Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä.  Tarkoittaa henkilöä, joka ei välttämättä ole perheenjäsen, mutta joka on läheinen ja luotettu. Ystävä voi olla myös toisen eliölajin kanssa, tai jonkin abstraktin asian, kuten vaikka aatteen.

Nykyisin tuntuu, ettei kenelläkään ole käsitystä mitä se tarkoittaa.  Ystävän kanssa on platoninen suhde, mutta sana on alennettu merkitsemään jopa ihan random-panoa. Etymologiassa ei edes mainita seksuaalista sidettä ystävä-sanan kanssa.   Harmi miten kaikki hyvä pitää kahlita seksuaalisuuteen

Ilmaisu: "Olemme vain ystäviä" kertoo aika paljon. Ystävyyttä pidetään jostain syystä vähäisempänä kuin esim. seurustelusuhdetta. Ja henkilölle, jonka on torjunut, ei voi tarjota ystävyyttä.

Ei se sitä tarkoita välttämättä.  Olemme vain  ystäviä esim mies

Just tuo "Vain" on se ongelma.  Ystävä ei ikinä ole "Vain", vaan perheenjäsen. Ottaisitko läheiseksesi jonkun random panon? Tuskin.

koturnit

Uusavuttomien nykysanojen osaamattomuus on paljon hauskempaa, ehkä niistä pitää tehdä oma ketju.

Esimerkiksi tuolla yläasteelle joku juuri kysyi "onko kinkku eläintä".

Vierailija kirjoitti:

Tusina

Tiu ( munia )?

Krossi (mitä vain kappalein laskettavaa )?

Kerppu ( nahkiaisia )?

Kiihtelys ( oravia )?

Parmas ( heiniä)?

Pivo ( pyitä )?

"Parempi koppelo kainalossa, kuin kymmenen baaritiskillä!"

hollitupa=Ennen vanhaan hollitupa oli kievari, josta ylempiarvoiset henkilöt ja virkamiehet saivat matkoillaan kyydityksen talonpojilta ilmaiseksi.



Nykyisin on sanonta että "tulla kuin hollitupaan" jos halutaan kuvata röyhkeää ja vaativanoloista ilmaantumista johonkin paikkaan, olettaen että voi olla kuin kotonaan ja vaatia muita palvelemaan itseään ilman vastiketta.

kamari= kammari oli entisajan asunnoissa arvokkaampi huone kuin tupa, pirtti tai keittiö. Se oli tarkoitettu makuuhuoneeksi (makuukamariksi) tai vierashuoneeksi.[1] Kamari omaksuttiin Suomessa myöhäiskeskiajalla, kun siirryttiin paritupatyyppisiin taloihin, joissa keskellä olevasta eteisestä mentiin joko tupaan tai kamariin. Talontarkastussääntö vuodelta 1681 edellytti, että jo yhden manttaalin tiloilla tuli olla asuintuvan lisäksi vierastupa. Uudella ajalla myös kaupunkien ja maaseudun vähäväkiset saivat itselleen kamarin, joka rakennettiin yksinäispirttien tai -tupien lisäkkeeksi

veranta=kuisti

riepu=rätti

koussikka=kousa eli itäsuomalainen kauhaa tarkoittava sana

korvo=astia

Tyyris, eli kallis

Viskata, eli heittää

Jo sijamuodot tuntuvat tuottavan paljon hankaluuksia merkityksineen myös ihan supi suomalaisilla henkilöillä. Aspatyössä tullut huomattua. 

Vierailija kirjoitti:

"Rutto" on aikoinaan ollut adjektiivi ja tarkoittanut nopeaa; epidemia kun levisi aikoinaan kuin kulovalkea.

Ihan rutosti. 

kommuutti eli komero

Kiitos.   <  Ei kuule enää kuten ennen. 

Yleissanana tullut V- sana, jolla voi ilmaista tunnetilaa, ärtyneisyyttä (voi v) tai käyttää yleisetuliitteenä (v :n hyvä tai huono). 

Veikkaan että tällä hetkellä suomen kielen yleisimmin käytetty sana. 

Pivo on kylläkin käsi.

Ilmentää vaan sitä että ei ole luettu suomenkielistä kaunokirjallisuutta, puhekielen varassa katoaisivat nopeaan. 

Pivo on kämmen, koura. 

Kalaasit. 

Laitoin kutsun ystäväjoukolle saapua kalaaseihin, niin yksi ilmoitti, ettei hän voi tulla, kun on allerginen.

Minä ????

"No kun tarjoot kalasoppaa."

Liinakko eli vaaleaharjainen hevonen.

Tuli puheeksi työkavereiden kanssa väärin kuullut joululaulujen sanat. Yksi oli tämä Kulkuset-joululaulu ("ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää"), jota yksi oli lauleskellut jonain liinana ja ihmetellyt miksi siellä jotain pöytäliinaa tai rättiä raahataan mukana. Itsellä ehkä lapsuuden ratsastusharrastus on opettanut tuon sanan?

Vierailija kirjoitti:

Lentsu eli nuha. En tosiaan ole varma onko kyseessä murresana, mutta ainoastaan olen kuullut mummini kyseistä käyttävän.

Ukkini Kainuusta käytti lentsua tarkoittaessaan flunssaa, eli silloin nuhakuumetta.

Salavuoteus

Väkisinmakuu

Riettalintu

Haureus

Hertteliini

Kurtisaani

Vierailija kirjoitti:

Pivo on kylläkin käsi.

Ei!

Pivo on kylläkin kouransilmä!

Se on se kuppi, se syvin osa siinä ylöspäin käännetyn, kupillaan olevan kämmenesi keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentsu eli nuha. En tosiaan ole varma onko kyseessä murresana, mutta ainoastaan olen kuullut mummini kyseistä käyttävän.

Ukkini Kainuusta käytti lentsua tarkoittaessaan flunssaa, eli silloin nuhakuumetta.

"Lentsu" on lyhenne "influenssasta", virusperäisestä, tarttuvasta nuhakuumeesta. Se ei siis tarkoita pelkkää tavallista nuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Liinakko eli vaaleaharjainen hevonen.

Tuli puheeksi työkavereiden kanssa väärin kuullut joululaulujen sanat. Yksi oli tämä Kulkuset-joululaulu ("ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää"), jota yksi oli lauleskellut jonain liinana ja ihmetellyt miksi siellä jotain pöytäliinaa tai rättiä raahataan mukana. Itsellä ehkä lapsuuden ratsastusharrastus on opettanut tuon sanan?

Lisäksi hevosen värityksiä kuvaavat mm. raudikko, hiirakko, voikko ym. Nuoriso nyt vaan on niin pihalla!

Vierailija kirjoitti:

Salavuoteus

Väkisinmakuu

Riettalintu

Haureus

Hertteliini

Kurtisaani

Noihan kaikki päinvastoin yleistyvät räjähdysmäisesti! Koko Tinderkin ( engl. "tinder" = "taula", lat. "fomes", siis se taulakäävästä Fomes Fomentarius tehty säämiskämäinen valmiste, joka alkaa kyteä ilman liekkiä, kunhan siihen saadaan karkulla ja limsiöllä raapaistua kipuna ) on täynnään pelkkiä kolmannen luokan kurtisaaneja ja riettalintuja tarjoamassa salavuoteutta ja haureutta! Kunniallista ja siviätä neitokaista ei löydy enää mistään wanhemmalle herrasmiehelle kainaloiseksi kanaseksi, ehtoiseksi emännäksi - tai edes sala-armukkeeksi!