Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikä muuten teidän kotiseudulla pyörän tavaratelinettä kutsutaan?

Tästä oli pienoinen kohtaus miehen kanssa viime viikonloppuna. Puhuin ritsistä, eikä ollenkaan ymmärtänyt mitä tarkoitan. Suuttui sitten viimein kun tajusi, ja yritti väittää, että tarakka se on ja on aina ollut.

Tarakka se minullekin on, mutta nykyisellä asuinseudullani puhutaan hälläristä.

Toinen hankala sana on se tavaratila auton takana. Minulle se on aina ollut takafutlaari, mutta täällä kukaan ei ymmärrä sitä. Täällä sanotaan takapoksi tai -paksi.

Haha, meillä se on takaloosteri.

Ja ritsi on tosiaan ritsi ;-)

Olisiko tuo tarakka jostain etelä-Suomesta päin? Stadin slangista lähtöisin? Kuulostaa venäläisperäiseltä.

En usko että on stadista, keski-suomessa se on ainakin tarakka ja helsinkiläisistä osa ei sitä ole tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pässinpökkimät sanoi mummoni villasukkia

Eikö pässinpökkimät tarkoita kulunutta (villa)vaatetta, esim. reikäisiä villahousuja?

Meillä tarkoitti kotitekoisista villalangoista neulottua.

Ruukata= olla tapana tehdä. Suora lainaus ruotsin kielestä. Nykynuoriso ei ruukaa käyttää tätä sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Ha, tätä ketjua lukiessa tajuan jumittuneeni kielellisesti johonkin ammoisiin aikoihin. Puhun porstuasta, kommuutista, hantuukista, polosterista, kahavelista, matressista jne jne.

Mä olen n 40v ja huomannut, kuinka nuo tuukit, kahvelit, tassit, näreet ja muut on vanhemmille ihmisille ihan arkikieltä, mutta aikalailla ne on muuttumassa liinaksi, haarukaksi, aluslautaseksi ja kuuseksi. Useammalla käy nykyään myös nuohooja, ei nokikolari tai suuttari...

Tarkoitin edellisellä että harmittaa kun moni perisuomalainen sana muuttuu tai häviää...

Mokko = perunamuusi

On siis hämäläinen murresana, mulle se on aina ollut tuttu ja oon sitä aina käyttänyt, mut silti tällä pikkukylällä missä asun vaan murto-osa tietää mitä se tarkoittaa

Niin minuakin harmittaa, tuohan nuo vanhat sanat tai sanonnat sellaista viehättävää vaihtelua puheeseen. Toki omalla kohdalla liittyy osin murteeseenkin, että noita sanoja tulee käytettyä, isäni käyttää hyvin paljon vanhahtavia sanoja.

Mitä tulee pässinpökkimiin, niin täällä päin pässinpökkimät on nimenomaan sellaisesta kunnon paksusta, mieluiten värjäämättömästä (suomenlampaan) villalangasta kudotut villahousut.

Okei, mun kommentti poistettiin. Muotoilen sen toisin. Tiedätte ne isot myytävät ja syötävät "pusut". Siinä alussa oli ennen tummaihoiseen vittaava sana, joka oli ennen ihan ok, nykyään ei ole sopiva sana ollenkaan käytettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Niin minuakin harmittaa, tuohan nuo vanhat sanat tai sanonnat sellaista viehättävää vaihtelua puheeseen. Toki omalla kohdalla liittyy osin murteeseenkin, että noita sanoja tulee käytettyä, isäni käyttää hyvin paljon vanhahtavia sanoja.

Mitä tulee pässinpökkimiin, niin täällä päin pässinpökkimät on nimenomaan sellaisesta kunnon paksusta, mieluiten värjäämättömästä (suomenlampaan) villalangasta kudotut villahousut.

Samaa mieltä tuosta pässin pökkimästä. Ei siinä mitään reikiä ole, kun kunnon villalankaa tai villakangasta josta on tehty vaate.

Monen sanan alkuperää en ole edes ajatellut,ne vaan on mitä on, kun on kuullut mummojen ja vanhempien niitä käyttävän ja sillä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Onnikka on yleisesti nykyäänkin käytössä Tampereella vanhemman väestön keskuudessa. Tämä sille, joka piti sanaa Oulun murteena. Oli onnikka ja oli rollikka.

Autoilun alkuaikoina puhuttiin 'linjabiileistä'  tai vähän myöhemmin 'linjavaunuista'. Vaunulla' tarkoitettiin (esim. mainoksissa) autoa  yleensäkin.

Huom. esim. Volkswagen= 'kansanvaunu'.

(Tekniikan sanastohan  viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä yleensäkin  oli ylipäänsä hyvin saksalaisvaikutteista.)

'Vasta 1950-luvulla sana 'auto' alkoi syrjäyttää mainonnassa 'vaunu'-sanan käytön sitä tarkoittamassa.

Lastenvaunuja silloin taas kutsuttiin 'lapsenrattaiksi' ja vammaisten  pyörätuolia sanottiin 'rullatuoliksi'.

Ennen sotia vanhusten rollaattoreita kutsuttiin rullakepeiksi.

Omassa lapsuudessa puhuttiin pornosta kun tarkoitettiin nykyistä aikuisviihdettä.

Samoin sanaa äiti-/isäpuoli käytettiin vain ka ainoastaan kun biologinen äiti tai isä oli kuollut ja todellinen hoitovastuu siirtynyt uudelle henkilölle. Nythän äiti-/isäpuolen tittelin saa itselleen esim. niistämällä lapsen nenän.

kaatiot = kalsongit = (miehen) alushousut; välihousut = raappahousut = alus- ja päällyshousujen välissä käytetyt housut, joko villaiset tai collegekankaasta tehdyt raappahousut

jalkarätit

kombineesi = naisen kerrasto, siis paita ja housut; alushame = mekon alla käytetty silkkinen tai nailoninen vaatekappale, jos ja kun mekossa ei ollut vuosia; joskus ennen alushame saattoi myös olla villaa

hikilaput = mekon kainaloihin laitetut suojat, että hiki ei pilaisi villakangasmekkoa, joka oli hankala pestä

Kalvi, tarkoittaa ilmiantajaa eli vasikkaa

Anoppi kertoili, miten oli ruotsissa plastiikkatehtaassa töissä. Eli siis jonkinlainen muovifirma oli kyseessä.

Nykylapset ei tunne maatilan eläimiä: mm. kuvakortisto kielelliseen oppimiseen on uudistettu noin 5 v sitten, koska lapset ei tunnistaneet enää mm. lehmää, kanaa, sikaa jne.

Tää voi olla nyt vähän kiistanalainen aihe, mutta mummo ainakin sanoi esim onnettomuudessa loppuiäkseen loukkaantunutta tai vammaista ihmistä vaivaiseksi. Siis että on vaivoja, vammoja, sairauksia, siis siinä mielessä vaivaiseksi. Eikös ennen ollut myös vaivaistentalo, joka oli vastine nykyiselle palvelutalolle, en ole varma asuiko vaivaistalossa sitten vajaakuntoiia vai vanhuksia, mutta ilmeisesti vaivaistaloon joutuminen olisi suunnilleen pahinta, mitä henkilölle voisi tapahtua, kun vanhuksetkin ennen asuivat nuorempien kanssa samassa talossa, negatiivinen fiilis tuosta sanasta jäi. Vai oliko ennen nuo paikat muutenkin epämiellyttäviä jos sinne joku "joutui"?

Vierailija kirjoitti:

Tää voi olla nyt vähän kiistanalainen aihe, mutta mummo ainakin sanoi esim onnettomuudessa loppuiäkseen loukkaantunutta tai vammaista ihmistä vaivaiseksi. Siis että on vaivoja, vammoja, sairauksia, siis siinä mielessä vaivaiseksi. Eikös ennen ollut myös vaivaistentalo, joka oli vastine nykyiselle palvelutalolle, en ole varma asuiko vaivaistalossa sitten vajaakuntoiia vai vanhuksia, mutta ilmeisesti vaivaistaloon joutuminen olisi suunnilleen pahinta, mitä henkilölle voisi tapahtua, kun vanhuksetkin ennen asuivat nuorempien kanssa samassa talossa, negatiivinen fiilis tuosta sanasta jäi. Vai oliko ennen nuo paikat muutenkin epämiellyttäviä jos sinne joku "joutui"?

Itsessään sana vaivainen ei ollut/ole negatiivinen, vaan vanhat ihmiset puhuvat esim vammaisesta vaivaisena, ilman mitään loukkaavaa tai halventavaa sävyä. He vain sitä sanaa ovat tottuneet käyttämään.

Kahmalo

komuutti

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset ei tunne maatilan eläimiä: mm. kuvakortisto kielelliseen oppimiseen on uudistettu noin 5 v sitten, koska lapset ei tunnistaneet enää mm. lehmää, kanaa, sikaa jne.

Täälläkin on ihmetelty, onko nauta, härkä ja lehmä mitenkä sama, entäs vasikka, hieho, sonni? Ja varmaan pässi, lammas, karitsa ym on joillekkin vähän vähemmän selviä asioita. Mä kun olen asunut maalla, niin hetken on mennyt käsittää, ettei kaikki ymmärrä kaikkia eläin sanoja. Oon esim yrittänyt selittää että lehmä on naaras, härkä/sonni on uros. Vasikka lehmän lapsi. Lehmävasikka=lehmän tyttölapsi ja härkä/sonnivasikka=lehmän poikalapsi. Hieho on teini-ikäinen tyttölehmä. Kantava lehmä on raskaana jne jne

Likulaskuinen = lätsähtänyt kakkupohja