanojen kysyminen on enää todella harvinaista, mutta elänkin koko elämääni tällä kielellä, en vain parisuhdetta.

Suomen kieltä nyt ei lähtökohtaisestikaan voi puhua yhtä "vivahteikkaasti" kuin englantia. Suomi on verrattain köyhä ja alikehittynyt kieli - meillä on suomen kielessä hyvin rajallisesti sanoja verrattuna englannin kieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneinä vuosina on ylimystön parissa ollut ihan tyypillistä että lapsille puhutaan ja opetetaan montaa kieltä. En ymmärrä miksi siitä on yhtäkkiä tehty jokin helmasynti. Siitä on runsaasti tutkimuksiakin, että monta kotikieltä opetelleilla lapsilla on paremmat verbaaliset taidot kuin keskiverrolla "yhden kielen lapsella", sillä usean kielen opiskelu helpottaa kielten ja sanojen oppimista myös tulevaisuudessa. Itse tiedän paljon lapsia jotka puhuvat montaa kieltä kotona. Itsekin aiomme opettaa lapsillemme englantia vauvasta pitäen. Tämä jo siksi, että lapsen serkut ovat sellaisia, jotka puhuvat kotonaan ranskaa, espanjaa ja englantia (eivät lainkaan suomea, jenkkilässä kun asuvat). Lapsen isän puolen suku taas puhuu vain osittaista suomea, vaikka se onkin mieheni äidinkieli (on puoliksi suomalainen, suurin osa suvusta asuu ulkomailla). Jos olen itse pystynyt julkaisemaan englanninkielisiä opinnäytetöitä, uskon kyllä pystyväni kommunikoimaan lapselleni tarpeeksi oikein englantia, jotta tämä ei menetä kielen oppimiskykyään (näinhän täällä monet tuntuvat kuvittelevan käyvän?)

Antakaa hyvät ihmiset vanhempien opettaa lapsilleen ihan niitä kieliä mitkä osaavat ja haluavat.

Kyse ei ole siitä ettet osaisi olla tekemättä virheitä. Kyse on siitä, osaatko luontevasti puhua muutakin kuin pakollisen. Onnistuuko Körö-körö kirkkoon englanniksi? Tiedätkö mitä ankka, hevonen ja sika sanoo englanniksi? Mitä traktori sanoo englanniksi? Osaatko kuvakirjan kuvasta nimetä traktorin lisäksi myös levikepyörät ja rypsin? Osaatko riimitellä englanniksi?

Noilla selviät ehkä vauva-vaiheesta joka on se tärkein vaihe.

Kun siivoatte lapsen kanssa, osaatko nimetä pussilakanat, tyynyliinat, huuhteluaineet, luutut ja imurin suuttimet? Osaatko kertoa kuinka joku sanoo moppi ja toinen sanoo luuttu? Harja ja luutakin on sama asia, vai onko. Osaatko pohtia tätä eroa/yhtäläisyyttä lapsen kanssa? Osaat varmasti myös puhua suodatinpusseista ja suodatinjauhatuksesta?

Tiedätkö muuten miten englantia opitaan lukemaan ensimmäisenä kielenä? Amerikkalaiset ja britithän opettelevat sanakortteja jo kauan ennen seitsemän vuoden ikää koska sitä ei opi kuten suomea. Oletko jo miettinyt miten toteutat tämän?

Jäisi kyllä minultakin levikepyörät ja rypsit nimeämättä ja ihan suomalaisten vanhempien lapsi olen ja kotikieli on aina ollut suomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan kaikki kommentoijat puhuvat jokainen erinomaista englantia:D Mieheni on britti, ja vaikka olen aina ällistynyt kuinka hyvin suomalaiset osaava englantia mutta ei se useinkaan ole ollenkaan natiivitasoista.

Juu. Olen itse akateeminen suomalainen, mieheni on akateeminen jenkki. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Edelleenkin päivittäin mieheltä löytyy sanoja, joita en ole koskaan ennen kuullut. Englannin sanavarasto on jotain aivan muuta kuin kouluenglannissa koskaan on mahdollista oppia.

Päivittäin?

Lähestulkoon. Vastaavasti mies valittaa suomen kielen oppimisen kannalta sitä, että minun suomen sanavarastoni on liian laaja. Olisi helpompi harjoitella kotona, jos puhuisin yksinkertaistetusti.

Minä olen seurustellut englantilaisen miehen kanssa, ja vaikka englantini oli jo ennestään hyvää (koulussa arvosana kymppi, olen ollut ulkomailla vaihdossa), niin silti opin edelleen päivittäin ihan valtavasti englantia. Uusia sanoja, sanontoja ja sanojen lausumusti. Monet ulkomaalaiset jo erehtyvät luulemaan minua natiivipuhujaksi, mutta jokainen englantia äidinkielenään puhuva kuulee ensimmäisestä tavustani että olen ulkomaalainen. Oikeasti, kouluenglannilla ei mitenkään ole mahdollista päästä lähellekään natiivin tasoa, vaan se vaatisi vuosikausien oleskelun englanninkielisessä maassa ja lisäksi vielä lahjakkuutta ja motivaatiota kielenopiskeluun.

Minäkin olen natiivi suomenkielen puhuja ja opiskellut suomen kieltä myös yliopistossa (sivuaineena) enkä siltikään osaa kaikkia sanoja ja sanontoja. Ei liity minun kielentuntemukseeni tai äidinkieleni osaamiseen jos en tiedä mikä on "sinisiipilehvi", "didaktiikka" tai "hydrauliikkasylinteri".

Niin, eihän kukaan osaa kaikkia äidinkielensä sanoja, mutta nyt onkin kyse sellaisista sanoista, joita jokainen käyttää arkikielessä, joskin harvoin. Esimerkiksi juuri eri kasvien ja eläinlajien nimet, polkupyörän osat, siivousvälineet, lumen erilaiset olomuodot jne. Jotta oppisi kaikki nämä sanat jollain tietyllä kielellä, täytyisi oleskella vuosikausia tietyn kielen vaikutuspiirissä, jotta ne tulisivat edes vastaan jossain tilanteessa, koska ei noita koulussa opetella eikä niitä muista jos kerran kuulee esim. tv-sarjassa. Samoin lausuminen (erityisesti englannissa) vaatii vuosikausien opiskelun, jotta ei koskaan, ikinä, missään tilanteessa lausu jotakin äännettä väärin. Lisäksi, kuulostaakseen natiivilta tulisi puhua johdonmukaisesti jotain tiettyä aksenttia. Myöskään kieliopissa ei saa ikinä tehdä yhtäkään sellaista virhettä, jotta natiivikaan ei tekisi. Suomalainen saattaa esimerkiksi tehdä yhdyssana- tai pilkkuvirheitä, kirjoittaa kielten nimet isolla  alkukirjaimella tai luulla että sanonta on "nopeat syövät, hitaat eivät". Mutta KUKAAN suomea äidinkielenään puhuva ei ikinä sanoisi esimerkiksi että "mummoni joutui autokolarille". 

Mutta siinähän sitä oppii englantia itsekin jos sitä päättää alkaa jatkuvasti puhumaan esim. lapselle. Itseasiassa siinä tulisi lyötyä melkein kaksi kärpästä yhdellä iskulla jos englantia höpöttää kaikki päivät vuosikausia, lapsi oppii ja samalla myös vanhempi.

Edellyttää tietysti, että jos tulee joku juttu jota ei tiedä englanniksi, selvittää sen eikä totea jotain "this is some thingy what you use for eating, i don't know what is called in english" tai ole vaan hiljaa. Nykyään helppoa kun puhelimeen voi ladata vaikka sanakirja ohjelman mistä tarkistaa sanoja.

En tunne, onneksi. Lukekaapas vähän lapsen kielen kehityksestä te, jotka teette tuota typeryyttä. Ei todellakaan ole hyväksi lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun paremmin ja vivahteikkaammin englantia kuin suomea. Ja suomi on mun äidinkieli. Puhun lapselle yleensä englantia ihan siitä syystä että se on kotikieli ja jää päälle. Mies on englannista. Suomea sitten lapsi puhuu mummien jne kanssa enemmän.

Käännä toi englanniksi

I speak english much more better and nuanced than Finnish. And finnish is my mother language. I usually speak English to my kid because it is home language and it remains on. Husband is from England. Child speaks Finnish with his grannies etc. more.

Ai saakeli, kyllä sattuu. Olen suomi-englanti kaksikielisen lapsen äiti. Minun äidinkieleni on suomi, mutta koska olemme asuneet kauan englanninkielisessä maassa (Kanada) niin puhun erittäin hyvää enkkua. Puhun aina lapselleni suomea.

Mutta kyllä tuo käännös sattui minunkin korvaan. Kielioppivirheitä, kirjoitusvirheitä ja 'tönkköä' kieltä. Puhu suosiolla suomea lapsellesi, oikeasti. 

Mä en kyllä ymmärrä, miksi lapselle edes pitäisi väkisin puhua englantia (jos se siis ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli), kun kyllähän englannin oppii vähän väkisinkin kun sitä kaikkialla kuulee Suomessa. Itse aion todellakin puhua lapselleni suomea ja mies myös omaa äidinkieltään (kiinaa). Puhutaan kyllä keskenämme englantia, joten kai se lapsi sitäkin saattaa jotenkin oppia, mutta en siihen aio mitenkään panostaa. Mieluummin oppisi kunnolla suomen ja kiinan, enkkua ehtii kyllä myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneinä vuosina on ylimystön parissa ollut ihan tyypillistä että lapsille puhutaan ja opetetaan montaa kieltä. En ymmärrä miksi siitä on yhtäkkiä tehty jokin helmasynti. Siitä on runsaasti tutkimuksiakin, että monta kotikieltä opetelleilla lapsilla on paremmat verbaaliset taidot kuin keskiverrolla "yhden kielen lapsella", sillä usean kielen opiskelu helpottaa kielten ja sanojen oppimista myös tulevaisuudessa. Itse tiedän paljon lapsia jotka puhuvat montaa kieltä kotona. Itsekin aiomme opettaa lapsillemme englantia vauvasta pitäen. Tämä jo siksi, että lapsen serkut ovat sellaisia, jotka puhuvat kotonaan ranskaa, espanjaa ja englantia (eivät lainkaan suomea, jenkkilässä kun asuvat). Lapsen isän puolen suku taas puhuu vain osittaista suomea, vaikka se onkin mieheni äidinkieli (on puoliksi suomalainen, suurin osa suvusta asuu ulkomailla). Jos olen itse pystynyt julkaisemaan englanninkielisiä opinnäytetöitä, uskon kyllä pystyväni kommunikoimaan lapselleni tarpeeksi oikein englantia, jotta tämä ei menetä kielen oppimiskykyään (näinhän täällä monet tuntuvat kuvittelevan käyvän?)

Antakaa hyvät ihmiset vanhempien opettaa lapsilleen ihan niitä kieliä mitkä osaavat ja haluavat.

Kyse ei ole siitä ettet osaisi olla tekemättä virheitä. Kyse on siitä, osaatko luontevasti puhua muutakin kuin pakollisen. Onnistuuko Körö-körö kirkkoon englanniksi? Tiedätkö mitä ankka, hevonen ja sika sanoo englanniksi? Mitä traktori sanoo englanniksi? Osaatko kuvakirjan kuvasta nimetä traktorin lisäksi myös levikepyörät ja rypsin? Osaatko riimitellä englanniksi?

Noilla selviät ehkä vauva-vaiheesta joka on se tärkein vaihe.

Kun siivoatte lapsen kanssa, osaatko nimetä pussilakanat, tyynyliinat, huuhteluaineet, luutut ja imurin suuttimet? Osaatko kertoa kuinka joku sanoo moppi ja toinen sanoo luuttu? Harja ja luutakin on sama asia, vai onko. Osaatko pohtia tätä eroa/yhtäläisyyttä lapsen kanssa? Osaat varmasti myös puhua suodatinpusseista ja suodatinjauhatuksesta?

Tiedätkö muuten miten englantia opitaan lukemaan ensimmäisenä kielenä? Amerikkalaiset ja britithän opettelevat sanakortteja jo kauan ennen seitsemän vuoden ikää koska sitä ei opi kuten suomea. Oletko jo miettinyt miten toteutat tämän?

Jäisi kyllä minultakin levikepyörät ja rypsit nimeämättä ja ihan suomalaisten vanhempien lapsi olen ja kotikieli on aina ollut suomi.

Muuten keskusteluun kantaa ottamatta, miten nää esimerkit siitä mitä sanoja ihmiset ei tiedä englanniksi ja mitä lapset siis menettää on niin agraarisia? Traktoria ja kauralyhdettä. Onko nää nyt esim. helsinkiläislapselle kauhean olennaisia elämänpiiriin kuuluvia sanoja mitkä pitää tietää? 

Asuimme vuoden englanninkielisessä maassa ja lapsi oppi kielen 4-vuotiaana. Puhun itse todella hyvin englantia (olen englanninopettajakin, tosin se ei ääntämyksestä välttämättä kerro mitään) ja olen asunut hetken ulkomailla aiemminkin.

Puhun välillä lapselleni englantia, päivästä ehkä max 15%. Toivon että poikani kielitaito pysyisi yllä ja olisi hölmöä olla itse puhumatta vain siksi, että en ole natiivi. Jos lapseni oppii minun tasoisen kielitaidon hän pystyy työskentelemään ja ylläpitämään läheisiä ihmissuhteita tällä tasolla - ja hänen lähtökohtansa on siis tämä, aikuisena oppinee vielä paremmin jos muuttaa jonnekin.

Ei kyllä kiinnosta yhtään vaikka Av-mammat tätä paheksuisi kun lapseni kaupassa kerjää leluja englanniksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneinä vuosina on ylimystön parissa ollut ihan tyypillistä että lapsille puhutaan ja opetetaan montaa kieltä. En ymmärrä miksi siitä on yhtäkkiä tehty jokin helmasynti. Siitä on runsaasti tutkimuksiakin, että monta kotikieltä opetelleilla lapsilla on paremmat verbaaliset taidot kuin keskiverrolla "yhden kielen lapsella", sillä usean kielen opiskelu helpottaa kielten ja sanojen oppimista myös tulevaisuudessa. Itse tiedän paljon lapsia jotka puhuvat montaa kieltä kotona. Itsekin aiomme opettaa lapsillemme englantia vauvasta pitäen. Tämä jo siksi, että lapsen serkut ovat sellaisia, jotka puhuvat kotonaan ranskaa, espanjaa ja englantia (eivät lainkaan suomea, jenkkilässä kun asuvat). Lapsen isän puolen suku taas puhuu vain osittaista suomea, vaikka se onkin mieheni äidinkieli (on puoliksi suomalainen, suurin osa suvusta asuu ulkomailla). Jos olen itse pystynyt julkaisemaan englanninkielisiä opinnäytetöitä, uskon kyllä pystyväni kommunikoimaan lapselleni tarpeeksi oikein englantia, jotta tämä ei menetä kielen oppimiskykyään (näinhän täällä monet tuntuvat kuvittelevan käyvän?)

Antakaa hyvät ihmiset vanhempien opettaa lapsilleen ihan niitä kieliä mitkä osaavat ja haluavat.

Kyse ei ole siitä ettet osaisi olla tekemättä virheitä. Kyse on siitä, osaatko luontevasti puhua muutakin kuin pakollisen. Onnistuuko Körö-körö kirkkoon englanniksi? Tiedätkö mitä ankka, hevonen ja sika sanoo englanniksi? Mitä traktori sanoo englanniksi? Osaatko kuvakirjan kuvasta nimetä traktorin lisäksi myös levikepyörät ja rypsin? Osaatko riimitellä englanniksi?

Noilla selviät ehkä vauva-vaiheesta joka on se tärkein vaihe.

Kun siivoatte lapsen kanssa, osaatko nimetä pussilakanat, tyynyliinat, huuhteluaineet, luutut ja imurin suuttimet? Osaatko kertoa kuinka joku sanoo moppi ja toinen sanoo luuttu? Harja ja luutakin on sama asia, vai onko. Osaatko pohtia tätä eroa/yhtäläisyyttä lapsen kanssa? Osaat varmasti myös puhua suodatinpusseista ja suodatinjauhatuksesta?

Tiedätkö muuten miten englantia opitaan lukemaan ensimmäisenä kielenä? Amerikkalaiset ja britithän opettelevat sanakortteja jo kauan ennen seitsemän vuoden ikää koska sitä ei opi kuten suomea. Oletko jo miettinyt miten toteutat tämän?

Jäisi kyllä minultakin levikepyörät ja rypsit nimeämättä ja ihan suomalaisten vanhempien lapsi olen ja kotikieli on aina ollut suomi.

Muuten keskusteluun kantaa ottamatta, miten nää esimerkit siitä mitä sanoja ihmiset ei tiedä englanniksi ja mitä lapset siis menettää on niin agraarisia? Traktoria ja kauralyhdettä. Onko nää nyt esim. helsinkiläislapselle kauhean olennaisia elämänpiiriin kuuluvia sanoja mitkä pitää tietää? 

Helsinkiläislapsi siis pysyy varmasti koko elämänsä helsingin keskustassa eikä esimerkiksi missään vaiheessa käy maaseudulla?

Tiedän erään pariskunnan, joka oli supisuomalainen ennen lapsiensa syntymää. Kun heille syntyi lapset, lapsille tuli ruotsinkieliset nimet ja vanhemmat alkoivat puhua lapsille ja kotona yhtäkkiä ruotsia. Tämä tuntui kyllä koomiselta, teennäiseltä ja aika uskomattomaltakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun paremmin ja vivahteikkaammin englantia kuin suomea. Ja suomi on mun äidinkieli. Puhun lapselle yleensä englantia ihan siitä syystä että se on kotikieli ja jää päälle. Mies on englannista. Suomea sitten lapsi puhuu mummien jne kanssa enemmän.

Käännä toi englanniksi

I speak english much more better and nuanced than Finnish. And finnish is my mother language. I usually speak English to my kid because it is home language and it remains on. Husband is from England. Child speaks Finnish with his grannies etc. more.

:D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun paremmin ja vivahteikkaammin englantia kuin suomea. Ja suomi on mun äidinkieli. Puhun lapselle yleensä englantia ihan siitä syystä että se on kotikieli ja jää päälle. Mies on englannista. Suomea sitten lapsi puhuu mummien jne kanssa enemmän.

Käännä toi englanniksi

I speak english much more better and nuanced than Finnish. And finnish is my mother language. I usually speak English to my kid because it is home language and it remains on. Husband is from England. Child speaks Finnish with his grannies etc. more.

:D :D :D

Mikä tuossa nyt on niin hirveästi pielessä? Eka lauseessa english isolla E:llä pitäisi olla ja "more" pois, mother language voisi olla mother tongue mutta muuten minusta periaatteessa ihan oikein.