Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samantyyppinen mies. Kääntää romanttiset tilanteet usein mauttomaksi vitsiksi, esimerkiksi pieraisee tai sanoo jotain tunnelman latistavaa kesken halailun. Luulee tämän "jekuttamisen" olevan hauskaa. Toisaalta mies osoittaa sanoin ja teoin usein myös välittävänsä minusta, vitsailua on vain määrällisesti liikaa. Mies ei myöskään seurassa huomaa, milloin jokin vitsi vanhenee tai hyvän maun raja on ylittymässä. Mies petraa aina muistuttaessani asiasta mutta palaa lopulta taas vanhoihin tapoihinsa.

Yleensä nää miehen pelkää panemista.

Huh, löysin sitten eksäni täältä. Muut pitivät hänen juttujaan hauskoina, mutta itse väsyin siihen alituiseen mollaamiseen ja mitätöintiin mihin olisi vain pitänyt alistua. Minustakin kerrottiin juttuja hauskana läppänä, ja olin kiukutteleva raivotar vaikka sain kaljatölkkejä kylkeeni ja minua juoksutettiin parkkiksella. Lopulta hommaan tuli mukaan taloudellinen väkivalta ja uhkailu, ja petin eksääni toisen miehen kanssa. Syytä kysyttäessä vastasin, et se ei pierryt seksin aikana, yrittänyt aina laittaa nyrkkiä alleni tai herättänyt mua pieremällä.

Vierailija kirjoitti:

Pellet ja jännät pääsevät lisääntymään, kiltit eivät.

Niinpä! Minullakin neljä lasta." Veä tuosta..pröööt!"

Pieruharan leski vaikkei naimisissa oltukaan. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni tykkää myös mitä ilmeisimmin pierujutuista. Hän tekee usein sellaisen tempun, että kun on esim. sängyssä valmiina nukkumaan kutsuu minut luokseen ja osoittaa takamustaan ja sanoo, katso mikä tuolla on, siellä on finni, katso sitä. Sitten kun katson tulee iso pieru suoraan kasvoilleni. Alussa menin tähän lankaan kun luulin oikeasti että miehellä on jokin finni takapuolessa.

Mies sanoo myös pierujaan rakkauspieruiksi, ja saattaa myös tulla yhtäkkiä kun makaan esim. sohvalla pieraisemaan kasvoilleni niin etten ehdi siirtyä.

Meillä sama mies?

Mä kuuntelin noita juttuja 26 vuotta, kunnes mies päästi viimeisen kylmän pierun vuosi sitten. Varmaan luuli olevansa hauska. 

millekään muulle ei osannut nauraa kuin pieruille. Hän kutsui itseään nimellä pieruhara

Jos jokin asia nauratti minua, niin se oli heti hullunnaurua.

Pieruhuumori on typerintä huumorin lajia mitä löytyy. Saanu alkunsa toden näköisesti kivikaudella, milloin porukka on asunut luolissa, piereskelleet, katselleet toistensa paskantamista ja haistelleet toistensa pieruja, paskoja ja muita miljoonia tuoksuja. Se on ollut sitten uus juttu ja hauskaa, kun ei vielä vessoja ja vessapaperiakaan ollut vielä pitkiin, pitkiin aikoihin, niin kuin ei paljon mitään muutakaan sivistykseen viittaavaa. Jostain kumman syystä se pieruhuumori on säilynyt meidän päiviimme asti. Johtuu toden näköisesti siitä, kun jokaisessa ajassa on omat idioottinsa, joiden kautta ne tietyt ja turhat jutut eivät häviä, vaan siirtyvät sukupolvilta toisille, loputtomiin.

Joskus vuosisatoja sitten eli eräs henkilö, joka kärsi kovista ja pahoista ilmavaivoista. Hän sitten keksikin tehdä siitä itselleen elinkeinon, joten hän alkoi esiintyä ja kiersi ympäriinsä hauskuuttamassa ihmisiä piereskelemällä helvetisti. Peräti hoveissa astiko hän kävi pierutaiteilemassa. Mutta hyvin myi. En muista, missä tää oli, mutta jostain lehdestä mä tästä luin.

Ja South Parkissahan oli ne pieruhuumoria viljelevät Phillip and Terrace, joista tehtiin ne leffat nimeltä Tuliperseet ja Tuliperseet 2.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä noi miehet ei pidä seksistä? Ovat löytäneet helpon keinon pitää nainen haluttomana ja sitten voivat syyttää naista joka murjottaa "turhasta".

Ainakin minun tapauksessani tämä oli niin totta. Esimerkkinä tästä että jos joskus Hakeuduin hänen lähelleen vaikkapa vain hellimään, niin hän sanoi aina, että mene pois siitä, MUN TÄYTYY PIERAISTA.

Nuo pierujutut kuulostaa ihan HIRVEILTÄ. En tiennyt, että tuollaisia aikuisia on olemassa. Mutta pakko kysyä teiltä, jotka olette tai olette olleet suhteessa ihmisen kanssa, joka kiusaa kumppaniaan pieruillaan: MIKSI olette jääneet katselemaan tuollaista menoa?

Itse kokisin todella loukkaavana ja halventavana, jos joku tarkoituksella pieraisisi naamalleni tai muuten selvästi kiusaisi minua suolistokaasuillaan tarkoituksellisesti, että oma ärsytykseni ja loukkaantumiseni aiheuttaisivat kyllä sen, että mahdollinen kiinnostus lopahtaisi. Jos tällaista tapahtuisi suhteen alussa, suhde päättyisi alkuunsa, ja jos joku aloittaisi tuollaisen pitemmän yhdessäolon jälkeen, olisi silloin alkuhuuma varmaan sen verran hälventynyt, että tuo olisi juuri tehokas keino saada kumppani eli minut tulkitsemaan asia niin, että suhde on väljähtynyt eikä tunteita enää ole kummallakaan. Eli ero tulisi, jos toinen piereskelisi kasvoilleni.

Hääyönä tein vaimolle hollantilaisen uunin. Vedin peiton päällemme ja pieraisin kunnolla! Vieläkin ollaan naimisissa 20 vuoden jälkeen ja muistellaan tuota hetkeä vedet silmissä nauraen 😁

Seppo48

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan opiskeluaikojen miespuolisesta kaveriltani. Aluksi oli oikea herrasmies, pikkuhiljaa alkoi tulla esiin näitä pellepiirteitä kokoajan pahempana.

Muutamina esimerkkeinä näitä vesilasi oven päälle ja sokeria/suolaa kahviin- tyylisiä "hauskoja" källejä. Jos oltiin hänen autolla jossain, juoksutti pitkin parkkipaikkoja kun lähti liikkeelle juuri kun olin astumassa autoon. Jos kävin nopeasti esim kioskilla, saattoi ajaa auton eri paikkaan missä se oli ollut ja hekotteli "tyhmyydelleni" kun etsin autoa parkkikselta. Pyöröovissa meni ensin kauppaan ja kun menin vähän hänen jälkeensä, lähtikin herra takaisin pihalle. Ihmettelin mihin on menossa ja seurasin ulos, hän lähti takaisin sisälle ja hekotteli myöhemmin muille kuinka en osannut edes pyöröovissa kulkea ja pyörin vain ympyrää...

Väänteli sanomisiani, väänsi niistä vitsejä kokoajan tai kertoi suurena totuutena muille mitä tyhmää olin muka sanonut (itse ymmärtänyt ensin sanomiseni väärin tahallaan tai tyhmyyttään).

Sai selville jotain monia vuosia sitten sattuneita noloja juttuja ja vittuili niistä päivittäin kokoajan. Juu, pari eka kertaa jaksoi ehkä naurattaa minuakin mutta viikosta ja kuukaudesta toiseen toistuvat samat läpät vuosien takaisista tapahtumista kera jälkeenjääneen eeeheee, eehee - naurun ei enää vaan jaksanut huvittaa. Kun pyysin olemaan hiljaa olin juurikin se huumorintajuton ja vittumainen ämmä.

Satutti "vahingossa" ja suurinta hupia oli ajeluttaa pitkin kaupunkia kiihdyttäen hidastetöyssyihin jos minulla oli vessahätä. Ei vaan pelle millään huomannut mistä käännyytään esim huoltoasemalle että pääsen vessaan. Ai jumalauta teki mieli kusta sen autoon mutta minähän sen siivouksen olisin joutunut maksamaan, pelle kun ei tässäkään olisi tehnyt mitään väärää.

Hajotti yhden puhelimeni pudottamalla sen limsalasiin (asetti sen pahvisen limsalasin reunalle ja kun se tippui lasiin, naureskeli ja väitti minun tönäisseen pöytää niin että puhelin tippui ja täten puhelimen rikkoutuminen oli yksin minun syytä ja hän ei ollut korvausvelvollinen).

Saattoi luvata jotain ja perua viimehetkellä, syyksi riitti ettei nyt jaksa. Vahingoniloisesti sitten kyseli kerkesinkö paikkaan x tai onnistuiko asia y.

Kun sain rokotuksen ja kohta turposi ja oli arka, ihan vahingossa toistuvasti koski kyseiseen kohtaan lujaa. Kun hänellä oli vastaavaa, hänen lähelleen ei saanut edes mennä.

Huuteli minun asioita "vahingossa" pitkin kyliä. Jos vastaavasti väänsin vitsiä hänen jutuistaan ja tartuin sanomisiin, alkoi vollotus ja mykkäkoulu kuinka aina hänen sanomisensa lyödään läskiksi ja miksi pitää vittuilla jos hän yrittää jotain puhua. Toistuviin "vahinko" lyönteihin, nipistyksiin jne varoitin monta monta kertaa että lyön takaisin jos tuo ei lopu. Kerran annoin sitten luunapin takaisin kun ei homma pyynnöstä huolimatta loppunut. Tästä seurasi kauhea riita, mykkäkoulu tämän prinssin puolelta sekä selostus kaikille kuinka minä olin HAKANNUT häntä ILMAN MITÄÄN SYYTÄ! 😂

Mitään tekoja mitkä tähän lopulliseen suuttumiseen johti, ei myöntänyt. Mitä hän ei muista ei ole kuulemma tapahtunut, hän oli tässä se uhri....

Edellä oli vain muutama esimerkki. Todella, todella raskas ihminen. Muut saivat myös maksella hänen menojaan, kummasti aina pankkikortti kotona/ei käteistä/ei rahaa/verkkopankkitunnukset hukassa kun olisi pitänyt saada edes osa veloista takaisin. Onneksi ei ole oltu tekemisissä vuosiin.

Ihan käsittämätöntä, miksi tällaisten ihmisten kanssa ollaan suhteessa? Luulisi, että sinkkunakin olisi parempi. Jos esim. koulussa luokkatoveri tekisi tuollaista, sitä pidettäisiin koulukiusaamisena. Miksi ihmeessä suhteessa tällainen olisi muuta kuin toisen rääkkäämistä? 

Mä olen sellainen, joka viihtyy sinkkuna, rakastaa omaa tilaa ja vapautta. Etenkin tätä ketjua lukiessa en vain ymmärrä, miksi te pariudutte tuollaisten kanssa ja miksi katsotte tota menoa vuosia? Eikö olisi parempi olla sinkku tai etsiä joku muu, jolloin ei tartte tollasta meno katella?

Vierailija kirjoitti:

Mun miehessä on samoja piirteitä. Mutta ehkä vielä sairaalloisemmassa mielessä. Hän saattaa keskustelussa reagoida toisen juttuun vitsillä, niin että ei vastaa siihen toisen asiaan ollenkaan. Se on todella hämmentävää, ja jättää tyhjän ja oudon olon. Se vitsi ei todellakaan useimmiten ole ollenkaan hauska tai nokkela edes, vaan ainostaan mitätöi sen esille otetun asian. Pyyhkii sen pois. Lapsi esimerkiksi kertoo, miten on onnistunut jossakin asiassa ja on iloinen siitä, niin mies saattaa tehdä siitä lapsen sanomisesta vain jonkun sanaleikin tai sanan muunnoksen, jolla onnistuu sivuuttamaan lapsen alkuperäisen asian ihan täysin. Se on ihan sairasta. Vetää tavallaan huomion siinä itseensä ja pois siitä lapsesta, mitätöi koko asian ihan täysin. Se on ihan hirveän surullista ja raivostuttavaa. Tosi vaikea on ymmärtää, mistä tuollainen voi tulla. Miten ihminen voi huonoilla ja tilannetajuttomilla vitseillään tehdä itsestään ihan idiootin ja sosiaalisesti kömpelön tajuamatta sitä edes itse. Olen sanonut monta kertaa, että älä vitseille, koska vitsit eivät ole hauskoja, ne ovat ainostaan loukkaavia ja surullisen ja hämmentävän huonoja ja epäsopivissa tilanteissa esitettyjä. Mun isässä on vähän samoja piirteitä, vitsillä mitätöimistä. Pilailua toisen vakavalla asialla, niin että se ei ole kuitenkaan ollenkaan hauskaa kenenkään muun mielestä. Saattaa olla vaikka mikä iso asia tai saavutus toisen ihmisen elämässä, niin siihen vastauksena saattaa tulla vain joku sanan muunnos tai vitsi, joka osoittaa vain halveksuntaa toista kohtaan. Vitseilyllään hän tekee toisen ihmisen merkityksettömäksi ja katkaisee yhteyden. En tiedä, mistä tuollainen käytös voi johtua. Minulle nämä vitsit kuulostavat ihan samalta kuin toinen sanoisi, että eipä kiinnosta yhtään. Ehkä se on tarkoituskin.

Just tuo lapsille vitsailu ja nauraminen on pahinta. Ja kun huomautat asiasta, niin olet nalkuttava akka ja ei ne lapset sitä kuitenkaan ymmärrä jos vähän nauraa...

Ero tuon takia ei ole vaihtoehto kun isi on kuitenkin lapselle rakas ja korvaamaton ja hyvät asiat korvaa huonot.

Pieru, hahaha.

Voi luoja, mikä taukki.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehessä on samoja piirteitä. Mutta ehkä vielä sairaalloisemmassa mielessä. Hän saattaa keskustelussa reagoida toisen juttuun vitsillä, niin että ei vastaa siihen toisen asiaan ollenkaan. Se on todella hämmentävää, ja jättää tyhjän ja oudon olon. Se vitsi ei todellakaan useimmiten ole ollenkaan hauska tai nokkela edes, vaan ainostaan mitätöi sen esille otetun asian. Pyyhkii sen pois. Lapsi esimerkiksi kertoo, miten on onnistunut jossakin asiassa ja on iloinen siitä, niin mies saattaa tehdä siitä lapsen sanomisesta vain jonkun sanaleikin tai sanan muunnoksen, jolla onnistuu sivuuttamaan lapsen alkuperäisen asian ihan täysin. Se on ihan sairasta. Vetää tavallaan huomion siinä itseensä ja pois siitä lapsesta, mitätöi koko asian ihan täysin. Se on ihan hirveän surullista ja raivostuttavaa. Tosi vaikea on ymmärtää, mistä tuollainen voi tulla. Miten ihminen voi huonoilla ja tilannetajuttomilla vitseillään tehdä itsestään ihan idiootin ja sosiaalisesti kömpelön tajuamatta sitä edes itse. Olen sanonut monta kertaa, että älä vitseille, koska vitsit eivät ole hauskoja, ne ovat ainostaan loukkaavia ja surullisen ja hämmentävän huonoja ja epäsopivissa tilanteissa esitettyjä. Mun isässä on vähän samoja piirteitä, vitsillä mitätöimistä. Pilailua toisen vakavalla asialla, niin että se ei ole kuitenkaan ollenkaan hauskaa kenenkään muun mielestä. Saattaa olla vaikka mikä iso asia tai saavutus toisen ihmisen elämässä, niin siihen vastauksena saattaa tulla vain joku sanan muunnos tai vitsi, joka osoittaa vain halveksuntaa toista kohtaan. Vitseilyllään hän tekee toisen ihmisen merkityksettömäksi ja katkaisee yhteyden. En tiedä, mistä tuollainen käytös voi johtua. Minulle nämä vitsit kuulostavat ihan samalta kuin toinen sanoisi, että eipä kiinnosta yhtään. Ehkä se on tarkoituskin.

Surullista varsinkin lapsille.

Toivottavasti selität miehen käytöksen jotenkin lapsille ja ainakin itse kehut ja vastaa asiallisesti.

Ja osoitat lapsille, että et hyväksy miehen käytöstä. Sanot siitä suoraan miehelle myös lasten kuullen ja aina niissä kyseisissä tilanteissa.

Tämä ei pelasta tilannetta kokonaan, mutta on ainakin parempi kuin vain seuraisit hiljaa sivusta.

Toinen asia on, joka on jo tapahtunut ja jatkuu ilmeisesti. Miksi olet antanut tämän jatkua ja miksi olet hyväksynyt miehen käytöksen?

Lapsille on jo saattanut tulla traumoja, aikuisena tämän ottaa erilailla. Ja koska olet kuviossa mukana, niin jotenkin olet miestä kuitenkin vapaaehtoisesti sietänyt, lapsille se on pakko.

Niin kauan ainakin kun ovat alaikäisiä.

Hyi hitto millaisia miehiä siedätte. Aikuisia en sääli, oma valinta, lapsia säälin.

Tuon aloituksen kun luin, niin ajattelin: "Apua, tuo huumori on just niinku mun ja mun miehen!" Mutta meillä on tällaista huumoria vain kahdestaan, eikä muut siitä joudu kärsimään eivätkä ikinä uskoisi, miten lapsellisia me voidaan kahdestaan olla. Mutta se huumori on liima, joka pitää meitä yhdessä. Tottakai, jos tuollaista huumoria on vain toisella, niin ymmärrän, ettei naurata. Aloin huolestumaan, kun tässä ketjussa rinnastetaan pieruhuumori vallan väärinkäyttöön ja suoranaiseen pahoinpitelyyn. Siis siitä huolestuin, että olemmeko me mieheni kanssa hirveitä ihmisiä toisillemme. Mutta pohdittuani asiaa, olemme kaikki erilaisella huumorilla varustettuja, ja mulla ja mun miehellä vain nyt on tällainen "juttu". Ja olihan täällä vähän synkkiäkin kuvailuja "jekutuksista", kuten toi että ei päästetä toista autoon. Meidän jekutukset on vain hyväntahtoisia ja niillä nauretaan yhdessä meidän molempien hölmöydelle. 

En myöskään ihan suoraan analysoisi, että jollakin on ollut onneton lapsuus, jos huumorintaju on leikkisä tai lapsellinen. Soisi vain, että kaikki saisivat kohdata juuri sen kumppanin, jonka kanssa myös huumorintajut soljuvat yhteen - vältyttäisiin myöhemmiltä ongelmilta. Toista ei voi koskaan täysin muuttaa, ja jos yrittää tukahduttaa kumppanin todellista luonnetta, ei voi syntyä aitoa onnea. Tsemppiä kaikille, jotka kipuilevat erilaisen huumorintajun kanssa parisuhteessa. Ja ne, joita suhteessa aidosti kiusataan: kannattaa varmaan lähteä sellaisesta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyit hänen kanssaan naimisiin vai rupseiko pelleilemään vasta häiden jälkeen?

Kun ostin hänet, hän oli vielä töissä apinana sirkuksessa. Kiinnyin sitten ja koulutin hänestä apinamiehen, jotta voidaan hankkia lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuon aloituksen kun luin, niin ajattelin: "Apua, tuo huumori on just niinku mun ja mun miehen!" Mutta meillä on tällaista huumoria vain kahdestaan, eikä muut siitä joudu kärsimään eivätkä ikinä uskoisi, miten lapsellisia me voidaan kahdestaan olla. Mutta se huumori on liima, joka pitää meitä yhdessä. Tottakai, jos tuollaista huumoria on vain toisella, niin ymmärrän, ettei naurata. Aloin huolestumaan, kun tässä ketjussa rinnastetaan pieruhuumori vallan väärinkäyttöön ja suoranaiseen pahoinpitelyyn. Siis siitä huolestuin, että olemmeko me mieheni kanssa hirveitä ihmisiä toisillemme. Mutta pohdittuani asiaa, olemme kaikki erilaisella huumorilla varustettuja, ja mulla ja mun miehellä vain nyt on tällainen "juttu". Ja olihan täällä vähän synkkiäkin kuvailuja "jekutuksista", kuten toi että ei päästetä toista autoon. Meidän jekutukset on vain hyväntahtoisia ja niillä nauretaan yhdessä meidän molempien hölmöydelle. 

En myöskään ihan suoraan analysoisi, että jollakin on ollut onneton lapsuus, jos huumorintaju on leikkisä tai lapsellinen. Soisi vain, että kaikki saisivat kohdata juuri sen kumppanin, jonka kanssa myös huumorintajut soljuvat yhteen - vältyttäisiin myöhemmiltä ongelmilta. Toista ei voi koskaan täysin muuttaa, ja jos yrittää tukahduttaa kumppanin todellista luonnetta, ei voi syntyä aitoa onnea. Tsemppiä kaikille, jotka kipuilevat erilaisen huumorintajun kanssa parisuhteessa. Ja ne, joita suhteessa aidosti kiusataan: kannattaa varmaan lähteä sellaisesta suhteesta.

Oliko tuo nyt ihan tarpeellista kirjoittaa? Ihmisillä on täällä ihan oikeita ongelmia eikä tähän liity mitenkään se, että tykkäät miehesi kanssa lapsellisesta ja typerästä huumorista.

Näille piereskelijöille on tyypillistä, että vain se oma piereskely naurattaa, ei toisten.

Miettikääpä sitä.

Kyllä mekin miehen kanssa joskus pierastaan ja nauretaan yhdessä pieruhuumorille. Ei se ole tabu.

Mutta toisen naamalle tarkoituksella tai jekuttamalla pieraisussa kulkee se raja.

Jokin siinä vain on niin loukkaavaa jo ajatuksen tasolla.

Koska se on harkittua ja todella kertoo, että sulle voin tehdä mitä tahansa. Yksipuolisesti. Toinen tulee yllätetyksi ja nolatuksi.

Myös pitää olla muutenkin tilannetajua missä kohtaa pieruhuumori on hauskaa ja missä kohtaa ei.

Koska sillä voi myös pilata paljon. Toisen nolaamisessa ei ole mitään hauskaa tai puolusteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon aloituksen kun luin, niin ajattelin: "Apua, tuo huumori on just niinku mun ja mun miehen!" Mutta meillä on tällaista huumoria vain kahdestaan, eikä muut siitä joudu kärsimään eivätkä ikinä uskoisi, miten lapsellisia me voidaan kahdestaan olla. Mutta se huumori on liima, joka pitää meitä yhdessä. Tottakai, jos tuollaista huumoria on vain toisella, niin ymmärrän, ettei naurata. Aloin huolestumaan, kun tässä ketjussa rinnastetaan pieruhuumori vallan väärinkäyttöön ja suoranaiseen pahoinpitelyyn. Siis siitä huolestuin, että olemmeko me mieheni kanssa hirveitä ihmisiä toisillemme. Mutta pohdittuani asiaa, olemme kaikki erilaisella huumorilla varustettuja, ja mulla ja mun miehellä vain nyt on tällainen "juttu". Ja olihan täällä vähän synkkiäkin kuvailuja "jekutuksista", kuten toi että ei päästetä toista autoon. Meidän jekutukset on vain hyväntahtoisia ja niillä nauretaan yhdessä meidän molempien hölmöydelle. 

En myöskään ihan suoraan analysoisi, että jollakin on ollut onneton lapsuus, jos huumorintaju on leikkisä tai lapsellinen. Soisi vain, että kaikki saisivat kohdata juuri sen kumppanin, jonka kanssa myös huumorintajut soljuvat yhteen - vältyttäisiin myöhemmiltä ongelmilta. Toista ei voi koskaan täysin muuttaa, ja jos yrittää tukahduttaa kumppanin todellista luonnetta, ei voi syntyä aitoa onnea. Tsemppiä kaikille, jotka kipuilevat erilaisen huumorintajun kanssa parisuhteessa. Ja ne, joita suhteessa aidosti kiusataan: kannattaa varmaan lähteä sellaisesta suhteesta.

Oliko tuo nyt ihan tarpeellista kirjoittaa? Ihmisillä on täällä ihan oikeita ongelmia eikä tähän liity mitenkään se, että tykkäät miehesi kanssa lapsellisesta ja typerästä huumorista.

Oli tarpeellista. Täällä on myös sellaisia kommentoijia, jotka ovat loukkaantuneet tästä pieruhuumorin lyttäämisestä. He eivät välttämättä erota näitä kahta asiaa nyt toisistaan. Elikkä, kahdella ihmisellä voi olla yhdessä hassunhauskaa (kerroin tästä oman elämän esimerkin) ja se on ihan ok. Mutta jos se menee oikeaksi kiusaamiseksi, niin se ei ole ok. Tämä oli pointtini. Ja kerroin myös oman mielipiteeni, eli ettei kiusaamista suhteessa tarvitse sietää. 

-sama

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni kiusasi minua, kun olin teini. En nyt sen tarkemmin lähde erittelemään kiusaamisen laatua, mutta se oli luonteeltaan nöyryyttävää, epäkunnioittavaa ja rajoja rikkovaa. Useita kertoja suutuin hänelle ja pyysin huutaen lopettamaan - silti kiusaava käytös ei loppunut. Äiti ei puuttunut asiaan mitenkään. 

Aikuisiällä olen ymmärtänyt isän käytöksen kiusaamiseksi mutta en ymmärtänyt, mistä se voisi johtua. Monet tässä ketjussa ovat kirjoittaneet, että härnääjäpellellä on ollut turvaton kasvuympäristö. Luullakseni tämä on totta isäni kohdalla. Härnääjä hakee huomiota ja yrittää saada muut reagoimaan, tai jotain sellaista. Mutta koska hän ei ymmärrä huumorin rajoja tai fyysisen koskemattomuuden käsitettä, nuo vitsit menevät pahasti mönkään. Tuntuu ikävältä ja epäreilulta, että minä jouduin noiden loukkaavien temppujen kohteeksi. Jos parisuhteessa puoliso pelleilee toisen kustannuksella ja kiusaa, silloin aikuinen kiusattu osaa ehkä tehdä asialle jotain: voi yrittää puhua asiasta, hakeutua parisuhdeterapiaan, ottaa eron... Sen sijaan teininä minä en oikein ymmärtänyt kokemaani eikä minulla ollut sanoja sille. En osannut reagoida muuten kuin suuttumalla (mikä sinänsä oli täysin ymmärrettävä reaktio, koska näköjään tajusin, että minua kohdellaan väärin ja minulla on oikeus rajoihin). Ehkä isä olisi lopettanut, jos olisin itkenyt? 

Erityisen väärältä tuntuu tuo, että äiti ei reagoinut mitenkään. Veikkaan, että isän käytöksen ja äidin välinpitämättömyyden takia tunsin jonkinlaista turvattomuutta. Minulla oli tuohon aikaan muitakin ongelmia, koin mm. melko ikävää koulukiusaamista. Ilmapiiri kotona oli sellainen, etten viitsinyt kertoa koulukiusaamisesta kotona. Jäin monen asian kanssa melko lailla yksin. 

Kiitos tästä ketjusta. Sain tästä paljon ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia.

Mun piereskely-kiusaaja miehellä oli juuri tämän tyyppistä juttua kotonaaan. Isä oli lyönyt nenään kun poika oli sanonut sanan"paukku" ruokapöydässä ja lyönyt niin kovaa että veri lensi. isä oli ollut myös väkivaltainen muuten ja äitinsä oli muun muassa kannustanut isää lyömään ja kiusannut lasta että odotas vaan kun isäs tulee Kotiin....

Isä oli mm. haukkunut homoksi. Poika oli koulukiusattuja ihan siis fyysisesti. Ei myöskään uskaltanut kertoa kotona koulukiusaamisestaan.

Ilmapiiri oli todella paha hänen kotonaan, heitä oli kolme poikaa. isä meni aina perheen äidiltä poikien huoneeseen tupakalle ja ryyppäämään. Alkoholisti isä oli myös uhkailut väkivallalla.

Mistä vetoa, se oli vastarakastuneena sinun mielestäsi tosi hauska. Etkä osannut oikein aivoillasi ajatella, että tota samaa silsaa se tulee olemaan koko teidän yhteiselon ajan. 

Ala miettiä vastavetoja. Esim. jos haluaa sun solmivan kengännauhat, niin vedä sellaisille umpisolmuille, että hahahaha on hauskaa, kun mies yrittää niitä suuttuneena availla.