Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytin 40 - päivä pohjanoteeraus
06.06.2017 |
En halunnut isoja juhlia päivääni, vaan puhuin jo vuosi sitten miehelleni, että juhlin sitten ulkomailla. Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken. Tienaan miestäni enemmän, joten voin hyvin maksaa itseni, lentolipun hinta ei ole mulle se lahja.
Puhuin asiasta pitkin vuotta, eli että olisi ihanaa jos mies tämän kerran suunnittelisi. Minä olen joutunut järkkäämän kaikki reissut jo vuosikymmenen ajan. Se, että mies näkisi vaivaa miettiä, olisi se lahja minulle ja kertoisi, että miestä kiinnostaa.
Lopulta aika kävi jo vähiin, ja tajusin, että jos 40v-reissun haluan, minun pitää se itse suunnitella. Joten ostin lennot ja hotellit itse minulle ja miehelle ja matka on pian. Mies tarjoutui sen jälkeen maksamaan mun viulut, mutta mikäs lahja se olisi ilman mitään ajatusta ja vaivannäköä? Minulla on vielä nyt parempi rahatilanne, eli pystyn ostamaan itselleni tämän parin yön matkan itsekin. Sovittiin siis, että molemmat maksavat itse osuutensa.
Koitti sitten synttäriaamu. Odotin, että mies olisi muistanut jotenkin. Kukat tai aamupala, ehkä lasten askartelema kortti. En osannut odottaa mitään suurta, mutta täytyy myötää, että olen ällikällä lyöty. Ainoa muistaminen oli sekaiselle keittiönpöydälle printattu valkoinen A4, jossa luki: "Onnea 40v. Nelkyt vee reissuu." Eli mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Sitäkö, että mies ostaa itsensä ulos sittenkin maksamalla lennon itse järkkäämälleni reissulle? Että ihan olisi itselaitettu aamiainen tai kukka osoittanut enemmän vaivannäköä.
Aika latteet fiilikset. Alan tässä siivota sekaista keittiötä ja sitten lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa tyhjyyttä ammottavaan jääkaappiin.
Harmittaa, että mies ei nähnyt vaivaa. Hänen nelikymppisiä juhlittiin kahteen kertaan. Minä järkkäsin, vaikka silloin kainalossa oli 6 kk vauva.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi.
Kommentit (239)
Provolta kuulostaa. Jos sinä olet erikoistunut reissujen järkkäämiseen ja se on sinulle rakas harrastus, et voi olettaa, että miehesi osaa tehdä saman.
Vertaa: Jos ompeluharrastus olisi rakkain harrastuksesi, olisiko kohtuullista odottaa, että mies ompelee vaihteeksi sinulle lahjaksi juhlamekon, kun kerran itse yleensä hoidat teillä ompeluhommat?
Et sinä voi martyroitua siitä, että joudut hoitamaan asian, jota itse harrastat ja jota toinen ei osaa. Lähinnä tämä kuulostaa joltain sairaalta tasa-arvoajattelun lopputulokselta, jossa nainen alkaa näkemään harrastuksensakin veloitettavana palveluna, joka toisen pitäisi jotenkin korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, minä olin töissä kun täytin 40.
Sitä varten ei kuulemma saa vapaata, osuu yhden juhlapyhän yhteyteen.
Kolme pientä lasta, hain lapset hoidosta illalla ja käytiin hampurilaisella. Lapsille en jaksanut synttäreistä puhua, ja miestä ei ole. Kukaan kavereista ei muistanut, ei edes omat vanhemmat.
Voi hyvä tavaton, pitäisikö 40-vuotispäivä saada töistä vapaaksi.
Olet naimisissa rehdin suomalaisen miehen kanssa, eikö se riitä?
Itse en ole ainoatakaan korttia, lahjaa tai halausta saanut, en edes 50 vuotispäivänäni.
Miksi naiset tyytyvät näihin miehiin?
Parempiakin on. Minulla on yksi.
Minun mieheni täytti 40 ja oikeana synttärinä huomio oli ihna minimaalista. Olin ostanut jonkun pienen vitsilahjan ja keitin kavit. Järjestimme yhdessä hänelle isot juhlat ja siinä oli sukulaisiakin mukana järjestämässä. Mutta koska mieheni ei koskaan käytä aikaansa tai rahojaan lahjojen miettimiseen, etsimiseen ja hankkimiseen, niin ajattelin, että tällä linjalla hän varmaan itsehaluaa mennä. Samalla koen osoittavani, että kun itse täysän 40, ei tarvitse stressata.
Silti mieheni kyllä järkkää meille lomamatkoja ja kivaa tekemistä ja osoittaa teoillaan välittävänsä ja rakastavansa. Tämä riittää minulle, en itsekään jaksaisi mitään romanttisia elokuvakohtauksia.
Ero totaalisten vätysten kanssa elämiseen on siis siinä, näyttääkö kumppani muuten, omalla tavallaan, välittävänsä ja arvostavansa.
Oma isäni on tällainen uskomaton juhlien järjestäjä. Ja tuntuu, että hän ei saa ikinä mitään takaisin. Poden tästä huonoa omaa tuntoa, mutta on vaikea ylittää hänet missään, ihan rahallisestikin, joten on hankala miettiä, miten hänelle jotain järjestäisi. Tunnistan siis myös tuon, että kun rima nousee korkealle, sitä helposti lamaantuu, vaikka tietenkin haluaisin olla isälleni hyvä tytär ja muistaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"
Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken.
"
Tämä voi olla joillekin miehille punainen vaate jos nainen juttelee tyyliin "oi kun naapurin Peka järjesti vaimolleen ihanat juhlat miksei mulla ole koskaan tuollaista?"
Voin kuvitella sitä draaman ilmaisun voimaa, suorastaan väkivaltaista, jos mies sanoisi "oi kun naapurein Liisa järjesti miehelleen ihanat juhlat miksi mulla ole koskaan tuollaisia?"
Vierailija kirjoitti:
Olet miehen kanssa naimisissa, et naisen. Ehkä olisi kannattanut valita toisin. Suurin osa miehistä ei osaa tehdä mitään yllätysjuhlia.
Olen valitettavasti huomannut että noin toteavat naiset jotka ovat huonon miehen kanssa. Tai ne huonot miehet. Suurin osa miehistä kun ihan oikeasti osaa huomioida rakkaitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
"
Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken."
Tämä voi olla joillekin miehille punainen vaate jos nainen juttelee tyyliin "oi kun naapurin Peka järjesti vaimolleen ihanat juhlat miksei mulla ole koskaan tuollaista?"
Voin kuvitella sitä draaman ilmaisun voimaa, suorastaan väkivaltaista, jos mies sanoisi "oi kun naapurein Liisa järjesti miehelleen ihanat juhlat miksi mulla ole koskaan tuollaisia?"
Taidat olla tekemisissä vain itsesi kaltaisten lapsellisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, joilla on ylisuuret odotukset, että toiset järkkää jotain. Kannattaa itse järkätä itselleen, mitä itse haluaa. Olet organisoija ja suunnittelija luonnostaan, mieheksi on erilainen. Miksi rankaista häntä siitä? Kasvaisit aikuiseksi.
Synttärikortti, kukkia, ehkä aamupala - vaatiiko tuo todellakin erityisiä suunnittelu - ja organisointitaitoja. Nämä olivat toiveet sen jälkeen kun selvisi, ettei ukko pysty järkkäämään matkaa.
Minä olisin maksanut jollekin, joka olisi järjestänyt matkan ja ohjelman. Jos ei itse osaa tehdä mitään, kai sitä voi edes teettää homman toisella.
Saanko arvata...AP mies saa seksiä seuraavan kerran.....vuonna 2078 ?
Milloin naiset ymmärtää että kaikki miehet ottaa vaimokseen sen jonka saa...kukaan mies maailmassa ei saa sitä jonka oikeasti haluaa.
Tutkimusten mukaan, 100% eron takana on aina nainen:
-60% nainen tekee aloitteen eroon
-30% mies tekee aloitteen mutta näissä on aina takana toinen nainen
-10 % mies tekee aloitteen koska haluaa tapailla muitakin naisia
0,1% on homoja ja 0,01% alkaa munkiksi
On ihan selvää että tämä suhde päättyy eroon, kysymys on vain milloin, aloitteen tekee nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanot, että et halua isoja juhlia päivääsi vaan juhlit mielummin ulkomailla. Sitten kun mies tekee niin kuin haluat, suutut kun et saanutkaan isoja juhlia päivääsi. Mitä vttua!? Te naiset osaatte kyllä olla välillä ihan hvetin hankalia!
TÄMÄ! Tää kertoo niin naisten mielentilasta. Ensin ollaan ihan että en mä mittän tarvii. Sitten kun ei saadakkaan mitään niin alkaa hvetillinen kiukuttelu ja mykkäkoulu. Mies on ihan että mitä vttua nyt taas olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtelun.
Sanokaa naiset suoraan mitä haluatte älkääkä olettako aina asioita. Ei kukaan osaa lukea teidän ajatuksia ja täyttää toiveita, joita ette ole ikinä esittäneetkään.!
Luetun ymmärtäminen ei ole vahvin alueesi. AP:han on jo monta kertaa tässä ketjussa tuonut esiin, että hän selkeästi ja suorasanaisesti on pitkin vuotta kertonut miehelleen, että tämä 40-v. syntymäpäivälahjaksi ja -juhlinnaksi suunnittelisi ja varaisi heille yhteisen matkan. Että mitään muuta ei kaipaa, vaan tuo on se mitä hän haluaa ja pitää tärkeänä. Mielestäni varsin yksiselitteisesti esitetty toive, eikä mies vain yksinkertaisesti arvosta ap:ta sen vertaa, että olisi nähnyt vaivaa noinkin ymmärrettävien "toimintaohjeiden" toteuttamiseksi.
Se, että sinä ja kaltaisesi ette välitä ettekä kuuntele puolisoitanne, ei ole sama asia kuin että he eivät muka ilmaisi itseään tarpeeksi selkeästi.
Itse epäilen, että vaikka "yllätysmatka" olisikin järjestetty, niin se ei kuitenkaan olisi ollut se "oikea" matka.
Odotuksia luomalla saa itselleen vain surua aikaan, sillä mikään ei ole koskaan sitä mitä itse olisi halunnut sen olevan.
Olin kerran kangaskaupassa ja myyjän kanssa valikoimaa tutkiessani tulin sanoneeksi aika kuuluvasti ääneen, että jos liian tarkkaan tietää ennakolta mitä haluaa, niin koskaan sitä ei löydä. Koko ympäröivä asiakaskunta pysähtyi järkyttyneinä paikalleen, mutta niinhän se tilanne kuitenkin on, eikä pelkästään kangaskaupassa vaan kaikkialla.
Niin siis mitä "järkyttävää" tuossa oli, mitä sanoit?
Vaikea sanoa, sillä minustakaan siinä ei ole mitään kummaa, mutta kymmenkunta asiakasta ympärillä pysähtyi hetkeksi ihan kokonaan ja jäivät ilmeisesti miettimään mitä juuri sanoin.
Sinänsä jännä ilmiö ja oli kuin aika olisi pysähtynyt kun ne kaikki hiukan kohottautuivat pakkojen ääreltä ja jäivät ihan paikalleen. Ei se kauaa kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa lapsellinen.
Minä tein miehelleni heti suhteen alussa selväksi että en koskaan muista kenenkään merkkipäiviä eikä minun merkkipäiviäni tarvitse muistaa. Jos muuten haluaa huomioida, spontaanisti, niin toki arvostan, mutta en näe mitään järkeä siinä että tehdään jumalaton numero siitä päivästä minä joku on sattunut syntymään -oli se sitten ihminen itse tai Jeesus.
Me emme yleensä anna toisille mitään lahjoja. Jos toinen näkee kaupassa jotain mistä toinen voisi tykätä, tuomme sen, oli päivä mikä hyvänsä. Tai jos haluamme syödä hyvin, voimme tehdä sen ja juhlia elämää vaikka olisi vain tavallinen keskiviikko. Mutta olemme vapauttaneet itsemme tuosta pakollisten kissanristiäisten stressistä.
Mikä jumalaton numero se on jos vaikka keittää toiselle aamukahvit ja antaa kukkia? Ja tiedäthän että ihmisiä on erilaisia? Joillekin merkkipäivinä muistaminen on tärkeää. Jos puoliso tietää tämän niin eikö hänen pitäisi se huomioida? Jos taas tietää että puoliso ei tykkää juhlia niin sit antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanko arvata...AP mies saa seksiä seuraavan kerran.....vuonna 2078 ?
Milloin naiset ymmärtää että kaikki miehet ottaa vaimokseen sen jonka saa...kukaan mies maailmassa ei saa sitä jonka oikeasti haluaa.
Tutkimusten mukaan, 100% eron takana on aina nainen:
-60% nainen tekee aloitteen eroon
-30% mies tekee aloitteen mutta näissä on aina takana toinen nainen
-10 % mies tekee aloitteen koska haluaa tapailla muitakin naisia
0,1% on homoja ja 0,01% alkaa munkiksi
On ihan selvää että tämä suhde päättyy eroon, kysymys on vain milloin, aloitteen tekee nainen.
Exästäni otin eron kun totesin ettei mielenterveyteni enää kestä häntä.
Aiheutti liikaa masennusta.
Eikä minulla sen jälkeen ollut kuuteen vuoteen ketään.
Ei edes tilapäisiä, sillä en ymmärrä mikä idea niissä on.
Kihlattuni halusin, vaikka elämä hänen kanssaan olikin usein hankalampaa kuin exäni kanssa, mutta siihen oli syynä hänen sairautensa, eikä se sinänsä haitannut sillä meillä oli vaikeuksista huolimatta aina hauskaa yhdessä. Harmi että hän ei ole enää elossa.
Nyt kaksi vuotta yksin, enkä usko että tilanne muuttuu tästä mihinkään.
Olin myyjänä kun mies tuli ostamaan vaimolleen jotain pientä synttäri korttia. Aikani siinä tarjosin erilaisia ideoita, lahjojakin, mutta sain puhuttua ostamaan edes isomman ja kalliimman kortin. Mies tuumasi että ei viitsi mitään erityistä kun on itse menossa koko viikonlopuksi metsästysreissulle poikien kans. Hyvä etten korvalle losauttanut ja toivottanut kaunista avioeroa :D
Toinen sankari oli ollut viikon ryyppyreissulla ja pelkäsi mennä tyhjin käsin kotiinsa, osti sitten muoviruusun vaimolleen. Mielessäni ajattelin että tarvitsisi itse enemmän kypärää ja kuulosuojaimia. Tuumasi lähtiessään että toivottavasti tämä riittää lepyttelyksi. Taidetaan arvata miten kävi :)
Vierailija kirjoitti:
Provolta kuulostaa. Jos sinä olet erikoistunut reissujen järkkäämiseen ja se on sinulle rakas harrastus, et voi olettaa, että miehesi osaa tehdä saman.
Vertaa: Jos ompeluharrastus olisi rakkain harrastuksesi, olisiko kohtuullista odottaa, että mies ompelee vaihteeksi sinulle lahjaksi juhlamekon, kun kerran itse yleensä hoidat teillä ompeluhommat?
Et sinä voi martyroitua siitä, että joudut hoitamaan asian, jota itse harrastat ja jota toinen ei osaa. Lähinnä tämä kuulostaa joltain sairaalta tasa-arvoajattelun lopputulokselta, jossa nainen alkaa näkemään harrastuksensakin veloitettavana palveluna, joka toisen pitäisi jotenkin korvata.
Se että joutuu tekemään asioita jotta jotain tapahtuisi ei tarkoita että sitä harrastaa!
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanot, että et halua isoja juhlia päivääsi vaan juhlit mielummin ulkomailla. Sitten kun mies tekee niin kuin haluat, suutut kun et saanutkaan isoja juhlia päivääsi. Mitä vttua!? Te naiset osaatte kyllä olla välillä ihan hvetin hankalia!
TÄMÄ! Tää kertoo niin naisten mielentilasta. Ensin ollaan ihan että en mä mittän tarvii. Sitten kun ei saadakkaan mitään niin alkaa hvetillinen kiukuttelu ja mykkäkoulu. Mies on ihan että mitä vttua nyt taas olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtelun.
Sanokaa naiset suoraan mitä haluatte älkääkä olettako aina asioita. Ei kukaan osaa lukea teidän ajatuksia ja täyttää toiveita, joita ette ole ikinä esittäneetkään.!
Luetun ymmärtäminen ei ole vahvin alueesi. AP:han on jo monta kertaa tässä ketjussa tuonut esiin, että hän selkeästi ja suorasanaisesti on pitkin vuotta kertonut miehelleen, että tämä 40-v. syntymäpäivälahjaksi ja -juhlinnaksi suunnittelisi ja varaisi heille yhteisen matkan. Että mitään muuta ei kaipaa, vaan tuo on se mitä hän haluaa ja pitää tärkeänä. Mielestäni varsin yksiselitteisesti esitetty toive, eikä mies vain yksinkertaisesti arvosta ap:ta sen vertaa, että olisi nähnyt vaivaa noinkin ymmärrettävien "toimintaohjeiden" toteuttamiseksi.
Se, että sinä ja kaltaisesi ette välitä ettekä kuuntele puolisoitanne, ei ole sama asia kuin että he eivät muka ilmaisi itseään tarpeeksi selkeästi.
Itse epäilen, että vaikka "yllätysmatka" olisikin järjestetty, niin se ei kuitenkaan olisi ollut se "oikea" matka.
Odotuksia luomalla saa itselleen vain surua aikaan, sillä mikään ei ole koskaan sitä mitä itse olisi halunnut sen olevan.
Olin kerran kangaskaupassa ja myyjän kanssa valikoimaa tutkiessani tulin sanoneeksi aika kuuluvasti ääneen, että jos liian tarkkaan tietää ennakolta mitä haluaa, niin koskaan sitä ei löydä. Koko ympäröivä asiakaskunta pysähtyi järkyttyneinä paikalleen, mutta niinhän se tilanne kuitenkin on, eikä pelkästään kangaskaupassa vaan kaikkialla.
Niin siis mitä "järkyttävää" tuossa oli, mitä sanoit?
Vaikea sanoa, sillä minustakaan siinä ei ole mitään kummaa, mutta kymmenkunta asiakasta ympärillä pysähtyi hetkeksi ihan kokonaan ja jäivät ilmeisesti miettimään mitä juuri sanoin.
Sinänsä jännä ilmiö ja oli kuin aika olisi pysähtynyt kun ne kaikki hiukan kohottautuivat pakkojen ääreltä ja jäivät ihan paikalleen. Ei se kauaa kestänyt.
Vau, sun elämä on kuin elokuvaa! Musikaali, tuosta lähtee joku ralli.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanot, että et halua isoja juhlia päivääsi vaan juhlit mielummin ulkomailla. Sitten kun mies tekee niin kuin haluat, suutut kun et saanutkaan isoja juhlia päivääsi. Mitä vttua!? Te naiset osaatte kyllä olla välillä ihan hvetin hankalia!
TÄMÄ! Tää kertoo niin naisten mielentilasta. Ensin ollaan ihan että en mä mittän tarvii. Sitten kun ei saadakkaan mitään niin alkaa hvetillinen kiukuttelu ja mykkäkoulu. Mies on ihan että mitä vttua nyt taas olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtelun.
Sanokaa naiset suoraan mitä haluatte älkääkä olettako aina asioita. Ei kukaan osaa lukea teidän ajatuksia ja täyttää toiveita, joita ette ole ikinä esittäneetkään.!
Luetun ymmärtäminen ei ole vahvin alueesi. AP:han on jo monta kertaa tässä ketjussa tuonut esiin, että hän selkeästi ja suorasanaisesti on pitkin vuotta kertonut miehelleen, että tämä 40-v. syntymäpäivälahjaksi ja -juhlinnaksi suunnittelisi ja varaisi heille yhteisen matkan. Että mitään muuta ei kaipaa, vaan tuo on se mitä hän haluaa ja pitää tärkeänä. Mielestäni varsin yksiselitteisesti esitetty toive, eikä mies vain yksinkertaisesti arvosta ap:ta sen vertaa, että olisi nähnyt vaivaa noinkin ymmärrettävien "toimintaohjeiden" toteuttamiseksi.
Se, että sinä ja kaltaisesi ette välitä ettekä kuuntele puolisoitanne, ei ole sama asia kuin että he eivät muka ilmaisi itseään tarpeeksi selkeästi.
Itse epäilen, että vaikka "yllätysmatka" olisikin järjestetty, niin se ei kuitenkaan olisi ollut se "oikea" matka.
Odotuksia luomalla saa itselleen vain surua aikaan, sillä mikään ei ole koskaan sitä mitä itse olisi halunnut sen olevan.
Olin kerran kangaskaupassa ja myyjän kanssa valikoimaa tutkiessani tulin sanoneeksi aika kuuluvasti ääneen, että jos liian tarkkaan tietää ennakolta mitä haluaa, niin koskaan sitä ei löydä. Koko ympäröivä asiakaskunta pysähtyi järkyttyneinä paikalleen, mutta niinhän se tilanne kuitenkin on, eikä pelkästään kangaskaupassa vaan kaikkialla.
Niin siis mitä "järkyttävää" tuossa oli, mitä sanoit?
Vaikea sanoa, sillä minustakaan siinä ei ole mitään kummaa, mutta kymmenkunta asiakasta ympärillä pysähtyi hetkeksi ihan kokonaan ja jäivät ilmeisesti miettimään mitä juuri sanoin.
Sinänsä jännä ilmiö ja oli kuin aika olisi pysähtynyt kun ne kaikki hiukan kohottautuivat pakkojen ääreltä ja jäivät ihan paikalleen. Ei se kauaa kestänyt.
Vau, sun elämä on kuin elokuvaa! Musikaali, tuosta lähtee joku ralli.
Epäilen että kaikilla muillakin on ihan vastaavia juttuja kuin minulla, mutta te ette vain kiinnitä niihin huomiota.
Itse yleensä pyryn huomioimaan mitä ympärillä tapahtuu, sillä siitä voi olla toisinaan suurta hyötyä.
Joskus muinoin kävelin Kansallisteatterin takana kalliin kameran kanssa (töissä) ja joku vastaan tuleva puolipultsari alkoi kiertää kädessään olevaa muovikasia tiukasti sen sisällä olevan pullon ympäri ja tarttui sitä sitten kaulasta. Käveli suoraan minua kohti, jolloin päätin vaihtaa suuntaa ihan muualle. Jäi katselemaan perääni se aseeksi muutettu pullo kädessään, eikä se edes tajunnut, että jos olisi tullut tappelu, niin olisin ehtinyt kolkata sen ensin sillä kameralla jossa oli runsaasti painoa ja teräviä kulmia.
Alue: Aihe vapaa
Niin siis mitä "järkyttävää" tuossa oli, mitä sanoit?