Lue keskustelun säännöt.
Täytin 40 - päivä pohjanoteeraus
06.06.2017 |
En halunnut isoja juhlia päivääni, vaan puhuin jo vuosi sitten miehelleni, että juhlin sitten ulkomailla. Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken. Tienaan miestäni enemmän, joten voin hyvin maksaa itseni, lentolipun hinta ei ole mulle se lahja.
Puhuin asiasta pitkin vuotta, eli että olisi ihanaa jos mies tämän kerran suunnittelisi. Minä olen joutunut järkkäämän kaikki reissut jo vuosikymmenen ajan. Se, että mies näkisi vaivaa miettiä, olisi se lahja minulle ja kertoisi, että miestä kiinnostaa.
Lopulta aika kävi jo vähiin, ja tajusin, että jos 40v-reissun haluan, minun pitää se itse suunnitella. Joten ostin lennot ja hotellit itse minulle ja miehelle ja matka on pian. Mies tarjoutui sen jälkeen maksamaan mun viulut, mutta mikäs lahja se olisi ilman mitään ajatusta ja vaivannäköä? Minulla on vielä nyt parempi rahatilanne, eli pystyn ostamaan itselleni tämän parin yön matkan itsekin. Sovittiin siis, että molemmat maksavat itse osuutensa.
Koitti sitten synttäriaamu. Odotin, että mies olisi muistanut jotenkin. Kukat tai aamupala, ehkä lasten askartelema kortti. En osannut odottaa mitään suurta, mutta täytyy myötää, että olen ällikällä lyöty. Ainoa muistaminen oli sekaiselle keittiönpöydälle printattu valkoinen A4, jossa luki: "Onnea 40v. Nelkyt vee reissuu." Eli mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Sitäkö, että mies ostaa itsensä ulos sittenkin maksamalla lennon itse järkkäämälleni reissulle? Että ihan olisi itselaitettu aamiainen tai kukka osoittanut enemmän vaivannäköä.
Aika latteet fiilikset. Alan tässä siivota sekaista keittiötä ja sitten lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa tyhjyyttä ammottavaan jääkaappiin.
Harmittaa, että mies ei nähnyt vaivaa. Hänen nelikymppisiä juhlittiin kahteen kertaan. Minä järkkäsin, vaikka silloin kainalossa oli 6 kk vauva.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä olin töissä kun täytin 40.
Sitä varten ei kuulemma saa vapaata, osuu yhden juhlapyhän yhteyteen.
Kolme pientä lasta, hain lapset hoidosta illalla ja käytiin hampurilaisella. Lapsille en jaksanut synttäreistä puhua, ja miestä ei ole. Kukaan kavereista ei muistanut, ei edes omat vanhemmat.Voi hyvä tavaton, pitäisikö 40-vuotispäivä saada töistä vapaaksi.
50-vuotispäivän saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko arvata...AP mies saa seksiä seuraavan kerran.....vuonna 2078 ?
Milloin naiset ymmärtää että kaikki miehet ottaa vaimokseen sen jonka saa...kukaan mies maailmassa ei saa sitä jonka oikeasti haluaa.
Tutkimusten mukaan, 100% eron takana on aina nainen:
-60% nainen tekee aloitteen eroon
-30% mies tekee aloitteen mutta näissä on aina takana toinen nainen
-10 % mies tekee aloitteen koska haluaa tapailla muitakin naisia
0,1% on homoja ja 0,01% alkaa munkiksi
On ihan selvää että tämä suhde päättyy eroon, kysymys on vain milloin, aloitteen tekee nainen.
Exästäni otin eron kun totesin ettei mielenterveyteni enää kestä häntä.
Aiheutti liikaa masennusta.
Eikä minulla sen jälkeen ollut kuuteen vuoteen ketään.
Ei edes tilapäisiä, sillä en ymmärrä mikä idea niissä on.
Kihlattuni halusin, vaikka elämä hänen kanssaan olikin usein hankalampaa kuin exäni kanssa, mutta siihen oli syynä hänen sairautensa, eikä se sinänsä haitannut sillä meillä oli vaikeuksista huolimatta aina hauskaa yhdessä. Harmi että hän ei ole enää elossa.
Nyt kaksi vuotta yksin, enkä usko että tilanne muuttuu tästä mihinkään.
Eli 100% meni kaikki juuri niinkuin sanoin tässäkin, tämä kuuuluu siis juuri tuohon 60% ryhmään, tästä on ihan suomalaisiakin tutkimuksia olemassa jo useita...ja teidän tapaus todistaa että tutkimus on pätevä
ei kaikille ole näytetty mitän esimerkkiä miten järjestetään kunnolliset juhlat ,etenkään miehille. En itsekään naisena osaisi ollenkaan järjestää joitain 50 v juhlia. Valmiin kakun tilaisin, ja khvia. Kukkia ostaisin, en tiijä mitä muuta tehdä, jonkun lahjan joka kuitenki menisi pieleen niinkuin aina. Se vieraidenkin kutsuminen, ohjelmanumeron järjestäminen, en vaan osaa, pilaisin kaiken. Parempi olla järjestämättä mitään isoa .ex-poikakaveri asu ja kasvoi alkoholisti perheessä, mitähän luulet että siellä jouluja vietettiin? Tai juhlia?
Aika paljoa sä ap toivot kun jotain matkaa ruinasit. Onko miehesi ikinä kosinut sinua? Kuinka se homma eteni, kuinka edes päädyitte yhteen , liimauduitko häneen ilman että hän jahtasi sinua?
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko arvata...AP mies saa seksiä seuraavan kerran.....vuonna 2078 ?
Milloin naiset ymmärtää että kaikki miehet ottaa vaimokseen sen jonka saa...kukaan mies maailmassa ei saa sitä jonka oikeasti haluaa.
Tutkimusten mukaan, 100% eron takana on aina nainen:
-60% nainen tekee aloitteen eroon
-30% mies tekee aloitteen mutta näissä on aina takana toinen nainen
-10 % mies tekee aloitteen koska haluaa tapailla muitakin naisia
0,1% on homoja ja 0,01% alkaa munkiksi
On ihan selvää että tämä suhde päättyy eroon, kysymys on vain milloin, aloitteen tekee nainen.
Exästäni otin eron kun totesin ettei mielenterveyteni enää kestä häntä.
Aiheutti liikaa masennusta.
Eikä minulla sen jälkeen ollut kuuteen vuoteen ketään.
Ei edes tilapäisiä, sillä en ymmärrä mikä idea niissä on.
Kihlattuni halusin, vaikka elämä hänen kanssaan olikin usein hankalampaa kuin exäni kanssa, mutta siihen oli syynä hänen sairautensa, eikä se sinänsä haitannut sillä meillä oli vaikeuksista huolimatta aina hauskaa yhdessä. Harmi että hän ei ole enää elossa.
Nyt kaksi vuotta yksin, enkä usko että tilanne muuttuu tästä mihinkään.
Eli 100% meni kaikki juuri niinkuin sanoin tässäkin, tämä kuuuluu siis juuri tuohon 60% ryhmään, tästä on ihan suomalaisiakin tutkimuksia olemassa jo useita...ja teidän tapaus todistaa että tutkimus on pätevä
Ei vaan kuulun siihen nollaan prosenttiin, sillä en ole naispuoleinen.
jos on joku asia tärkeä niin ei kannata jättä sattuman varaan, vaan vaikka osoitat kuvastosta jonkun korun ja sanot että tuo olisi kuva lahja, ja ala puhua siitä usein, ehkä hän ostaa sen .Ja järjestä itse ne omat juhlasi kuin olisit sinkku. Itte me muutkin sinkut kaikki järkätään.
Sä laitoit liikaa miehen varaan, olisi pitänyt kädestä pitäen varmistaa kaikki, kuka maksaa vai maksaaako kukaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet miehen kanssa naimisissa, et naisen. Ehkä olisi kannattanut valita toisin. Suurin osa miehistä ei osaa tehdä mitään yllätysjuhlia.
Paskanmarjat. Mulle kaverit järkkäsivät 35-vuotisyllätyssynttärit, ja iso osa mun kavereista on miespuolisia. Tietääkseni koko idea oli vielä yhden mun vanhimman kaverin - joka on mies.
Muutenkin melkein jokaisen kaverin synttäreitä on juhlittu - jos ei muita, niin ainakin tasalukuja. Niin miesten kuin naistenkin. Riippuu sitten ihan yksilöstä, onko ollut kuoharia ja ilmapalloja vai kaljaa ja grillaamista.
joo mutta sinun käsitys juhlien järjestämisestä on ihan eri asia, teillä on kaljakorin osto ukoille ja lenkkiä grilliin. hihihi.joku ruopporemmi remuaa kännissä mökillä, No onhan nekin "juhlat".
Hmm.. Mun mieheenkään ei kyl voi luottaa lahjojen tai synttäreiden muistamisen suhteen. Joskus on ostanut hienoja, kalliitakin lahjoja, koruja,iPadin muun muassa. Joskus on unohtanut synttärit kokonaan... Viimeksi en saanut lahjaa, en tiedä oliko unohtanut vai eikö ollut keksinyt mitään. Hän leipoi kuitenkin synttärikakun.. Kukkia olen pyytänyt monesti et ostaisi, mutta niitä harvemmin olen saanut, ja jos olen ne on jotain mummoruukkukasveja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on pitkä suhde takana ja sä ihmettelet miehen käytöstä? Ette vissiin ihan hirveen hyvin tunne toisianne..
Mua pisti silmiin tarinassa, että olet JOUTUNUT järkkäämään vuosien varrella yhtä toista. Miksi sä uhriudut? Eikö susta ole ollut kivaa järjestää ja tehdä asioita?
Ymmärrän, että vituttaa, mutta eihän tuo nyt yllärinä voi tulla. Miehes näkee asian, että reissu järkätty siistii! Pääsette sitten yhdessä touhuamaan. Äläkä odota reissulta mitään, menkää tuulen mukana.
Jos et pääse arvoton ajatuksesta yli, niin tietenkin puhut miehesi kanssa kahden kesken, että sulla on paha mieli.
Onnea nyt kuitenkin sulle! Älä jää murheisiin makaamaan, vaan tee reissusta itsesi oloinen.
Olen järkännyt aina kaiken itse, koska muuten mitään kivoja reissuja ja tekemisiä ei olisi näinä vuosina ollut. Mies on aina ollut vätys ja sellaisena pysyy. Että yllätys tämä ei kai sitten ollut. Edellisvuosina on sentään jotenkin noteerannut, edes aamukahvin keittänyt. Vituttaa niin, että päätin lähteä sinne reissuun yksin. Se on helppoa, koska mies tuskin edes muistaa minne ollaan menossa. Tai milloin.
Miksi sitten olet alunperin edes ottanut tuon miehen ja vielä kakaroita vääntänyt sen kanssa jos siitä ei ole mihinkään?
Elämä on monivalintatehtävä. Jos tekee huonoja valintoja, on ihan turha vinkua keskustelupalstalla niiden seurauksista.
samaa mieltä. Ei kukaan VOI päätyä yhteen jonkun lahnan kanssa jos ei ole ihan sokkona nainu jotain ukkoa vaan että saaa pian häät ja lapset tai jotain muuta, kunhan vaan asuu jonkun kansa. Kuulostaa todella oudolta. Itsehän me se kulta valitaan. Jos olet rakastunut niin ainakin se kantaa johonkin asti, mutta tuo katkeruus kuulostaa ettet ole koskaan rakastunutkaan. Aviopuolison valinta on yksi elämän isoimmista kysymyksistä, ei siihen tule ryhtyä suinpäin, harkitsematta tarkkaan, katsomatta vähän koulutusta, sivistystasoa, kotitaustaa, tuloja, velkoja, persoonaa, luonnetta, ja luonteen huonoja puolia, yhteensoopivuutta, yhteisiä arvoja, kunnioittaako mies muita ihmisiä , lakia, onko rikosrekisteriä, jne.
toivoi prinssiä ja puolta valtakuntaa, saikin sammakon...
sori silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea teille joita puoliso on edes jotenkin muistanut. Mun nelikymppisistä on nyt viisi vuotta ja rouva ei muistanut niitä mitenkään. Siis yhtään mitenkään. Ei edes toivottanut hyvää syntymäpäivää. Ei mitään. Ihan samanlainen arkipäivä kun kaikki muutkin... Eikä tuo ole muistanut yhtään mun synttäriä sen jälkeenkään. Tai joulua... No sitten kun hän järkkäsi omat 40v juhlat niin suuttui kun en mennyt paikalle...
se kosti sulle sun aiemmat laiminlyönnit.
matkan järjestäminen on vaan voinut olla ihan liikaa tälle miehelle, ottaen huomiooon hänen osaamisetasonsa. Jos ei ole omatoimisesti kovin paljoa viime vuosina matkustellut, niin se voi olla oikeastaan aika katastrofaalinen tilanne, jos joku juttu meneekin pieleen. Passi unohtuu tms.Ja jos ei ole kielitaitoa niin ei sitä uskalla lähteä suunnittelemaan. miehesi ei ole matkaaja. Olisi voinut mennä täysi npieleen, unohtua matkavakuutus, rokotteet, joku varaus tai lentolippu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lähipiiri täynnä.näitä ihmisiä jotka jokainen odottavat että heulle järkätään aina juhlat ja samat tyypit oottavat taas kun muilla on synttärit että päivänsankari järkkää vieraille juhla. Miten voikin olla tyypit aina saama-puolella?
Järkätkää itse omat synttärinne ja lopettakaa kitinä.
Mistä amerikkalaisista elokuvista tämä minä-minä-40v.-prinsessa kulttuuri on saanut alkunsa? Meillä ei ole synttäreitä koskaan perheessä vietetty, eikä myöskään pahemmin lapsuudessakaan. 18-vuotiaana lakkasin saamasta yhtään mitään synttärilahjaksi, koska olin kuulemma kasvanut aikuiseksi. Hyvin olen pärjännyt ilmankin.
40-v aikuinen akka täällä itkemässä jonkun synttäriunelman perään on vaan todella säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tu mikä urvoke. Ei silti, tuo välinpitämättömyys, arvostuksen puute, itsestäänselvyytenä pitäminen on miehillä masentavat tavallista. Kyllä niistä suurin osa tajuaa, mutta ne ei viitsi muuta, kun ei ole pakko. Palvelu pelaa silti. Mitä väli sillä, jos nainen on tyytymätön ja onneton. Meillähän menee ihan hyvin - ajattelee mies, koska hän on itse tarpeeksi tyytyväinen. Naisen tyytymättömyys on vain jotain epämiellyttävää mutta aika merkityksetöntä taustaininää. Sitten kun nainen lähtee, miehen kupla puhkeaa. Väittävät, että nainen ei koskaan sanonut olevansa onneton. Ts. sillä sanomisella ei ole mitään merkitystä, jos ei ole joka välissä valmis pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja.
Kyllä mies voi osoittaa huomaavaisuutta ja välittämistä, vaikka ei olisi luovalla mielikuvituksella varustettu romanttinen sankari. Minun mieheni on insinöörityyppi, joka ei selvästikään oikein luota omaan makuunsa. Hän kyselee minulta lahjatoiveita etukäteen, vaikka itse tykkäisin yllätyksistä. Mutta varmistettujen merkkipäivälahjojen rinnalla hän yllättää kyllä mielellään käytännöllisillä hankinnoilla esim. autoni ylläpitoon liittyen. Ostan sinulle useammin tuulilasinpyyhkijöitä kuin kukkia, hän havainnoi kerran.
En mulle ole kukaan koskaan järkännyt yllätysjuhlia. Vuosi sitten pidin 40-vuotisjuhlat. Itse kutsuin vieraat, tein tarjottavat ja suunnittelin ohjelman. Oli todella kivaa ja ikimuistoista. Sain valtavan määrän kivoja lahjoja, mutta niitä en ollut vailla. En edes ajatellut, että joku toisi lahjan minulle. Mies antoi myös ihanan lahjan, mutta olisin ollut tyytyväinen ilman lahjaakin. Yhteisistä rahoistahan se menee.
Valitettavasti tuo on suomalaiselle miehelle niin tyypillistä, ettei mitään vaivaa voida koskaan nähdä. Kaikki omatkin miehet olleen ihan samanlaisia. pettymyksiä toinen toisensa perään.
Halusin juhlia, joten järjestin 40v juttuni itse. Varasin kivasta ravintolasta pöydän ja kutsuin suvun syömään. Saman ikäisten Kavereiden kanssa kävimme myöhemmin vielä Tallinnassa kesäkonsertissa, mies hoiti lapset ja lemmikit kotona. Jos olisin jättänyt asian miehen kontolle en olisi näitä saanut, vaikka firman pomona järjestelee tapahtumia. 16v kokemus yhteiselosta, ihan onnellisesta sellaisesta, on tämän opettanut. Ei vain tulis sellaisia kuin haluaisin, joten en oleta turhia ja sitten pety kun tämän tiedän.
Itselleenkään ei saanut mitään järjestettyä, vaikka sanoin, että mulle ok, jos haluaa juhlistaa omia 40v synttäreitään jotenkin. En ikinä myöskään osta lahjoja hänen puolen suvulleen tai miehen kummilapsille. Hoitaa ne itse, jos jotenkin haluaa muistaa. Mä hoidan omat sukuni, kaverini ja kummilapseni. Yhteiset lapset lahjomme yhdessä, yleensä mä hoidan synttärit ja yllärit heille kun olen sen suhteen luovempi.
Ei mullekin järjestetty mitään juhlia. Koskaan. Tai lahjoja? Hah Hah! Kun täytin 40 lapset keräsivät rahat (pummivat isältään osan) ja ostivat mulle lahjan jota tiesivät mun toivovan. En kyllä koskaan odottanutkaan mieheltä mitään. Hassua kyllä, mä järjesti aina miehelle kaikki isänpäivä ja synttärijuhlat. Ostin lahjat appivanhemmille ja miehen siskoille. Ja omilleni tietenkin. Kaikoi matkat olivat myös mun järjestämiä ja suunnittelemia. Jos kysyin miehen mielipidettä tai mukaan suunnittelemaan niin sanoi että päätä sinä kun osaat sen niin paljon paremmin.
Eipä.tullut koskaan edes ajateltua tätä avioliiton aikana. Eikä tämä ollut syy miksi päädyttiin lopulta eroon.
Ap, mikä tilanne?