Kannustetaanko peruskoululaisia nykyään enemmän kuin ennen?

Siis esim. opettajien taholta.

Itselleni tuli pari jännää tapausta mieleen ala- ja yläasteelta. Ensimmäinen on noin neljänneltä luokalta, kun olin ainoana luokaltani osannut ratkaista oikein vahingossa kokeeseen lipsahtaneen ylemmän luokan tehtävän. En yleensä edes pärjännyt matematiikassa (en viitsinyt tehdä tehtäviä), joten opettaja ilmoitti koko luokalle minun olleen ainoa oikein ratkaissut. Tämä tapahtui tyyliin: "Siis ajatelkaa, (nimeni) on onnistunut ratkaisemaan tämän tehtävän, vaikka fiksummatkaan eivät ole onnistuneet." Eli kummallisesti väheksyen tuo piti ilmoittaa.

Sama opettaja toisessakin tapauksessa kyseessä. Meillä oli jossain aineessa sellaiset kokeet, joissa saimme jostain syystä etsiä kirjasta vastaukset kokeen kysymyksiin. Sain täydet pisteet kyseisestä kokeesta, mutta yleensä en kokeisiin lukenut ollenkaan ja tästä syystä sain usein huonoja numeroita. Opettaja kokeen palauttaessaan sanoi jotain, että tästä näkee, ettet viitsi kokeisiin oikein lukea. Miksi ei vain voinut sanoa, että hyvin tehty, eikä tuota huippunumeroakin yhdistää johonkin negatiiviseen? Toki hän varmaan ajatteli, että alkaisin lukea tulevaisuuden kokeisiin enemmän, kun hän sanoo noin, mutta ei kyllä toiminut.

Yläasteella sitten meillä oli matematiikan tunnilla viimeisenä päivänä ennen kesälomaa koko luokan ristinollakilpailut, karsintaperiaatteella. Siis siten, että voittaja pelaa aina voittajaa vastaan, kunnes on kaksi pelaajaa enää jäljellä. Selviydyin kisassa voittajaksi. Opettaja siitä sitten onnitteli vinoillen: "Harjoitus on tuottanut tulosta." Hän viittasi siihen, kun pelasimme toisinaan kesken tunnin ystäväni kanssa ristinollaa. Ymmärrän toki, ettei tunnilla pelaaminen varmaan ollut sallittua, mutta ei siitä kyllä mitään sanottukaan. Tuokin koulu-urani loistohetki sisälsi siis jotain negatiivista.

Nyt kun kunnon valitusvirsi on saatu aikaiseksi, voisin valittaa hiukan lisää. Ärsyttää, kun itselläni oli eri lähtökohdat kuin muilla tuohon aikaan. Joidenkin vanhemmat oikeasti varmaan valvoivat, että läksyt varmasti tehdään ja kokeisiin luetaan. Kouluttamaton yksinhuoltajaäitini joskus toki näennäisesti kysyi ohimennen: "Onko läksyt tehty?" Toki aina vastasin, että "Juujuu." vaikka en niitä ikinä edes tehnyt. Eikä hän ikinä tarkistanut. Olen ymmärtänyt, että nykyään vanhemmille voi tulla jopa jotain seuraamuksia, jos he eivät pidä huolta siitä, että lapsi hoitaa läksynsä.

Olin koulussa kiltti ja hiljainen oppilas, joten en joutunut ikinä edes jälki-istuntoon tekemättömien läksyjen takia. Olisiko tuollaiseen välinpitämättömyyteen puututtu helpommin, jos olisin ollut häirikkö, tai saanut todella huonoja numeroita? Olin siis seiskan-kasin oppilas, huolimatta läksyjen välttelystä. Harmittaa, kun tiedän, että olisin voinut olla ysinkin oppilas helposti, jos olisin ollut motivoituneempi ja minua olisi kannustettu enemmän kotona sekä koulussa.

Nykyisten peruskoululaisten vanhemmat, oletteko huomanneet eroja oman kouluaikanne ja lapsenne kouluajan välillä? Juurikin tuossa kannustamisessa ja asioihin puuttumisessa? Itse olin peruskoulussa 95 - 2004