Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytin 40 - päivä pohjanoteeraus
06.06.2017 |
En halunnut isoja juhlia päivääni, vaan puhuin jo vuosi sitten miehelleni, että juhlin sitten ulkomailla. Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken. Tienaan miestäni enemmän, joten voin hyvin maksaa itseni, lentolipun hinta ei ole mulle se lahja.
Puhuin asiasta pitkin vuotta, eli että olisi ihanaa jos mies tämän kerran suunnittelisi. Minä olen joutunut järkkäämän kaikki reissut jo vuosikymmenen ajan. Se, että mies näkisi vaivaa miettiä, olisi se lahja minulle ja kertoisi, että miestä kiinnostaa.
Lopulta aika kävi jo vähiin, ja tajusin, että jos 40v-reissun haluan, minun pitää se itse suunnitella. Joten ostin lennot ja hotellit itse minulle ja miehelle ja matka on pian. Mies tarjoutui sen jälkeen maksamaan mun viulut, mutta mikäs lahja se olisi ilman mitään ajatusta ja vaivannäköä? Minulla on vielä nyt parempi rahatilanne, eli pystyn ostamaan itselleni tämän parin yön matkan itsekin. Sovittiin siis, että molemmat maksavat itse osuutensa.
Koitti sitten synttäriaamu. Odotin, että mies olisi muistanut jotenkin. Kukat tai aamupala, ehkä lasten askartelema kortti. En osannut odottaa mitään suurta, mutta täytyy myötää, että olen ällikällä lyöty. Ainoa muistaminen oli sekaiselle keittiönpöydälle printattu valkoinen A4, jossa luki: "Onnea 40v. Nelkyt vee reissuu." Eli mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Sitäkö, että mies ostaa itsensä ulos sittenkin maksamalla lennon itse järkkäämälleni reissulle? Että ihan olisi itselaitettu aamiainen tai kukka osoittanut enemmän vaivannäköä.
Aika latteet fiilikset. Alan tässä siivota sekaista keittiötä ja sitten lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa tyhjyyttä ammottavaan jääkaappiin.
Harmittaa, että mies ei nähnyt vaivaa. Hänen nelikymppisiä juhlittiin kahteen kertaan. Minä järkkäsin, vaikka silloin kainalossa oli 6 kk vauva.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi.
Kommentit (239)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mies suhtautuu muiden tärkeiden ihmisten syntymäpäiviin? Miten hän toimii kun lähestyy vaikkapa hänen isänsä/äitinsä syntymäpäivä? Tai hänen sisaruksensa? Tai hänen parhaan ystävänsä?
Sinä selvästikin olet sellainen joka haluaa, osaa, jaksaa, suunnitella ja järjestää, kykenee pysymään suunnitelmissa ja toteuttamaan ne. Miehesi ei selvästikään ole sellainen joka osaa ja kykenee matkareissuja suunnittelemaan, niin sinulla taisi olla turhan kovat odotukset ja toiveet korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea teille joita puoliso on edes jotenkin muistanut. Mun nelikymppisistä on nyt viisi vuotta ja rouva ei muistanut niitä mitenkään. Siis yhtään mitenkään. Ei edes toivottanut hyvää syntymäpäivää. Ei mitään. Ihan samanlainen arkipäivä kun kaikki muutkin... Eikä tuo ole muistanut yhtään mun synttäriä sen jälkeenkään. Tai joulua... No sitten kun hän järkkäsi omat 40v juhlat niin suuttui kun en mennyt paikalle...
se kosti sulle sun aiemmat laiminlyönnit.
Ei se siitä ollut. Ostin hänelle lahjat aina synttäreinä ja jouluisin vielä pitkään mutta jotenkin aikaa myöten tuo vei minunkin motivaation miellyttää ja muistaa...
Ei miehet ole sellaisia että ne tekee juuri Niinkuin minä ajattelen! Anna miehellesi arvoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistiko mies illalla jotenkin?
Olen kohta 40, miestä ei oo ollukaan eikä lapsiakaan. Vielä latteemmat tunnelmat. Entä jos ottaisit avioeron tai avoeron? Sillai niistä nahjuksista päästään, jotka vielä todennäköisesti pettävätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ei oikeasti tajua.
Mies voi väittää silmät kirkkaana että heidän suvussaan ei ole tapana muistaa ihmisiä merkkipäivinä, korkeintaan puhelu siinä päivänä tienoilla lähipäivinä.
Pakotin ihan pakottamalla äitienpäivänä viemään muistamisia (se kun ei kuitenkaan ole mikään anopinpäivä) niin palaute oli niin ilahtunutta, ja kiitoksia tuli moneen kertaan, että luulen että itsekin huomasi että sillä on merkitystä. Ehkä saattaa jopa muistaa tästä jotain seuraavan merkkipäivän kohdalla tai sitten ei.
Häntä itseään kuitenkin sukulaiset muistaa merkkipäivinä, joten en ihan ymmärrä mistä hänelle on syntynyt tämä käsitys heidän suvun tavoistaan.
Omaa lasta olen opettanut 1-vuotiaasta alkaen hommaamaan jotain muistamista päivänsankareille, ja ollaan mietitty erityisesti sitä mistä lahjansaaja voisi pitää ja saanut itse myös paketoida yms. Että (poika)lapsi(kin) näkee ettei nämäkään asiat vaan ilmesty jostain vaan ne täytyy itse järjestää. Nyt viskarina esim kerää/ostaa mielellään kukkia äidille ja mummeille.
Ehkä tässä oli vain pieni osa totuutta,ja mies tekee päivät pitkät kaiken kodin ja perheen takia. Mutta eihän nainen huomaa kuin sen ettei järkätty prinsessa synttäreitä.
Ja kyllä, on kokemusta existä jotka täsmälleen tolla tavoin ajattelivat, ja siksi ovatkin exiä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että minuakin ärsyttää tässä keskutelussa kaikki "ei minunkaan synttäreitä ole vietetty koskaan, mies ei edes katso päin kun täytän vuosia ja tuskin edes tietää koska olen syntynyt, ihan turhaa mitkään juhlimiset meillä ei juhlita ketään joka on 18-vuotta täyttänyt ja lapsiakin taputetaan vaan olalle". Juu, olkaa rauhassa synttäreiden ja muiden muistamisten vihaajia, mutta se että muut haluaa elämäänsä vähän juhlaa vaikka niiden synttäreiden muodossa ei ole mikään synti tai lapsellista. Yhtäkään epärealistista "prinsessahaavetta" en ole myöskään tästä keskustelusta lukenut. Juhliksi tuntuu pääsääntöisesti riittävän se, että vieraat on kutsuttu paikalle ja muistamiseksi kukat ja kahvit. Sellaiset ihmiset, joille ei kelpaa mikään, on sitten asia ihan erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään isojen juhlien ystävä, mutta kyllä se satuttaa ja suututtaa, kun omina synttäreinä mies kyllä antaa lahjan tms mutta anna olla, kun on siskon juhlapäivä. Silloin ostetaan kakku, viedään diskoon, annetaan lahja jne. Yhtenä juhlapäivänäni mies tuijotti koko illan jotain dvd-sarjaa ja minä hoidin vauvaa. Silloin olin vihjaillut, että juuri sinä päivänä olisi ilmaiskonsertti. Ei halunnut lähteä, kun kysyin, että mennäänkö.
Kun otin asian esiin, niin ensin suuttui, kun olen niin hankala. Sen jälkeen on tsempannut, mutta huomaan, että on vaikea uskoa, kun toinen sanoo, että olen tärkein, kun käytännön tasolla on nähnyt, että tärkein on se entinen ydinperhe.
Ei naiset miestä tarvitse kun sen hetken että saa pakolliset lapset tehtyä. Sen jälkeen mies on pelkkä kukkaro ja riesa. Milloin myönnätte tämän itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei naiset miestä tarvitse kun sen hetken että saa pakolliset lapset tehtyä. Sen jälkeen mies on pelkkä kukkaro ja riesa. Milloin myönnätte tämän itsekin.
Ei naiset osaa ottaa vastuuta omista miesvalinnoistaan.
Juhlat on kivoja, muistamiset myös. Itse miehenä en kyllä kovinkaan ihmeellistä yllätystä osaisi naiselleni järjestää. Vaikka mitä koettaisit miettiä, niin ikinä ei voi tietää, kelpaako/riittääkö/sopiiko se vai onko jokin juttu/väri/ajankohta väärin? Viisainta on kysyä suoraan, mitä toinen haluaa ja koettaa sitten toteuttaa sen.
Minun mieheni järjesti minulle kuumailmapallolennon. Ei se mitään, erosimme kuitenkin. En arvosta näitä synttäritempauksia vaan sitä, että toinen jaksaa rinnallani harmaassa arjessa. Ei jaksanut vaan opetteli halaamaan pulloa päivittäin.
Osta itsellesi matka ja lähde, jos ei karvanaamasi sitä älyä järjestää. Eiköhän mahda kaivata sinua kun joutuu huolehtimaan kaikesta itse. Vinkki: ole pois vähintään 2 viikkoa ja jätä pyykit pesemättä, jääkaappi täyttämättä ja roskis haisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei naiset miestä tarvitse kun sen hetken että saa pakolliset lapset tehtyä. Sen jälkeen mies on pelkkä kukkaro ja riesa. Milloin myönnätte tämän itsekin.
Tästä voisi tulla hurjan pahamieli sun puolesta, kun et ole koskaan saanut rakkautta osaksesi parisuhteessa.
Se on niin helppo yleistää.
Mun isäni osti äidilleni 70-luvulla mattopiiskan ja juuriharjan joululahjaksi. Ne pakattiin ihan kunnolla ja pistettiin kuusen alle. Kun paketteja jaettiin niin isäni kaivoi ne sieltä itse ja hymyillen ojensi ne äidilleni. Äitini totesi vaan, että jaahas, akka lähteekin tästä sitten siivoamaan ja lauloi "sun orjas oon ja orjaksesi aina jään... mut säälimään en pyydäkään"... Olen saanut varsin realistisen käsityksen parisuhteen auvosta. Siksi en tule koskaan menemään naimisiin. Viihdyn sinkkuna vallan hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitin, että olisin lomapäivän ottanut siihen, ja tehnyt lasten kanssa jotain mukavaa.