Lue keskustelun säännöt.
Perheiden epäsiistit kodit
Kesän lämpöä odotellessa
05.06.2017 |
Heti alkuun sanottakoon, tämä ei ole provoviesti eli ei kannata huudella Porvoota tai nolla kautta viittä.
Keskusteluun haluaisin nostaa monen lapsiperheen epäsiistit ja epäpuhtaat kodit.
Omassa lapsuudessani en muista että olisi ollut ystävä- ja sukupiirissä suurta epäjärjestystä. Eipä ollut älypuhelimia ja nettiä keksitty, joten ihmisillä varmaankin oli aikaa huolehtia enemmän ympäristöstään kuin selata puhelimen nettiä peukalolla.
Olen vauvan totaaliyksinhuoltaja. Olen ollut raskaudesta alkaen yksin pienokaiseni kanssa. Vauva herättää öisin: joskus kaksi ja joskus viisi kertaa.
Olen väsynyt kyllä.
Yksin hoidan vauvan kaikki ruoat, pesut, ostokset, talouden, oman itseni tarpeet, kaiken.
Silti joka päivä olen rätti kourassa, ettei jää sormenjälkiä keittiön kaappeihin tai oviin tms.
Netflixiä tai muuta koukuttavaa en katso, koska eihän ne filmit sieltä minnekään katoa? Ne voi katsoa muutaman vuoden päästä, kun ei ole vauva-arkea enää.
Kehotan kaikkia teitä katsomaan kotianne tarkemmin ja jättämään epäolennaiset viihdykkeet vähemmälle! Inhottavaa käydä ihmisillä kylässä, kun ei pidetä huolta siitä kaikesta arvokkaimmasta eli perheensä elinympäristön hygieniasta ja järjestyksestä.
Ps. Ennen kuin joku sanoo että on masentunut tai muu mielialan sairaus eikä siksi siivoa päivittäin kotiansa: minulla on masennus todettu ja meneillään SSRI-lääkitys. Ei ole tekosyy elää sikolätissä, että on mielialan kanssa tepposia.
Terveisin kaikki päivät ja yöt yksin vauvan kanssa oleva, toki viikottain sukua ja ystäviä tapaava eräs äiti.
Kommentit (209)
Yhä lämmintä kesää odotellessa kirjoitti:
Ap tässä taas, moi kaikki.
Huoh. Mistä aloittaisin.
Täällä moni on todennut että mä ylenkatson muita, että mä olisin tyypillinen esikoisvauvan äiti joka pitää itseään parempana kuin muita. Ihmeteltiin motiiviani aloittaa tämä keskustelu, että nokanvartta pitkinkö katson vähemmän siisteyttä ylläpitäviä ihmisiä.
Ei todellakaan motiivi ollut tuo.
Lukekaa please huolella aloitusviestini. Siinä korostin, että ihmiset nykyään katsovat kännyköitään ja Netflixiä enemmän kuin kotejaan.
Tottakai katsoisin mieluummin Netflixiä tai kaappaisin kirjan käteeni pölyrätin tai vessaharjan sijasta, mutta en voi kun olen yksin vauvan kanssa!
Nyt paljastan perimmäisen syyn kirjoittaa ehkä katkeralta kuulostanut aloitusviesti: koen kateutta teitä kohtaan, joilla on puoliso vauva- ja yleensä lapsiarjessa. Samalla kun toinen kylvettäö lasta, toinen voi pestä pyykkiä. En pysty edes roskia lähteä viemään ilman ettö puen vauvan mukaani tuonne kerrostalon pihalle, oli sitten kesä tai -20 asteen pakkaset.
Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on. Älkää siitä mitä teillä ei ole.
Vastaus sulle, joka mietit kenen sormenjälkiä pyyhin kaappien ovista: kyllä omiani, mutta myös ahkerasti konttaavan lähes yksivuotiaan vauvani. Hän sotkee älyttömästi, kun ruokailukertoja on viisi, sekä maitohörppyjä monta kertaa eli todellakin syöttötuoli ja lattia vaativat rättiä päivittäin. Pyyhin sormenjälkiä ystävieni ja sukulaisteni lasten jäljiltä, joita käy meillä jatkuvasti.
Ettei kai te kehtaa kutsua lapsiperheitä kylään jos on epäsiistiä, siis käsi sydämelle nyt oikeasti? Täällä yllä moni vastannut kirjoitti että on sekaista kun kutsuvat ihmisiä heille kylään. Kai teidän sydämessä pieni pisto on.
Kodin NORMAALI siisteys, jota edustan, ei siis neuroottinen tiptop-siisteys josta kotimme on kaukana, kertoo nähdäkseni tasapainoisesta elämänhallinnasta.
Sinulle vielä vastaus, joka koit että kodin puunaaminen liitetään alempiin sosiaaliluokkiin ja koulutustasoon: jos nyt välttämättä haluat tietää niin olen kiitettävällä arvosanoilla valmistunut maisteri ja tohtorikoulutettava. Nyt todellakin on jäähyllä jatko-opinnot, koska jäin vauvan kanssa yksin.
En olisi uskonut millainen härdelli tästä keskustelusta on kehkeytymässä.
Hyvästi haaveet tohtoriksi valmistumisesta. Olet nyt vain yh-äiti ja av-mamma. Millään mitä olet tehnyt aiemmin ei ole merkitystä. Sinulla ei ole merkitystä, kuin vain siivoojana, joten ei ole mikään ihme että se oli aihe mistä tänne kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden lapsen kanssa se elämä onkin niin helppoa. Juuri tänään mietin, kun mies vei kaksi vanhempaa lasta ulos ja itse jäin vauvan kanssa sisälle, että olisi se elämä ihanan yksinkertaista jos olisi vain yksi lapsi ja sekin vielä pieni vauva.
Vierailija kirjoitti:
Yhden vauvan kanssa ja ilman miestä saakin varmaan pidettyä siistinä. Meillä on yksi leikki-ikäinen, jonka lelut kulkeutuvat ympäri asuntoa. Päiväkodista kantautuu askarteluja, värityskuvia ja piirrustuksia jatkuvasti, eikä melko pienessä asunnossa olla vielä keksitty niille järkevää säilytyspaikkaa. Päiväkodista kantautuu myös ihan tajuton määrä hiekkaa, mitä ei vain ole aikaa imuroida ihan joka päivä. Miehen työajat on tosi epäsäännöllisiä. Saattaa tulla joskus puolen yön aikaan kotiin ja taas lähteä aamulla. Käväisee siis kotona tekemässä tiskiä ja jättämässä astioita olkkariin ja likaisia sukkia väärään paikkaan. Itse opiskelen päivät ja monesti joudun illalla jatkamaan lapsen mentyä nukkumaan. Lyhyen illan päiväkodin jälkeen haluan viettää lapseni kanssa, en rätin kanssa.
Meillä siivotaan kerran viikossa kunnolla, jolloin lattiat imuroidaan ja pestään höyrypesurilla, vessat pestään ja tavarat laitetaan paikoilleen. Välillä imuroidaan muutenkin, jos vaan ehditään. Kaappien ovista pyyhitään sormenjälkiä ehkä jouluna ja ennen lapsen synttäreitä. Näkyvät tahrat silloin, kun ne syntyy. Silti meilläkin on varmaan joidenkin mielestä sotkuista, kun välillä puhtaat pyykit saattaa odottaa useamman päivän viikkaamista tai lapsi saa luvan jättää olkkarissa leikkimänsä leikin niille sijoilleen. Välillä jos siivouspäivänä laiskottaa, pestään vaan vessat ja imuroidaan. Tiskit meillä on ikuinen murheenkryyni, kun kolmen taloudessa tiskiä tulee niin vähän, ettei koneellista saa joka päivä. Tiskeistä pitäisi esipestä kaikki tahrat pois, ettei ne kuivu odotellessaan. Ollaan koettu helpomaksi jättää ne likoamaan ja pyörittää kone sitten kun se tulee täyteen.
Vieraita varten siistitään talo aina.
Miksi tiskit jätetään likoamaan kun niitä ei kerralla tule paljon, niin ne voisi saman tien pestä puhtaaksi pois ihan käsinkin sen sijaan että kerää likoavia tiskejä odottamaan koneen täyttymistä?
Tuli apeesta mieleen kuinka juuri omaa elämäänsä inhoavat tekevät tuota muiden haukkumista. Ei olisi mitään tarvetta arvostella muiden koteja, jos apeen ei juuri nyt tarvitsisi tuntea itseään hyväksi, ajattelemalla että on ainakin siivottomia ihmisiä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 4-vuotiaan lapsen yh. Rakastan siisteyttä ja järjestystä, mutta jos kerran joudun itse kaikesta huolehtimaan, niin etusijalla on mukavammat jutut.
Vauvan kanssa ehti siivota vaikka joka päivä. Ja kun päiväunien avulla päivät on pitkiä, voi ruokakauppaan lähteä vaikka klo 21 illalla.
4-vuotias kaipaa toimintaa. Ulkona ollaan 2-3 tuntia joka päivä, ruokailut vie pari tuntia, sitä ruokaa pitää myös ostaa ja laittaa, yhdessä leikkiminen on tärkeää ja usein myös kyläillään tms. Pesut, pukemiset, kiukkukohtaukset, "haluan tehdä itse"-jutut vie uskomattomasti aikaa päivässä. Ja kun lapsi ei nuku päiväunia, on vain 12 tuntia aikaa tehdä kaikki. Kun hän käy yöunille, koti hiljenee.
Illat ovat latautumishetkiä, jolloin nostan jalat ylös ja rentoudun. Vapaa-aikaa minulla on joskus ja kyllä silloinkin siivous on todella niitä viimeisiä asioita mitkä kiinnostaa.
Pitäsköhän sun mennä töihin kun lapsikin jo tuon ikäinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu ap. Tule sitten pätemään, kun sulla on refluksia ja allergioita ulvova vauva, joka paikkaan ehtivä taapero ja koulu-ikäinen adhd- lapsi. Mun kaikki energia menee siihen, että kyttään esikoisen läksyntekoa, yritän viihdyttää taaperoa ja vauvaa, saada ruuan tehdyksi.. tämä kaikki karmeassa univelassa!
Mies tekee pitkiä päiviä töissä, mitään tukiverkostoa mulla ei ole.
Teit kuitenkin kolmannenkin lapsen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu ap. Tule sitten pätemään, kun sulla on refluksia ja allergioita ulvova vauva, joka paikkaan ehtivä taapero ja koulu-ikäinen adhd- lapsi. Mun kaikki energia menee siihen, että kyttään esikoisen läksyntekoa, yritän viihdyttää taaperoa ja vauvaa, saada ruuan tehdyksi.. tämä kaikki karmeassa univelassa!
Mies tekee pitkiä päiviä töissä, mitään tukiverkostoa mulla ei ole.
Teit kuitenkin kolmannenkin lapsen...
Kai nyt muistutut apeeta että mitäs meni tekemään lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen kanssa se elämä onkin niin helppoa. Juuri tänään mietin, kun mies vei kaksi vanhempaa lasta ulos ja itse jäin vauvan kanssa sisälle, että olisi se elämä ihanan yksinkertaista jos olisi vain yksi lapsi ja sekin vielä pieni vauva.
Ihan samaa mietin tänään, kun oli harvinainen tunnin hetki pelkän vauvan kanssa, kun mies vei kaksi isompaa mukanaan kauppareissulle. Elämä olis helppoa kuin heinänteko, jos olis vain tämä pieni vauva. :-)
Puhut nyt omasta tuttapiiristäsi.
En ole nähnyt sekaista tai likaista kotia.
Olen 51v. ja lapset 13 ja 15v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli mullakin kiiltävät pinnat, pestyt pyykit, kaks lämmintä ruokaa päivässä, kolattu piha tai leikattu nurmikko sillon kun olin yksin lasten kanssa kotona. Mutta siinä vaiheessa kun olen edelleen yksin lasten kanssa ja teen ihan älyttömän epäsäännöllistä vuorotyötä, nukkuen maks neljätuntia kerrallaan, on mulle aivan sama vaikka tulisit nyrpistelemään meijän pölysille peileille tai roskaselle keittiön lattialle. Tärkeempää mulle on elättää itseni ja lapseni omalla työllä vaikka kotona välillä sotkusta tai likasta oiskin, kun jäädä töistä pois toisten elätettäväks, että ois aikaa puunata kotia. Siivoan kun kerkeän, mutta ruoan laadusta en tingi. Ruoka tehdään tuoreista vihanneksista ja muuten laadukkaista tarvikkeista vaikka kiire onkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 4-vuotiaan lapsen yh. Rakastan siisteyttä ja järjestystä, mutta jos kerran joudun itse kaikesta huolehtimaan, niin etusijalla on mukavammat jutut.
Vauvan kanssa ehti siivota vaikka joka päivä. Ja kun päiväunien avulla päivät on pitkiä, voi ruokakauppaan lähteä vaikka klo 21 illalla.
4-vuotias kaipaa toimintaa. Ulkona ollaan 2-3 tuntia joka päivä, ruokailut vie pari tuntia, sitä ruokaa pitää myös ostaa ja laittaa, yhdessä leikkiminen on tärkeää ja usein myös kyläillään tms. Pesut, pukemiset, kiukkukohtaukset, "haluan tehdä itse"-jutut vie uskomattomasti aikaa päivässä. Ja kun lapsi ei nuku päiväunia, on vain 12 tuntia aikaa tehdä kaikki. Kun hän käy yöunille, koti hiljenee.
Illat ovat latautumishetkiä, jolloin nostan jalat ylös ja rentoudun. Vapaa-aikaa minulla on joskus ja kyllä silloinkin siivous on todella niitä viimeisiä asioita mitkä kiinnostaa.
Pitäsköhän sun mennä töihin kun lapsikin jo tuon ikäinen...
Sanoiko joku etten ole töissä ? Jos olisin tähän huokaillut kuinka nämä arkipäivät kuluu heittämällä ja hyvä kun nukkumaan ehtii, niin jo oltaisiin mäkätetty, että "ei kai siellä töissäkään joka päivä olla".
Hyvä ap. Kokemuksesta tiedän, että koti pysyy siistimpänä ilman miestä. Karmeaa, mutta totta. Tosin omaa miestäni en silti pois vaihtaisi, vaikka lisätyötä aiheuttaakin.
Ja minä olen siisti ihminen, joka siivoaa joka välissä. Tosin heti kun selkäni käännän, on taapero käynyt kaatamassa kengät taas lattialle ja repimässä kirjat hyllystä. Kun saan kengät takaisin paikoilleen ja asettelen kirjoja hyllyyn, tulee iloinen tytteli isosisaruksen välipalaleipä kädessä vastaan. Leipä on taas jätetty pöydän reunalle, josta se on helppo napata ja sillä on tietenkin hierottu kaapinovet ja murusteltu parin huoneen lattiat.
Ja kohta lappasee sisään kolmas lapsi koulusta kavereineen. Ulkona sataa ja vaatteet on kuraisia ja märkiä. Se juuri hinkkaamani eteisen seinä on taas täynnä kurarantuja ja kengistä on kaadettu hiekat lattialle.
Nyt jos joku tulisi käymään, ihmettelisi hän varmasti sotkuja. Mutta sen sijaan että vetäisin pultit, aloitan tekemään ruokaa ja kaivan samalla sen imurin (kolmannen kerran saman päivän aikana) kaapista. Ja taapero vetää taas kengät ja kirjat lattialle.
Ymmärrän hyvin miksi kaikki eivät jaksa nipottaa muutamasta hiekkakasasta tai möhnästä kaapin ovessa. Koska mitään muuta ei elämässä sitten ehtisi tehdäkään. Olen itsekin joutunut hölläämään. Onneksi pidän siivoamisesta, koska jos se saisi minut vihaiseksi, olisin vihainen jatkuvasti.
Kannattaa sinunkin hellittää siinä vaiheessa kun lapsesi alkaa oikeasti sotkea ja purkaa kaappeja minkä ehtii. Tosin yhtä lasta ehtii ohjata ja valvoa eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Tämän takia sovin mieheni kanssa, että heti kun töihin palasin, meille tuli siivooja joka toinen viikko. Suosittelen!
Vuosisatojen aikana moneen kertaan kaluttu aihe. Ja yhä edelleen oletaan siivouksen kuuluvan naiselle, jolla on hyvä syyllistää muita naisia ja pönkittää samalla omaa egoa.
Kodin siisteydentaso on hyvin monista tekijöistä kiinni ja se kertoo perheen aktiivisuudesta ja harrastuksista ja mihin aika käytetään.
Koti pysyy siistinä, jos kaikki liikenevä aika käytetään siivoukseen ja sen ylläpitoon, mutta ihmiset nyt sattuvat olemaan erilaisia ja aikaa siivoukseen tai edes halua siihen ei ole, vaan mieluusti vapaa-aikana tehdään muuta, myös siellä kotona - askarrellaan, ommellaan, neulotaan, luetaan, hoidetaan puutarhaa ja kukkia jne. jne. jolloin jo niistä tulee sotkua ja lisää siivottavaa.
Minusta kodissa saa näkyä elämisen jäljet, ihan samalla tavalla kun epäsiisteys näkyy työpaikalla tai vaikkapa päiväkodissa, kun oleskellaan ja tehdään töitä.
Suomessa ongelmana on pikemminkin liian hygieeniset kodit, jotka lisäävät allergioita ja astmaa ja siitä on tutkittua tietoa, mutta sitä samaa ongelmaa ei ole itärajalla Karjalassa, vaikka välimatka on vain kilometrejä. mutta siellä onkin likaa ja sotkua ihan käsin koskettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Kokemuksesta tiedän, että koti pysyy siistimpänä ilman miestä. Karmeaa, mutta totta. Tosin omaa miestäni en silti pois vaihtaisi, vaikka lisätyötä aiheuttaakin.
Ja minä olen siisti ihminen, joka siivoaa joka välissä. Tosin heti kun selkäni käännän, on taapero käynyt kaatamassa kengät taas lattialle ja repimässä kirjat hyllystä. Kun saan kengät takaisin paikoilleen ja asettelen kirjoja hyllyyn, tulee iloinen tytteli isosisaruksen välipalaleipä kädessä vastaan. Leipä on taas jätetty pöydän reunalle, josta se on helppo napata ja sillä on tietenkin hierottu kaapinovet ja murusteltu parin huoneen lattiat.
Ja kohta lappasee sisään kolmas lapsi koulusta kavereineen. Ulkona sataa ja vaatteet on kuraisia ja märkiä. Se juuri hinkkaamani eteisen seinä on taas täynnä kurarantuja ja kengistä on kaadettu hiekat lattialle.
Nyt jos joku tulisi käymään, ihmettelisi hän varmasti sotkuja. Mutta sen sijaan että vetäisin pultit, aloitan tekemään ruokaa ja kaivan samalla sen imurin (kolmannen kerran saman päivän aikana) kaapista. Ja taapero vetää taas kengät ja kirjat lattialle.
Ymmärrän hyvin miksi kaikki eivät jaksa nipottaa muutamasta hiekkakasasta tai möhnästä kaapin ovessa. Koska mitään muuta ei elämässä sitten ehtisi tehdäkään. Olen itsekin joutunut hölläämään. Onneksi pidän siivoamisesta, koska jos se saisi minut vihaiseksi, olisin vihainen jatkuvasti.
Kannattaa sinunkin hellittää siinä vaiheessa kun lapsesi alkaa oikeasti sotkea ja purkaa kaappeja minkä ehtii. Tosin yhtä lasta ehtii ohjata ja valvoa eri tavalla.
Tuo on niin totta! Meillä ei ole enää pieniä sotkijoita kotona mutta jostain syystä tuntuu että kun mies on työmatkoillaan koti on ihanan siisti! Siivoan heti kun hän lähtee ja saan nauttia siististä kodista 3-5 päivää:)
Ei muruja työtasoilla, ei vaatekasoja makuuhuoneessa tai pukeutumistilassa. Ei limulaseja ja lautasia oh pöydällä eikä vessan taso täynnä hänen tarvikkeitaan:D
Mä kestän vielä lasten sotkut mutta aikuisen miehen en. Meillä siivotaan yhdessä kerran viikossa mutta esim tuota keittiön tasoa saan siivota vähän väliä! Raivostuttavaa...
4:n äiti
:D Niin, suurin saavutuksesi siivouksesta on että voit kehua siitä AV-palstalla.. Toivottavasti on kaiken sen arvoista..
Jokainen saa päättää mihin aikansa käyttää ja voit käyttää sen siivoamiseen jos hauat. Muut ihmiset voivat sitten käyttää sen johonkin muuhun. Jokaisella on erilainen siisteyskäsitys eikä siistimpi ihminen ole sen parempi kuin sotkuisempi ihminen. Toki jonkin tason siisteyttä ja puhtautta on hyvä noudattaa ettei ole monen viikon ruoanjämät hellan ja seinän välissä nöyhtää kasvamassa.
Minä ymmärrän sormenjäljet ja muut, mutta minulla on sukulaisperhe jonka kotona on aina kuin pommin jäljiltä, ja on aina ollutkin. Pienin lapsista on 11, eli vauva-arkikaan ei ole enää syynä. Leluja ihan joka puolella, lasten muoviastioita sohvalla, sohvapöydällä, tv:n päällä, lattialla, keittiön tasot täynnä astioita, lehtiä, piirrustuksia, puhtaita ja likaisia vaatteita ympäriinsä...
Se näky on aika pysäyttävä. Mitään mielenterveysongelmia ei ole, se on vaan elämäntyyli.
Silti, ei ole minun kotini joten en jaksa välittää tai tuomita. Siirtelen vaan tavaroita tieltäni.
En ymmärrä minäkään, miten jotkut kestävät viettää elämänsä jatkuvan kaaoksen keskellä. Itsellä yhdet kaverit eivät ikinä viitsi siivota eikä heille sen takia saa koskaan mennä kylään. Meille kyllä olisivat koko ajan tulossa: syömään, yöpymään jne. Ikään kuin se kodin viihtyisyyden ylläpito olisi meille jotenkin vähemmän työlästä. Omista valinnoista se on kiinni, kuten ap kirjoittaa.
Tätä jatkunut sen verran kauan, että ystävyyssuhde mennyt jäähylle tilanteen takia.
Ja siisti kämppä kertoo ettei ole miestä. Tai että on mies joka hakkaa jos et pidä hänen linnaansa puhtaana ja palleja tyhjänä jne.