Perheiden epäsiistit kodit

Siisteyskäsitys ei ole opittua vaan toisia vaan ei luonnostaan häiritse epäjärjestys. Meillä oli lapsuudenkodissani aina perussiistiä ja sisarukseni ovat siistejä aikuisinakin mutta minä en ole koskaan ollut. Minua ei häiritse vaikka makuuhuoneen lattialla on viikon pyykit tai lasten junarataleikki on olohuoneen lattialla kaksi viikkoa.  Imuroin kyllä säännöllisesti ja siivoan vessat mutta saatan vain siirrellä tavaroita sivuun, jotta mahtuu kulkemaan ja imuroimaan.

Tämä ei liity mitenkään lapsiin vaan olin ihan yhtä sotkuinen asuessani yksin. Esim. kun tulen kotiin, jätän takin eteisen lattialle ja siitä se kivasti sitten löytyy kun lähden taas ulos. Minua ei vain häiritse epäjärjestys yhtään ja siksi en vaivaudu siivoamaan kovin usein. Toki jos meille on tulossa vieraita, sitten siivoan.

Yhden ainoon vauvan kanssa kotona kun on ei kyllä tajua mitä se elämä on kun käy töissä ja lpasia on useampi.

Heh. Kun lapseni oli vauva, niin koti oli tosi helppo pitää siistinä. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvoi, niin koko ajan suurempi osa ajasta meni siivoamiseen. Nykyään priorisoin, aika menee mieluummin muuhun kuin siivoamiseen.

Olen aina ollut hyvin siisti ihminen. Nautin siitä, että paikat ovat järjestyksessä ja varsinkin PUHTAITA. Ei ole kysymys siitä, että olisin bakteerikammoinen tms. Minusta on epämiellyttävää, jos kodissa on paljon pölyä ja varsinkin jos vessa, keittiö ja sänky ovat likaisia ja täynnä jotain epämääräisiä tahroja. Siksi uhraan aikaani myös kodin siivoamiseen, vaikka toki elämässä on paljon muitakin tärkeitä asioita.

Täytyy myöntää, että olen monta kertaa kyläillessä ihmetellyt kun wc:n pönttö on ihan räävittömän näköinen, vessassa on likaiset ja märät pyyhkeet tai ruokapöytä on täynnä jotain kovettuneita puurokokkareita.

Ei noitten pahimpien sotkujen siivoamiseen ja pyyhkeiden vaihtamiseen mene kuin vartti. Mutta ehkä ihmiset sitten priorisoi sen ajan johonkin tärkeämpään? Tai ovat niin jumalattoman väsyneitä, etteivät pysty. Kaikki eivät varmaan edes huomaa sotkuja kun ovat niin tottuneet niihin.

Olen huomannut, että nykyään on jotenkin hienoa olla sottapytty. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani oli ihan itsestään selvää, että perheissä oli säännöllinen siivouspäivä ja ennen vieraita laitettiin paikat kuntoon. En muista, että yhdenkään kaverini koti olisi ollut sellainen sikolätti kuin monen aivan tavallisen perheen koti nykyään on.

Aika moni nainen on myös kirjaimellisesti siivonnut miehen ulos huoneistosta. Lienevätkö sitten yhäreinä onnellisempia?

Ennen vanhaan äidit ulkoisti lastenhoidon. Nykyään oletetaan että lapsille on läsnä 24/7. Sen lisäksi pitää luoda ura.

Mua ei haittaa epäsiisteys (ns. kasat), koska kolmen lapsen äitinä tiedän että niitä syntyy. Raivaaminen on nykyään ihan toista kuin pikkulapsiaikana, jolloin leluja ja kaikenlaista pientä kamaa oli vähän joka paikassa ja aina onnistui astumaan paljalla jalalla jonkun legon päälle. Lapset ovat jo teinejä. 

Lika sen sijaan haittaa: ummehtuneisuus, pesemättömät astiat, pahaksi mennyt ruoka, pöly, tahrat, pesemättömien ulkovaatteiden lemu. Sellaista kohtaan todella harvoin ja se kertoo minulle lähinnäö arjen hallinnan menettämisestä, ei Netflixistä. 

Sinänsä olen samaa mieltä ap:n kanssa: on todella sääli jos perheen yhteinen aika kuluu mykistellen erilaisten laitteiden ääressä, mutta sehän on ihan oma valinta. Ellei ole mitään puhuttavaa niiden kanssa, joiden kanssa asuu, niin laitteet pelastavat. Toisinkin voi elää ja olla. 

Rätti kourassa ei tarvitse joka hetki olla, ainakin meillä riittää kun siivoaa kerran viikossa jotakuinkin kunnolla, pesee ja huoltaa vaatteet tarpeen mukaan (1-2 krt/ vko) ja muuten saa olla iloinen kuin sika vatukossa. :)

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nainen on myös kirjaimellisesti siivonnut miehen ulos huoneistosta. Lienevätkö sitten yhäreinä onnellisempia?

Kyllä varmaan jos on yksi riippakivi vähemmän elämässä.

Oi mä keksin nykyään niiiiiinn paljon parempaa tekemistä kuin syynätä kaappien ja ovien sormenjälkiä _päivittäin_. Toki joku tolkun siisteys on oltava, mutta meillä koko perheen stressitaso laski huomasti kun lakkasin välittömästä siitä onko tiskit yön yli pöydällä (kunhan ei samat tiskit enää seuraavana yönä), jääkö aamiaiskipot joskus kiireaamuna paikoilleen odottamaan kotiinpaluuta tai jaksetaanko _joka ilta_ kerätä lelut. Toiselle se meidän sotku voi olla energiaa vievää, mulle taas on ollut ihan valtavan vapauttavaa oppia sietämään rimanalituksia ja keskeneräisyyttä. Eilen illalla jätin 5-vuotiaan vaatteet olkkarin lattialle ihan vaan sillä että aamulla huomaa, että ne eivät kävele pyykkiin omin jaloin. Vähän ne illalla häiritsivät, kestin sen.

Minulla on muutakin elämää, siksi en koe, että kaiken pitäisi olla tiptop.

Lapsuudenkodissani oli todella siistiä, mutta tietoisesti olen vienyt elämänasennettani rennompaan suuntaan. Elämä on mahtavaa, kun löysää vähän pipoa ;-)

On meillä "perussiistiä" (mitä se nyt kenelläkin tarkoittaa), mutta silti en aseta siivousta kaiken edelle. Jos on vaikka ollut viikon karitsointeja/poikimisia meneillään tai kevättyöt kiireimmillään, pyykit saattaa kerääntyä, samoin tiskit, pinnoilla on pölyä ym. En minä ala vieraiden takia tuntemaan oloani anteeksipyyteleväksi, kun tiskiallas on kukkuroillaan juuri silloin. Se on sen hetkinen tilanne, kyllä se iltaan tai seuraavaan aamuun mennessä siitä korjataan. Tai huomisiltaan ;-)

Tavaroilla on paikkansa, mutta ei ole vaarallista, jos lattialla lojuu leluja, jos kissankarvaa tulee, jos eteisessä on hiekkaa, tai jos joltain on jäänyt lasi pöydälle.

Kerran eräs kaupunkilaisäityli kysyi (ilmeisesti tosissaan), eikö minua haittaa tällainen sotku. Ohjeistin häntä, mistä hän löytää imurin ja rätin, jos häiritsee. Ei ymmärtänyt :-D

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan äidit ulkoisti lastenhoidon. Nykyään oletetaan että lapsille on läsnä 24/7. Sen lisäksi pitää luoda ura.

Kun itse olin lapsi 60-/70- luvulla, äidit (ja myös isät) ehtivät paljoon. Vanhempien tehtävä oli luoda kodin puitteet. Myös ajateltiin paljon enemmän, mitä muut ajattelevat meistä.

Nykyajan vanhemmat vähät välittävät, mitä muut ajattelevat. Hyvä isä leikkii legoilla lasten kanssa, vaikka koti olisi kaaoksessa. Ennen vanhaan vanhemmat eivät leikkineet lastensa kanssa, eivätkä ylipäänsä viihdyttäneet heitä millään lailla. Lasten harrastuksiin ei puututtu tai edes viety lapsia minnekään. Äidit eivät välttämättä hakeneet vetraistukea samanlaisista perheistä, vaan kyläilivät katraineen vaikka vanhan tädin luona, joka ei sietänyt minkäänlaista ääntä lapsilta.

Ajat ovat muuttuneet, ja ap edustaa ehkä edustaa menneitä aikoja.

Yhden vauvan kanssa nyt on helppoa. Kuka siellä nyt sotkisi edes?

Toisin se on isommissa perheissä, isompien lasten kanssa ja vanhemmat usein vielä päivät töissä.

Mieti sitä ap!

Mä nautin siitä että koti on (edes jonkinlaisessa) siivossa.

Epäjärjestystä toki tulee kun on ollut parhaimmillaan 4 lasta kotona ja vieläkin kun olemme miehen kanssa kotitoimistolla. Lehtipinoja, työpapereita, lapsenlapsen leluja (tosin kassissa oh nurkassa silloin kun ei leikitä), vaatteita ja pölyäkin mikä näkyy hyvin tummalla lattialla. Kerran viikossa siivotaan kunnolla, keittiön pyyhkäisen parikin kertaa päivässä siistiksi (mies ei koske ikinä saarekkeen leivänmuruihin). Sekaisuus ja likaisuus on 2 eri asiaa.

En koe tämän takia olevani muiden yläpuolella (kuten ei ap:kaan) vaan yksinkertaisesti yököttää jos menee jossain kyläpaikassa vessaan ja lavuaarin reunalta löytyy kaikkea mahdollista häpykarvoista hammastahnaan ja räkään ja pytystä jarrujälkiä....! Jos joku tuntee alemmuutta tämän takia niin fine, olen pahoillani.

Myönnän myös sen että silloin kun on ollut henkisesti jotenkin tosi raskasta siivoan vimmatusti päivittäin. Ainoa asia millä tunnen että mun maailma pysyy hallinnassa. Näitä kausia tulee välillä eikä ne ainakaan harmita:)

Meillä on kolme lasta, koululainen, taapero ja vauva. Jos olen vain yhden lapsen kanssa yksikseen niin meillä on siistiä, sillä ei ole väliä kuka lapsista on kyseessä. Koko perhe taas niin ei millään pysty pitämään kaikkea tip top. Sen lisäksi, että sotkejia on useampia niin myös huomiotavia on useampia. Vauvaa syötetään, puetaan yms, taapero viedään ulos leikkimään pari kertaa päivässä, luetaan kirjoja, välillä leikitäänkin, koululaisella taas on omat juttunsa ja hänkin kaipaa huomiota. Olin juuri yhden päivän vauvan kanssa kahdestaan 11-20 ja sain siivottua koko talon ja lisäksi järjestettyä ja pestyä talvivaatteet pois sekä nukuttua päiväunet ja katsottu Netflixiä (tällä hetkellä ei keretä miehen kanssa normaalisti katsomaan mitään edes illalla).

Mulla on vajaa 2v taapero. Sen sijaan että hinkutan kaapinkarmeja, mieluummin leikin ja juttelen lapseni kanssa ja panostan siihen ruokaan mitä hänelle tarjoan. Pesen päivässä kerran pyykkiä, kerran kulkee myös tiskikone ja siistin pöydät ruokailujen jälkeen. Ruokamurut nopsaa moppaan lattialta, ns. pahimmat sattumat. Muuten siivotaan viikonloppuisin koko perhe yhdessä.

Jos mulla on joskus aikaa (niin kuin nyt), niin teen koneella jotain todella aivotonta tai sitten luen alani kirjallisuutta. 

Minä olen kotona olemassa lastani varten, en tiskirättejä.

Sekaista ja ''likaista'' on meilläkin välillä, vaikka mulla onkin ''karjalan emännän'' maine kavereiden kesken. Esim. viime viikolla on tampattu matot, imuroitu ja pesty lattiat (ja imuroitu uudelleen tämän jälkeen), on pesty vessa ja kylppäri, vaihdettu petivaatteet ja tässä välissä tietty kaikki tavarat järjestelty paikalleen.

Miltä meillä nyt näyttää? Tv-tasolla ja olohuoneen pöydällä on pölyä. Pöydällä on myös puoliksi juotu vissypullo, mun vesilasi, kaksi kännykkää, miehen läppäri ja mynthon-aski. Sohvatyynyt ovat hujanhajan ja nojatuoliin kuuluva viltti sohvalla tuhannen mytyssä. Nojatuolit ovat vinksallaan, kirjat hiukan kenossa hyllyssään. Läppäreiden johdot sikinsokin lattialla.

Keittiössä on edelleen aamupala-astiat ja murut paikoillaan. Lattialla ei ruokaroskaa ole, siitä koira pitää huolen. Kaapinovissa on klähmää. Roskikset ovat täynnä. Kahvinkeittimen napsautin vain pois päältä, kahvit lilluvat kannussa vielä. Tasoilla on sinne kuulumatonta tavaraa, kuten aurinkorasva, voidetuubi, tyhjä kukkaruukku. Lapsi piirsi ja askarteli ja sotkut ovat vielä paikallaan.

  Arkieteisessä on kaapeihin kuuluvia tavaroita ja kenkiä roikkumassa ovissa ja lojumassa lattioilla. Matot vähän vinksallaan, hiekkaa on lattioilla. Aula on siisti, mutta peilipöytä pölyinen. Vieraseteisen penkillä on kasa tupperipusseja, jotka pitäis toimittaa kavereille. 

  Vessa ei ole enää puhdas, pitäisi pestä pytty, lattia ja lavuaari. Peilissä on hammastahnaroiskeita. Pyyheet ovat käytetyn tuntuiset, matolla jotain likaa. 

  Makuuhuoneessa on petaamaton peti ja pölyä, tuolilla puolipitoisia vaatteita. Vaatehuoneessa alkava sekasorto, kun samalla viikolla tarvinnut toppavaatteita ja shortseja.

  Lapsen huoneessa lelut koreissa mutta ei minkään näköisessä järjestyksessä. Hyllyillä pölyä. Vaatekaappi on siisti. 

Sekaista on siis, likaistakin? Mutta ei mitään sikolättipaskaista. En tiedä, kuinka kauan täytyisi olla siivoamatta, että joka paikkaan kertyy sellainen rusehtavankeltainen ohut tatinakerros, niin että keittiönkaapitkin näyttävät kauttaaltaan erivärisiltä ja teräsallaskin on enemmän ruskea kuin teräksen värinen? Ja että vessan lavuaari on harmaa pölystä ja pesuainejäämistä, vessanpytty kellanruskea? Ei olla koskaan saavutettu sitä pistettä.

Oi, on ihan ikävä sitä aikaa kun lapset oli vauvoja. Meillä oli siistiä. Saattoivat nukkua vaikka 3h päikkäreitä ja illallakin nukahtivat ajoissa.

Nyt ovat eskari-ikäisiä ja sotkun määrä on ihan järkyttävä. Onnistuvat sotkemaan joka paikan ihan hetkessä. Leluja joka paikassa, ruokaa tippuu syödessä lattialle, vaatteita ripottelevat joka paikkaan (saattavat vaihtaa vaatetusta tunnin välein) jne. Vaikka kulkee perässä ja siivoaa jälkiä niin kolme lasta saa kyllä aikaan ihan uskomattoman sotkun

Sitten arki-iltoina olet kotona viiden maissa illalla, teet ruokaa, menetys harrastuksiin, tulette kotiin, hoidattaa iltapalan ja lasten iltatoimet niin kello on 21 ja siinä vaiheessa on turha enää alkaa siivota.

Että meillä on yleensä lauantai siivouspäivä ja arkena yritetään hallita kaaosta, mutta jos meille tulee to-pe yllätysvierailulle, niin sekaista voi olla.

Yhden vauvan kanssa olisi niin helppoa!

Sotkua aiheuttaa myös tavaran määrä, koska sitä rojumäärää on tosi työlästä pitää järjestyksessä (varsinkin kun esim. lapset tunnetusti tykkäävät levittää kaiken ympäriinsä). Useimmilla on ihan liikaa tavaraa. Ennen oli vähemmän roinaa niin oli helpompi pitää koti järjestyksessä.

Meillä on sotkusta, ehkä likaistakin joskus. Pääosin siivoan kerran viikossa kunnolla ja joka päivä vähän, että tulee tiskit edes kerran päivässä jemmaan.. jne.

Oikeasti lapsena piti olla kämppä koko ajan putsplank. Olen vm - 72 ja jos ei muuta ollut, niin oli siisti koti, jota sitten kelpas näytellä.

Mun äiti jaksaa mulle yhä valittaa, kun olen niin laiska kodinpidossa. So? Pentuna jo päätin, etten tule asumaan näyttelytilassa. Jos ei kelpaa, ei tarvii tulla.

Eikä täällä nyt terveydelle vaarallista likaa/sotkua ole. Lapset ovat olleet terveitä ikänsä, teinejä nyt, eikä yhtään antibioottikuuria tms. (jos se mikään mittari on) Leluja sai olla kaikilla ympäriinsä, onhan tämä kaikkien koti.

Joskus illalla ne kerättiin kys huoneen laatikkoon, muttei aina jaksanut. Potkittiin niitä sinne päin, ettei kukaan kompastu/kaadu.

esim meillä on kaikkien suosikkijuttujen julisteita ja kuvia olkkarissa ja keittiössä seinillä. Lasten huoneen seiniin on saanut luvan kanssa piirtää. Ne on jo pariin kertaan maalattu, että voi taas uudestaan taiteilla.

Vieraat siirtävät pyykit sohvalta pois, jos ei olla ite viititty. Sitten ne kasaantuu toisaalle, josta kukin ottaa omansa kaappeihinsa tai päälleen.

Lasten kaverit ovat viihtyneet, vaikka onkin erilaista. Yksi kaveri kerran 7 vuotiaana tuumas, että pitäsköhän täällä siivota. Joo, kyllä! Ja sitten alettiin siivoamaan yhdessä.

Mä en suostu ottamaan kodista stressiä, koska mulle liika puunaus tuottais sitä.

Epäsiistit kodit ovat kieltämättä ällöttäviä, en viihdy sellaisissa yhtään. Olen nähnyt jos jonkinmoista sikolättiä, hyi!!