Lue keskustelun säännöt.
Perheiden epäsiistit kodit
Kesän lämpöä odotellessa
05.06.2017 |
Heti alkuun sanottakoon, tämä ei ole provoviesti eli ei kannata huudella Porvoota tai nolla kautta viittä.
Keskusteluun haluaisin nostaa monen lapsiperheen epäsiistit ja epäpuhtaat kodit.
Omassa lapsuudessani en muista että olisi ollut ystävä- ja sukupiirissä suurta epäjärjestystä. Eipä ollut älypuhelimia ja nettiä keksitty, joten ihmisillä varmaankin oli aikaa huolehtia enemmän ympäristöstään kuin selata puhelimen nettiä peukalolla.
Olen vauvan totaaliyksinhuoltaja. Olen ollut raskaudesta alkaen yksin pienokaiseni kanssa. Vauva herättää öisin: joskus kaksi ja joskus viisi kertaa.
Olen väsynyt kyllä.
Yksin hoidan vauvan kaikki ruoat, pesut, ostokset, talouden, oman itseni tarpeet, kaiken.
Silti joka päivä olen rätti kourassa, ettei jää sormenjälkiä keittiön kaappeihin tai oviin tms.
Netflixiä tai muuta koukuttavaa en katso, koska eihän ne filmit sieltä minnekään katoa? Ne voi katsoa muutaman vuoden päästä, kun ei ole vauva-arkea enää.
Kehotan kaikkia teitä katsomaan kotianne tarkemmin ja jättämään epäolennaiset viihdykkeet vähemmälle! Inhottavaa käydä ihmisillä kylässä, kun ei pidetä huolta siitä kaikesta arvokkaimmasta eli perheensä elinympäristön hygieniasta ja järjestyksestä.
Ps. Ennen kuin joku sanoo että on masentunut tai muu mielialan sairaus eikä siksi siivoa päivittäin kotiansa: minulla on masennus todettu ja meneillään SSRI-lääkitys. Ei ole tekosyy elää sikolätissä, että on mielialan kanssa tepposia.
Terveisin kaikki päivät ja yöt yksin vauvan kanssa oleva, toki viikottain sukua ja ystäviä tapaava eräs äiti.
Kommentit (209)
Noista "siivoan kaikki sormenjäljetkin" äideistä tulee varmaan niitä horror-anoppeja. Ollaan mustasukkaisia oman lapsen puolisolle ja marttyyrinä korostetaan, mistä kaikesta itse on selvinnyt, eikä toinen varmasti osaa siitä edes puolta. Jos sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden kodissani oli äärimmäisen siistiä. Imuroitiin vähintään kerran päivässä. Pölyt pyyhittiin joka päivä. Keskiviikkona mopattiin lattiat, siten että matot olivat lattialla.
Perjantaisin kannettiin kaikki ulos. Matot, sohvatyynyt, peitot, patjat ja kaikki mikä irti lähti. Silloin siivottiin lattiasta kattoon. Kloritea kului.
Oma kotini ei ole ollut tuollainen. Lapsilla on aina ollut puhtaat vaatteet ja imuroitu on kerran viikossa. Lakanoiden vaihto ei ole ollut mikään "suuri numero". Perus siistiä ilman jatkuvaa siivoussirkusta. :)
Kun vauva nukkuu päiväunet, minulla on kaksi mahdollisuutta. A) Siivoan
tai B) pidän rentoutumishetken ja katson netflixistä jakson jostain hömppäsarjasta. Kummankohan valitsen?
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmetellyt. Miten jotkut voivat elää kammottavan sotkun keskellä. Minulla on tuttuja myös mamu perheistä. Heillä ei ole koskaan likaista/epäsiistiä. Se olisi suuri häpeä. Lapsia saattaa olla useita, silti koti pysyy kuosissa.
Käykö molemmat vanhemmat töissä?
Ap sama juttu, kuulostaa siltä että on vielä pieni vauva kotona ja on äitiysloma kesken. Meneppäs töihin ja puuna sitten vapaa-aikasi rätti kädessä kotia varsinkin kun lapsi kasvaa, niin se haluaa tehdä äitinsä kanssa muutakin kuin siivota.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että ei ole aikaa siivota kun on niin pitkät työpäivät, niin eihän teillä pitäisi myöskään olla aikaa sotkea?
Jep, mutta koululaisilla kavereineen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsen hoitaminen ja lapsen kanssa oleminen on tärkeämpää kuin jatkuva puunaus.
Tiskikoneeseen heti likaiset astiat ja pöytä pyyhkiä. Roskat vie kun lähtee aamulla töihin/opiskelemaan tai muuten vaan. Pyykkikoneeseen likaista ja sieltä puhdasta kuivumaan. Kerran viikossa imurointi ja mopata vedellä. Pölytvpyyhkiä ehkä 2 kertaa viikossa. Mikä ongelma? Perheessä jos isäntä ja lapsia niin he tekee myös osansa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki äidit eivät ole natsimutseja, jotka pakottavat kaikki siivoamaan perjantai-iltaisin tai jotka itse marttyyrimaisesti siivoavat koko ajan. Yksi tuttavani oli kotityranni, kunnes huomasi, että lapset eivät viihtyneet ylisiistissä kodissa natsimutsin ja isänsä kanssa. Hän muutti käytöstään ja sanoi, että "Koti on muidenkin perheenjäsenten koti, joten kaikkien pitää kokea koti omakseen". Ylisiisteys on kontrollifriikin tapa hallita elämää, koska elämänhallinta on jossakin lapsuuden vaiheessa tuhoutunut esimerkiksi vanhempien alkoholinkäytön, himouskovaisuuden tai luonnevikaisuuden vuoksi. Onneksi ystäväni osasi analysoida taustaansa ja sai paremman kontaktin perheeseensä.
Ei tarvi olla natsimutsi jos koti siivotaan kerran viikossa ja jokainen pitää huolen että siivoo omat jälkensä. Kyllä ne ehtii pleikkailla aivan tarpeeksi. Itsellä ei edes ajatus kulje sotkuisessa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun vauva nukkuu päiväunet, minulla on kaksi mahdollisuutta. A) Siivoan
tai B) pidän rentoutumishetken ja katson netflixistä jakson jostain hömppäsarjasta. Kummankohan valitsen?
Mä katson Netflixiä samalla kun teen kotitöitä. Hömppäsarjoissa varsinkin riittää, että kuulee mitä sanotaan, vaikkei joka kohtaa näkisi. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin123 kirjoitti:
Kiitos aloittaja ja kirjoittaja numero 5!!!
Samaa minäkin hämmästellyt.
Lelut, vaatteet ja tiskit tms. esillä on todella noloa.
Järjestys täytyy olla.
Totta, myös mun maahanmuuttajataustaisille ystävillä on kunnia-asia pitää koti nättinä.
Niin on myös meillä. Joka päivä.
Siksi niistä naisista ei ole mitään hyötyä yhteiskunnan talouden tuottavuusloikan kannalta. Pelkkiä nettosaajia niiltä veronmaksajilta, jotka käyvät töissä ja elättävät toisen oman talouden siivouksen ja ruoanlaiton, sekä penskojen hoidon. Raha kiertää vain yhteen suuntaan. Elintarvikkeiden ja muun tilpehöörin ALV on peanuts.
Eipä noilla olekaan aikaa integroitua yhteiskuntaan, osalla edes opetella kieltä. Kotia pitää puunata ja pitää mies tyytyväisenä. Juttelin TAAS yhden reilut viisi vuotta Suomessa asuneen naisen kanssa, joka ei osannut sanaakaan suomea. Kotona, viisi lasta. Se tavallinen tarina. Miehet eivät kannusta millään muotoa työelämään, toisin kuin meidän suomalaiset miehet. Naisen paras paikka on kotona sitä hellaa kuuraamassa.
Niin. Suomessahan kotonaolo on todella "valintakysymys". Asutko mukavasti, nautit ehkä matkustelusta, käytät rahaa palveluihin yms ja käyt töissä tai vaatimattomasti - ehkä sossurahoilla tuettuna jossain neukkukuutiossa. Jos haluat elämältä jotain on naisenkin pakko käydä töissä.
Tottakai miehet kannustaa naisia töihin kun muuten ei ole varaa elää täällä!
Mulla ei ole mielenterveysongelmia mutta sekainen kämppä, ihan vaan koska liikaa sotkijoita eli paljon lapsia (yhden lapsen kanssa olikin siistiä) ja liikaa töitä ja muuta tekemistä. Viikonloppuisin ei olla kotona ja arkena töissä aamusta iltaan paits lapset sotkee kotia tällä välin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vittu ap. Tule sitten pätemään, kun sulla on refluksia ja allergioita ulvova vauva, joka paikkaan ehtivä taapero ja koulu-ikäinen adhd- lapsi. Mun kaikki energia menee siihen, että kyttään esikoisen läksyntekoa, yritän viihdyttää taaperoa ja vauvaa, saada ruuan tehdyksi.. tämä kaikki karmeassa univelassa!
Mies tekee pitkiä päiviä töissä, mitään tukiverkostoa mulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tiskikoneeseen heti likaiset astiat ja pöytä pyyhkiä. Roskat vie kun lähtee aamulla töihin/opiskelemaan tai muuten vaan. Pyykkikoneeseen likaista ja sieltä puhdasta kuivumaan. Kerran viikossa imurointi ja mopata vedellä. Pölytvpyyhkiä ehkä 2 kertaa viikossa. Mikä ongelma? Perheessä jos isäntä ja lapsia niin he tekee myös osansa .
Ongelma tuntuu olevan siivoajilla. He eivät tunnu ymmärtävän toisenlaisia koteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesän lämpöä odotellessa kirjoitti:
Heti alkuun sanottakoon, tämä ei ole provoviesti eli ei kannata huudella Porvoota tai nolla kautta viittä.
Keskusteluun haluaisin nostaa monen lapsiperheen epäsiistit ja epäpuhtaat kodit.
Omassa lapsuudessani en muista että olisi ollut ystävä- ja sukupiirissä suurta epäjärjestystä. Eipä ollut älypuhelimia ja nettiä keksitty, joten ihmisillä varmaankin oli aikaa huolehtia enemmän ympäristöstään kuin selata puhelimen nettiä peukalolla.
Olen vauvan totaaliyksinhuoltaja. Olen ollut raskaudesta alkaen yksin pienokaiseni kanssa. Vauva herättää öisin: joskus kaksi ja joskus viisi kertaa.
Olen väsynyt kyllä.
Yksin hoidan vauvan kaikki ruoat, pesut, ostokset, talouden, oman itseni tarpeet, kaiken.
Silti joka päivä olen rätti kourassa, ettei jää sormenjälkiä keittiön kaappeihin tai oviin tms.
Netflixiä tai muuta koukuttavaa en katso, koska eihän ne filmit sieltä minnekään katoa? Ne voi katsoa muutaman vuoden päästä, kun ei ole vauva-arkea enää.
Kehotan kaikkia teitä katsomaan kotianne tarkemmin ja jättämään epäolennaiset viihdykkeet vähemmälle! Inhottavaa käydä ihmisillä kylässä, kun ei pidetä huolta siitä kaikesta arvokkaimmasta eli perheensä elinympäristön hygieniasta ja järjestyksestä.
Ps. Ennen kuin joku sanoo että on masentunut tai muu mielialan sairaus eikä siksi siivoa päivittäin kotiansa: minulla on masennus todettu ja meneillään SSRI-lääkitys. Ei ole tekosyy elää sikolätissä, että on mielialan kanssa tepposia.
Terveisin kaikki päivät ja yöt yksin vauvan kanssa oleva, toki viikottain sukua ja ystäviä tapaava eräs äiti.
Olen kyllä lapseton, mutta...
Käytän mieluummin aikani muuhun kuin siivoamiseen. Siivoan toki viikottain kunnolla, imuroin, pyyhin pölyt jne. Pesen kylppärin viikottain, tarvittaessa useammin. Laitan astiat tiskikoneeseen ja koneen päälle kun se täyttyy. Tiskaan ruuanlaittoastiat, jos en heti, niin viimeistään seuraavana päivänä. Jos jotain läikkyy, pyyhin sen heti pois, siivoan leivänmurut ja kokkausten jäljet jne.
Mutta pyykit saattaa kuivua viikon ja keittiön pöydälle kasaantuu tavaraa. Kengät on toisinaan sikinsokin, vaatteita löytyy tuolin selkämyksiltä, enkä todellakaan pyyhi sormenjälkiä tai keittiön kaappeja jatkuvasti. Tavaroita jätän toisinaan mihin sattuu.
Hygieenisyys ei tarkoita järjestystä. Kotini on puhdas, mutta välillä sekaisin.
Sotkuisuus ja paskaisuus on kaksi eri asiaa. Tai sitten voi olla kumpaakin.
Siisteysajatus on todella jokaisella omanlainen. Se ei myöskään ole varmuudella periytyvä ominaisuus. Tämä on nähtävillä suurissa perheissä esimerkiksi.
Yhä lämmintä kesää odotellessa kirjoitti:
Ap tässä taas, moi kaikki.
Huoh. Mistä aloittaisin.
Täällä moni on todennut että mä ylenkatson muita, että mä olisin tyypillinen esikoisvauvan äiti joka pitää itseään parempana kuin muita. Ihmeteltiin motiiviani aloittaa tämä keskustelu, että nokanvartta pitkinkö katson vähemmän siisteyttä ylläpitäviä ihmisiä.
Ei todellakaan motiivi ollut tuo.
Lukekaa please huolella aloitusviestini. Siinä korostin, että ihmiset nykyään katsovat kännyköitään ja Netflixiä enemmän kuin kotejaan.
Tottakai katsoisin mieluummin Netflixiä tai kaappaisin kirjan käteeni pölyrätin tai vessaharjan sijasta, mutta en voi kun olen yksin vauvan kanssa!
Nyt paljastan perimmäisen syyn kirjoittaa ehkä katkeralta kuulostanut aloitusviesti: koen kateutta teitä kohtaan, joilla on puoliso vauva- ja yleensä lapsiarjessa. Samalla kun toinen kylvettäö lasta, toinen voi pestä pyykkiä. En pysty edes roskia lähteä viemään ilman ettö puen vauvan mukaani tuonne kerrostalon pihalle, oli sitten kesä tai -20 asteen pakkaset.
Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on. Älkää siitä mitä teillä ei ole.
Vastaus sulle, joka mietit kenen sormenjälkiä pyyhin kaappien ovista: kyllä omiani, mutta myös ahkerasti konttaavan lähes yksivuotiaan vauvani. Hän sotkee älyttömästi, kun ruokailukertoja on viisi, sekä maitohörppyjä monta kertaa eli todellakin syöttötuoli ja lattia vaativat rättiä päivittäin. Pyyhin sormenjälkiä ystävieni ja sukulaisteni lasten jäljiltä, joita käy meillä jatkuvasti.
Ettei kai te kehtaa kutsua lapsiperheitä kylään jos on epäsiistiä, siis käsi sydämelle nyt oikeasti? Täällä yllä moni vastannut kirjoitti että on sekaista kun kutsuvat ihmisiä heille kylään. Kai teidän sydämessä pieni pisto on.
Kodin NORMAALI siisteys, jota edustan, ei siis neuroottinen tiptop-siisteys josta kotimme on kaukana, kertoo nähdäkseni tasapainoisesta elämänhallinnasta.
Sinulle vielä vastaus, joka koit että kodin puunaaminen liitetään alempiin sosiaaliluokkiin ja koulutustasoon: jos nyt välttämättä haluat tietää niin olen kiitettävällä arvosanoilla valmistunut maisteri ja tohtorikoulutettava. Nyt todellakin on jäähyllä jatko-opinnot, koska jäin vauvan kanssa yksin.
En olisi uskonut millainen härdelli tästä keskustelusta on kehkeytymässä.
Miksi pitäisi tuntea pisto sydämessä siitä, että koti on vähän sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äidit ulkoisti lastenhoidon. Nykyään oletetaan että lapsille on läsnä 24/7. Sen lisäksi pitää luoda ura.
Jännä miten nykyään keskustellaan siitä, kuinka vanhemmat eivät ole läsnä ja räpläävät puhelimiaan. Kun minä olin lapsi, ei vanhemmat meidän kanssa leikkineet. Penikat komennettiin kartanolle. 3-vuotiaasta lähtien muistan itse liikkuneeni lähiympäristössä yksin ja myös pikkusiskoni kulki tuon ikäisenä joukon jatkona pitkin kyliä. Ollaan 80-luvun lapsia. Siistiä oli kyllä yleensä ja oli aivan kamala asia, jos joku tuli kylään, kun oli sekaista. Tunnen itse vieläkin opittua ahdistusta, jos joku tulee yllättäen käymään ja paikat eivät ole järjestyksessä. Siivotaan kyllä säännöllisesti, mutta ollaan sekaisia ihmisiä ja tavaraa on vaan liikaa.
Vituttaa tollaset vähättelijät "jos mulla on masennus ja siistiä niin kaikki muutkin masentuneet voi siivota". Koska kaikki kokee saman sairauden samalla tavalla????
Ja onnea ap ettei sulla ole elämää mutta mua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään SORMENJÄLJET :D mulla on ihan peruskämppä että ei pyöri mitään paskaa ja roskaa lattialla ja vaatteet ei loju mutta en siltikään siivoa todellakaan päivittäin, tarkemman siivouksen teen aina kun huvittaa.
Ap puhuu asiaa! Siistiä pitää olla joka päivä. Ei vaan vieraita varten vaan omaa perhettä varten. Järkyttävää, miten osa ei kunnioita omaa puolisoa, lapsia ja eläimiä sen vertaa edes, että luo heille tahrattoman ja tuoksuvan kodin ilman vaateröykkiöitä ja tavarakasoja. Siisteys on lähimmäisten arvostusta ja kunnioitusta. Ja lapsille puhtaanapidon opetusta.
En ole se jota lainasit, mutta ihan naurattaa jo nämä teidän siivouskilpailut.
Meillä tehtiin suurempi siivous ihan yhdessä miehen kanssa. Ei se vain minun koti ole. Vauvan kanssa tein pakolliset kotityöt, mutta kun vauva nukkui, niin en ikinä hinkannut mitään tiskipöytää tai sormenjälkiä laseista.
Kun vauva nukkui, niin minä tein itselleni mielekästä asiaa, oli se sitten lukeminen, nukkuminen tai vaikka jumppaaminen.
Jokuhan voi tykätä siivoamisesta, mikäpä siinä! Minä en tykkää, ja väitänpä ettei kovin moni muukaan. Meillä on ihan perussiistiä, mutta en ole yksin vastuussa ollut ikinä siitä. Mies on yhtälailla. Vauvan hereillä ollessa olen ihan ollut sen vauvan kanssa ja hoitanut tärkeimmät askareet, mutta kun vauva nukkuu, niin en kyllä kallisarvoista aikaani pölyrättien kanssa käyttänyt.
Mä en ylipäätään ymmärrä ihmisiä, jotka pitää siistiä kotia jonain naisen mittana. Kasvakaa aikuisiksi ja antakaa ihmisten elää kuten elävät.