Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun tapailin tollaista miestä, niin meillä oli kauheen hauskaa yhdessä. Tosin hän ei sitten halunnut mitään vakavaa kanssani.

Niinpä, ehkä hän huomasi sinun olevan liian vahva ja omillasi oleva. Jos alkaisi pelleilyperseily, sinulla olisi munaa jättää hänet. Eli jätti kokonaan yrittämisen kohdallasi.

Sehän on ilmaista hupia. Pelle näytökset usein maksaa, mutta nyt pelleily on ilmaista. 

No eihän kukaan kuitenkaan jaksa olla pellenä 24h. 

Parempi pelle, kuin juoppo.

Enpä itse turhasta valittaisi, ilo irti elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kommentti tähän.

Pieni osa miehistä on todellisia älykääpiöitä. Siis kyse on nimenomaan älystä - tai sen puutteesta. Näkyy mm. seuraavasti:

Ei käytöstapoja, ala-arvoinen huumorintaju, letkautukset, väärät vitsit väärässä seurassa, alatyyliset jutut, totaalinen tilannetajun ja sosiaalisen pelisilmän puutostila, ei kykene älykkääseen keskusteluun... yms.yms. haisee, pieree, höröttää, kaljottelee, empatian puute, ostaa imurin joululahjaksi...

Aiheuttaa enimmäkseen suurta myötähäpeää kanssaihmisissä. 

Kehotan keskustelun aloittajaa ns. nostamaan kytkintä. Tuohon tautin kun ei ole parannuskeinoa.

Fiksujakin miehiä onneksi on.

Fiksuja miehiä ei riitä kuin hyville naisile.

laskekaa mammat 1+1 kun katsotte sitä pierevää sikaa siinä sohvalla

Mä olen kyllä myös tätä mieltä naisena. Ja koska mulla ei ole sellaisia naisellisia avuja, joilla saisin hyvän miehen, olen todellakin mieluummin yksin kuin ”tasoiseni” pierevän sian kanssa.

Harmittaahan se välillä, kun oikeasti olen tosi hauska ja kiva tyyppi, rahaakin on eikä mt tms ongelmia enää, niin aika kivan puolison joku mussa menettää❤️

Sama täällä. On se kyllä jännä kuitenkin, että esim. omalla kohdallani ylipaino ( ainoa "ongelma", ja ei, en tarvitse neuvoja, että no sehän on helppo ratkaista. Ei ole) tarkoittaisi sitä, että "oma taso" olisi just joku suunnilleen väkivaltainen kouluttamaton sinun sanoinesi pierevä sika.

Jeps, ei kiitos. Eihän se toisaalta minun menetys ole, mitä joku minussa puolisona menettää. Kunhan ei sitten itkettäisi niin paljon niiden hyvien naisten perään. Kun oikeasti kuitenkin tarkoitetaan vain hoikkaa naista, kaikki muu on toisarvoista.

Juu, ei kitos keho positiivisille.

Kitos itsellesi, minulle on ei kiitos jos ei osaa yhdyssanoja jne.

Jos kirjoittaa kännykällä, se autocorrect korjaa kaikki yhdyssanat väärin, ei se ihminen tiedä niitä korjauksia ennen lähettämistä.

Sen kirjoittamansa tekstin voi kyllä lukea ja korjata virheet ennen lähettämistä.

Tiedätkö mitä tarkoittaa "pilkun #ussija".

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pelle parikymppiseksi asti. Sekä vanhemmissani että isovanhemmissani on narsistisia piirteitä, ja minua on lapsena haukuttu, alistettu ja vähätelty parhaimmillaan koko porukalla kerralla ja naurettu räkäisesti päälle. Positiivista huomiota en juuri saanut, ja omia tunteita ei saanut näyttää kun äidillä oli huono päivä.

Sukulaisten seurassa olin hissukka, mutta muualla sitten vapauduin ja pelle pääsi irti. Enimmäkseen se oli varmasti huomion hakua, mutta siihen liittyi myös halu olla lapsi luonnollisena itsenään. Harrastin myös tuollaista inhottavaa toisten vähättelyä päin ja haukkumista päin naamaa ja ihmettelin kun minulla ei ollut kavereita. Muistaakseni aidosti yritin olla hauska eikä tarkoitus ollut loukata, mutta tuo oli se käsitys huumorista, minkä olin oppinut perheessä.

Mihin pelleily sitten loppui? Erään kerran työkaveri antoi julkisesti aivan kunnolla takaisin ja iski herkimpään kohtaan. Silloin olisin halunnut vajota maan alle loppuiäksi. Pelleilyn loppumiseen vaikutti varmasti myös se, että samoihin aikoihin sain elämääni ihmisiä, joiden seurassa tunsin itseni hyväksytksi (ilman huomion kerjäämistä pelleilyllä).

Teini-ikä tunnetusti on hankalaa aikaa ja itsellä pelleily loppui jonkin aikaa sen jälkeen. Paha sanoa, mikä on ennuste jos tuollainen käytös jatkuu pitkälle aikuisuuteen. Näitä juttuja lukiessa olen miettinyt, että pitäisi lähettää kiitoskortti sille, joka pisti minut ojennukseen.

-M32

Pysäyttävä kirjoitus, kiitos siitä. Mielestäni se, että kykenet noin isoon itsereflektioon ja osaat ottaa opiksesi on hieno piirre ihmisessä. Voisin tuon perusteella kuvitella että olet läheisillesi välittävä ja turvallinen, toisin kuin sinua kohtaan on oltu lapsuudenperheessäsi.

Mite menee AP?

Vieläkö sulla on sama Pelle-puoliso?

Työpaikalla vastaavanlainen tyyppi, joka aina jekuttelee ja pilailee työpaikallakin. Kaikenlisäksi huumori on niin yksinkertaista, että jo etukäteen tietää, mitä sanoo tai miten reagoi. Ei siis mitenkään älyllistä huumoria. Muutenkin mielipiteet ahdasmielisiä ja ns. me äijät sarjaa. Oli aviossa jonkin aikaa, mutta erosi ja ilmeisesti vaikeuksia saada vakisuhdetta.

Mun isä oli ja on varmaan edelleenkin juuri tuolloinen ketjussa moneen kertaan kuvattu pelle.

En ole ollut missään tekemisissä enää vuosiin.

Isäni pelleilyssä ei ollut mitään hauskaa, vaan käytös oli arvaamatonta ja pelottavaa.

Saattoi kutittaa minua ja siskoani niin, että kiljuimme naamat punaisina ja pissakin tuli housuun.

Tästä isä saattoi suuttua niin, että löi ja nimitteli todella rumilla nimityksillä.

Olimme tuolloin alle koulu-ikäisiä pikkutyttöjä. Pakoon ei päässyt ja pyynnöt lopettaa eivät tehonneet

Saattoi muutenkin villitä meitä lapsia ihan hervottamaan tilaan, ehkä juuri nukkumaan menon aikaan, ja kovin pieninä sitä tietenkin villiintyi, ja ainahan nuo tilanteet päättyivät itkuun.

Isä joko hermostui itse aiheuttamaansa tilanteeseen ja löi ja huusi meidät hiljaiseksi, ja itkemään salaa, koska itkeminenkin provosoi väkivaltaa.

Tai siinä pelleilyssä tuli vahinko, jompikumpi meistä tytöistä kolautti päänsä tai putosi jostakin sohvan selkänojalta, jossa villiinnyksissämme olimme kiipeilemässä tai jotain meni rikki.

Ja taas tuli lyömistä ja huutoa. Ja itku jo vahingosta ja sitten lyönneistä.

Tämä lasten villiinnyttäminen oli myös jotain ihme valtapeliä vanhempieni välillä, äitini hermostui siitä, tosin ymmärrettävästi, mutta ei saanut sitä loppumaan. Suuttui kyllä isälle, mutta sai aina itse rumat haukut, tai sitten äiti syyllisti meitä lapsia näistä tilanteista.

Aika pian opimme, että isän pelleilyyn ei kannata mennä mukaan, mutta näiden itsekeskeisten ja keskenkasvuisten pellejen taattuun tyyliin, isä suuttui meille kun emme lähteneet enää hölmöilyyn mukaan. Ja taas tuli itku, kun aikuinen mies haukkuu pieniä tyttöjään rumilla nimillä.

Lapsella ei vain ollut mitään keinoa näissä tilanteissa, miten ikinä toimimmekaan, aina se oli väärin.

Ja todellakaan kyse ei ole hauskuudesta ja hassuttelusta, vaan julmasta kiusaamisesta ja vallankäytöstä.

En ymmärrä äitini toimintatapoja isäni käytökseen liittyen tänäkään päivänä. Äitini hermostui käytökseen, mutta vain jos se suoraan hankaloitti omaa elämäänsä, esim villiintyneet lapset nukkumaan menon aikaan olivat harmittava juttu, joka teetätti enemmän työtä, ei se nyt muuten haitannut, että yhdellä oli kuhmu päässä, toista oli lyöty kovaa kasvoihin ja kumpikin itkee lohduttomasti.

Äitini ah niin myötätuntoinen repliikki oli 'lopettakaa jo se märsääminen, jos olisitte kunnolla, ei tällaista sattuisi.'

Eli isä sai mielinmäärin pelleillä ja hölmöillä lastensa kustannuksella, kunhan se ei aiheuttanut vaivaa äidille.

Äidille isä ei pelleillyt, tiesi kai saavansa takaisin tai ehkä isäni touhuissa oli jotakin todella inhottavan seksuaalisväritteistä, juuri se kutittaminen kunnes lapsi pissaa housuun ja siitä seurannut pahoinpitely. Mutta näihinkään äitini ei puuttunut, vaan syyllisti lapsia.

Lapsuuden perheeni oli todella sairas. Ja jätti jälkensä.

Pelkään miehiä vieläkin ja pitkään en halunnut olla missään tekemisissä yhdenkään miehen kanssa.

Onnekseni tapasin opiskeluaikoinani oikeasti kivan ja fiksun miehen. Mieheni on hieman tosikko, mutta myös hyvin lempeä, harkitsevainen ja kohtelias ja korrekti joka tilanteessa.

Mieheni ei juurikaan laske leikkiä, Luojalle kiitos siitä, mutta näkee joskus asioissa tai tilanteissa hauskojakin puolia.

Olen sitä mieltä, että 'huumorintaju on valtavan yliarvostettu ja väärin ymmärretty ominaisuus'.

Olen varmaan itsekin kuiva tosikko nykyisin, vältän kaikkea leikinlaskua ja ns läppää, varsinkaan yhdenkään miehen läsnäollessa.

En edes mielelläni puhu miesten kanssa. Ja kun puhun, olen tiukan asiallinen, kukaan ei enää koskaan pääse niin lähelle, että voisi tehdä saman kuin isäni, ei kirjaimellisesti, eikä vertauskuvallisesti.

Miksköhän rakkaus harvoin mätsää kunnolla? Hupiveikot ei osu toisilleen, nainen useimmiten inhoaa moottoripyörän kyydissä olemista, toinen ei voi sietää purjeveneen keikkumista, toinen yleensä vihaa toisen rakastamaa oopperaa yli kaiken, vaellus ei kiinnosta toista sitten pätkääkään jne. Miten se meneekin niin metsään niin monesti?????

Miksi fiilaat että, kys. henkilö on pelle.

Muuta suhtautumistasi kys. henkilöön niin koko tilanteen voi nähdä toisessa valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kommentti tähän.

Pieni osa miehistä on todellisia älykääpiöitä. Siis kyse on nimenomaan älystä - tai sen puutteesta. Näkyy mm. seuraavasti:

Ei käytöstapoja, ala-arvoinen huumorintaju, letkautukset, väärät vitsit väärässä seurassa, alatyyliset jutut, totaalinen tilannetajun ja sosiaalisen pelisilmän puutostila, ei kykene älykkääseen keskusteluun... yms.yms. haisee, pieree, höröttää, kaljottelee, empatian puute, ostaa imurin joululahjaksi...

Aiheuttaa enimmäkseen suurta myötähäpeää kanssaihmisissä. 

Kehotan keskustelun aloittajaa ns. nostamaan kytkintä. Tuohon tautin kun ei ole parannuskeinoa.

Fiksujakin miehiä onneksi on.

Fiksuja miehiä ei riitä kuin hyville naisile.

laskekaa mammat 1+1 kun katsotte sitä pierevää sikaa siinä sohvalla

Mä olen kyllä myös tätä mieltä naisena. Ja koska mulla ei ole sellaisia naisellisia avuja, joilla saisin hyvän miehen, olen todellakin mieluummin yksin kuin ”tasoiseni” pierevän sian kanssa.

Harmittaahan se välillä, kun oikeasti olen tosi hauska ja kiva tyyppi, rahaakin on eikä mt tms ongelmia enää, niin aika kivan puolison joku mussa menettää❤️

Sama täällä. On se kyllä jännä kuitenkin, että esim. omalla kohdallani ylipaino ( ainoa "ongelma", ja ei, en tarvitse neuvoja, että no sehän on helppo ratkaista. Ei ole) tarkoittaisi sitä, että "oma taso" olisi just joku suunnilleen väkivaltainen kouluttamaton sinun sanoinesi pierevä sika.

Jeps, ei kiitos. Eihän se toisaalta minun menetys ole, mitä joku minussa puolisona menettää. Kunhan ei sitten itkettäisi niin paljon niiden hyvien naisten perään. Kun oikeasti kuitenkin tarkoitetaan vain hoikkaa naista, kaikki muu on toisarvoista.

Juu, ei kitos keho positiivisille.

Kitos itsellesi, minulle on ei kiitos jos ei osaa yhdyssanoja jne.

Jos kirjoittaa kännykällä, se autocorrect korjaa kaikki yhdyssanat väärin, ei se ihminen tiedä niitä korjauksia ennen lähettämistä.

Sen kirjoittamansa tekstin voi kyllä lukea ja korjata virheet ennen lähettämistä.

No ei toimi ainakaan mun kännykällä, se näyttää melko samanlaisena tekstin, kuin on kirjoittanut, joskus harvoin korjaa vaikka yhdyssanat erillisiksi jne. Sitten kun lähetät, sanat on taivutettu erilailla ja keskellä sanaa välilyönti jne. Jokaista sanaa erikseen klikkaamalla pääset korjaamaan ne kirjoittamaasi muotoon, mutta ei ole mitään erikatselutilaa, että näytä koko viesti sellaisena, kuin se "korjattuna" lähtee.

KILTTIYS kirjoitti:

Miksi fiilaat että, kys. henkilö on pelle.

Muuta suhtautumistasi kys. henkilöön niin koko tilanteen voi nähdä toisessa valossa.

Mietipä omalle kohdallesi. Erittäin pahaa henkistä väkivaltaa. Itse vetäisin nyrkillä päin pläsiä tai ottaisin avioeron kahden viikon päästä tuollaisesta, -ehhehheh- , spedeilystä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ehdotus. Tehdään vaihtokauppa, minä otan sun muka hauskan miehen ja sinä otat mun joka asiaan vittuilevan ja riitaahaastavan kusipään. Ok?

Hetkinen. Miten ap:n mies muka eroaa vittuilevasta ja riitaahaastavasta kusipäästä? Sama asenne vain vähän eri paketissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kommentti tähän.

Pieni osa miehistä on todellisia älykääpiöitä. Siis kyse on nimenomaan älystä - tai sen puutteesta. Näkyy mm. seuraavasti:

Ei käytöstapoja, ala-arvoinen huumorintaju, letkautukset, väärät vitsit väärässä seurassa, alatyyliset jutut, totaalinen tilannetajun ja sosiaalisen pelisilmän puutostila, ei kykene älykkääseen keskusteluun... yms.yms. haisee, pieree, höröttää, kaljottelee, empatian puute, ostaa imurin joululahjaksi...

Aiheuttaa enimmäkseen suurta myötähäpeää kanssaihmisissä. 

Kehotan keskustelun aloittajaa ns. nostamaan kytkintä. Tuohon tautin kun ei ole parannuskeinoa.

Fiksujakin miehiä onneksi on.

Fiksuja miehiä ei riitä kuin hyville naisile.

laskekaa mammat 1+1 kun katsotte sitä pierevää sikaa siinä sohvalla

Mä olen kyllä myös tätä mieltä naisena. Ja koska mulla ei ole sellaisia naisellisia avuja, joilla saisin hyvän miehen, olen todellakin mieluummin yksin kuin ”tasoiseni” pierevän sian kanssa.

Harmittaahan se välillä, kun oikeasti olen tosi hauska ja kiva tyyppi, rahaakin on eikä mt tms ongelmia enää, niin aika kivan puolison joku mussa menettää❤️

Sama täällä. On se kyllä jännä kuitenkin, että esim. omalla kohdallani ylipaino ( ainoa "ongelma", ja ei, en tarvitse neuvoja, että no sehän on helppo ratkaista. Ei ole) tarkoittaisi sitä, että "oma taso" olisi just joku suunnilleen väkivaltainen kouluttamaton sinun sanoinesi pierevä sika.

Jeps, ei kiitos. Eihän se toisaalta minun menetys ole, mitä joku minussa puolisona menettää. Kunhan ei sitten itkettäisi niin paljon niiden hyvien naisten perään. Kun oikeasti kuitenkin tarkoitetaan vain hoikkaa naista, kaikki muu on toisarvoista.

Juu, ei kitos keho positiivisille.

Kitos itsellesi, minulle on ei kiitos jos ei osaa yhdyssanoja jne.

Jos kirjoittaa kännykällä, se autocorrect korjaa kaikki yhdyssanat väärin, ei se ihminen tiedä niitä korjauksia ennen lähettämistä.

Saivartelusta huolimatta asia varmaan tullut selväksi eli iman yhdys- sanoja, läskit älköön vaivautuko.

Naisen pahin pelko deittimaailmassa on, että mies on väkivaltainen sika, miehen pahin pelko on, että nainen on lihava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet rasittava tosikko jolla ei ole huumorintajua

Ihan vinkki: kannattaa testata kuinka huumorintajuttomia tosikkoja esim omat työkaverit tai työnantaja on. Voit kokeilla vaikka tuolin vetämistä alta ja ruokalassa suolapurkin ojentamista kansi löysättynä, piimä kahvimaitopurkissa jne. Saat äkkiå kivasti lisää vapaa-aikaa kivojen kepposten tekemiseen kun työnantajasi vapauttaa sinut kilometritehtaalle. Sitten voit kokeilla samoja vaikka appiukkoosi, ai että. Veikkaan kyllä että hånkin osoittautuu mittapuulllasi huumorintajuttomaksi tosikoksi.

Onkin jännä juttu, miten tuo jekuttelu ei ikinä kohdistu samalla viivalla oleviin tai korkeammassa asemassa oleviin. Se kohdistuu aina puolustuskyvyttömiin tai heikompiin. Tästä voisi ehkä päätellä, että keskivertopelle ei olekaan niin sosiaalisesti taidoton kuin voisi luulla. Pelle kunnioittaa ja pelkää auktoriteetteja eikä tee jekkuja esim. pomolleen.

Kyse on siis ihan silkasta vallankäytöstä ja kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä oli ja on varmaan edelleenkin juuri tuolloinen ketjussa moneen kertaan kuvattu pelle.

En ole ollut missään tekemisissä enää vuosiin.

Isäni pelleilyssä ei ollut mitään hauskaa, vaan käytös oli arvaamatonta ja pelottavaa.

Saattoi kutittaa minua ja siskoani niin, että kiljuimme naamat punaisina ja pissakin tuli housuun.

Tästä isä saattoi suuttua niin, että löi ja nimitteli todella rumilla nimityksillä.

Olimme tuolloin alle koulu-ikäisiä pikkutyttöjä. Pakoon ei päässyt ja pyynnöt lopettaa eivät tehonneet

Saattoi muutenkin villitä meitä lapsia ihan hervottamaan tilaan, ehkä juuri nukkumaan menon aikaan, ja kovin pieninä sitä tietenkin villiintyi, ja ainahan nuo tilanteet päättyivät itkuun.

Isä joko hermostui itse aiheuttamaansa tilanteeseen ja löi ja huusi meidät hiljaiseksi, ja itkemään salaa, koska itkeminenkin provosoi väkivaltaa.

Tai siinä pelleilyssä tuli vahinko, jompikumpi meistä tytöistä kolautti päänsä tai putosi jostakin sohvan selkänojalta, jossa villiinnyksissämme olimme kiipeilemässä tai jotain meni rikki.

Ja taas tuli lyömistä ja huutoa. Ja itku jo vahingosta ja sitten lyönneistä.

Tämä lasten villiinnyttäminen oli myös jotain ihme valtapeliä vanhempieni välillä, äitini hermostui siitä, tosin ymmärrettävästi, mutta ei saanut sitä loppumaan. Suuttui kyllä isälle, mutta sai aina itse rumat haukut, tai sitten äiti syyllisti meitä lapsia näistä tilanteista.

Aika pian opimme, että isän pelleilyyn ei kannata mennä mukaan, mutta näiden itsekeskeisten ja keskenkasvuisten pellejen taattuun tyyliin, isä suuttui meille kun emme lähteneet enää hölmöilyyn mukaan. Ja taas tuli itku, kun aikuinen mies haukkuu pieniä tyttöjään rumilla nimillä.

Lapsella ei vain ollut mitään keinoa näissä tilanteissa, miten ikinä toimimmekaan, aina se oli väärin.

Ja todellakaan kyse ei ole hauskuudesta ja hassuttelusta, vaan julmasta kiusaamisesta ja vallankäytöstä.

En ymmärrä äitini toimintatapoja isäni käytökseen liittyen tänäkään päivänä. Äitini hermostui käytökseen, mutta vain jos se suoraan hankaloitti omaa elämäänsä, esim villiintyneet lapset nukkumaan menon aikaan olivat harmittava juttu, joka teetätti enemmän työtä, ei se nyt muuten haitannut, että yhdellä oli kuhmu päässä, toista oli lyöty kovaa kasvoihin ja kumpikin itkee lohduttomasti.

Äitini ah niin myötätuntoinen repliikki oli 'lopettakaa jo se märsääminen, jos olisitte kunnolla, ei tällaista sattuisi.'

Eli isä sai mielinmäärin pelleillä ja hölmöillä lastensa kustannuksella, kunhan se ei aiheuttanut vaivaa äidille.

Äidille isä ei pelleillyt, tiesi kai saavansa takaisin tai ehkä isäni touhuissa oli jotakin todella inhottavan seksuaalisväritteistä, juuri se kutittaminen kunnes lapsi pissaa housuun ja siitä seurannut pahoinpitely. Mutta näihinkään äitini ei puuttunut, vaan syyllisti lapsia.

Lapsuuden perheeni oli todella sairas. Ja jätti jälkensä.

Pelkään miehiä vieläkin ja pitkään en halunnut olla missään tekemisissä yhdenkään miehen kanssa.

Onnekseni tapasin opiskeluaikoinani oikeasti kivan ja fiksun miehen. Mieheni on hieman tosikko, mutta myös hyvin lempeä, harkitsevainen ja kohtelias ja korrekti joka tilanteessa.

Mieheni ei juurikaan laske leikkiä, Luojalle kiitos siitä, mutta näkee joskus asioissa tai tilanteissa hauskojakin puolia.

Olen sitä mieltä, että 'huumorintaju on valtavan yliarvostettu ja väärin ymmärretty ominaisuus'.

Olen varmaan itsekin kuiva tosikko nykyisin, vältän kaikkea leikinlaskua ja ns läppää, varsinkaan yhdenkään miehen läsnäollessa.

En edes mielelläni puhu miesten kanssa. Ja kun puhun, olen tiukan asiallinen, kukaan ei enää koskaan pääse niin lähelle, että voisi tehdä saman kuin isäni, ei kirjaimellisesti, eikä vertauskuvallisesti.

Olen todella pahoillani puolestasi. Tässä ketjussa on kuvailtu monenasteista henkistä väkivaltaa ja huumorin varjolla tapahtuvaa kiusaamista, ja sinun kertomuksesi oli kyllä pahimmasta päästä. Minunkin isäni kiusasi ja härnäsi minua ja jonkinlaiset traumat siitä jäi, vaikka mitään lyömistä ei ikinä esiintynytkään. 

Vaikka tämän ketjun kertomukset eroavatkin toisistaan vakavuusasteiltaan, pelleille tuntuu olevan yhteistä rajattomuus. Törkeätkin loukkaukset naamioidaan huumoriksi, ja käytös on kertakaikkisen epäkunnioittavaa. Ikävintä on tuo, että lasten ja teinien kiusaaminen huumorin varjolla tuntuu olleen suoranaista kansanhuvia menneinä vuosikymmeninä. 

Luin puolet pitkästä ketjusta ja täytyy sanoa että miten naiset voivatkin sietää noin tampioita miehiä? Oliko se huumori aluksi hauskaa, kun ei heti tajunnut karkuun juosta.

Seurustelin kolmisen kuukautta miehen kanssa, jolla oli vähän noita merkkejä mutta lopulta laitoin kävelemään. En jaksanut pelleä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet rasittava tosikko jolla ei ole huumorintajua

Ihan vinkki: kannattaa testata kuinka huumorintajuttomia tosikkoja esim omat työkaverit tai työnantaja on. Voit kokeilla vaikka tuolin vetämistä alta ja ruokalassa suolapurkin ojentamista kansi löysättynä, piimä kahvimaitopurkissa jne. Saat äkkiå kivasti lisää vapaa-aikaa kivojen kepposten tekemiseen kun työnantajasi vapauttaa sinut kilometritehtaalle. Sitten voit kokeilla samoja vaikka appiukkoosi, ai että. Veikkaan kyllä että hånkin osoittautuu mittapuulllasi huumorintajuttomaksi tosikoksi.

Onkin jännä juttu, miten tuo jekuttelu ei ikinä kohdistu samalla viivalla oleviin tai korkeammassa asemassa oleviin. Se kohdistuu aina puolustuskyvyttömiin tai heikompiin. Tästä voisi ehkä päätellä, että keskivertopelle ei olekaan niin sosiaalisesti taidoton kuin voisi luulla. Pelle kunnioittaa ja pelkää auktoriteetteja eikä tee jekkuja esim. pomolleen.

Kyse on siis ihan silkasta vallankäytöstä ja kiusaamisesta.

Tähän täytyy lisätä, että JOTKA PELLE LUULEE olevan itseään alempana. Joskus vaan saattaa kokea yllätyksen… ja sitten onkin pellellä itsellään paha mieli. ;)

Kuulostaa niin hirveältä että verenpaine nousee lukiessakin.

Minulla on nollatoleranssi tuollaiseen koululaisvitsitouhuun. Jopa meidän 7-vuotiaalle sanon, että noi on sitten sellaisia vitsejä, jotka ei meistä aikuisista ole hauskoja ja voi sillä tavalla vitsailla vain oman ikäisten kanssa - kaikkia muita vaan ärsyttää.

Ymmärrän, että jollain on erilainen huumori, mutta omani on täysin erilainen ja olen etsinyt elämääni ihmisiä, joiden kanssa löytyy yhteinen sävy huumorissa.

Eroa heti, ettet muutu hänen kaltaisekseen. Maailma ei kaipaa lisää tuollaisia ihmisiä. (Enpä vissiin ole radikaali tässä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä oli ja on varmaan edelleenkin juuri tuolloinen ketjussa moneen kertaan kuvattu pelle.

En ole ollut missään tekemisissä enää vuosiin.

Isäni pelleilyssä ei ollut mitään hauskaa, vaan käytös oli arvaamatonta ja pelottavaa.

Saattoi kutittaa minua ja siskoani niin, että kiljuimme naamat punaisina ja pissakin tuli housuun.

Tästä isä saattoi suuttua niin, että löi ja nimitteli todella rumilla nimityksillä.

Olimme tuolloin alle koulu-ikäisiä pikkutyttöjä. Pakoon ei päässyt ja pyynnöt lopettaa eivät tehonneet

Saattoi muutenkin villitä meitä lapsia ihan hervottamaan tilaan, ehkä juuri nukkumaan menon aikaan, ja kovin pieninä sitä tietenkin villiintyi, ja ainahan nuo tilanteet päättyivät itkuun.

Isä joko hermostui itse aiheuttamaansa tilanteeseen ja löi ja huusi meidät hiljaiseksi, ja itkemään salaa, koska itkeminenkin provosoi väkivaltaa.

Tai siinä pelleilyssä tuli vahinko, jompikumpi meistä tytöistä kolautti päänsä tai putosi jostakin sohvan selkänojalta, jossa villiinnyksissämme olimme kiipeilemässä tai jotain meni rikki.

Ja taas tuli lyömistä ja huutoa. Ja itku jo vahingosta ja sitten lyönneistä.

Tämä lasten villiinnyttäminen oli myös jotain ihme valtapeliä vanhempieni välillä, äitini hermostui siitä, tosin ymmärrettävästi, mutta ei saanut sitä loppumaan. Suuttui kyllä isälle, mutta sai aina itse rumat haukut, tai sitten äiti syyllisti meitä lapsia näistä tilanteista.

Aika pian opimme, että isän pelleilyyn ei kannata mennä mukaan, mutta näiden itsekeskeisten ja keskenkasvuisten pellejen taattuun tyyliin, isä suuttui meille kun emme lähteneet enää hölmöilyyn mukaan. Ja taas tuli itku, kun aikuinen mies haukkuu pieniä tyttöjään rumilla nimillä.

Lapsella ei vain ollut mitään keinoa näissä tilanteissa, miten ikinä toimimmekaan, aina se oli väärin.

Ja todellakaan kyse ei ole hauskuudesta ja hassuttelusta, vaan julmasta kiusaamisesta ja vallankäytöstä.

En ymmärrä äitini toimintatapoja isäni käytökseen liittyen tänäkään päivänä. Äitini hermostui käytökseen, mutta vain jos se suoraan hankaloitti omaa elämäänsä, esim villiintyneet lapset nukkumaan menon aikaan olivat harmittava juttu, joka teetätti enemmän työtä, ei se nyt muuten haitannut, että yhdellä oli kuhmu päässä, toista oli lyöty kovaa kasvoihin ja kumpikin itkee lohduttomasti.

Äitini ah niin myötätuntoinen repliikki oli 'lopettakaa jo se märsääminen, jos olisitte kunnolla, ei tällaista sattuisi.'

Eli isä sai mielinmäärin pelleillä ja hölmöillä lastensa kustannuksella, kunhan se ei aiheuttanut vaivaa äidille.

Äidille isä ei pelleillyt, tiesi kai saavansa takaisin tai ehkä isäni touhuissa oli jotakin todella inhottavan seksuaalisväritteistä, juuri se kutittaminen kunnes lapsi pissaa housuun ja siitä seurannut pahoinpitely. Mutta näihinkään äitini ei puuttunut, vaan syyllisti lapsia.

Lapsuuden perheeni oli todella sairas. Ja jätti jälkensä.

Pelkään miehiä vieläkin ja pitkään en halunnut olla missään tekemisissä yhdenkään miehen kanssa.

Onnekseni tapasin opiskeluaikoinani oikeasti kivan ja fiksun miehen. Mieheni on hieman tosikko, mutta myös hyvin lempeä, harkitsevainen ja kohtelias ja korrekti joka tilanteessa.

Mieheni ei juurikaan laske leikkiä, Luojalle kiitos siitä, mutta näkee joskus asioissa tai tilanteissa hauskojakin puolia.

Olen sitä mieltä, että 'huumorintaju on valtavan yliarvostettu ja väärin ymmärretty ominaisuus'.

Olen varmaan itsekin kuiva tosikko nykyisin, vältän kaikkea leikinlaskua ja ns läppää, varsinkaan yhdenkään miehen läsnäollessa.

En edes mielelläni puhu miesten kanssa. Ja kun puhun, olen tiukan asiallinen, kukaan ei enää koskaan pääse niin lähelle, että voisi tehdä saman kuin isäni, ei kirjaimellisesti, eikä vertauskuvallisesti.

Olen todella pahoillani puolestasi. Tässä ketjussa on kuvailtu monenasteista henkistä väkivaltaa ja huumorin varjolla tapahtuvaa kiusaamista, ja sinun kertomuksesi oli kyllä pahimmasta päästä. Minunkin isäni kiusasi ja härnäsi minua ja jonkinlaiset traumat siitä jäi, vaikka mitään lyömistä ei ikinä esiintynytkään. 

Vaikka tämän ketjun kertomukset eroavatkin toisistaan vakavuusasteiltaan, pelleille tuntuu olevan yhteistä rajattomuus. Törkeätkin loukkaukset naamioidaan huumoriksi, ja käytös on kertakaikkisen epäkunnioittavaa. Ikävintä on tuo, että lasten ja teinien kiusaaminen huumorin varjolla tuntuu olleen suoranaista kansanhuvia menneinä vuosikymmeninä. 

Oikeasti ihan kauheaa, hyvä jos olet selvinnyt suurinpiirtein järjissäsi etkä ole jatkanut tuota järjettömyyttä. Tulee kyllä mieleen, että onkohan isällesi tapahtunut jotain vastaavaa kun hän on ollut lapsi. Useinhan ihmiset toistavat samoja käytösmalleja mitä ovat nähneet omassa lapsuudessaan. Samoin kai moni pedofiili on ollut itse ensin uhri. En siis puolustele, vaan mietin mikä olisi selitys. Tietysti on myös mahdollista että on vaan joku ruuvi päässä löysällä.

Oon aina miettinyt onkohan tällä pelleporukalla taustalla hoitamaton ADHD. Todella paljon samankaltaisuutta nimittäin käytöksessä ylivilkkaiden nepsy-lasten kanssa, ja usein samoilla ihmisillä myös ongelmia esim. väkivallan, raivareiden, keskittymisen ym kanssa. Yhdessä työpaikassa meillä oli tällainen pelle, ja sai lopulta potkut kun töistä ei tullut mitään ja koko työyhteisö oli ihan kypsä. Myöhemmin sai ADHD-lääkityksen ja ihan eri meininki nykyään.

Valitettavasti toi vaan johtaa sekä lapsena että aikuisena siihen että et ole kovin suosittu, ja saat kiusaajan tai idiootin leiman. Jos on ongelmia ne kannattaa hoitaa ajoissa.