Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.

Onko suomalaiset nykymiehet vauvoja vai mitähä

Hyvä huumori on sellaista mikä yhdistää ja naurattaa oikeasti molempia, huono huumori sulkee toisen pois eli ei ole huumoria laisinkaan vaan toisen pilkkana pitämistä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus tuollainen savolainen poikakaveri. Saattoi tulla jopa istumaan naaman päälle ja pieraista. Joku onnellinen saa nykyään vaimona tuotakin pelleä katsella.

Mun ex-avopuoliso herätti mut pari kertaa istumalla naamalle ja pierasemalla :( onneks pääsi eroon siitä.

Minun lähipiirini keppostelija on veljeni. Keski-ikäinen ihminen, joka tekee vastuullista työtä esimiesasemassa. Vuosien ajan olen saanut kuunnella huumorin varjolla tapahtuvaa pilkkaamista (kohdistuu sekä minuun että muihin, rasittavaa), väkinäistä vitsien vääntämistä ja muuta paskaa. Osa kepposista on myös fyysisiä, mm. kerran hän herätti minut tyynyillä mätkimällä (säikähdin todella paljon) ja kerran heitti pallolla päähän. Ei se nyt ehkä ihan fyysistä pahoinpitelyä ole... vai onko?

Nyt joulun pyhinä satuimme näkemään, ja tervehtiessään hän heitti minua lumipallolla. Minulla on ollut todella raskas vuosi, ja lumipallo katkaisi kamelin selän. Löin veljeäni nyrkillä ja sanoin, että kiusaaminen ja pilkkaaminen saa luvan loppua nyt. Pyyteli anteeksi vähän järkyttyneen oloisena.

Toimin ehkä väärin, mutta ehkä lopultakin viesti meni perille.

Pesäpallo maila opettaa hyvin keppostelijoita. sillä saa päähän järkeä hyvin hakattua.

Mun eksällä oli sellaisia "shownumeroita". Jatkoi esitystä niin pitkään, kunnes toisella meni hermot, ja jatkoi senkin jälkeen. Ei kuunnellut kun sanoi ystävällisesti että lopetatko, ei kuunnellut vaikka kiljui naama punaisena että lopeta tuo pelleily. Tulee paha olo kun ajatteleekin niitä kertoja, kun melkein itkua väännän kun olen niin epätoivoinen, kun en enää jaksaisi kuunnella, ja toinen ei lopeta.

Paha olohan sillä itsellään oli. Mutta liika on liikaa, eikä kaikkee tarttee yrittää ymmärtää.

Tiedän tuon ihmistyypin. Itselläni on (onneksi) niin huonot hermot että tuollaiset ei kauaa mun kanssa pelleile. Tuollaisiin törmää välillä ja monesti heillä ei ole ollut pitkiä ihmissuhteita, eikä yllätä miksi.

Kun ei oma älli riitä tajuamaan, että ei se ole hauskaa jos vain yksi nauraa ja muut ei. Normaali ihminen tajuaa loukanneensa toista ja kaduttaa oma käytös, mutta nää ei kun jatkaa vaan ja tosiaan syyttää muita huumurintajuttomiksi tms.

Jonkinlaisia psykopaatteja nämäkin tyypit lienee, eivät vaan välttämättä ole niin pelottavia koska kaikki naamioidaan sen pelleilyn taakse.

Kannattaa olla aluksi pari kuukautta, ettet huomio häntä mitenkään, etkä varsiinkaan puhu hänelle mitään tai edes katso häntä.

Siis miten sä olet lämmennyt tuolle miehelle alunperin jos on noin ärsyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vertaan omaan suhteeseeni ja aikaisempiin suhteisiini niin ensimmäisen suhteeni (yhdessä 10 vuotta) ja laastarini (yhdessä 2 vuotta) jätin heidän parin persoonallisuuteen liittyvän piirteen vuoksi. Toinen oli niin älykäs, että hänellä oli varaa olla ilkeä muille ihmisille paitsi minulle. Toinen kaipasi paniikkihäiriön vuoksi tukea ihmisten kanssa kohtaamiseen. Kumpaakaan en jaksanut, parisuhde ei ole hoitosuhde.

Eka mies yhden kerran humalassa ja harkitsematta heitti minua päin kädessään olevan tölkin kun naurahdin ettei autoa lähdetä humalassa siirtämään. Mietin hetken, ajattelin että jos hän voi tehdä noin yhden kerran niin miksei toisenkin. Ja kerrastakin voi lähteä henki tai tulla vamma. Ja en luota ihmiseen joka ei osaa harkita tekojaan, en pidä humalaa tai suuttumusta lieventävänä seikkana. Ja jos ihminen tekee noin niin hän ei rakasta minua. Ja miksi olla yhdessä jos ei rakasteta. Erosin ja jätin hänet. Kymmenen vuotta, yksi heitetty tölkki, ero.

Toinen mies taas ei osannut kommunikoida ja nakkeli ensin esineitä kun suuttui, sitten löytyi sanat. Television kaukosäätimiä ja puhelimia lensi, sanoja ei. Sitten riitti, hän heitti minun puhelimeni että keskittyisin vain häneen sillä hetkellä kun joku muu soitti kesken hänen tärkeitä juttuja. Stressiä tietty. Sanoin että tämä oli tässä, suhde on raskas kuin kivireki. Erotessa hän sanoi pettyneenä että hän oikeasti luuli, että saa kaiken aina anteeksi.

Huhhuh miten vittumaiselta ihmiseltä kuulostat. Toivottavasti joku narkkari käyttää sinua nyrkkeilysäkkinä. Opettaisi sinua olemaan nillittämättä turhasta.

Kurkkaapas peiliin. Mitä näkyy?

Asiasta en mitään tiedä, mutta haluaisiko joku vetää sormestani*osoittaa sormella*

En tiedä ketään ap: n kuvailemaa ihmistyyppiä ja onneksi, koska mulla menisi varmaan järki. Monissa näissä viesteissä muka hyväntahtoinen pilailu on lähes henkistä väkivaltaa.

Eikö havainnut miehesi olevan täysi pelle jo ennen naimisiinmenoa? Luulisi, että punaisen nenän, oranssi peruukin ja ylisuuret kengät havaitsisi jo ennen papin aamenta.

Hyi mitä huumoria. Tuo on ehkä ainoa huumorin laji mikä aiheuttaa lähinnä oksennusrefleksin, muuten uppoaa kyllä kaikenlainen läppä.

Miksi olet mennyt tuollaisen kanssa yhteen alunperin? Itse en olisi.

Itse tapailin samanlaista, lisäksi ihan kaikesta piti selittää ummet ja lammet ja käyttää muka hauskoja sanontoja. Loppuvaiheessa samoin, ettei tarvitse puhua minulle jos ei osaa puhua kuin normaalisti. Pelkkä ajatus tästä saa lievän ärsytyksen. Aina piti olla kysymässä,mikä oli alkuperäinen asia mistä puhuit tai voitko olla tekemättä kaikesta huumoria.

Jonkinlainen tarve alistaa toista? Huumoriahan tuo ei ole, terve mieli tunnistaa missä on toisen ihmisen rajat.

Keppostelija pilasi tunnelman joulusaunassa. Painoi kylmän kaljatölkin kylkeeni ja sovinnoksi haki minulle oluen jota tietty oli ravistanut ensin!

Mun ex oli pellen ja raivohullun yhdistelmä. Koskaan ei tiennyt, mistä tuulee. Kiusasi myös eläimiä ja lapsia. Onneksi on ex ja lapset aikuisia.

Kuinkas teillä jouluna pelleiltiin?

Ei ollut pelleä meille kutsuttu. Sai pelleillä yksinään.