Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Vierailija kirjoitti:
Povi. Tätä ei ole jotkut nuoremmista tuttavistani tienneet, vaikka itselleni onkin ihan tuttu sana!
Eikö edes povitasku eli povari ole tuttu? Povi tarkoittaa myös tissejä. Liittyykö povaaminen eli ennustaminen asiaan?
Itselläni on laaja sanavarasto, koska luin lapsena paljon Aku Ankkoja. Niissä kielenkäyttö on todella rikasta. Sopivat kyllä aikuistenkin luettavaksi. Auttavat myös yleissivistyksen luonnissa, koska suurin piirtein kaikki historialliset tapahtumat ja nykyajan vitsaukset käsitellään jossain muodossa tarinoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. < Ei kuule enää kuten ennen.
Yleissanana tullut V- sana, jolla voi ilmaista tunnetilaa, ärtyneisyyttä (voi v) tai käyttää yleisetuliitteenä (v :n hyvä tai huono).
Veikkaan että tällä hetkellä suomen kielen yleisimmin käytetty sana.
V.ttu on välimerkki, tapasi mummoni aina sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Povi. Tätä ei ole jotkut nuoremmista tuttavistani tienneet, vaikka itselleni onkin ihan tuttu sana!
Eikö edes povitasku eli povari ole tuttu? Povi tarkoittaa myös tissejä. Liittyykö povaaminen eli ennustaminen asiaan?
Suomen povata-sana on ilmeisesti takaperoisesti johdettu povari-sanasta. Povari puolestaan tulee ruotsin sanasta spåare, joka on johdos verbistä spå 'ennustaa, aavistaa, tietää ennakolta'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Povi. Tätä ei ole jotkut nuoremmista tuttavistani tienneet, vaikka itselleni onkin ihan tuttu sana!
Eikö edes povitasku eli povari ole tuttu? Povi tarkoittaa myös tissejä. Liittyykö povaaminen eli ennustaminen asiaan?
Suomen povata-sana on ilmeisesti takaperoisesti johdettu povari-sanasta. Povari puolestaan tulee ruotsin sanasta spåare, joka on johdos verbistä spå 'ennustaa, aavistaa, tietää ennakolta'.
Linkki unohtui.
https://www.kirjastot.fi/kysy/taytyisi-saada-selville-povata-sanan?lang…
"Lihapiirakka kahdella nakilla."
-vanha suomalainen sanonta
Tassi tarkoittaa lautasta, alustassi eli aluslautanen.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni käytti sanaa "vaara" linja-autoista. Turussa siis. Oli sininen vaara ja keltainen vaara :D
Eihän tuo ole mitään vanhaa suomenkieltä vaan ihan sama jos väität, että tamperelainen sysse on vanhaa suomenkieltä. Turun kaupunkiliikenteen bussit oli/on keltaisia ja niitä sanottiin keltaiseksi vaaraksi. Vanhaa suomenkieltä on vaikkapa kahveli joka tarkoitaa haarukkaa. Tai hantuuki joka tarkoittaa käsipyyhettä. Tuo keltainen vaara tai nysse on lempinimiä busseille.
Viime viikolla kuulin ensimmäistä kertaa eläissäni sanan tooppi, vaikka ikää on jo liki 60 v! Onko tooppi muille tuttu?
Vierailija kirjoitti:
Mummoni käytti sanaa tambuuri puhuessaan eteisestä.
1800- luvun sotilaskielessä oli sana tampuurimajuri = eteisvahtimestari. Tässä tarkoituksessa sanan käyttö suomen kielessä jäi lyhyeksi. Mutta sitä on käytetty puhuttaessa ravintoloiden portsareista (sekin jo harvemmin kuultu). Humoristinen ja kenties hillityn halventava nimitys/ilmaus.
Täsä ny tuntuu, että kyse on enämpi murteista. Niistä saapi väitellä maailman tappiin. Ko murre on murre.
Suurus = ateria, harvemmin: lounas. Ikivanha suomalainen sana. Jo mm. Aleksis Kivellä ja ensimmäisessä keittokirjassa suomeksi (Kokki- Kirja, 1849). 1900- luvulla sanan ahkera käyttäjä oli J.K. Paasikivi; hän puhui suuruksesta (= lounas) ja päivällisestä. Esim.: söin suurusta N.N.n kanssa. Tai: olin suuruksella jne.
Tässä nyt menee murresanat tähän. Ne on kivoja ja keskusteluja herättäviä. Mutta mulle tämä aloitus on liian laaja. Ehkä sitä haitkin tällä. Oon ihan ölövinä.
Vierailija kirjoitti:
Kalvi, tarkoittaa ilmiantajaa eli vasikkaa
Tätä on käytetty poliisikielessä, mutta on jäänyt pois. Nykyisin: avustaja (?), tietolähde.
Luin lapsena jotain äitini vanhaa kirjaa ja siellä sanottiin, että "vaaran huipulla oli talo". Muistan kuinka tämä hämmästytti minua, kun en tiennyt sanan toisesta merkityksestä. "Sana vaara (maaston kohouman merkityksessä) kuuluu vanhastaan suomen kielen itäisiin murteisiin". Kirjassa se ei kyllä ollut mikään murresana.
Vierailija kirjoitti:
Laamanni = tuomari. Vanhoista suomifilmeistä oppii entisajan kieltä :)
On taas otettu uudiskäyttöön virkakielessä virkanimikkeenä. Siis: nykyisin laamanni on käräjäoikeuden päällikkötuomari. Alkuperä arvatenkin ruotsin kielessä, lagman?
Äitini kutsui nukkeja ja pehmoleluja nimellä äppö. En tiedä, onko murresana, äitini on Pohjois- Pohjanmaalta.
Aremmista tai muuten vain seuranhaluttomista ihmisistä olen joskus kuullut sanottavan, että "siellä ne kotonaan vain ähöttää".