Lue keskustelun säännöt.
Tajusin yöllä kun en saanut nukuttua, että minun on erottava ja jätettävä lapset miehelle, jos...
03.06.2017 |
...en pysty elämään terveellisemmin tässä perheessä. Olen taas koko viikon ajan juonut pari kaljaa joka päivä ja ahminut herkkuja kestääkseni tätä stressiä ja pettymystä siitä, miten olemattoman vähän minulla on omaa aikaa ja miten en jaksa sitä kun sitä omaa rauhaa ei ole jne. Ja seksin vähyys on toinen asia mikä aiheuttaa ahdistusta, mutta tajusin että teen melko vaikeaksi miehen haluta sitä koska huomaahan se että olen huonolla tuulella ja katketa ja pettynyt - enkä itsekään tee mitään sen eteen että seksiä olisi. Epäterveellisistä elintavoista johtuen ulkonäkökin menee koko ajan enemmän pilalle ja tunnen ettei minulla ole minkäänlaista elämänhallinnan tunnetta. Haluaisin vain saada olla yksin rauhassa. Tai sitten alistua siihen että tällaiset olosuhteet tässä nyt ovat, repiä jostain itsekuri terveellisempiin elintapoihin vitutuksesta huolimatta ja jaksaa odottaa lasten muuttoa kotoa. Vai?!
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Lapset isällä vuoroviikoin. On ihan oma viikko ja sitten lasten kanssa lapsi viikko. Jaksan näin huolehtia itsestäni ja nautin enemmän myös lapsistani ja jaksan niitä. Kannattaa harkita!
Miten voit sanoa, että nautit enemmään lapsistasi ja jaksat niitä? Sinä olet luovuttanut. Et ole kantanut vastuuta, joka sinulle vanhempana kuuluu. Suojella, turvata ja kasvattaa sekä rakastaa lapsiasi ehdoitta ja heihin sitoutuen. Nautit lapsistasi ja jaksat heitä vain viikon kerrallaan, niin sinun kuuluisi sanoa. Vuoroviikkovanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kännykkä on varmasti iso ongelma joo. Aikaisin aamulla nukkuisin jos voisin, en todellakaan menisi lenkille. Kerroin jo että saan harrastettua liikuntaa kyllä, koska salilla on lapsiparkki. En pyöritä huushollia yksin, siihen en ikinä venyisi eikä mies ole edellä kuvattu vapaamatkustaja kotiasioissa. Riittävän yksinoloajan puute on suurin ongelma, koska se on minulle niin raskasta psyykkisesti. Ap
Kirjoittelin jo tuolla ekalla sivulla, mutta täällä harva taitaa tajuta, ettei sali, leffa tms ole yksinoloa. Ap, kuten itsekin, tarvitsen säännöllisesti aikaa olla YKSIN. Mulle ainakin koti on siihen paras paikka, metsä toiseksi paras, mutta sielläkin on aina se vaara, että joku toinenkin siellä samoilee varsinkin taajamien läheisyydessä ja itse en ainakaan uskalla kauhean kauas tutuilta nurkilta lähteä. Meillä on talo kahdessa kerroksessa ja pystyn vetäytymään toiseen kerrokseen ja muu perhe osaa sen hetken antaa mun olla omassa rauhassa. Mieskin onneksi tajuaa tämän.
Ap, oletko lukenut introverttiudesta?
Mistä näitä valittajia löytyy, kysyn minä??? Kellä olisi ainainen ilo ja riemu menossa, ei minulla ei tyttärelläni, ei siskoillani eikä naapurin naisilla ainakaan, valittaminen ei auta. Ja kuka hullu jättää lapset miehelle joka ei osaa niitä hoitaa??? Vastuuton ja itsekäs ihminen. Kannattaa joskus ajatella, että jollain voi olla vieläkin huonommin asiat tässä maassa, kuten minulla on mutta en valita, itse olen työtön ja rahaton ja en voi elää kuten haluan, en sitä kailota koko ajan jotta miksei minulla ole mitään, ei tietenkään ole koska en ole töissä, työtön on usein rahaton ja saan 500 euroa kuussa josta pitää laskea tarkkaan mihin rahansa laittaa, en ole omaehtoisesti työtön vaan en kelpaa töihin sairauteni takia. Jaksamista ja itsesi tutkiskelua sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde vaikka viikoksi yksin reissuun.
Ei mikään yksittäinen poissaolo perheen luonta pitkällä tähtäimellä auta. Sitä omaa rauhaa ja aikaa pitää saada päivittäin tai lähes päivittäin, että toipuminen alkaa. Sen ei tarvitse edes olla pitkä aika, esim tunti-pari päivässä riittää. Ja siinä vaiheessa kun alkaa helpottaa, tuo oman rauhan tarve vähenee koko ajan, kunnes taas pärjää normaalisti pitkiäkin aikoja. Pääasia, että sitten kun alkaa taas olla viulun kielet kireällä, pääsee helposti omaan rauhaan nollaantumaan, ettei ahdistus ala uudestaan kasaantua.
Ap:lle tsemppiä!
Ai 'sen ei tarvi olla pitkä aika, tunti pari päivässä riittää'? Tuo tunti pari päivässä työssä käyvälle perheelliselle on ihan kohtuuton määrä omaa aikaa joka päivä, edes väliaikaisesti. Perheen ruokailut on yleensä hoidettu puoli kuuden aikaan ja seitsemän jälkeen alkaa jo iltatoimet. Käytännössä tuo aika on juuri sitä yhteistä aikaa lasten kanssa. Jos ajattelis, että viikonkin menis noin, niin se on jo pitkä aika pienille lapsille, puhumattakaan puolisosta. Tarkoitus hyvä, mutta neuvostasi puuttuu arjen realismi.
No selvä, sinähän tämän paremmin tiedät? Sori kun en ole kuten sinä. Meillä tämä on käyty läpi ja se onnistuu. Ei ollut vaihtoehtoja tai olisin ollut sairaalassa lepäämässä. Kyse oli parista viikosta akuuteimpaan aikaan. Tästä on jo pari vuotta ja nyt kun tiedän, mitä tarvitsen, ei tilanne pääse noin pahaksi.
Meillä päivällinen syödään 17, iltatoimet alkaa 19.30, lapset on sängyssä 20.30. Mun oma-aika oli/on välillä 18-20, oli se sitten puolituntia tai kaksituntia ja oli sitä sitten kerran kahdessa viikossa tai kolmena iltana peräkkäin. Mun lapsilla on myös isä, ei ne täällä keskenään joudu olemaan, eikä isä ole yhtään äiti huonompi.
Vierailija kirjoitti:
...en pysty elämään terveellisemmin tässä perheessä. Olen taas koko viikon ajan juonut pari kaljaa joka päivä ja ahminut herkkuja kestääkseni tätä stressiä ja pettymystä siitä, miten olemattoman vähän minulla on omaa aikaa ja miten en jaksa sitä kun sitä omaa rauhaa ei ole jne. Ja seksin vähyys on toinen asia mikä aiheuttaa ahdistusta, mutta tajusin että teen melko vaikeaksi miehen haluta sitä koska huomaahan se että olen huonolla tuulella ja katketa ja pettynyt - enkä itsekään tee mitään sen eteen että seksiä olisi. Epäterveellisistä elintavoista johtuen ulkonäkökin menee koko ajan enemmän pilalle ja tunnen ettei minulla ole minkäänlaista elämänhallinnan tunnetta. Haluaisin vain saada olla yksin rauhassa. Tai sitten alistua siihen että tällaiset olosuhteet tässä nyt ovat, repiä jostain itsekuri terveellisempiin elintapoihin vitutuksesta huolimatta ja jaksaa odottaa lasten muuttoa kotoa. Vai?!
Miksi ette miehen kanssa järjestä sitä omaa aikaa molemmille tasapuolisesti? Meillä ainakin molemmat urheilemme ja toinen on lasten kanssa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä luulet että toi on mahdollista? Kuulostaa toki kivalta muttei kaikkien kumppaneiden prioriteetti ole elää toisen erilaisia jaksamattomuusjaksoja mukaillen...valitettavasti.
Kasva aikuiseksi,saattaisi joku sanoa..siihen kuuluu vastuu ja jaksaminen jotka on seurausta omista valinnoista..näin meillä
Loppua ei näy kirjoitti:
Miten ihmeessä luulet että toi on mahdollista? Kuulostaa toki kivalta muttei kaikkien kumppaneiden prioriteetti ole elää toisen erilaisia jaksamattomuusjaksoja mukaillen...valitettavasti.
Kasva aikuiseksi,saattaisi joku sanoa..siihen kuuluu vastuu ja jaksaminen jotka on seurausta omista valinnoista..näin meillä
Joo ei tosiaan ja kuten olen jo kertonut, mies ei ole täysin terve toisin kuin minä, jonka "diagnoosi" on lähinnä vittuuntuneisuus. Esim. jos olen koko päivän ollut pienemmästä vastuussa niin ei tosiaan huvita illalla yrittää nähdä vaivaa seksin eteen millään tavalla, mikä varmasti vähentää sitä entisestään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei !
Sinä olet ihan näännyksissä. Lapset päiväkodissa ? Ota töistä 1 päivä vapaata. Nauti hiljaisuudesta, aamukahvit, shampanja, tuoreet mansikat/kirsikat. Suihku, hiukset kauniisti, hajuvettä. Gr.broileria, ananasta, sal, ruusu itselle, kiva lehti.Rakasta itseäsi, sinä olet arvokas ja tärkeä, ja myös kohtelet itseäsi sellaisena.
Vierailija kirjoitti:
Hei !
Sinä olet ihan näännyksissä. Lapset päiväkodissa ? Ota töistä 1 päivä vapaata. Nauti hiljaisuudesta, aamukahvit, shampanja, tuoreet mansikat/kirsikat. Suihku, hiukset kauniisti, hajuvettä. Gr.broileria, ananasta, sal, ruusu itselle, kiva lehti.Rakasta itseäsi, sinä olet arvokas ja tärkeä, ja myös kohtelet itseäsi sellaisena.
Hei vaan, tämähän oli ihq viesti! Ehkä tämän ansiosta saan aikaiseksi vaihtaa dildoon patterit tänään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pitää saafda tajuamaan, miten totaaliväsynyt olet ja että ellei hän ota enemmän vastuuta arjesta nyt, lopputulos eli ero ja hänen yksinhuoltajuutensa tai vaikka viikko viikko systeemi tulee miehelle miljoona kertaa raskaammaksi. Näytä vaikka tämä ketju hänelle luettavaksi.
En voi vaatia miestä tekemään enempää jaksamiseni eteen, kuten jo sanoin ei ole täysissä voimissa enkä edes ole niin "väsynyt", vaan enemmän kyllästynyt siihen, millainen elämäni sisältö nyt on. Jos saisin vain puristettua elintapani kuntoon niin varmaan se vaikuttaisi itsetuntooni sekä mielialalaani ja jaksamiseeni, enkä edes miettisi mitään perheen jättämisiä. Jätän nyt kaljat ostamatta mutta sama herkkujen suhteen. Nyt on vain keksittävä miten sitten saan rentouduttua, kun sitä yksinoloa ei vain tarpeeksi saa järjestettyä. Vai pitäisikö hankkia jokin psyykelääke? Ap
Helpoiten pääset tosiaan kaljasta ja herkuista eroon, kun jätät ne kauppaan. Jos miehesi on ollut sairaana tvs. niin nyt olet joutunut ottamaan enemmän vastuuta ja väsynyt. Tilanne paranee kun miehesi alkaa voida paremmin, onko tukiverkkoja mummoja tvs lähellä. Minä kehoittaisin, että järjestäisitte yhteistä aikaa ja yrittäisitte ns. löytää toisenne uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pitää saafda tajuamaan, miten totaaliväsynyt olet ja että ellei hän ota enemmän vastuuta arjesta nyt, lopputulos eli ero ja hänen yksinhuoltajuutensa tai vaikka viikko viikko systeemi tulee miehelle miljoona kertaa raskaammaksi. Näytä vaikka tämä ketju hänelle luettavaksi.
En voi vaatia miestä tekemään enempää jaksamiseni eteen, kuten jo sanoin ei ole täysissä voimissa enkä edes ole niin "väsynyt", vaan enemmän kyllästynyt siihen, millainen elämäni sisältö nyt on. Jos saisin vain puristettua elintapani kuntoon niin varmaan se vaikuttaisi itsetuntooni sekä mielialalaani ja jaksamiseeni, enkä edes miettisi mitään perheen jättämisiä. Jätän nyt kaljat ostamatta mutta sama herkkujen suhteen. Nyt on vain keksittävä miten sitten saan rentouduttua, kun sitä yksinoloa ei vain tarpeeksi saa järjestettyä. Vai pitäisikö hankkia jokin psyykelääke? Ap
Helpoiten pääset tosiaan kaljasta ja herkuista eroon, kun jätät ne kauppaan. Jos miehesi on ollut sairaana tvs. niin nyt olet joutunut ottamaan enemmän vastuuta ja väsynyt. Tilanne paranee kun miehesi alkaa voida paremmin, onko tukiverkkoja mummoja tvs lähellä. Minä kehoittaisin, että järjestäisitte yhteistä aikaa ja yrittäisitte ns. löytää toisenne uudelleen.
Ei ole mummoja eikä ketään joita voisi käyttää tukiverkkona. Paha järjestää yhteistä aikaa, jos miestä ei sellainen kiinnosta, siis kodin ulkopuolella, kotona yhteistä aikaa on kun lapset nukkuvat 1-2h kunnes mun on mentävä nukkumaan koska on herättävä aina aikaisin toisin kuin miehen joka valvoo ja nukkuu aina myöhään. Eri työaika. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole masentunut, haluaisin vain niin paljon elämäni sisällöksi muuta kuin se tällä hetkellä on. En voi lähteä viikoksi yksin mihinkään, olen kokopäivätyössä kuten mieskin joka ei viikkoa lapsia hoitaisi siksi että olen yksin lomailemassa. Liikun kyllä ihan tarpeeksi, se kun on sitä omaa aikaa sitten, mutta mitä suusta menee alas on ihan reagointia vittuuntuneisuuteen, pettymyksiin ja ahdistukseen. Ap
Väittäisin kuitenkin, että olet masentunut. Pidät asiat itselläsi.
Jos kertoisit miehellesi ajatuksesi. Hae apua muualta myös. Miehen kanssa on sovittava siitä omasta ajasta. Seksistä voisitte jutella.
Se huono kunto-kierre...et jaksa ja kaljan lipitys...sitä teet stressiin. Masentunut ja stressaantunut käyttäytyy juuri voin kuin sinä.
Tuo on hoidettavaissa oleva asia. Tarvitset ensin sitä omaa tilaa vaikka kerran viikossa. Kalja olisi kyllä hyvä lopettaa kokonaan. Tarvitsetko sitä oikeastaan..siitäkin ärtyy. Mistä sinulle tulee hyvä olo?
Keskustelu ulkopuolisen kanssa (käy lääkärissä ja saata sieltä varmasti jonkin numeron, johon otat yhteyttä) ja miehesi kanssa juttelu olisi ennen kaikkea tärkeää. Et varmaan tiedä mitä hänen päässään liikkuu.
Saattaa olla , että teillä on kummallakin ikävä toisianne ja sinulla kuulostaa olevan ikävä omaa itseäsi. Ehkä on tapahtunut niin paljon elämässäsi, että et oikein pysy mukana ja siitä sitten itseään suojelee ja hakee hyvää oloa lyhytkestoisilla, mutta hieman tuhoavillakin keinoilla...olut ja liikasyöminen-
Alkuun pääseminen on se isoin kynnys siinä itsen hoidossa...voisit kirjata asioita.
Mikä tekee hyvää. ja salli itsellesi hyvä.
Jokaisella on noita vaikeita aikoja...niitä vaan tulee, mtta ei niiden takia pidä heittää niitä arvokkaita asioita pois. Olisi hyvä nyt osata nähdä ne arvokkaat asiat.
Se että voit hyvin edesauttaa sinua kaikessa ja perhettäsi kaikessa. Olet arvokas. Tällä hetkellä olet väsynyt.
Yritä tulla sieltä suojakuoresta ulos. Se on hyvä aikansa, mutta nyt kun kirjoiti asioita ja selvästi itse tiedostat tilasi, niin uskalla avata se miehellesi ja ulkopuoliselle avulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pitää saafda tajuamaan, miten totaaliväsynyt olet ja että ellei hän ota enemmän vastuuta arjesta nyt, lopputulos eli ero ja hänen yksinhuoltajuutensa tai vaikka viikko viikko systeemi tulee miehelle miljoona kertaa raskaammaksi. Näytä vaikka tämä ketju hänelle luettavaksi.
En voi vaatia miestä tekemään enempää jaksamiseni eteen, kuten jo sanoin ei ole täysissä voimissa enkä edes ole niin "väsynyt", vaan enemmän kyllästynyt siihen, millainen elämäni sisältö nyt on. Jos saisin vain puristettua elintapani kuntoon niin varmaan se vaikuttaisi itsetuntooni sekä mielialalaani ja jaksamiseeni, enkä edes miettisi mitään perheen jättämisiä. Jätän nyt kaljat ostamatta mutta sama herkkujen suhteen. Nyt on vain keksittävä miten sitten saan rentouduttua, kun sitä yksinoloa ei vain tarpeeksi saa järjestettyä. Vai pitäisikö hankkia jokin psyykelääke? Ap
Helpoiten pääset tosiaan kaljasta ja herkuista eroon, kun jätät ne kauppaan. Jos miehesi on ollut sairaana tvs. niin nyt olet joutunut ottamaan enemmän vastuuta ja väsynyt. Tilanne paranee kun miehesi alkaa voida paremmin, onko tukiverkkoja mummoja tvs lähellä. Minä kehoittaisin, että järjestäisitte yhteistä aikaa ja yrittäisitte ns. löytää toisenne uudelleen.
Ei ole mummoja eikä ketään joita voisi käyttää tukiverkkona. Paha järjestää yhteistä aikaa, jos miestä ei sellainen kiinnosta, siis kodin ulkopuolella, kotona yhteistä aikaa on kun lapset nukkuvat 1-2h kunnes mun on mentävä nukkumaan koska on herättävä aina aikaisin toisin kuin miehen joka valvoo ja nukkuu aina myöhään. Eri työaika. Ap
Jos ei ole sukulaisia auttamaan väsynyttä äitiä niin luulen, että tukiperheet ovat kaikkia uupuneita perheitä varten. Pelastakaa lapset järjestöstä kannattaa kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole masentunut, haluaisin vain niin paljon elämäni sisällöksi muuta kuin se tällä hetkellä on. En voi lähteä viikoksi yksin mihinkään, olen kokopäivätyössä kuten mieskin joka ei viikkoa lapsia hoitaisi siksi että olen yksin lomailemassa. Liikun kyllä ihan tarpeeksi, se kun on sitä omaa aikaa sitten, mutta mitä suusta menee alas on ihan reagointia vittuuntuneisuuteen, pettymyksiin ja ahdistukseen. Ap
Väittäisin kuitenkin, että olet masentunut. Pidät asiat itselläsi.
Jos kertoisit miehellesi ajatuksesi. Hae apua muualta myös. Miehen kanssa on sovittava siitä omasta ajasta. Seksistä voisitte jutella.
Se huono kunto-kierre...et jaksa ja kaljan lipitys...sitä teet stressiin. Masentunut ja stressaantunut käyttäytyy juuri voin kuin sinä.
Tuo on hoidettavaissa oleva asia. Tarvitset ensin sitä omaa tilaa vaikka kerran viikossa. Kalja olisi kyllä hyvä lopettaa kokonaan. Tarvitsetko sitä oikeastaan..siitäkin ärtyy. Mistä sinulle tulee hyvä olo?
Keskustelu ulkopuolisen kanssa (käy lääkärissä ja saata sieltä varmasti jonkin numeron, johon otat yhteyttä) ja miehesi kanssa juttelu olisi ennen kaikkea tärkeää. Et varmaan tiedä mitä hänen päässään liikkuu.
Saattaa olla , että teillä on kummallakin ikävä toisianne ja sinulla kuulostaa olevan ikävä omaa itseäsi. Ehkä on tapahtunut niin paljon elämässäsi, että et oikein pysy mukana ja siitä sitten itseään suojelee ja hakee hyvää oloa lyhytkestoisilla, mutta hieman tuhoavillakin keinoilla...olut ja liikasyöminen-
Alkuun pääseminen on se isoin kynnys siinä itsen hoidossa...voisit kirjata asioita.
Mikä tekee hyvää. ja salli itsellesi hyvä.
Jokaisella on noita vaikeita aikoja...niitä vaan tulee, mtta ei niiden takia pidä heittää niitä arvokkaita asioita pois. Olisi hyvä nyt osata nähdä ne arvokkaat asiat.
Se että voit hyvin edesauttaa sinua kaikessa ja perhettäsi kaikessa. Olet arvokas. Tällä hetkellä olet väsynyt.
Yritä tulla sieltä suojakuoresta ulos. Se on hyvä aikansa, mutta nyt kun kirjoiti asioita ja selvästi itse tiedostat tilasi, niin uskalla avata se miehellesi ja ulkopuoliselle avulle.
Olen jo puhunut miehelle ja hän minulle. Mies tietää täysin mitä olen vailla ja niin edelleen. Ja minä tiedän täysin, mitä mies ajattelee ja haluaa. Haluissa ja tarpeissa on ristiriitoja. Tai sanoisinko että suuria eroja prioriteeteissa. Ulkopuolistakin keskusteluapua hain jo pari vuotta sitten, ei se auttanut paljoakaan ja miten olisi voinutkaan kun elämän sisältö pysyi ennallaan. Pystyn kyllä olemaan juomatta ja ahmimatta herkkuja, kovin huonossa kunnossa en silti ole koska kuten olen sanonut, olen koko ajan harrastanut liikuntaa ihan jo siksi että se on ollut sitä omaa aikaa ilman lapsivastuuta. Nyt mietin kyllä sitäkin että miksi sitten juuri minulta kaikista ihmisistä on nyt seksin lisäksi kielletty alkoholi ja herkutkin, miksi juuri minun pitäisi jaksaa elää täydellisessä askeesissa ja kieltää kaikki omat haluni?! Ap
Eniten minua motivoi tällä hetkellä ajatus laihduttamisesta ja sen jälkeen huomion hakemisesta kodin ulkopuolelta, kun kerran kotona en saa mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua motivoi tällä hetkellä ajatus laihduttamisesta ja sen jälkeen huomion hakemisesta kodin ulkopuolelta, kun kerran kotona en saa mitään. Ap
Minusta kuulostaa siltä, että ongelma on nyt teidän suhteessa. Ei varsinaisesti siinä sinun omassa ajassa, vaan sinun koko oma elämä on nyt jossain vaiheessa. Et ilmeisesti koe tulleesi rakastetuksi. Rakastatko miestäsi? Voisiko joku pariterapia auttaa teitä?
Alkoholi ja syöminen lääkkeenä elämän ankeuteen pitäisi lopettaa. Tiedän, että se on helpompi sanoa kuin tehdä, mutta ei ole enää sen jälkeen kun oikeasti oivallat, että se on sinun elämä jota voit itse rakentaa sellaiseksi kuin haluat ja myöskin tuhota sen jos et herää ajoissa.
Sinun täytyisi jotenkin selvittää ajatuksiasi ja toiveitasi. Mitä pitäisi muuttua, jotta olosi olisi helpompi? Lapset tarvitsevat sinua. Elä heitä jätä, mutta miehen voit jättää jos et hänen kanssaan ole onnellinen.
Voisithan vaikka vuokrata pienen asunnon ja erota hetkeksi. Olla lasten kanssa puolet viikosta. Näin saisit oikeasti hengähdysaikaa ja mietittyä miten voisit tästä jatkaa. En tiedä onnistuuko tällainen järjestely, jos mies on vajaakuntoinen. Vaikea tilanne. Jotain muutosta pitää kuitenkin tapahtua, koska kuulostaa siltä, että olet burnoutin partaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua motivoi tällä hetkellä ajatus laihduttamisesta ja sen jälkeen huomion hakemisesta kodin ulkopuolelta, kun kerran kotona en saa mitään. Ap
Minusta kuulostaa siltä, että ongelma on nyt teidän suhteessa. Ei varsinaisesti siinä sinun omassa ajassa, vaan sinun koko oma elämä on nyt jossain vaiheessa. Et ilmeisesti koe tulleesi rakastetuksi. Rakastatko miestäsi? Voisiko joku pariterapia auttaa teitä?
Alkoholi ja syöminen lääkkeenä elämän ankeuteen pitäisi lopettaa. Tiedän, että se on helpompi sanoa kuin tehdä, mutta ei ole enää sen jälkeen kun oikeasti oivallat, että se on sinun elämä jota voit itse rakentaa sellaiseksi kuin haluat ja myöskin tuhota sen jos et herää ajoissa.
Sinun täytyisi jotenkin selvittää ajatuksiasi ja toiveitasi. Mitä pitäisi muuttua, jotta olosi olisi helpompi? Lapset tarvitsevat sinua. Elä heitä jätä, mutta miehen voit jättää jos et hänen kanssaan ole onnellinen.
Voisithan vaikka vuokrata pienen asunnon ja erota hetkeksi. Olla lasten kanssa puolet viikosta. Näin saisit oikeasti hengähdysaikaa ja mietittyä miten voisit tästä jatkaa. En tiedä onnistuuko tällainen järjestely, jos mies on vajaakuntoinen. Vaikea tilanne. Jotain muutosta pitää kuitenkin tapahtua, koska kuulostaa siltä, että olet burnoutin partaalla.
Rakastamisien miettiminenkin on sama kuin satuihin uskominen, ei auta eikä lämmitä yhtään. Mies ei suostu pariterapiaan. Ei todellakaan ole varaa vuokrata toista asuntoa enkä voisi olla poissa kotoa puolta viikkoa selvittelemässä, mitä haluan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun perusteella olen vihdoin vakuuttunut siitä, että toista lasta ei tule, ellei vahinkoa satu. Olen tämän yhden kanssa jo niin väsynyt ja stressaantunut, joten en todellakaan halua päätyä ylipainoiseksi herkun mussuttajaksi, joka kiroaa elämäänsä vauvapalstalla.
Olen täysin samaa mieltä. Yksi riittää. Tämänkin kanssa meinaa vintti pimentyä, mutta jotenkin vielä selviää. Jos tulisi toinen niin se olisi sitten siinä. Voisin sanoa hyvästit kaikelle, varsinkin mielenterveydelle.
Kiitoata ap. Muistin ja tajusin juuri miksi en halua palata yhteen miehen kanssa.
Ai 'sen ei tarvi olla pitkä aika, tunti pari päivässä riittää'? Tuo tunti pari päivässä työssä käyvälle perheelliselle on ihan kohtuuton määrä omaa aikaa joka päivä, edes väliaikaisesti. Perheen ruokailut on yleensä hoidettu puoli kuuden aikaan ja seitsemän jälkeen alkaa jo iltatoimet. Käytännössä tuo aika on juuri sitä yhteistä aikaa lasten kanssa. Jos ajattelis, että viikonkin menis noin, niin se on jo pitkä aika pienille lapsille, puhumattakaan puolisosta. Tarkoitus hyvä, mutta neuvostasi puuttuu arjen realismi.