Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytin 40 - päivä pohjanoteeraus
06.06.2017 |
En halunnut isoja juhlia päivääni, vaan puhuin jo vuosi sitten miehelleni, että juhlin sitten ulkomailla. Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken. Tienaan miestäni enemmän, joten voin hyvin maksaa itseni, lentolipun hinta ei ole mulle se lahja.
Puhuin asiasta pitkin vuotta, eli että olisi ihanaa jos mies tämän kerran suunnittelisi. Minä olen joutunut järkkäämän kaikki reissut jo vuosikymmenen ajan. Se, että mies näkisi vaivaa miettiä, olisi se lahja minulle ja kertoisi, että miestä kiinnostaa.
Lopulta aika kävi jo vähiin, ja tajusin, että jos 40v-reissun haluan, minun pitää se itse suunnitella. Joten ostin lennot ja hotellit itse minulle ja miehelle ja matka on pian. Mies tarjoutui sen jälkeen maksamaan mun viulut, mutta mikäs lahja se olisi ilman mitään ajatusta ja vaivannäköä? Minulla on vielä nyt parempi rahatilanne, eli pystyn ostamaan itselleni tämän parin yön matkan itsekin. Sovittiin siis, että molemmat maksavat itse osuutensa.
Koitti sitten synttäriaamu. Odotin, että mies olisi muistanut jotenkin. Kukat tai aamupala, ehkä lasten askartelema kortti. En osannut odottaa mitään suurta, mutta täytyy myötää, että olen ällikällä lyöty. Ainoa muistaminen oli sekaiselle keittiönpöydälle printattu valkoinen A4, jossa luki: "Onnea 40v. Nelkyt vee reissuu." Eli mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Sitäkö, että mies ostaa itsensä ulos sittenkin maksamalla lennon itse järkkäämälleni reissulle? Että ihan olisi itselaitettu aamiainen tai kukka osoittanut enemmän vaivannäköä.
Aika latteet fiilikset. Alan tässä siivota sekaista keittiötä ja sitten lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa tyhjyyttä ammottavaan jääkaappiin.
Harmittaa, että mies ei nähnyt vaivaa. Hänen nelikymppisiä juhlittiin kahteen kertaan. Minä järkkäsin, vaikka silloin kainalossa oli 6 kk vauva.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Olen mies enkä muista vaimoa syntymäpäivisin. Arkena kuitenkin yritän ottaa parhaani mukaan hänen tarpeet huomioon, jotta hänellä olisi mahdollisimman mukavaa ja kivaa. Niin kuin onkin.
Olenko siis täysin kamala mies? Palstan perusteella varmanakin, mutta realielämässä muut ovat eri mieltä.
No haluaako puolisosi että muistaisit häntä syntymäpäivänä? Sehän se kysymys tässä on. Jos haluaa ja tahallasi ignooraat tämän toiveen vuodesta toiseen, niin kyllä, on se aika kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 10 vuotiaat juhlivat syntymäpäiviä.
Aika ankeaa jos puoliso ei huomioi mitenkään merkkipäivinä. Ei sen tarvitse olla niin suurta, kukat ja ravintolaillallinen olisi enemmän kuin tarpeeksi. Miksi joka päivän pitäisi olla samanlainen? Arkeakin jaksaa paljon paremmin, kun välillä on jotain pientä luksusta. Ja mikäs sen parempi ajankohta kun vaikka toisen syntymäpäivä?
Olen samaa mieltä langan ylimmän postaajan kanssa. Syntymäpäivä on teennäinen juhlan aihe aikuiselle ihmiselle. Huomioida voi ihan ilman mitään kalenteriin merkittyä päivääkin, jos näkee aikakausilehdessä puolisoa kiinnostavan otsakkeen, ostaa irtonumeron, tai että lähdetään yhdessä pienelle vaellukselle tiistai-iltana. Kukat ja ravintolaillallinen ensimmäisenä ehdotuksena kuulostaa aika fraasilta - siitäkin huolimatta että ravintolassa on ihana käydä syömässä ja sitä en kovin usein harrasta. Ehkä mä olen enemmän arkisten tekojen arvostaja, enkä prinsessa.
Niin, sinä olet. Joku muu arvostaa kukkia ja illallista syntymäpäivänä. Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä kerran vuodessa ilahduttaa rakasta ihmistä. Vai onko?
Minusta olisi varsin outo parisuhde, jos ilahdutettaisiin kumppania kerran vuodessa, mutta jos se on teille suhdetta ylläpitävä voima niin mikä minä olen teitä tuomitsemaan. Itse arvostaisin paljon enemmän vaikka sitä että mies katsoisi kanssani formulakauden tai vähintään järjestäisi häiriöttömän katselunautinnon minulle itselleni jos häntä ei laji kiinnosta. Tai hoitaisi koirat kun olen ylitöissä. Mutta, ehkä me vaan ollaan niin erilaisia, toisille riittää rahallinen panostus, toinen haluaa suhteelta aitoa toisen huomioimista.
Kokemukseni mukaan arkinen huomioinen erityisesti on kadoksissa niissä parisuhteissa, joissa ei edes pyöreinä synttäreinä haluta toista ilahduttaa.
Nainen 60v kirjoitti:
Miehelle pitää sanoa selvästi: Haluan "tämän" syntymäpäivälahjaksi.
("tämä" on se nimenomainen mieliteko mielellään kuvan ja hintalapun kanssa)
Juuri näin! Jos on yhteiset rahat ja talous, voi sen mieluisan lahjan jopa ostaa valmiiksi! Näin meillä tehdään, mm. äitienpäiväkukat viimeksi valitsin ja tilasin foodoran kautta. Minä olen onnellinen kun saan ihanat kukat, mies on onnellinen kun ei tarvitse stressata kaupassa.
Työkaverit olivat vuosia ihan kateellisia kun sain niin kivoja lahjoja mieheltäni; en kertonut että itse valitsin. Miehellä ei vaan mielikuvitus riitä lahjojen ostoon vaan omatoimisesti jos päästää asialle tuloksena on esim. jouluksi arpapaketti R- kioskilta tai suklaarasia kun olen laihduttamassa.
Minä pidän lahjojen ostosta ja suunnittelen ja hankin lahjat ajatuksella ja hyvissä ajoin. Olen mm. ostanut miehelle laadukkaan talvitakin ja pikkutakin. Mies vihaa kaupoissa kiertelyä ja vaatteiden sovitusta eikä edes raaski ostaa hyviä vaatteita vaikka niihin on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kummalliselta lukea tällaisia "vaatimuslistoja" puolisolle synttärien järjestämisestä. En voisi kuvitellakaan että omalle miehelleni esittäisin jotain tuollaista. Jos haluaisin matkan, juttelisin siitä miehelle ja järjestäisimme sen yhdessä. Ei minulla ole tarvetta päästä kehumaan muille että "mun mieheni järkkäsi synttärilahjaksi matkan paikkaan X", vaan ennemminkin voin sanoa että "synttäreitäni juhlittiin matkalla paikassa X".
Näyttää myös siltä, että moni ei puhu toiveistaan vaan odottaa jotain tapahtuvaksi ja vetää herneet nenään sitten jos mitään ei tapahdu. Meillä ainakin on sovittu niin syntymäpäivien kuin vuosipäivien vietto. Päivän ohjelmassa on aina ulkona syöminen + leffa + kakkua tai jotain muuta hyvää jälkkäriä. Jos minä olen synttärisankari, mies ostaa minulle kukkia. Jos mies on synttärisankari, ostan pienen lahjan (useimmiten vaatteita, joita hän on itse huono ostamaan). Pyöreinä vuosina harkitaan juhlien järjestämistä lähipiirille ja hommataan isommat lahjat. Jonkun mielestä ehkä tylsää eikä yhtään spontaania, mutta toimii meillä.
Minusta teidän tapa juhlia synttäreitä kuulostaa ihanalta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Mä oon nyt 2o vuotta yrittänyt opetella tätä itsenäisen naisen asennetta, jossa miestä ei tarvita romantiikkaan eikä huomion osoittamiseen. Mutta selvemmäksi tulee, että nuo taitavat olla juuri ne asiat, mihin parisuhdetta tarvitsen ja jos niitä ei saa, niin mitäpä minä parisuhteellakaan. Olen kyllä oppinut olemaan odottamatta mitään ja tässä hiljalleen onnistunutkin. Jännä kyllä, se ei tunnu olevan se parisuhteen pelastus, vaan nyt kun tämä projekti on valmis ja olen hionut huippuun taitoni olla odottamatta mitään, tuntuu että mitä ihmettä minä tässä suhteessa teen. Kaipa ne lapselliset odotukset jotenkin tätä suhdetta sitten piti kasassa.
Noh, jänniä aikoja on tiedossa. Kaiken edellä mainitun johdosta olemme menossa menossa ensimmäistä kertaa koskaan pariterapiaan. Itse varasin ajan itselleni ja ajatuksena oli jäsentää, mitä lopullinen eropäätös pitäisi tehdä ja kaikki oheisseikat pitäisi huomioida. Nyt sitten mies haluaakin tulla mukaan. Suorastaan kummallista. Viisi vuotta sitten olisin anellut ihan turhaan ja pitänyt tällaiseen osallistumista suurena panostuksena ja rakkaudenosoituksena. Saapa nähdä mitä siitä tulee. Niin ja mun nelikymppiset on tammikuussa. Ajattelin kutsua ystäväni kivalle kylpyläviikonlopulle. Onneksi lapset on niin isoja, että en tarvitse mieheltä edes lastenhoitoapua lähteäkseni.
Minä opin parissa viimeissä parisuhteessa, että mieheltä ei saa vaatia ihmissuhdetta. Osaan itse remontoida, asentaa, korjata jne. joten jos mieheltä ei voi vaatia edes perus juttuja niin eihän sillä mitään tee. Nyt olen ollut vuosia sinkkuna ja elämä on aivan samanlaista kuin parisuhteessakin paitsi että ei ole kukaan murjottamassa ja martyrisoimassa sekä levittämässä negatiivista ja pahaa oloa kotonani.
Tällaista tulevaisuutta minäkin kuvittelen ja suunnittelen itselleni. Ja se tuntuu houkuttelevalta. Varmasti yksinäisyyden tunnetta saan kokea sinkkuelämässä, mutta sitä koen nytkin. Jospa siinä sinkkuyksinäisyydessä olisi ripaus vapauden tunnetta mukana. Saa nähdä, se tulee kyllä selviämään. Ainakin voin olla varma, että romantiikan ja huomion määrä pysyy ennallaan, kun edelleen ostan itselleni lahjat merkkipäivänä ja kehun itse itseäni silloin harvoin, kun siihen tuntuu olevan jotain aihetta.
En ole tuntenut hetkeäkään yksinäisyyttä koska sinkkuna on liikkumavaraa mitä parisuhteessa ei ole. Esimerkiksi nuo mitä mainitsit lahjojen ostaminen, itsensä kehuminen, ei ole noloa sinkkuna. Parisuhteessa se on surullista ja korostaa sitä, että puoliso ei välitä. Olet joutunut ottamaan hänen roolinsa ja hänen takiaan ei voi edes tehdä tilaa ihmisille jotka saattaisi välittää.
Hyviä pointteja. Tästä tuli hyvä mieli. Otin viestisi talteen, kun epäilen että joku sellainenkin päivä tulee, kun ero epäilyttää tai tulee jokin heikko hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut kaipaa synttäreillä aateliskohtelua, jotkut taas antaa elämänsä sulle muina aikoina, mutta sillähän ei ole väliä kun se synttäri on se juttu eikä mikään muu.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kaipaa synttäreillä aateliskohtelua, jotkut taas antaa elämänsä sulle muina aikoina, mutta sillähän ei ole väliä kun se synttäri on se juttu eikä mikään muu.
Miksi se on joko tai? Miksi ei voi elää sitä toista huomioivaa elämää arjessa JA ostaa kukkakimppua syntymäpäivänä, JOS se ilahduttaa nimenomaan tätä puolisoa? Itseäni ei ilahduttaisi, esim. villalanka sen sijaan tekisi ikionnelliseksi. Eikö pointtina ole kuunnella mitä juuri se oma puoliso toivoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän haluaisi, hän tekisi sen mistä toinen tulisi onnelliseksi. En ymmärrä miksi ihmiset edes haluaa olla parisuhteessa, jos eivät selkeästi edes pidä siitä heidän omasta kumppanistaan. Takuulla tämäkin mies on mukana jos järkätään kavereiden kans metsästysreissu, kalastusreissu, mökkireissu, golf-turnaus, tms. Mutta sille omalle puolisolleen ei voida osoittaa rakkautta, ei se ole kiinni siitä ettei "miestä kiinnosta asiat x". Ei minuakaan kiinnosta vaikka omien lasten pelit, mutta kuuntelen niitä juttuja silti, ostan leluja heidän mielenkiintojen mukaan.
Ei miehet ole joku erikoisjoukko, jolla on oikeus elää elämäänsä tekemällä vain niitä asioita mistä he pitävät, välittämättä mistä muut läheiset pitävät. Toisen kans jos haluaa elää, tehdään myös asioita joista hän pitää. Omat rajat toki tähän mukaan turvallisuutta tai vaikka rajoitteita ajatellen, mutta ei oman puolison iloiseksi ja onnelliseksi tekeminen ole mikään kauhea rasti joka pitää suorittaa huokailemalla ja valittamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies enkä muista vaimoa syntymäpäivisin. Arkena kuitenkin yritän ottaa parhaani mukaan hänen tarpeet huomioon, jotta hänellä olisi mahdollisimman mukavaa ja kivaa. Niin kuin onkin.
Olenko siis täysin kamala mies? Palstan perusteella varmanakin, mutta realielämässä muut ovat eri mieltä.
No haluaako puolisosi että muistaisit häntä syntymäpäivänä? Sehän se kysymys tässä on. Jos haluaa ja tahallasi ignooraat tämän toiveen vuodesta toiseen, niin kyllä, on se aika kamalaa.
Ei odota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna olisin varannut itse itselleni reissun. Ei muita matkassa, vain minä itse. Lahja minulta minulle.
Tuosta kortista voisi päätellä, että miehesi ei ole kummoinen ruudinkeksijä. Eikö 10 vuoden aikana ole tullut mieleen, että nait vähään tyytyvän perusjampan, joka ei pysty huomioimaan sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ostaa jotain pientä aina syntymäpäivänä ja keksiikin JOSKUS hauskoja lahjoja, mutta kiroaa ja noituu hirveästi, kun joutuu lahjan paketoimaan. Monesti vielä kysyy, että eihän tarvi lahjanarua...Tulee sellainen olo, että anna olla koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Olet miehen kanssa naimisissa, et naisen. Ehkä olisi kannattanut valita toisin. Suurin osa miehistä ei osaa tehdä mitään yllätysjuhlia.
Minä en edes muistaisi että on synttäripäivä.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta ihmeessä minua muistetaan parisuhteessa, olen minä sen verran mukava ja ihanakin naisystävä. Ja ihan sama toisinpäin. Jos ei yhtään nappais toista muistaa missään käänteessä niin miksi sellaisessa suhteessa edes olisin? Elämä on ihan liian lyhyt käkkimiseen törön ihmisen kanssa, peruskäytöstavat ja tunneälyä pitää löytyä. Koskee myös lasten kasvattamista samanlaiseen parisuhde/elämäntapakulttuuriin, jossa läheisiä ihmisiä huomioidaan
Vierailija kirjoitti:
Totta ihmeessä minua muistetaan parisuhteessa, olen minä sen verran mukava ja ihanakin naisystävä. Ja ihan sama toisinpäin. Jos ei yhtään nappais toista muistaa missään käänteessä niin miksi sellaisessa suhteessa edes olisin? Elämä on ihan liian lyhyt käkkimiseen törön ihmisen kanssa, peruskäytöstavat ja tunneälyä pitää löytyä. Koskee myös lasten kasvattamista samanlaiseen parisuhde/elämäntapakulttuuriin, jossa läheisiä ihmisiä huomioidaan
Miellä ei tuollaista harrasteta. Arjessa kuitenkin huomioidaan toisiamme, suunnitellaan kivat asiat yhdessä ja vietetään myös vapaa-aika hyvin pitkälle yhdessä. Molemmat olemme hyvin tyytyväisiä. Enempää ei voi osaa toivoa. Molemmat otamme mielummin ihanan arjen kuin muutaman päivän gloorian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta ihmeessä minua muistetaan parisuhteessa, olen minä sen verran mukava ja ihanakin naisystävä. Ja ihan sama toisinpäin. Jos ei yhtään nappais toista muistaa missään käänteessä niin miksi sellaisessa suhteessa edes olisin? Elämä on ihan liian lyhyt käkkimiseen törön ihmisen kanssa, peruskäytöstavat ja tunneälyä pitää löytyä. Koskee myös lasten kasvattamista samanlaiseen parisuhde/elämäntapakulttuuriin, jossa läheisiä ihmisiä huomioidaan
Miellä ei tuollaista harrasteta. Arjessa kuitenkin huomioidaan toisiamme, suunnitellaan kivat asiat yhdessä ja vietetään myös vapaa-aika hyvin pitkälle yhdessä. Molemmat olemme hyvin tyytyväisiä. Enempää ei voi osaa toivoa. Molemmat otamme mielummin ihanan arjen kuin muutaman päivän gloorian.
Arjen muistamista ei liene estä jos muistaa myös juhlapäivinä? Mikä on muutaman päivän glooria? En tunnista tuollaista termiä siitä, että ostaa kukkapuskan ja varaa pöydän raflasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies enkä muista vaimoa syntymäpäivisin. Arkena kuitenkin yritän ottaa parhaani mukaan hänen tarpeet huomioon, jotta hänellä olisi mahdollisimman mukavaa ja kivaa. Niin kuin onkin.
Olenko siis täysin kamala mies? Palstan perusteella varmanakin, mutta realielämässä muut ovat eri mieltä.
No haluaako puolisosi että muistaisit häntä syntymäpäivänä? Sehän se kysymys tässä on. Jos haluaa ja tahallasi ignooraat tämän toiveen vuodesta toiseen, niin kyllä, on se aika kamalaa.
Ei odota
No sittenhän teillä on kaikki hyvin eikä kirjoituksesi liittynyt tähän keskusteluun mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies enkä muista vaimoa syntymäpäivisin. Arkena kuitenkin yritän ottaa parhaani mukaan hänen tarpeet huomioon, jotta hänellä olisi mahdollisimman mukavaa ja kivaa. Niin kuin onkin.
Olenko siis täysin kamala mies? Palstan perusteella varmanakin, mutta realielämässä muut ovat eri mieltä.
No haluaako puolisosi että muistaisit häntä syntymäpäivänä? Sehän se kysymys tässä on. Jos haluaa ja tahallasi ignooraat tämän toiveen vuodesta toiseen, niin kyllä, on se aika kamalaa.
Ei odota
No sittenhän teillä on kaikki hyvin eikä kirjoituksesi liittynyt tähän keskusteluun mitenkään.
Liittyy siinä suhteessa että elämä voi olla hyvinkin onnellista, jos ei ap:n kaltaisista asioista rupea mököttämään.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi olin sinkku täyttäessäni 40v :) Pieni joukko sukulaisia ja lähimmät ystävät järjestivät hauskat juhlat persoonallisessa juhlatilassa, sain useita lahjoja ja koko päivän kulut maksettiin. Lapset olivat isänsä luona hoidossa ja nuoren rakastajan kanssa oltiin juhlistettu jo aiemmin piknikillä kera lahjojen ja fyysisten huomionosoitusten <3