Millä oikeudella joku Sumari kertoo blogissaan meidän elämästä?

Mikähän tuossakin casessa on TOTUUS? Voi oll, ettei Sumari ole kuullut ihan kaikkea tai ymmärtänyt väärin. On olemassa erityislapsia yms joten en itse lähde tuomitsemaan ja haukkumaan ketään. Jotenkin tuntuu ikävältä tuommoinen leimaaminen, kauheeta yleistystä.

Tämä kullanmuru oli päättänyt ettei syö mitään, ja oli sitten saanut jäätelön kun muut söivät ruokaa... Meillä syödään ensin ruoka ja sitten jälkiruoka. Vaikka vähän joutuu maistelemaan jotain kunnon ruokaa ja sitten vasta jätskiä tms. Äiti tässä blogijutussa osti rauhallisen hetken lahjomalla lapsensa jäätelöllä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kullanmuru oli päättänyt ettei syö mitään, ja oli sitten saanut jäätelön kun muut söivät ruokaa... Meillä syödään ensin ruoka ja sitten jälkiruoka. Vaikka vähän joutuu maistelemaan jotain kunnon ruokaa ja sitten vasta jätskiä tms. Äiti tässä blogijutussa osti rauhallisen hetken lahjomalla lapsensa jäätelöllä.

Ja tässäpä oikein se juoruämmien kruunu. Et mitenkäön voi tietää mitä siellä on tapahtunut. Kuten ei Sumarikaan.

Aivan kaikki pelkkää pahantahtoista länkytyatä.

Vässykät vanhemmat ottivat nokkiinsa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vässykät vanhemmat ottivat nokkiinsa ;)

Ja herjaaminen vain jatkuu...

Minulla on lapset jo aikuisia. Silti minusta tuo ulostulo oli mauton. Miksi mennä erityislasten lastentapahtumaan ja sitten valittaa?

Lukekaa koko Sumarin juttu, niin ymmärrätte mistä oli kyse. Ei siitä yhdestä perheestä...

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa koko Sumarin juttu, niin ymmärrätte mistä oli kyse. Ei siitä yhdestä perheestä...

Kuusikymppinen Mielensäpahoittaja kiertää ympäri Suomea paheksumassa...

Sumaei on kyllä ihan oikeassa. Ei meillä todellakaan kysellä lapsilta tuollaisia tietenkään - Sitten vasta kun ovat oikeasti vanhempia ja kykeneviä tekemään niitä päätöksiä (eli ala-asteella) niin joo, kyllä. Ja ihan järjenvastaista kysellä, jos se lapsi ei sitä kuitenkaan päätä. Mikä voisi olla enää sekavampaa lapsen mielestä?

Meillä minä tai isä päättää mitä syödään, puetaan päälle ja mitä tehdään. Eipähän tosin lapset kiukuttele ja huutelekaan julkisilla paikoilla, kun ollaan pienestä asti opetettu hyvät käytöstavat. Voidaan mennä perheen kanssa ihan ravintolaankin jopa! Toki i

Todella omituista nyt tuollaisesta mennä vielä loukkaantumaankin. Kertoo aika paljon siitä loukkaantujasta. 

Ravintolassa on tarkoitus valita se ruoka. Sehän se koko ravintolan idea on. Siksi on esim ruokalistat... oletteko tulleet ajatelleeksi?

Mua sitten vituttaa tuo ylikäytetty termi "populismi". Suurin osa ei edes tiennyt muutama vuosi sitten mitä se tarkoittaa, mutta nyt sitä käyttää joka toinen muka-sivistyneesti joka keskustelussa. 

Vähän OT. 

Musta on hienoa miten kaikki mielensäpahoittajat on tulkinnut tekstin aivan miten itse halua. Ja sitten päivitellään, että eikö lapselta saakkaan kysyä ottaako hän omenan vai banaanin. Mutta Sumarihan nimenomaan kirjoituksessaan ihmetteli, että miksi lapselle annetaan niin paljon vaihtoehtoja, joista valita ja sitten hän ei valitse mitään ja jopa äidin ruoka pitäisi lapsen päättää. Tottakai sitä lapselta saa kysyä, että otatko salaattia vai keittoa (ja 'en kumpaakaan' ei käy vastaukseksi). Siinähän jono seisoo tunnin, kun äiti käy jokaikisen ruoan buffetpöydästä läpi ja lapsi sanoo kaikkiin ei ja sen jälkeen neuvotellaan, että jotain sitä täytyy syödä mitä haluat ja mitä haluat, että äiti syö. Muakin alkais ahistaa tommonen kysely ja päättämättömyys. Äidin tehtävä on nimenomaan tehdä ne valinnat lapsen puolesta ja antaa vain muutama vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kyllä ihmetyttää nykyisten vanhempien taidot kasvattaa ja asettaa lapsilleen rajoja. Oliko 80-90 -luvulla vielä tuollaista? Meillä ainakin oltaisiin syöty ja puettu tai sitten oltaisiin itketty ja syöty/puettu.

Tuollaisen kasvatuksen tuloksia ovat juuri ne Marco-Marsut ja Jennica-Josefiinat, jotka eivät aikuisena halua tehdä mitään epämukavaa tai mennä töihin, kn se tuntuu kurjalta. Surullista jos tuo kaikki tapahtuu vain siksi, että vanhemmat eivät osanneet asettaa rajoja lapsilleen.

Ankea lapsuus kun ei seisovastakaan pöydästä ole annettu lapselle mahdollsuutta valintoihin. Täysin järjetöntä ja mielivaltaan perustuvaa kasvatusta ja lapsen alistamista. Ei ihme että ovet paukkuu murrosiässä kun lapsi kokee tulleensa väärin kohdelluksi.

En itsekään ota seisovasta pöydästä kaikkea vaan valikoin mitä otan. Lapselta voi kysyä haluatko tätä ja kertoa mitä se on. 6 v osaa jo itse ottaa. Ellei saa lautaselle mitään niin se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa on tarkoitus valita se ruoka. Sehän se koko ravintolan idea on. Siksi on esim ruokalistat... oletteko tulleet ajatelleeksi?

Se kolmevuotias ei tajua siitä yhtään mitään ja hämmentyy vain, kun pitäisi valita ruoka joltain ihme listalta. Siitä ei tule kuin harmia kaikille, kun tuollaisia alkaa säätämään. Aikuinen toki voi valita, meillä lapsi syö sitä, mitä me valitsemme. Emme myöskään ole ikinä hankkineet mitään erikoisruokia vaan ihan samoja ruokia syövät lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa on tarkoitus valita se ruoka. Sehän se koko ravintolan idea on. Siksi on esim ruokalistat... oletteko tulleet ajatelleeksi?

Se kolmevuotias ei tajua siitä yhtään mitään ja hämmentyy vain, kun pitäisi valita ruoka joltain ihme listalta. Siitä ei tule kuin harmia kaikille, kun tuollaisia alkaa säätämään. Aikuinen toki voi valita, meillä lapsi syö sitä, mitä me valitsemme. Emme myöskään ole ikinä hankkineet mitään erikoisruokia vaan ihan samoja ruokia syövät lapset. 

Kyllä tajuaa😂 Meillä on aina tilanneet itse ja hyvin on mennyt. Ikävää että sinä et luota omaan vanhemmuuteesi tai lastesi älyyn.

Juuri tuo vanhempienkin päättämättömyys ärsyttää. Otanko vai enkö ota, otatko sinä vai etkö ota. Ja jonoa kertyy kun ei ymmärretä mennä sivummalle jankkaamaan tunneiksi samaa asiaa koko perheen voimin. Buffeteissakin on se lista mitä on tarjolla että lukee sieltä sille pennullekin mitkä ovat vaihtoehdot ja kysyy sitten mitä ottaa. Jos vastaus kaikkeen on ei, niin ottaa sitte itse sen mitä syö eikä ala siltä pennulta enää kyselemään ja jankkaamaan asiasta sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo vanhempienkin päättämättömyys ärsyttää. Otanko vai enkö ota, otatko sinä vai etkö ota. Ja jonoa kertyy kun ei ymmärretä mennä sivummalle jankkaamaan tunneiksi samaa asiaa koko perheen voimin. Buffeteissakin on se lista mitä on tarjolla että lukee sieltä sille pennullekin mitkä ovat vaihtoehdot ja kysyy sitten mitä ottaa. Jos vastaus kaikkeen on ei, niin ottaa sitte itse sen mitä syö eikä ala siltä pennulta enää kyselemään ja jankkaamaan asiasta sen enempää.

Lapsen pitää toki nähdä ruoka valinnan yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Sumaei on kyllä ihan oikeassa. Ei meillä todellakaan kysellä lapsilta tuollaisia tietenkään - Sitten vasta kun ovat oikeasti vanhempia ja kykeneviä tekemään niitä päätöksiä (eli ala-asteella) niin joo, kyllä. Ja ihan järjenvastaista kysellä, jos se lapsi ei sitä kuitenkaan päätä. Mikä voisi olla enää sekavampaa lapsen mielestä?

Meillä minä tai isä päättää mitä syödään, puetaan päälle ja mitä tehdään. Eipähän tosin lapset kiukuttele ja huutelekaan julkisilla paikoilla, kun ollaan pienestä asti opetettu hyvät käytöstavat. Voidaan mennä perheen kanssa ihan ravintolaankin jopa! Toki i

Todella omituista nyt tuollaisesta mennä vielä loukkaantumaankin. Kertoo aika paljon siitä loukkaantujasta. 

Sumari se oli ensimmäinen joka pää höyryten ulos marssi niskojaan nakellen kun joku äiti ei tehnyt niin kuin Sumari tahtoo vaan niin kuin itse näki parhaimmaksi.

Sumarille ei ainkaan kukaan ole lapsuudessa laittanut rajoja kun käytöstavat mitä sattuu. Se on kun lapsi saa kasvaa ilman vastuun ottoa niin ei sitä vastuuta kyetä vanhanakaan ottamaan ja pää alkaa höyrytä kun ei mene oman pillin mukaan. Vastuuseen kuuluu seikin että ymmärtää isompia kokonaisuuksia eikä heti kilahda kun joku toinen toimii eriailla kuin itse toimisi.

Häpeä Sumari.

Meillä ainakin kotona syödään se, mitä vanhemmat ovat lautaselle annostelleet. Kyllä meidän neljävuotias ainakin ravintolassa ja laivan buffetissa tietää, että siellä on eri säännöt ja saa itse valita mitä syö. Tykkää muuten ihan älyttömästi käydä syömässä ravintolassa ja etenkin laivan buffassa. Mun mielestä sitä kutsutaan kasvattamiseksi, että opetetaan käyttäytymään ravintolassa niin kuin siellä muutkin käyttäytyvät. Neljävuotias ei ole enää mikään taapero, vaikka joutuukin välillä vääntämään monesta asiasta. 

jännä kysymys, millä oikeudella? miettikääpä.

olisko oikeuden vastakohta kielto, ei ole bogikirjoitukset kiellettyjä, eli ihan ihmisen ja kansalaisen oikeudella.

ja oikeessa on täysin

Ihme lässyttämistä ja puolustelua vanhemmilta, kun nykypäivänä 'niin monet' vanhemmat 'unohtavat' lastensa kasvattamisen. Sumari puhui aivan asiaa, joka on nähtävissä kaikkialla arkitilanteissakin. Kouluissa nykyään jo ekaluokkalaisten käytös henkilökuntaa ja toisiaan kohtaan on todella huonoa. Vastuu kasvattamisesta lykätään päiväkotiin ja kouluun, johon kuitenkin pitäisi saada pohja kotoa. Kymmenen vuotta koulumaailmasssa työtä tehneenä on suuntaus käytöstavoissa muuttunut koko ajan huonommaksi. Vanhemmat, jos haluatte lapsenne tekevän jotain lopettakaa -isimuodon käyttäminen keskusteluissa lapsen kanssa( -lähdettäiskö, mentäiskö, tulisitko jne.)! Sinä vanhempana päätät, mutta lapselle voi antaa myös kaksi vaihtoehtoa, joista päättää, jos haluat mahdollistaa lapsen oman valinnan.